E
epätositarina
Vieras
Mä rakastan yhteiskuntaani! Se mahdollistaa sen, ettei minun tarvitse katsella rumia haisevia äpärälapsiani, joilla on kaiken lisäksi vielä epätrendikkäät kuteet ja harrastukset.
Ihan aluksi pullauttamani keltanen kersa makaa keskoskaapissa, eikä mun tartte sitä katsella jos en halua. Mä relaan kotona ja silittelen palkintopuudeliani, joka voitti tosi monta pinkkii ruusuketta.
Sitten kun se saasta pentu kotiutuu, vien sen päiväkotiin. Pois silmistä, pois mielestä. Se maksaa, mut se on pieni hinta kaikesta siitä pirun riesasta mitä homosapiens pentu aiheuttaa.
Onneks koulukin alkaa aika nopeasti, sen saa sinne nakattua imemään sivistävää tietoo. Lomakkeessa on hyvä pistää rasti jokaseen iltapäivätoimintakohtaan. Ja harrastuksia totta kai on tosi paljon, eihän se edes haluu tulla niitten takia kotiin enää.
Ahh, koulukiusattuaan muut kersat masennukseen ja psykoosiin asti, ruma parasiitti pääsee sitten töihin. Siellä se painaa 10 tuntia duunia päiväs, ja on niin ihanaa. Sen jälkeen se menee semmoseen puliukkojen majaan viettää iltaansa.
Sit se menee johonkin vankilaan, ah. Siellä se viruu vaan varmaan parikytä vuotta, onneks hän päätti ryöstää vuoristoradan huvipuistosta keskellä yötä ja hattarakojunkin.
Vankilasta kuntoutukseen, haha. Edelleenkään mun ei tarvi nähdä sitä. Enkä vastaa puheluihin, en anna sille ees rahaa enkä ota siltä rahaa, en ees palveluja.
Kuntoutuksesta vanhainkotiin. Enkä varmana mee kattomaan sitä sinne. On mahtavaa kun ei oo tarvinnu kattella yhtään sitä äpärää elämän aikana, joka ruotsalaisen Åke-Peterin kanssa pantiin alulle paskasen vessanpytyn päällä ja mistelinoksan alla.
Ihan aluksi pullauttamani keltanen kersa makaa keskoskaapissa, eikä mun tartte sitä katsella jos en halua. Mä relaan kotona ja silittelen palkintopuudeliani, joka voitti tosi monta pinkkii ruusuketta.
Sitten kun se saasta pentu kotiutuu, vien sen päiväkotiin. Pois silmistä, pois mielestä. Se maksaa, mut se on pieni hinta kaikesta siitä pirun riesasta mitä homosapiens pentu aiheuttaa.
Onneks koulukin alkaa aika nopeasti, sen saa sinne nakattua imemään sivistävää tietoo. Lomakkeessa on hyvä pistää rasti jokaseen iltapäivätoimintakohtaan. Ja harrastuksia totta kai on tosi paljon, eihän se edes haluu tulla niitten takia kotiin enää.
Ahh, koulukiusattuaan muut kersat masennukseen ja psykoosiin asti, ruma parasiitti pääsee sitten töihin. Siellä se painaa 10 tuntia duunia päiväs, ja on niin ihanaa. Sen jälkeen se menee semmoseen puliukkojen majaan viettää iltaansa.
Sit se menee johonkin vankilaan, ah. Siellä se viruu vaan varmaan parikytä vuotta, onneks hän päätti ryöstää vuoristoradan huvipuistosta keskellä yötä ja hattarakojunkin.
Vankilasta kuntoutukseen, haha. Edelleenkään mun ei tarvi nähdä sitä. Enkä vastaa puheluihin, en anna sille ees rahaa enkä ota siltä rahaa, en ees palveluja.
Kuntoutuksesta vanhainkotiin. Enkä varmana mee kattomaan sitä sinne. On mahtavaa kun ei oo tarvinnu kattella yhtään sitä äpärää elämän aikana, joka ruotsalaisen Åke-Peterin kanssa pantiin alulle paskasen vessanpytyn päällä ja mistelinoksan alla.
