Olen ainut lapsi ja itselläni on tällä hetkellä yksi lapsi. Olen ollut aina sitä mieltä, että yksi lapsi riittää, mutta nyt olen alkanut pohtia, olenko itsekäs.
Itse nimittäin aina halusin sisaruksia. Toiveissa oli ensisijaisesti isoveli, mutta se toivehan oli vähän vaikea toteuttaa
Jotenkin olin aina kovin kateellinen niille, joilla oli sisaruksia. Suurimmalla osalla tuttavistani, joilla on sisaruksia, on myös kovin hyvät välit sisarustensa kanssa ja tuota yhteyttä jotenkin toivoisin lapsellenikin, kun itse en ole sitä kokenut. Miehelläni on veli ja miehen puolella suvussa muutenkin monilapsisia perheitä. Toisaalta tuntuu, että yksi lapsi saa sen jakamattoman rakkauden, mutta toisaalta sitten taas mietityttää juuri tuo oma itsekkyys, sisarusten välinen yhteenkuuluvuus jne.
Mielipiteitä?
Itse nimittäin aina halusin sisaruksia. Toiveissa oli ensisijaisesti isoveli, mutta se toivehan oli vähän vaikea toteuttaa
Mielipiteitä?