Yhdessä vuosi - ei vieläkään esitelty miehen vanhemmille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Omituista??
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mahdollisia vastauksia (ja oikean saisit toki parhaiten kysymällä mieheltä);

1. Miehen erosta on kulunut suhteellisen vähän aikaa, ja hän haluaa suojella lapsiaan jollain tavalla. Tosin jos asuu kanssasi, ja lapset tapaamisten aikana myös, alkaa varmaan kohta olla aika edetä asiassa. Olen päiväkodissa töissä, ja ihmettelen kovasti mielessäni aina kun tulee vastaan näitä joilla on juuri ero takana ja lapsia, ja silti edetään jo vauhdilla uudessa suhteessa. Minusta lasten etu pitäisi aina erotilanteissa laittaa etusijalle, ja siihen kyllä kuuluu että annetaan lasten tottua erotilanteeseen rauhassa.

2. Miehen vanhemmat/äiti eivät ole hyväksyneet miehen eroa, ja mies yrittää suojella heitä ja antaa heille aikaa tottua tilanteeseen.

3. Lapset eivät ole sopeutuneet sinun olemassaoloosi ja mies koittaa suojella heitä

4. Mies ei ole kovin vakavissaan sinun suhteesi.
 
Mää olin päättänyt ett enää yhtäkään miestä en vie vanhempieni luokse ennen kuin ollaan kihloissa.

Niin surullista se eroaminen muutenkin.. kyselyt, tai vierailut, yhteydenpito jne.. paljo helpommalla pääsee
 
Ja mun mielestä on ihan oikein, ett jos olivat pyytäneet lapset sinne jouluks, niin pyysivät äidinkin. Ja isänkin, nii oisivat lapset saaneet kokonaisen joulun perheen kesken.
 
Voi ei, pitäiskö seurustelukumppanit viedä tapaamaan VANHEMPIA?! En yhtään haluaisi. Ei mulla ole niin läheiset välit vanhempiini, että haluaisin jakaa mitään henkikökohtaisen elämäni asioita heidän kanssaan. Toivottavasti kukaan tuleva seurustelukumppanini ei loukkaannu, kun en vie heitä sukulaistapaamisiin. Ja itsekin olen vaan tyytyväinen, jos sellaisia rasitteita ei tule eteen.
 
Yksin oleminen alkaa olemaan tylsää ja ahdistavaa...Eihän se miehellä tunnu missään kun on käymässä vanhemmillaan ja sisaruksillaan jopa viikonloppuja,kun siellä se saa olla seurassa.Mutta entäs minä? Möllötän yksin kotona ja juon vettä väkempämpää ja käyn yksin sitten baarissa.
Ja milläs tavalla menet mieheltä kysymään: "Oletko tosissani minun kanssa?" kun hän kuitenkin vakuuttaa rakastavansa minua loppuelämään asti ilman kysymystä. Toisaalta meillä ei ole vielä lapsia, muuten tuo mies olisi saanut rukkaset jo aikaa sitten. Mikä noita miehiä vaivaa?
 
Kavereita ei ole helppo löytää...Nii yksinkö mä sitten käyn uimassa nyt kesällä vaiko kävelemässä yksin? Nytkin se lähti juhannukseksi sinne vanhalle kotipaikka kunnallensa...Kyselee toki välillä: "Miten menee?". Juu tekis mieli sanoa sille että aivan päin jotain..Vai pitäskö mun ottaa kohta samanlainen ralli sitä kohtaan,menen sitten vaikka mökille yksin ja sanon sille et: "Mä täst lähenkin kavereiden kanssa bilettää et nauti sä vuorostas yksinolostas" ni jos se oppis tai jotain mä täs kehittelen et mies oppii.Ja meil kuitenkin ikäeroa mä oon 19 ja mies on 27...Ei oo tilanne helppo kyl mul yhtään...Ainii onha mul suklaata ja sipsiä nyt juhannukseksi, saa ihan yksin vedellä sipsejä ja mutustella suklaata,ai nami.
 
Olin pitkään yhdessä erään miehen kanssa. Kolme vuotta joista kaksi ja puoli asuttiin yhdessä. Miehen vanhemmat asuivat Lahdessa ja me siis Helsingissä. Koskaan en tavannut äitiä. Kutsuimme kylään, mutta ei. Isä kävi useinkin. Kiva mies. En käynyt Lahdessa itsekään, sillä tuntui, ettei kaivattaisi. Avomies, niin kutsuisin häntä, kävi siellä yksistään. Elämä oli jotenkin niin omituista, etten enää jaksanut, vaan erottiin.

Äidithän on semmoisia, etteivät usein millään luopuisi pojastaan, varsinkin jos poikia on vaan yksi.
 
Noin se varmaan menee meilläkin eroon me ajaudutaan jos peli ei muutu...Mutta katson nyt vielä ehkä jouluun asti ja jos sama meno jatkuu miehen osalta niin pistän pelin poikki.Mua ei täl taval kohdella, jos menee entiselle asuinpaikka kunnalle vielä ilman mua ennen joulua niin muuttakoot takaisin Jyväskylään. Tosin kerran mies sanoi että toivottavasti ei ikinä tarttis muuttaa takaisin Jyväskylään. Mutta minkäs teet jotain peliä se nyt mun kanssa leikkii. Tai sit miehestä ei ole yksinkertaisesti parisuhteeseen, kyllä se mun puolen suvun on nähnyt ja tulee niiden kanssa toimeen mm.ukkini kanssa jne.Mutta oisi se kiva tietää kun miehen äiti lähettää terveisiä niin minkä niminen saati ois kiva kuitenki nähdä edes jonakin päivänä.Niin ja kyl me saatiin lahjoja kummatkin hänen äidiltä, et kyl mies varmasti jollakin tapaa musta välittää,kait se vie mut vielä joku päivä Jyväskylään,ainakin sitä odottaen.Mutta kyllä juu sen mä tiedän että sen veljellä on alkoholi ja huume ongelma ja siellä veljellänsä se on yötä aina kun käy Jyväskylässä. Että onkohan sen veljellä joku vaikutus tuohon mieheen.Olen niin tässä yksin juhannusta viettäen pohtinut ja miettinyt syntyjä syviä. Mieheni kun tulee Jyväskylästä tänne kotiin Tampereelle niin on kyllä herralla aina pää kipeä.Mistäköhän,veljekset kun juovat keskenään.Vai yrittääkö mieheni suojella minua joltakin?Mene ja tiedä.
 
Kaiken kukkuraksi mulle jää siivoaminen,tiskaaminen aina kun mies lähtee Jyväskylään.Joo ehkä kerran viikossa tiskaa.Mutta ei tee ruokaa...Kiva urakka yksin siivota koko kaksio...Sais se mies tuntea tän nahoissansa,miltä tuntuu yksin koko kaksio siivota.Hiki päässä siivoan. Ottaa kyl niin päähän koko mies.Tais olla tuo mies väärä minulle,kyl se siltä vaikuttaa.
 
mä oon miehen kanssa ollut 11 vuotta ja se ei oo koskaan nähnyt mun äitii vaiks matkaa o 3km. Isän on nähnyt mut äitini on erakoitunut nii ei oo tarvetta tavatakkaa. ei pidä mitenkää outona niiku en mäkään.
 
[QUOTE="epätoivo";29753356]Se tässä vähän mietityttää. Vanhempiensa kanssa hän on todella hyvissä väleissä. Mikähän tässä nyt ois viisainta. Jatkaa nöin vai unohtaa koko mies. Suhteemme on ollut yhtä myrskyä alun alkaen.[/QUOTE]

Jos suhde on muutenkin myrskyisä, ja hän ei myöskään halua esitellä sinua vanhemmilleen, ei tilanne ehkä näytä mitenkään lupaavalta. Minulla ei ainakaan olisi tuossa tapauksessa kovinkaan korkea kynnys nostaa kytkintä...

Ymmärtäisin paremmin miestä, jos esim. hänellä olisi huono suhde omiin vanhempiinsa tai he olisivat alkoholisoituneita / mielenterveysongelmaisia, ts. vanhempia joita mies häpeää. Tiedän myös erään tapauksen, jossa vanhemmilla oli niin kaamean epäsiisti koti, että mies ei vienyt sinne naisystäväänsä kylään.
 
[QUOTE="vieras";28043851]Mä tapasin mieheni vanhemmat, kun oltiin asuttu yhdessä kolme vuotta. Mieheni vanhemmat eivät hyväksyneet mieheni eroa ja välit eivät heillä olleet kovin hyvät. Joskus mies kävi vanhemmillaan yksin. Esim. jouluisin mieheni sai viestejä, joissa pyydettiin tulemaan heille/maalle, minua ei pyydetty mukaan. Sen sijaan miehen exää oli pyydetty käymään lasten kanssa. Enkä tarkoita, että exään ei olisi saanut olla yhteydessä, mutta...[/QUOTE]

Mä raivostuisin, jos mun äitini kutsuis mun exäni hänen luokseen. Ensinnäkin loukkais siinä mun nykyistä miestäni ja toisekseen loukkais myös mua. Exäni oli väkivaltanen ja en vaan pystyis hyväksymään, että lapsuuden perheeni jäsenet viettäis aikaansa exäni kanssa. Jotenkin olis sairasta touhua. Enkä halua mennyttä ja tulevaa sotkea keskenään, jätän menneet ja siihen kuuluvat ihmiset taakse ja suuntaan nenäni kohti tulevaisuutta ja uusia ihmisiä. Oon sen jo kerran tehny, niin tulen toimimaan siten myöskin jatkossakin. Ei ole tarvetta roikkua menneissä ja porata niitä, kuin mikäkin teini.
 
Noin se varmaan menee meilläkin eroon me ajaudutaan jos peli ei muutu...Mutta katson nyt vielä ehkä jouluun asti ja jos sama meno jatkuu miehen osalta niin pistän pelin poikki.Mua ei täl taval kohdella, jos menee entiselle asuinpaikka kunnalle vielä ilman mua ennen joulua niin muuttakoot takaisin Jyväskylään. Tosin kerran mies sanoi että toivottavasti ei ikinä tarttis muuttaa takaisin Jyväskylään. Mutta minkäs teet jotain peliä se nyt mun kanssa leikkii. Tai sit miehestä ei ole yksinkertaisesti parisuhteeseen, kyllä se mun puolen suvun on nähnyt ja tulee niiden kanssa toimeen mm.ukkini kanssa jne.Mutta oisi se kiva tietää kun miehen äiti lähettää terveisiä niin minkä niminen saati ois kiva kuitenki nähdä edes jonakin päivänä.Niin ja kyl me saatiin lahjoja kummatkin hänen äidiltä, et kyl mies varmasti jollakin tapaa musta välittää,kait se vie mut vielä joku päivä Jyväskylään,ainakin sitä odottaen.Mutta kyllä juu sen mä tiedän että sen veljellä on alkoholi ja huume ongelma ja siellä veljellänsä se on yötä aina kun käy Jyväskylässä. Että onkohan sen veljellä joku vaikutus tuohon mieheen.Olen niin tässä yksin juhannusta viettäen pohtinut ja miettinyt syntyjä syviä. Mieheni kun tulee Jyväskylästä tänne kotiin Tampereelle niin on kyllä herralla aina pää kipeä.Mistäköhän,veljekset kun juovat keskenään.Vai yrittääkö mieheni suojella minua joltakin?Mene ja tiedä.

Tulee mieleen, että jos et olekaan miehelle ainut ja siksi ei ota sua mukaan. Olet vähän kuin varalla ?
 
Kun kuitenki mua mietityttää se että toi mies asuu mun kanssa yhdessä ni miten sillä vois olla toinen jossain muussa kaupungissa,luulis et se ajais sinne sit joka viikonloppu...Mutta kuitenkin juu kyl me riideltiin ku kyselin siittä että onko sil toinen nainen ja se jyrkästi sanoi että ei.Mut jotenki mä oon varalla,johtunee varmaan sen huumeveljelstä sinne se aina menee dokaa aina kun se menee sinne entiseen kotikaupunkiinsa. Sen mie tiedän sen äidistä että sen kanssa sil hyvät ja lämpimät välit ja faijan kanssa sil on vähän huonommat kun se faija dokaa.No mut kuiteski, joku täs on mutta kun tietäs että mikä.Miksi mä en saa mennä mukaan ikinä?Ei tuo mies edes pyydä mukaan kun se sopii sen veljien kanssa dokaamisreissusta ja sitten sitä taas mennää...Se tässä on vähän mietittytäny että onko se oikeasti kykeneväinen parisuhteeseen ja mennyttä elämää kaipaa tuo mies.No siinähän se sit menee entiseen elämään jos niikseen haluupi.Ei voi minnuu syyttää tuo mies jos sotkee elämänsä uusiksi...
 
Nyt tuo taas suunnittelee veljensä kanssa tapaamista...mies kuulemma ottaa palkatonta vapaata...Kantsis tuon miettii kumpi tärkeämpää meno veljelle vai mie...Luultavasti mie en oo tärkee sille yhtää...
 

Yhteistyössä