R
rakastunut
Vieras
Hei,
olen parikymppinen nuori nainen ja olen seurustellut ikäiseni miehen kanssa nyt runsaan vuoden verran. Suhteemme on vahvalla pohjalla ja molemmat rakastamme toisiamme. Omasta mielestäni suhteemme on jopa niin hyvällä mallilla, että olisin valmis muuttamaan yhteen.
Puhuin tästä poikaystävälleni, mutta hän ei halua vielä muuttaa yhteen. Hän sanoi, että haluaa ensin seurustella rauhassa ja sitten kun tuntuu että on seurusteltu tarpeeksi ja ollaan valmiita astumaan ""arkeen"", voidaan muuttaa yhteen. Toisaalta hänen ajatuksissa on ihan hyviä pointteja.. mikäs kiire tässä. Ja ehkä suhteessa säilyy ""jännitystä"" pitempään, kun asutaan eri osoitteissa..
Mielestäni olisi vain niin paljon helpompaa jos asuisimme yhdessä... ei tarvitsisi kulkea kahden asunnon väliä ja se tulisi myös halvemmaksi. Voisimme myös saada paremman ja tilavamman asunnon yhdessä, ahtaan solun ja kimppakämpän sijaan. Toki nämä käytännönasiat ei ole suurin syy miksi haluisin muuttaa yhteen... Tiedän varmaksi että mies on minulle se oikea ja haluaisin mennä suhteessa jo yhden askelen eteenpäin..
En ole puhunut asiasta poikaystävälleni sen jälkeen kun hän kertoi kantansa. En halua hoputtaa enkä painostaa häntä... En todellakaan. Silti välillä minua kaivelee se, että miksi hän ei halua muuttaa kanssani yhteen... Tiedän, että hän rakastaa minua ja on vakavissaan... mutta onko hän sittenkään niin vakavissan kuin minä olen? Miettiikö hän vielä olenko minä sittenkään hänelle se oikea? Hän ei ole seurustellut aiemmin muiden kanssa.. Minä taas olen ja tiedän, että nykyinen poikaystäväni on oikea aarre, josta en koskaan tahdo luopua.
Miten minun pitäisi tämä asia ajatella? Onko muilla kokemuksia siitä, että itse on halunnut muuttaa yhteen, mutta poikaystävä ei?
olen parikymppinen nuori nainen ja olen seurustellut ikäiseni miehen kanssa nyt runsaan vuoden verran. Suhteemme on vahvalla pohjalla ja molemmat rakastamme toisiamme. Omasta mielestäni suhteemme on jopa niin hyvällä mallilla, että olisin valmis muuttamaan yhteen.
Puhuin tästä poikaystävälleni, mutta hän ei halua vielä muuttaa yhteen. Hän sanoi, että haluaa ensin seurustella rauhassa ja sitten kun tuntuu että on seurusteltu tarpeeksi ja ollaan valmiita astumaan ""arkeen"", voidaan muuttaa yhteen. Toisaalta hänen ajatuksissa on ihan hyviä pointteja.. mikäs kiire tässä. Ja ehkä suhteessa säilyy ""jännitystä"" pitempään, kun asutaan eri osoitteissa..
Mielestäni olisi vain niin paljon helpompaa jos asuisimme yhdessä... ei tarvitsisi kulkea kahden asunnon väliä ja se tulisi myös halvemmaksi. Voisimme myös saada paremman ja tilavamman asunnon yhdessä, ahtaan solun ja kimppakämpän sijaan. Toki nämä käytännönasiat ei ole suurin syy miksi haluisin muuttaa yhteen... Tiedän varmaksi että mies on minulle se oikea ja haluaisin mennä suhteessa jo yhden askelen eteenpäin..
En ole puhunut asiasta poikaystävälleni sen jälkeen kun hän kertoi kantansa. En halua hoputtaa enkä painostaa häntä... En todellakaan. Silti välillä minua kaivelee se, että miksi hän ei halua muuttaa kanssani yhteen... Tiedän, että hän rakastaa minua ja on vakavissaan... mutta onko hän sittenkään niin vakavissan kuin minä olen? Miettiikö hän vielä olenko minä sittenkään hänelle se oikea? Hän ei ole seurustellut aiemmin muiden kanssa.. Minä taas olen ja tiedän, että nykyinen poikaystäväni on oikea aarre, josta en koskaan tahdo luopua.
Miten minun pitäisi tämä asia ajatella? Onko muilla kokemuksia siitä, että itse on halunnut muuttaa yhteen, mutta poikaystävä ei?