Yhteydenpidon vähentäminen/lopettaminen

[olenko lapsellinen]

Yritän tässä nyt keksiä,että teinkö todella lapsellisen vai todella järkevän päätöksen, kun päätin vähentää reilusti (tai ehkä jopa tietyissä tapauksissa lopettaa kokonaan) tiettyihin lähipiirini ihmisiin. Ongelmana tässä on kuitenkin se,että näihin ihmisiin kuuluu myös vanhempani, sisarukseni ja eräitä läheisiä ystäviäni.

Ja syynä tähän on se, että olen kyllästynyt. Kyllästynyt siihen, että se olen lähestulkoon aina minä joka soittaa, minä joka lähetän sähköpostia, minä joka pitää yhteyttä muihin. Että miksi minun kuulumiseni ei tunnu kiinnostavan ketään sen vertaa, että soittaisivat minullekin välillä.

Nyt sitten päätin lopettaa muille soittelun ja muun yhteydenpidon määrittelemättömäksi ajaksi kokonaan, joten katsotaan nyt, että vaivautuuko kukaan edes soittamaan minulle (tai sitten eivät edes huomaa koko asiaa).

 

["pölö"]

Mun mielestä tuo on typerää ja todella lapsellista.
Kiukutella ja mököttää, kertomatta niille läheisille että mistä kenkä puristaa.. ??
On mullakin paljon sellaisia ystäviä jotka eivät mulle soittele, mutta silti kun tavataan niin kyllä juttua riittää.
Mä en ole katkera heille että eivät pidä usein yheyttä. Jokaisella on oma elämä ja omat hetket. Mä olen onnellinen että mä kuuluun heihin vielä, ja että multa ei vaadita siltikään jatkuvaa soittelua ja yhteydenottoa. Mua riepoo tuollaiset sielut jotka olettavat että pitäisi olla siinä luurin nokassa, ja turista jonninjoutavia joka viikkoa.. >:/
Mua ahdistaa selllainen ihminen joka vaatii multa tuollaista. Olkoon kuinka tärkeä, mutta en mä halua soitella sen takia koska asiaa vaaditaan multa. Mä soittelen siksi koska on hetki turista, tai soittelen siksi koska ikävä on jo suuri.
Merne ittees, ja kerro miksi asia sua eniten vaivaa? Siksi että tunnet olevasi ulkopuolella? Älä huoli, niin tunnen minäkin, mutta en mä sen takia välejä katkaise.. Tunnens ilti olevani tärkeä ystävilleni vaikka ei ollakkaan usein yhteyksissä.

 

["pölö"]

Anteeksi tuhannet kirjoitusvirheet..

 

[ystäväiseni]

Uskon että olet heille tärkeä, elämä on vain uriutunut siihen jotta se olet sinä joka ottaa yhteyttä aina. Lähipiirisi varmasti välillä odottavat soittoasi ja luottavat siihen jotta kyllä sinä soitat kun ehdit. Asian ei tokikaan pitäisi olla näin mutta se vain on mennyt näin. Sen sijaan jotta odottaisit minuutista toiseen piinallisesti soittoa niin mitä jos tekisitkin selkärankaisen teon ja laittaisit sitten vaikka viestin jotta sinusta tuntuu pahalta olla aina se joka ottaa yhteyttä ja sinusta tuntuu siltä että omat kuulumisesi eivät kiinnosta ketään. viestin vastaaja ottaa sinuun varmasti tulenpalavasti yhteyttä ja muistaa varmasti (ainakin pienen hetken ajan) soitella silloin tällöin.. Ei ole kiva ottaa asiaa puheeksi mutta suosittelen sillä se avaisi ihmisten silmiä ja saisit tilanteen pois mielestäsi itse tein näin juuri hetki sitten enkä kadu. Mutta jos olisin jäänyt odotteleen soittoa kärsisin varmasti tälläkin hetkellä hirveästä piinasta.

 

["mä vaan"]

Minä tein saman tempun kuin ap . Minä en halua enkä jaksa olla AINA se joka ottaa yhteyttä. Jos toinen
osapuoli ei osaa / halua soittaa niin antaa olla.

 

[ap.]

Olenkin kyllä muutaman henkilön kanssa ottanut asian aikaisemmin puheeksi, mutta jotenkin ei homma ole oikein toiminut. Siis vaikka olen koittanut olla mahdollisimman varovainen, siis en ole syytellyt mistään ja osoittanut ymmärtämystä muiden kiireistä elämäntilannetta kohtaan, niin jotenkin vain tuntuu siltä, että asian puheeksi ottaminen saa muut jotenkin ottamaan nokkiinsa niin sanotusti.

Ja tietysti tilanne on silloin tällöin parantunut -ainakin periaatteessa-, mutta jotenkin siinä tuntuu sellainen väkisinväännetyn velvollisuuden maku ainakin minulle itselleni. Siis että minulle soitetaan vain siksi että olen pyytänyt ei oikein anna sellaista kuvaa, että muut oikeasti haluaisivat tehdä niin.

 

[12345 meitä on monta]

Mä olen se joka ei kauheasti soittele, saatikka kyläile..
Mä olen se jota kaikki olettavat että mulla on paljon kavereita joitten kanssa juttelen ja soittelen päivät pitkät.
Mutta eipähän kukaan ole koskaan kysynyt että onko asia näin?
Syytetään päin naamaa, ja oletetaan vain että se olen minä joka ei juuri tästä toisesta välitä.
Voi kuule, kunpa he tietäisivät että miten asia oikeasti on. Oi, kunpa ne välien katkojat edes kuuntelisivat, eivätkä vain olettaisi että vaikka mulla on paljon kavereita, niin ei se tarkoita sitä että mulla olisi niin kiire etten muista tiettyjä.
Siksi mä en soita. Miksi soittaisin? Kukaan ei ole tähänkään päivään mennessä oikeasti kuunnellut.
Tavatessa olen aina iloinen ja onnellinens iitä että juttu lentää ja juttuja kehitellään. Mutta siihen se sitten jääkin..

 

[Gittan]

Minä lopettaisin soittelut ja laulelut ja katsoisin, kuinka kauan kestää, ennen kuin sinuun ottavat yhteyttä. Tapoja voi muuttaakin. Nyt on toisten hugi vuorollaan ottaa kontaktia sinuun. Saattaa kestää pitkäänkin, zekkaa pirullas.

 

["palikka"]

Olenkin kyllä muutaman henkilön kanssa ottanut asian aikaisemmin puheeksi, mutta jotenkin ei homma ole oikein toiminut. Siis vaikka olen koittanut olla mahdollisimman varovainen, siis en ole syytellyt mistään ja osoittanut ymmärtämystä muiden kiireistä elämäntilannetta kohtaan, niin jotenkin vain tuntuu siltä, että asian puheeksi ottaminen saa muut jotenkin ottamaan nokkiinsa niin sanotusti.

Ja tietysti tilanne on silloin tällöin parantunut -ainakin periaatteessa-, mutta jotenkin siinä tuntuu sellainen väkisinväännetyn velvollisuuden maku ainakin minulle itselleni. Siis että minulle soitetaan vain siksi että olen pyytänyt ei oikein anna sellaista kuvaa, että muut oikeasti haluaisivat tehdä niin.

Niinhän sä juuri taas teet.. Aiheutat tuolla tempullasi taas velvollisuudentunteen muille..

 

["alma"]

Hyvin teit.

Pölö ei ymmärtänyt tilannettasi lainkaan.

 

[ap.]

[QUOTE="palikka";25382429]Niinhän sä juuri taas teet.. Aiheutat tuolla tempullasi taas velvollisuudentunteen muille.. [/QUOTE]


Niin tuota, siis miten tässä tilanteessa sitten olisi fiksuinta mielestäsi toimia ?

 

[Keittiönoita]

Mun mielestä ei kannata tehdä mitään suuren luokan draamaa asiasta. Soitat ja pidät yhteyttä ihmisiin silloin, kun se sulle itsellesi sopii. Mutta lakkaat tekemästä sitä mistään velvollisuudesta. Mä en ole koskaan ollut mikään puhelimessa pälättäjä ja sekä ystäväni että läheiseni tietävät sen. Soitan, kun mulla on jotain asiaa, enkä edellytä, että mullekaan soiteltaisiin minkään koetun velvollisuuden vuoksi. En halua olla läheisilleni enkä ystävilleni riippakivi vaan pidetään yhteyttä sen mukaan, mikä kenellekin milloinkin sopii.

 

["palikka"]

Niin tuota, siis miten tässä tilanteessa sitten olisi fiksuinta mielestäsi toimia ?

Jos on asiaa, soita. Jos on ikävä, mene kylään ja sano.
Älä laske yhteydenottoja. Elä!
Tsemppiä, ja ihan oikeasti kohta huomaat kuinka yksinkertaista se on.

 

[ap.]

Ja eräs asia, mikä minua vaivaa myöskin tässä tilanteessa, on jatkuvasti kasvavat epäilykseni siitä, että nämä ystäväni ja sukulaiseni pitävät minua oikeasti jotenkin vähempiarvoisena itseensä ja muihin ihmisiin verrattuna. Siis että minulla olisi jokin velvollisuus tähän yhteydenpitoon, mutta muilla taas ei ole mitään tarvetta pitää yhteyttä minuun. Siis että minun pitäisi erikseen tehdä jotain, että muut edes huomaisivat olemassaoloni.

 

[Keittiönoita]

Ja eräs asia, mikä minua vaivaa myöskin tässä tilanteessa, on jatkuvasti kasvavat epäilykseni siitä, että nämä ystäväni ja sukulaiseni pitävät minua oikeasti jotenkin vähempiarvoisena itseensä ja muihin ihmisiin verrattuna. Siis että minulla olisi jokin velvollisuus tähän yhteydenpitoon, mutta muilla taas ei ole mitään tarvetta pitää yhteyttä minuun. Siis että minun pitäisi erikseen tehdä jotain, että muut edes huomaisivat olemassaoloni.

No tuohan selviää siten, että alat pitämään muihin yhteyttä vain silloin, kun itse haluat.