Pakko tänne vähän purkaa tätä pahaa mieltä kun olo on niin epätoivoinen ja epäonnistunut. Eli meillä tyttö kohta 7kk ja kärsinyt koko ikänsä kovista vatsakivuista. Niiden takia myös nukkunut yöt koko ajan todella huonosti eli heräilee 1/2- 1 tunnin välein ja minä olen tietysti ihan poikki. Olen aloittanut diettailun eli jättänyt ruokavaliosta pois sellaisia ruoka-aineita, jotka ovat mielestäni pahentaneet tytön vointia. Välillä meillä on siis ollut rauhallisempaakin. Paremmin meni kun jätin maitotuotteiden, rukiin, suklaan ja muiden tavallisimpien aineiden lisäksi pois vehnän, munan ja soijan. Sitten kuukauden jälkeen aloin kokeilla uudelleen vehnää, mutta siitä tytön oireet ovat taas pahentuneet. Kävimme maanantaina lääkärillä, joka tietää tilanteestamme ja että olen tämän jatkuvan valvomisen takia ihan poikki (minulla myös toinen vanhempi lapsi), mutta ei uskonut minun allergiaepäilyä ollenkaan. Olen itse viimeaikoina kovasti miettinyt imetyksen lopettamista ja siirtymistä apteekin korvikkeeseen. Haluaisin vain niin kovasti vielä jatkaa imetystä ja siksi olen kovasti yrittänyt miettiä, kumpi lapsen kannalta olisi parempi vaihtoehto. Lääkäri oli sitä mieltä etten saisi missään tapauksessa lopettaa imetystä ja diettailu kannattaisi lopettaa, koska lapsella tuskin on mitään allergiaa eli minun ruokavalioni ei hänen nukkumiseen todennäköisesti vaikuta. Käski vain syödä reilusti kaikkea. Siinä kaikki mitä tältä käynniltä sain.
Minulta meni usko omiin tuntemuksiin kyllä kokonaan. Aloin taas ajatella että jospa tosiaan olen vain itse kuvitellut kaiken ja niinpä sitten retkahdin kunnolla eli päätin sitten syödä kaikkea. Tässä sitä ollaan nyt sitten kanneltu itkevää, kitisevää, levotonta ja vatsaansa kouristavaa lasta melkeinpä yötä päivää kohta viikko. Tyttö ei rauhoitu mihinkään ja tätäkin tekstiä kirjoittaessa olen känyt jo moneen kertaa häntä rauhoittamassa takaisin nukkumaan yöunille. Itsellä olo on ihan kauhea. Miten saatoin tehdä omalle lapselle näin. Nyt pitäisi vain saada taas jostain voimaa aloittaa tuo diettailu uudestaan...
Minulta meni usko omiin tuntemuksiin kyllä kokonaan. Aloin taas ajatella että jospa tosiaan olen vain itse kuvitellut kaiken ja niinpä sitten retkahdin kunnolla eli päätin sitten syödä kaikkea. Tässä sitä ollaan nyt sitten kanneltu itkevää, kitisevää, levotonta ja vatsaansa kouristavaa lasta melkeinpä yötä päivää kohta viikko. Tyttö ei rauhoitu mihinkään ja tätäkin tekstiä kirjoittaessa olen känyt jo moneen kertaa häntä rauhoittamassa takaisin nukkumaan yöunille. Itsellä olo on ihan kauhea. Miten saatoin tehdä omalle lapselle näin. Nyt pitäisi vain saada taas jostain voimaa aloittaa tuo diettailu uudestaan...