Yhteen palaaminen vuosien jälkeen, kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikirouta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ikirouta

Vieras
Aloin miettimään, onko tällainen "uudelleen elvyttäminen" pitkän tauon jälkeen mahdollista. Itselläni on tilanne, että eksän kanssa välit ovat lämmenneet jo kohtalaisen korkeiksikin enkä tiedä enää mitä oikein ajatella. Olimme ennen eroa kihloissa ja eroon päädyttiin lähinnä näkemyseroista liittyen asumiseen ja elämiseen yleensäkin (tai minä päädyin). Tämän jälkeen molemmilla on ollut yksi pitkä suhde, ja molemmilla nyt on tämä suhde päättynyt. Mies on kerennyt vuosien varrella "kasvaa aikuisemmaksi" henkisesti, ja aloin miettimään voisiko suhde onnistua uudelleen, koska molemmilla on elämänkokemusta enemmän, ja mieskin kertoi miettineensä samaa.

Myönnän ihan rehellisesti, että näiden neljän vuoden aikana en ole pystynyt häntä unohtamaan, vaan olen miettinyt useinkin vaihtoehtoja, pyöritellyt päässä näitä "mitä jos"-tyyppisiä ajatuksia. Mies on myöntänyt ihan avoimesti ajatelleensa samalla tavoin, tästä varmaan voinemme ajatella ettei rakkaus ole täysin kuollut meidän väliltä, mitä ystävyyteen ainakin tulee.

Haluaisinkin nyt muilta kokemuksia, ja näkemyksiä tähän asiaan. Voiko näin pitkän eron jälkeen vielä palata yhteen ja oikeasti yrittää uudelleen? Voiko aika tehdä ihmisestä kypsemmän suhteen kannalta, kun kyseessä on eksän kanssa suhteen lämmittely?
 
no muistatkos vielä, oliko muitakin syitä, jotka nyt ovat unhettuneet kultauksen alle? Esimerkiksi joku vakioriita ja pysyvää näkemyseroa laajemminkin? Ärtymyksenaiheita?
 
Siis ei, nyttemmin ajateltuna ne "näkemyserot" minun mielestäni oli kovinkin lapsellisia, ja helposti korjattavissa olevia. Mutta silloinen tilanne (uusi koulutus ja pari työpaikkaa itselä) vain vei voimat niin loppuun, että päätin lopettaa suhteen jotta saan oman mieleni kuntoon. Näitä näkemyseroja oli muunmuassa ihan perus kotityöt (tasa-arvoisuus) ja nämä yhteisasumisen pienet asiat. Koiran käyttäminen pihalla, sängyn petaaminen.. Kaikkea pientä, jotka omassa mielessäni kasvoi ns. ylitsepääsemättömiksi ongelmiksi stressin aikaansaamana.

Nämä yllä olevat asiat oikeastaan olivat niitä suurimpia ärtymyksen aiheita. Mies oli muuten huomaavainen, rehellinen ja luotettava kumppani. Kemiat natsasi muuten todella hyvin, mutta kodinhoito oli se suurin ongelma. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.
 
mitäs naurettavaa siinä on, jos kodinhoidosta tulee näkemyseroa? Se on kuitenkin tuntikausien projekti joka päivä.

Ja tasa-arvosta? Jos on kovin eriävät näkemykset siitä, mikä kenenkin arvo on, niin vaikeaa tulee. Ja jos koiraa ei toinen viitsi hoitaa, niin voi tulla koiralle käytösongelmaa.

Mahdatko jaksaa nähdä tuommoiset kysymykset joutavina sitten arjessa taas?
 
Lähinnä sen takia naurettavaa, että jälkiviisaana ajateltuna nostin isommiksi asioita mitkä ei todellisuudessa ollut mitään kovinkaan merkityksellisiä. Nuo olivat vain ehkä niitä "pahimpia" esimerkkejä mitä mieleen tuli.

Sitähän tässä juuri mieteinkin, että voisiko nämä entiset näkemyserot sitten olla myös vastaisuudessakin edessä? Voiko tuollaiseen kaatunut suhde toimia uudelleen vuosien "kasvamisen" jälkeen? Niitä kokemuksia haluaisin kuulla, ja ratkaisuja mihin ollaan päädytty.
 

Yhteistyössä