Yhdessäkö??

[arkajalka]

Mikä tätä miestä vaivaa?
Hän ei mene naimisiin kanssani koska sitten minä kuulema vien hänen omaisuuden (minkä?) ja asuntoa ei hommata koska minä sitten saan HÄNEN maksamastaan asunnosta puolet JOS/KUN eroamme?!
Kihloissa (ihme) olemme olleet monta vuotta (sekin minun aloitteeni, oli kihlaustakin vastaan).
Tällä hetkellä mies on työtön, eikä maksa mitään muuta kuin satunnaisesti ruuasta.
Minä maksan vuokrat ja muut.
Silti hän väittää em. asiat. On varmaan viisainta erota. Itse haluan naimisiin joku päivä (olenhan jo monta vuotta turhaan odottanut) sekä lapsia ja oman kodin, tämän nykyisen ihmisen kanssa en sitä tule saamaan. Onneksi olen vielä nuori, joten ehkä tuon kaiken tulen saamaan joskus.

Lähinnä ihmetyttää, mitä mies oikein ajattelee? Miksi hän niin kauheasti pelkää SITOUTUA OIKEASTI, miksi hän pitää "kortensa yhteiseen kekoon " laittamista niin pahana?
Hän hoitaa omat menonsa ja jos minä tarvitsen hänen apuaan, hän ei auta. Minun on kyllä autettava häntä jos hän tarvitsee apua...

Olisi pitänyt ajatella varmaan aikaisemmin tätä. Sitä vain uskoo miehen tyhjiin lupauksiin ja odottaa turhaan sitä ihmettä että jotain tapahtuisi. MIKSI mies suotta "pidättää" naista suhteessa ilman aikomustakaan rakentaa yhteistä elämää???

 

[pimp_]

Etköhän vastannut itse omaan kysymykseesi. Elätät miestä, etkä vaadi mitään vastapalvelukseksi. Miksipä hän tuosta tilanteesta lähtisi, kun itsellään ei tarvitse laittaa rikkaa ristiin?

 

[782255]

vaan tuollaiselle saamattomalle ja itsekkäälle LOISELÄJÄLLE

 

[oma aloitteisuutta!]

Taas sama laulu: Miksi mies mitään tekemättä , mihinkään osallistumatta täysin passiivisena "pitää" naista suhteessa.

Siis voi helvetti soikoon!
KUKA sut oikeasti pakottaa?

Ei ole kovin viisasta naisen yrittää lukea miehen ajatuksia.
Miksi ette odota että toinenkin tekee jotain, ennenkuin säntäätte suhteeseen. Sanotte että rakastatte miestä, kun mies ei vastaa mitään ajattelette itse päässänne miehen puolesta "joo hänkin rakastaa mua!"
IHQU DAA!

Voin sanoa sulle aloittaja että miehesi on lapatossu pahimmasta päästä. Mutta ei kannata tulla siihenkään tulokseen noin vain: voi aivan hyvin olla että mies ei rakasta sua. Kun ei viitsi, kun ei ole mitään palavaa halua viitsiä mitään. Jos joskus eroat ja löydät rakkauden, niin tulet ihmettelemään itsekin miksi olit miehesi kanssa.

 

[------]

Turha sun on kai aloittaja miestä syyttää tuosta. Itse on toimittava kuten parhaaksi näkee, hommata ne perhe ja lapsi sellaseen kanssa joka tahtoo samaa, eikä odottaa että mies tekee sun elämäsi päätökset.

Tiedä sitten kumpi tuossakin suhteessa on se lapatossu- akka vai ukko. Molemmat odottaa että toinen tekee jotain ratkaisevaa.

 

[----_]

itse en luottaisi pätkääkään sellaiseen kihlaukseen johon toista on pitänyt oikein suostutella. Ei noissa asioissa epäröi jos todella on sitputunut ja rakastaa.

 

[pieni vinkki ap:lle]

Te ETTE ole kihloissa, jos mies ei halua kanssasi naimisiin. Kihlaus on lupaus avioliitosta, ei pelkkä parisuhteen symboli.

 

[sorryy]

Minusta teillä ei oikein ole puntit tasan. Mies ei halua ottaa mitään riskejä, vaan haluaa pitää takaoven raollaan josko löytyis jotain parempaa. Sinä taas olet jo nyt valmis panostamaan kaikkesi suhteeseen. Valitettavasti näyttää siltä, että tässä suhteessa sinä tulet vain vihaiseksi ja katkeraksi, kun toinen ei edes halua yrittää.

Luulenpa, että tällainen ajattelumalli kuin miehelläsi on, on joko opittu lapsuudenkodista tai sitten lähipiiristä, jossa on joutunut seuraamaan katkeraa eroa, jossa rahasta, lapsista, omaisuudesta ja kaikesta mahdollisesta on riidelty. Usein erot ovat erityisen katkeria, jos vaikkapa pitkään kotiäitinä miehen elätettävänä ollut nainen haluaa avioeron, koska on löytänyt uuden miehen.

Monella miehellä (miksei naisellakin) on hyvin mustavalkoinen Kaikki tai ei mitään -tyyppinen ajattelumaailma. Miehesi on päättänyt näköjään jo etukäteen, että kaikki naiset ovat petollisia, kaikki naiset haluavat naimisiin vain rahan takia jne. Ehkä sen vuoksi miehesi loisii ja yrittää hyötyä sinusta taloudellisesti mahdollisimman paljon.

Jos olisitte jo ennen yhteenmuuttoa sopineet asioista, asiat onnistuisivat helpommin. Jos mies joutuu nyt luopumaan "saavutetuista eduista" hän todennäköisesti ei ole lainkaan halukas muutoksiin.

Sinä itse määrittelet rajat, kuinka paljon annat miehen hyötyä sinusta.

 

[huhhuuaah]

miksi mies ei halua naimisiin ja ostaa omaa asuntoa... hän on työtön, minä maksan kaiken..

Onhan peruskoulu tullut jo käytyä?

 

[pläähääå]

Voihan sitä tehdä avioehdon.

 

[Sitoutumisesta]

Niinhän sitä sanotaan että jos jompi kumpi parisuhteessa ei halua sitoutua hän ei ole tosissaan suhteen kanssa tai rakasta kumppaniaan. Muuten luulisi tulevaisuuden suunnittelun kiinnostavan... Oma mieheni ei ole koskaan ennen halunnut kihloihin tai naimisiin mutta kummasti kun me olimme yhdessä olleet pari vuotta alkoi mieli muuttumaan. HÄNEN aloitteestaan kihlat ostettiin ja häitä suunnitellaan.

Ja kuten joku jo totesi, ette ole edes kihloissa jos mies ei halua naimisiin.

 

[tuli.]

Ap, sinä siis vastaat asumiskuluista yksin? Käy pankissa ja tee laskelmat kannataisiko sinun jo nyt, yksin, ostaa asunto joka tietysti olisi sinun nimissäsi ja mistä sinä kannat vastuun. Jos joskus päätätte kaikesta huolimatta mennä naimisiin, niin tehkää avioehto eron varalle, niin sinä saat pitää asunnon joka oikeutetusti sinulle kuuluu.

Hiukan kyllä ihmettelen haluasi avioitua ko miehen kanssa, olikos hänessä mitään positiivista?

 

[arkajalka]

suhteen alkuaikoina meno oli erilaista. Viime vuosina mies on enemmän muuttunut, siksi aioinkin jättää hänet, en jaksa olla suhteessa yksin, ei innosta kumppani, jolle kaikki on yhtä tyhjää, joka ei halua rakentaa mitään pysyvää...
Ja on niin epäluuloinen minua kohtaan. Kurjaa.

"sorryy (vierailija) " sinun koko kommenttisi oli asiaa! Näin se juuri on, että minä turhaan odottanut kun mies pitää takaovea raollaan, mutta kuten sanoin, en jatka enää hänen kanssaan.
Tottakai miehessä on hyvääkin (alkuaikoina oli enemmänkin) ja sattuuhan tämä, mutta pakko jatkaa oikeasti elämää ja tavoitella sitä, mitä itse haluan. Sillä kai tässä odotellessa on niin kauan mennyt, kun olen uskonut miehen tyhjiin lupauksiin... Olimme sopineet häistä ym mutta jollain tekosyyllä mies aina siirsi suunnitelmia. Inhottavaa...

Kiitos vain lukuisista vastauksista, saa kommentoida, jos jotain tulee vielä mieleen.

 

[Sorryy]

Voi tietysti olla, että miestä masentaa työttömyys ja ehkä hänelle on jossakin määrin kova pala sekin, että hän on sinun elätettävänäsi. Jos vielä hän tajuaa, että sinä olet suhteeseen tyytymätön, niin hän tajuaa, että monelta suunnalta tulee ikävää signaalia, mutta hän on taantunut kotisohvalle eikä osaa/halua/jaksa tehdä asioille mitään, että asiat saisi muutettua kohti parempaa. Monessa asiassa on se, että joko asia pitää hyväksyä tai yrittää muuttaa asiaa. Tämä muuttaminen koskee montaakin asiaa esim. jos on tyytymätön puolison tekemättömiin kotitöihin, niin oman mielenrauhan saamiseksi pitää vain joko hyväksyä miehen tekemättömyys tai sitten yhdessä löytää ratkaisu, mitä kotitöitä puolison pitäisi tehdä, kuinka usein ja millä tavoin. Esimerkkejä on muitakin.

Se on outoa, ettei ihmiset tajua, että vaikka joskus parisuhde olisi ollut hyväkin, niin se olotila ei pysy ikuisesti. Hyvin harvoin pariskunnan kumpikin osapuoli on niin samaa pataa, ettei parisuhdetta tarvitse hoitaa mitenkään, vaan rakkaus voi hyvin ja kukoistaa vuosikymmenestä toiseen. Kun parisuhdeongelmiin lisää vielä henkilökohtaiset ongelmat esim. suomalaisten taipumus masennukseen, alkoholismiin, läheisriippuvuuteen, peliongelmiin, rahaongelmiin jne, niin ongelmasoppa on valmis.

Sinun itsesi kannalta olisi hyvä, jos saisit miehen kanssa puhuttua suhteenne asiat loppuun saakka, jottei jää käsittelemättömiä asioita. Sillä tavoin kummankin toipuminen asiasta nopeutuisi. Itselleni ero oli aikanaan todella kipeä asia, vaikka sitä itse halusinkin. Kuitenkin esim. kirjeitten kirjoittaminen miehelle auttoi minua selkiyttämään asioita. Lopulta olin erosta helpottunut ja tuntui kuin taakka olisi kadonnut hartioilta.

Minusta olet aika hienosti oivaltanut sen, että et pysty muuttamaan toista sellaiseksi kuin itse haluat. Sinun tavoitteesi elämässä eivät väkisin voi olla puolison tavoitteita. Jos sinä haluat perinteistä elämää, joka perustuu työhön, kotiin, parisuhteeseen ja lapsiin, niin siinä ei ole mitään väärää. Jos puolisosi ei sitä halua, niin sitten sinun vain pitää etsiä sellainen kumppani, jolla on samanlainen näkemys elämästä ja arjesta. Ehkä nykyisen kumppanisi näkemys elämästä on se, että mahdollisimman vähällä vaivannäöllä pystyy valumaan päivästä toiseen ja ettei elämässä tarvitse itse tehdä mitään. Hänellä on oikeus pitää oma näkemyksensä, mutta ymmärrän täysin, ettet itse halua kulkea sellaisen miehen rinnallaa toteuttamassa HÄNEN unelmiaan, mitä ne nyt sitten ikinä ovatkaan.

Vaikka ero on tietyllä tavalla helpotus, se on aina iso surullinen muutos. Tsemppiä! Pärjäät kyllä.

 

[arkajalka (vierailija)]

Kiitos taas sinulle.

Kerroit:

"Sinun itsesi kannalta olisi hyvä, jos saisit miehen kanssa puhuttua suhteenne asiat loppuun saakka, jottei jää käsittelemättömiä asioita. Sillä tavoin kummankin toipuminen asiasta nopeutuisi."

Tätä olen halunnut ja yrittänyt loputtomiin, mies ei koskaan jaksa puhua tai edes kuunnella, on kuin tiiliseinälle puhuisi... Ettei hän enää edes vaivaannu kommunikoimaan kanssani, kyllä on mahdottomaksi tilanne mennyt!!
Inhottaa vain kun päässä on monia kysymyksiä, joihin toivoisi toiselta edes jonkinlaista selitystä, mutta sitä ei saa, koitan ratkoa ajatuksiani ajattelemalla että mies on tuollainen, eikä se ole minun vikani. Epäreilua mieheltä kuitenkin jättää toinen täysin ulkopuolelle.