M
"Mina"
Vieras
Pariskunnat jakavat menot mutta eivät pankkitiliä - Talous - Savon Sanomat
Onko täällä paljon muita ihmisiä, jotka haluavat pitää omat rahat ominaan? Itse olen melko säästäväinen ihminen ja saanut kolmena työssäolovuotena ihan mukavat säästöt kasaan, yli 20 000 euroa (ja joo, tulot on about 2600 euroa kuussa brutto maksimissaan, eli melko pienestä palkasta olen saanut säätettyä). Nyt sitten tapasin miehen, joka on niin ikään ollut töissä, mutta rahaa ei ole jäänyt säästöön juurikaan. Ja itsekin myöntää kuluttavansa melkein kaiken mitä käteen tulee..
Itse olen nähnyt ison työn rahoja säästäessäni ja haluaisin pitää rahat täysin ominani, en siis laittaa niitä ns. yhteiseen käyttöön. Onko tämä mielestänne typerää ja itsekästä, jos kuitenkin ollaan naimisiin menossa yms. Täällä kun tuntuu, että suurinosa on sitä mieltä, että ei ole olemassa omia tai miehen rahoja, vaan kaikki on yhteistä. Enkä nyt puhu siitä, että nipottaisin joka pennistä ja tottakai maksan hieman enemmän esim. ruokakuluista sillon jos miehellä rahat vähissä. Mutta en haluaisi antaa rahoja ns. yhteiseen hyvään (ja tällä tarkoitan sitä, että haluan ostaa vain niitä asioita, mitä itse haluan, vaikka yhteiseen käyttöön tulisikin), koska miehellä kuitenkin olisi ollut mahdollisuus säästää myös, mutta ei ole päättänyt näin tehdä. Mielipiteitä?
Onko täällä paljon muita ihmisiä, jotka haluavat pitää omat rahat ominaan? Itse olen melko säästäväinen ihminen ja saanut kolmena työssäolovuotena ihan mukavat säästöt kasaan, yli 20 000 euroa (ja joo, tulot on about 2600 euroa kuussa brutto maksimissaan, eli melko pienestä palkasta olen saanut säätettyä). Nyt sitten tapasin miehen, joka on niin ikään ollut töissä, mutta rahaa ei ole jäänyt säästöön juurikaan. Ja itsekin myöntää kuluttavansa melkein kaiken mitä käteen tulee..
Itse olen nähnyt ison työn rahoja säästäessäni ja haluaisin pitää rahat täysin ominani, en siis laittaa niitä ns. yhteiseen käyttöön. Onko tämä mielestänne typerää ja itsekästä, jos kuitenkin ollaan naimisiin menossa yms. Täällä kun tuntuu, että suurinosa on sitä mieltä, että ei ole olemassa omia tai miehen rahoja, vaan kaikki on yhteistä. Enkä nyt puhu siitä, että nipottaisin joka pennistä ja tottakai maksan hieman enemmän esim. ruokakuluista sillon jos miehellä rahat vähissä. Mutta en haluaisi antaa rahoja ns. yhteiseen hyvään (ja tällä tarkoitan sitä, että haluan ostaa vain niitä asioita, mitä itse haluan, vaikka yhteiseen käyttöön tulisikin), koska miehellä kuitenkin olisi ollut mahdollisuus säästää myös, mutta ei ole päättänyt näin tehdä. Mielipiteitä?