Yhtä asiaa kadun niin..!

[katuva]

Vuosia vanha asia vaivaa mua. Nimittäin suhde erään ihmisen kanssa, jota en koskaan olisi tahtonut edes tavata.
Ihminen, johon en olisi halunnut rakastua, en olisi halunnut olla osa hänen elämää edes sen yhden vuoden verran.
En olisi halunnut uskoa hänen valheitaan, en olisi halunnut olla niin naiivi että uskoin häneen, meihin ja pilvilinnoihin.

Fyysinen vetovoima oli suurempi kun koskaan kenenkään kanssa. Loistavan seksin lisäksi meillä synkkasi hyvin ja meillä oli todella hauskaa yhdessä.
Jokin hänessä silti vaivasi minua, hän tuntui epärehelliseltä, epäluotettavalta, kierolta ja siltä, että hän tiesi tarkalleen mitä oli tekemässä, luuli olevansa niin pirun paljon muita fiksumpi.
Hän luuli vievän minua kuin pässiä narussa, ja niin ehkä veikin hetken.

Sitten yhtenä aamuna heräsin ja tajusin, että en halua elää elämääni noin. Tajusin, että hän ei koskaan tule jättämään perhettään, ja vaikka jättäisi niin en haluaisi hänen kanssaan elää. En koskaan voisi luottaa häneen, enkä koskaan haluaisi siinä asemassa kun hänen vaimonsa oli silloin.

Sen suhteen päättäminen oli elämäni paras ratkaisu. Silti hän vain vähän väliä tunkee itsensä takaisin mun elämään, vaikka minulla on kaikki asiat toisin kun silloin, eikä hän minulta saa haluamaansa.
Minulla ei ole tarvetta olla yhteyksissä hänen kanssaan, en kaipaa niitä aikoja vaan olen todella onnellinen nyt.

Mutta se intohimo mikä meillä oli.. Sitä en unohda, vaan se tunne pulpahtaa välillä takaisin pintaan. Kaipuu ei ole oikea sana, mutta muistoissa se kiima elää edelleen.
Koskaan en enää tuohon mieheen koskisi, olen tavallaan vihainen hänelle siitä, minkälainen hän on.
Ei hän ole muuttuunut. Edelleen on perheensä luona ja pyörittää nyt muita naisia. Pyöritti varmaan silloinkin, vaikka minulta vaati täydellista uskollisuutta.

Tekisi mieli kertoa hänelle kuinka paljon minua ärsyttää, inhottaa ja kaduttaa että annoin hänen olla niin tärkeä minulle.

Nämä asiat nousivat mieleeni pitkän ajan jälkeen nyt viime viikolla, en tiedä edes miksi.
Ahdistaa. Toivon että kukaan muu ei hänen kohdallaan tekisi samaa virhettä kun minä tein, mutta onneksi se asia ei minulle kuulu.

Miksi ihmeessä mua vain ahdistaa tämä nyt näin? Kuulostaa katkeralta, mutta olen vaan äärettömän pettynyt. Itseeni, siis, että lähdin mukaan tollaiseen.
Kunpa muistot voisi tyhjentää päästä, kunpa en muistaisi hänen kosketusta. Kunpa voisin tehdä jotain, jolla saisin asiat tekemättömiksi.

 

[myy]

Se on se kielletty hedelmä mikä tuntuu niin kiihottavalta joskus, eli varmaan osa kiihkosta johtui siitä millainen se tilanne oli.

Mitään et valitettavasti voi tehdä että tilanne menisi tekemättömäksi. Ei auta kuin päästä itse yli. Kuulostaa siltä tuo ukko, jos pyörittää jatkuvasti muita naisia, niin ei häntä hetkauta sinun katkeruutesi suuntaan tai toiseen. Hivelee vaan hänen itsetuntoaan lisää jos saa tietää että vaikuttaa edelleen sinuun jollain tapaa. Ajan kanssa tuosta pääset yli, ei siihen ole mitään helppoa ja nopeaa tapaa omaatuntoaan puhdistaa.

 

[Aamuäree]

No, se oli 'vain ' vuosi ja se kasvatti sua ihmisenä aivan varmasti.

 

[Violetta]

et voi perua tehtyä ja sanottua, mut voit silti oppia niistä. tota kutsutaan elämänkokemukseks...

 

[vieras]

Sinua kaduttaa, mutta ehkä tuo kokemus oli sinulle tarpeellinen, ehkä sinun pitää oppia siitä jotain. Katuminen on hyödytöntä, tehty mikä tehty.

 

[minnni]

Hyvä sinä, että jätit ja lähdit! Kerro hänelle jos tunkee elämääsi miksi hänen tarvisi pysytellä poissa.

 

[ap]

Totta se on, että ne ajat kasvatti minua ihmisenä. Totta on myös se, että en voi asioille enää mitään.

Kyseinen mies on monesti yrittänyt kiemurrella takaisin elämääni, milloin työelämässä, milloin kaverina, joskus livenä, joskus soittamalla ja joskus facebookissa.
Olen aina torjunut hänen yrityksensä, olen hetken jutellut ja tehnyt selväksi että minusta ei muuhun enää hänelle ole. Sitten on mennyt viikkoja, kuukausia tai jopa reilun vuoden ennen seuraavaa yhteydenottoa.
Eli just niin kauan, että unohdan ja nautin elämästä, mutta sitten tulee taas hän, joka pistää ajatukset ja katumuksen pyörimään päässä.
Kunpa hänet voisin pyyhkiä elämästäni lopullisesti pois, mutta se ei taida olla mahdollista ainakaan toistaiseksi.
En ymmärrä miksi hän aina ottaa yhteyttä, en ymmärrä miksi just minä. Luulisi että hänellä olisi muitakin piinattavia, mutta minua hän jaksaa "seurata".
Koskaan en ole hänelle näistä ajatuksistani puhunut, joten hän siis ei tiedä kuinka paljon kadun ja kuinka paljon ahdistaa. Muuten hän takuulla saisi kikesjä siitä.

 

[Utelias]

minkä ikäsiä lapsia hänellä oli vaimonsa kanssa?

 

[ap]

Hyvä sinä, että jätit ja lähdit! Kerro hänelle jos tunkee elämääsi miksi hänen tarvisi pysytellä poissa.

Hän tietää että olen naimisissa, hän tietää että minulla on nykyään perhe.
Silti hän jaksaa yrittää, vaikka koskaan en ole antanut ymmärtää että minuun olisi enää mitään saumaa.

Olen ylpeä siitä, että lähdin. Olisin vaan vielä ylpeämpi, jos koko hommaan en koskaan olisi ryhtynyt.

Oksettaa oma tyhmyyteni, inhottaa sinisilmäisyyteni. Ahdistaa, että olin se ääliö, joka tapailee varattua ja perheellistä miestä.

 

[vieras]

Ottamalla yhteyttä suhun hän saa imarreltua itseään. Kyllä toisesta voi aistia hämmennystä ja sataa muuta asiaa, vaikka niitä ei omasta mielestä pitäisi näkyä tai olla edes olemassa. Jotkut kieroilee itselleen mielihyvää ja draamaa kaikkia mahdollisia kanavia pitkin ja noiden pintariipaisutietojen perusteella tuo mies voisi olla sellainen.

Vaikka et mielestäsi ilmaisisi miehelle mitään muuta kuin neutraalia viileyttä, näkee hän todennäköisesti susta enemmän. Ja miksi ei aistisi, sillä tottahan on, että tunnet "jotakin", kuten tässäkin nyt koko ajan kerrot. Ei häntä välttämättä edes kiinnosta, mitä se jotakin on, kunhan jotakin on. Hän voi sitten omassa päässään tehdä itseään miellyttävät johtopäätökset.

Mullakin on kokemusta tosta, että on valtava fyysinen vetovoima kusipäisen äijän kanssa. Kun omassa päässä on kaikki ok, menee ajanvietto yhteisporukassa mutkattomasti. Kun jokin asia vituttaa valmiiksi, menee osa illanvietosta pilalle siksi, että tuon miehen naamasta näkee huomion kalastelun ja tyhjät päätelmät.

 

[ap]

Oikeassa olet sinäkin, vieras joka kirjoitit 10.08.
Taitaa tuo kyseinen mies "nähdä lävitseni" ja näkeekin sitten just sen minkä tahtoo. Ei liity todellisuus siihen välttämättä millään tavoin.

Viimeksi kun hänet näin, joimme muutaman paukun yhdessä ja silloin sain puhuttua hänen kanssa niin tyhjentävästi, että sen jälkeen en ole hänestä kuulut mitään. En ole häneen törmännyt tilanteissa, joissa normaalisti hänet näen.
Luulen siis, että hänelle on nyt selvää että minua ei kannata lähestyä.

Vielä kun saisin tämän katumuksen työstettyä pois niin voisin taas olla ehjä. Mutta miten ihmeessä osaan olla sujut asian kanssa, joka on noin adistava? Miten ihmeessä pystyin olemaan niin itsekäs ja tyhmä, että sekaannuin perheelliseen mieheen?
Ja miksi ihmeessä en tajunnut silloin heti, kuinka väärin se oli?

Kai tämä on nyt sitä, että paha saa palkkansa. Nyt saan kärsiä huonosta omatunnosta koska olin silloin niin itsekäs paska.

 

[ap]

minkä ikäsiä lapsia hänellä oli vaimonsa kanssa?

Alle kouluikäisiä.
Kuinka niin?

 

[vieras]

Ei tosta kovin helpolla itseään saa tyhjennettyä, ainakaan mä en ole saanut, vaikka suhteesta on jo vuosia (ja tilanne oli yksinkertaisempi kuin sulla, koska oltiin molemmat vapaita). Tai no, sen olen saanut itselleni selväksi, että seksuaalinen vetovoima oli vahva, enkä sille mitään mahda. Joillakin on. Sen kuitenkin tiedän, että mun puolelta esim. uusi suhde häneen olisi mahdoton, koska tyyppi oli muuten niin häilyvä ja "läpimätä". Sitä en vieläkään saa nollattua, etteivät hänen päätelmänsä ärsyttäisi ja vaikeuttaisi oloa. Mua jotenkin tosi syvästi loukkaa se, että joku elää niinkuin ajattelisin muuta kuin mitä todellisuudessa ajattelen. Se "ajatusten syöttäminen" tuntuu todella paljon mua aliarvioivalta ja mun persoonaani väkisin tunkevalta. Noin olisi tietenkin silloinkin, mikäli joku muu tuttuni inttäisi, että ajattelen toisin kuin ajattelen. "Normaalien" ihmisten kanssa tuon vain saisi oiottua puhumalla ja selittämällä, miksi niin ei ole.

Sä olet tainnut tehdä parhaasi tuossa asian selventämisessä hänelle. Jotkut vaan tarvitsevat tuollaisen pönkityskeinon omien ongelmiensa vuoksi eikä siihen muiden sanat auta. En ihmettelisi, vaikka hän antaisi sun olla hetken rauhassa, koska sulla on "joku vaihe", kuten vastaava tapaukseni musta sanoi. "Joku vaihe" oli omalle tapaukselleni kätevä tapa ilmaista se, että mulla on ongelmia, hänellä ei, ja kunhan tuosta "vaiheestani" tokeennun, en puhu enää järjettömiä, vaan tajuan taas, miten korkealta taivaasta hän on jumalan armosta eteeni tipahtanut.

Älä turhaan soimaa itseäsi menneestä, vaan ota opiksesi. Yritä hyväksyä se, että kaikkien ei tarvitse ymmärtää sua oikein, koska kaikki eivät edes halua. Irtaudu miehestä kokonaan, mikäli mahdollista. Tuo olisi kolaus hänelle, koska olet todennäköisesti kipeästi tarvittuja hyvänolontakaportteja, mutta mitä siitä. Ajatelkoot mitä ajattelee, kunhan ei tunge sun reviirille. Äläkä yritä kieltää sitä mennyttä seksuaalista vetovoimaa, sillä saat vaan olosi sellaiseksi, ettet hyväksy aiempia tunteitasi ja ahdistut entisestään. Vetovoima oli suuri, jätkän paska-aste oli myös suuri. Mikäli mies olisi vetovoiman lisäksi ollut muutenkin hieno paketti, koko tilanne voisi nyt olla toinen. Noin ei kuitenkaan ollut, koska hänen persoonallisuutensa oli hänestä itsestään lähtöisin eikä sun valittavissa.

Jotkut osaa olla välittämättä ja porhaltaa eteenpäin ilman suurempaa yritystäkään. Me ei, joten kova työ on takana ja osa vielä edessä. Eiköhän me naiset tästä silti tokeennuta, varokaa vaan.

(vieras 10:08)

 

[ap]

Kiitos teille, joskus täältä saa näköjään fiksuja ja asiallisia vastauksia.

Jännää, miten vieras 10:08 osasi eläytyä tilanteeseen, on selvää että siellä samoja ajatuksia ja tunteita on käyty läpi (ja ehkä jatkossakin ).
Iso kiitos siis erityisesti hänelle :Flower: