Yksin kotona ahdistaa. Toivoin jo äsken et olisi jotain unilääkettä/rauhoittavaa tms..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
tiedätkö, vaikka sanot, että vaikea kuvailla ja epämääräinen olo, niin tiedän tarkalleen mitä tarkoitat ja toivottavasti se helpottaa sinua.. ymmärrän 100% sinua mitä sanot ja miltä sinusta tuntuu :) pikkuhiljaa pienillä asioilla saat olotilaasi paremmaksi tiedän sen, ole kärsivällinen ja anna itsellesi lupa olla sellainen kun olet, sun lapset on kans pieniä ja sinä olet väsynyt äiti ja ne sinun olotilat johtuu väsymyksestä, ne olotilat tulee välillä, mutta se ei ole vaarallista.. tärkeää vain nyt että saat jotakin kautta purkaa ja kertoa tuntemuksistasi.. ja eikö ole nyt kiva kun löysit tätä kautti monta jotka ymmrätävät sinua :)

Siilloin kun itsellä oli ja tosin tulee vieläkin, mutta paljon harvemmin pikkuhiljaa noita tunteita.. niin ajattele tosiaan kuinka hyvin ja hyvä asioita sinulla on.. niinhän se mieskin on toisaalta sanonut kiva niin.. mutta se on tosi, että jos ei itse ole kokenut ko. tunteita niin ei ymmärrä miten epämiellyttäviä tunteita ne on ja todellisia.. en itsekään alussa saanut mieheltäni kunnolla tukea ja ymmärrystä kun tuntui ettei hän ota niin vakavasti niitä kuin miltä ne minusta tuntui.. sitten kun juttelin sellaisen kanssa joka on itse läpi käynyt samoja niin sain siitä juttelusta tukea ja pikkuhiljaa opettelin rauhoittamaan ja löytämään niitä hyvää oloa tekeviä pieniä asioita itselleni. Me äidit tehdään niin paljon asioita lasten ja kodin eteen, että me unohdetaan huolehtia kunnolla omasta hyvästä olostamme ja lähes aina kun lapset tarvitsevat jotain niin me ei jatketa istumista vaan ollaan kokoajan tekemässä jotain pientä perheen eteen. Äidin työ kotona on tärkeää, mutta se kuinka kuluttavaa se on kropalle niin se unohtuu välillä. Ei me äidit sanota lapsille, että hei mä syön ensin tän oman ruuan tai juon teen ja tulen sitten vaihtamaan vaipan.. me luovutaan aina kaikesta pienistä hetkistä mitä tekis mieli tehdä ja hoidetaan sitä perhettä =) siksi me rakas ystävä välillä ollaan niin väsyneitä ja vähän hukassa, meinaa tulla ja tulee paniikkeja ja epämääräisen epämiellyttäviä oloja ja ei haluttaisi olla ja nukkua yksin (siis ilman miestä) kun se toisen aikuisen läsnäolo auttaa kuitenkin jaksamaan.. mutta ystäväni, et ole yksin ja sinäkin pikkuhiljaa pääsen niistä ja ne jäävät pikkuhiljaa pois.. niinkuin minäkin odotan, että palaan ennalleni joku päivä ihan täysin.. jahka nää unet on saatu nukuttua balanssiin =) se ei olekaan yks tai kaks yötä vaan pitempi aika.. ja ihan rauhassa se korjaantuu, ei odoteta pikaihmettä vaan pikku askelista pitää muistaa iloita mitä itselle tulee. Pikkuhiljaa mullakin alkoi korjaantumaan kun kiinnitin huomiota että en rehki kotitöitä liikaa ja hellin itseäni, rauhallinen suihku.. joka päivä jotain pientä ja silloin kun on nuo olot mikä sinulla nyt on niin pura sitä ulos ja kerro siitä, et ole outo tms.. se on normaalia meille äideille :) .. tästä tulee taas pitkä kun on niin paljon mitä haluisin sulle sanoa :)

Aivan ihanaa tekstiä sinulta. KIITOS. Mua ihan oikeesti alko itkettää täällä :'(

Kaunista miten joku tuntematon tyyppi netisttä (karusti sanottu) haluaa noin aidosti auttaa ja jakaa tunteitaan toisen kanssa

Joo kyllä mä huomaan ettei mies oikein ymmärrä, vaikka haluaisi. Muttei ota jotenkin tosissaan.

Ja mä olen miettinyt näiden puhumistä esim neuvolassa mut tulee jotenkin pöpi olo. Saanko jonkun hullun leiman otsaan. Sossun, perheavustajan oven taakse vai mitä oikein..
Suoraan sanottuna mä en edes uskalla myöntää kellekkään sitä mitä mä tunnen mun sisällä. En äidilleni, en ihanalle anopille, en kellekkään. Edes miehelle mä en ole kertonut mitä kaikkea mun pinnan alla kuohuu.

Kukaan ei tiedä miten poikki mä joskus olen.
Itken vain ja ainoastaan yksin ja salaa.
 
Joo mä olen kärsinyt tuosta samasta ongelmasta myös ja mulla selkeästi väsymys pahensi tilannetta ja tuli rytmihäiriöitä lisäksi. Tuota tunnetta mikä sulla on niin on vaikea kuvitella jos ei ole ikinä kokenut itse mutta ne ketä on niin ikävä kyllä tietää miltä tuntuu :( Ja se että jos pelkää yksinoloa ja paniikkikohtausta niin pikku hiljaa siitä tulee kierre että pelkää jo sitä mahdollisuutta että voi jäädä yksin ja kohtaus ehkä tulee. Sun pitäisi jotenkin pystyä katkaisemaan tuo yksinolon pelko ettei se muodostu aina vaan voimakkaammaksi. Olisiko sulla ketään kaveria joka voisi tulla yökylään kun mies on poissa?

Mua rauhoittavia asioita kun paniikki alkaa vallata mieltä on kuuma suihku, hartioiden ja pään hieronta ja tutut musiikkikappaleet joiden sanoihin keskityn sekä lisäksi miehen kanssa puhelimessa puhuminen. Tsemppiä sulle, et ole yksin! :)
 
niinkuin edellisessä tekstissä on myös..

kun ei saa välillä tarpeeksi unta, niinkuin äidit aina, ensin raskaudet ja sitten vauva/lapsi valvomiset ja sairastamiset.. niin univelka tekee sitä, että aivot ei osaa käsitellä kaikkea väsyneenä vaan se tekee meistä äideistä välillä tällaisia.. ei vaarallista.. hyväksy, että se nyt on vähän aikaa tällaista ja tee niitä pieniä asioita joista tulee hyvä mieli ja sitä myöten alkaa kaikki korjaantumaan =)

ps. mun elokuva mitä katson aina kun meinaa tulla ne olot.. on tuossa alla (unelmien manhattan) :) osaan sen vuorosanat jo aika hyvin ;) = melkein ulkoa :)

http://www.leffatykki.com/static/cover/944.jpg
 
Aivan ihanaa tekstiä sinulta. KIITOS. Mua ihan oikeesti alko itkettää täällä :'(
Suoraan sanottuna mä en edes uskalla myöntää kellekkään sitä mitä mä tunnen mun sisällä. En äidilleni, en ihanalle anopille, en kellekkään. Edes miehelle mä en ole kertonut mitä kaikkea mun pinnan alla kuohuu.

Kukaan ei tiedä miten poikki mä joskus olen.
Itken vain ja ainoastaan yksin ja salaa.

Yritä avautua jollekin, aluksi netissä jos et henk.koht pysty mutta yritä pikku hiljaa pala palalta avata mieltäsi ja uskalla olla heikko koska jaettu taakka on oikeasti helpotus. Asiat aina tuntuvat pahemmilta kun niitä yksin yön pimeydessä märehtii. Kirjoita vaikka miehellesi kirje jossa avaudut ja kerrot fiiliksistäsi. Tai jollekin muulle, kunhan vaan et jää yksin ajatustesi kanssa.
 
[QUOTE="Nela";21942063]Yritä avautua jollekin, aluksi netissä jos et henk.koht pysty mutta yritä pikku hiljaa pala palalta avata mieltäsi ja uskalla olla heikko koska jaettu taakka on oikeasti helpotus. Asiat aina tuntuvat pahemmilta kun niitä yksin yön pimeydessä märehtii. Kirjoita vaikka miehellesi kirje jossa avaudut ja kerrot fiiliksistäsi. Tai jollekin muulle, kunhan vaan et jää yksin ajatustesi kanssa.[/QUOTE]

mulle on tosi suuri kynnys myöntää kellekkään jos en jaksa.. siksipä en oo sitä tässä 3,5vuoden aikan tehnyt..
 
Ymmärrän että voi pelottaa olla yksin. Mua pelotti jopa kun mies oli kotona, kun tuli se elokuva jossa oli sandra bullock. aloitin katsomaan ja oli pakko lopettaa katsominen kun pelotti niin hirveästi. Mies ei voinut katsoa kun oli arkipäivä. en tiedä mikä siinä niin pelotti.
 
Mäkin olen ennen kärsinyt noista sun kuvailemista oireista. Vähitellen se on auttanut, että on oppinut tosi pikkuhiljaa olemaan armoillinen itelleen. On tajunnut, ettei tarvii miellyttää ketään. Ja että saa olla väsynyt ja vihainen ja vaikka mitä tunteita, ei tarvii olla koko ajan hyvä ja iloinen ja "paras". Kevyt liikunta ja jooga on auttaneet mua kanssa. Väsymys lasten kanssa ihan varmasti pahentaa oloa. Hyvä olis, jos pystyisit tosiaan juttelemaan jollekin. Esim. vaikka netissä, jos et uskalla ottaa asiaa esille esim. neuvolassa. Voimia täältäkin sulle, et tosiaan oo yksin :) Meitä on paljon, ihan tavallisia naisia, jotka joskus on liian herkkiä toteuttamaan liikaa muiden toiveita ja unohtamaan omat tarpeet ja tunteet :)
 
Aivan ihanaa tekstiä sinulta. KIITOS. Mua ihan oikeesti alko itkettää täällä :'(

Kaunista miten joku tuntematon tyyppi netisttä (karusti sanottu) haluaa noin aidosti auttaa ja jakaa tunteitaan toisen kanssa

Joo kyllä mä huomaan ettei mies oikein ymmärrä, vaikka haluaisi. Muttei ota jotenkin tosissaan.

Ja mä olen miettinyt näiden puhumistä esim neuvolassa mut tulee jotenkin pöpi olo. Saanko jonkun hullun leiman otsaan. Sossun, perheavustajan oven taakse vai mitä oikein..
Suoraan sanottuna mä en edes uskalla myöntää kellekkään sitä mitä mä tunnen mun sisällä. En äidilleni, en ihanalle anopille, en kellekkään. Edes miehelle mä en ole kertonut mitä kaikkea mun pinnan alla kuohuu.

Kukaan ei tiedä miten poikki mä joskus olen.
Itken vain ja ainoastaan yksin ja salaa.

No en minä sinua itkettää halua :)
mä olisin tuossa tilanteessa kaivannut myös tukea ja sitä sitten sainkin ja siksi haluan auttaa sinua, kun minuakin on autettu..
tiedätkö, että se on jo hirveän paljon parempaan suuntaan, että olet jo uskaltautunut tätä kautta kertomaan olostasi, se helpottaa sinua.. ajattele voit tulla tänne joka ikinen kerta kun sinusta tuntuu sille ja täältä löytyy aina tukea :)
Itse käyn monesti lukemassa täältä mitä ihmisille/äideille kuuluu.. luen vain ne tekstit joiden otsikosta tuntuu, että haluan ne avata ja lukea, jos jokin teksti tuntuu että siitä tulee jotenkin epämiellyttävä olo niin en lue olenkaan.. rajaa sinäkin kaikki asiat oman tuntemuksesi mukaan.. mikä tuntuu hyvälle --> tee niin.. mutta jos jokin ei tee hyvää tunnetta heti alussa ---> niin älä tee
eli luota itseesi ja fiiliksiin ihan täysin, juuri sinä tiedät mistä sinulle tulee vähänkin hyvä olo, joka päivä / asiassa :)
tämä sinun otsikkosi kiinnosti minua heti ja en nyt tälle illalle edes katso muita koska tämä on minusta tärkeää.. jos vain voin vähäkään helpottaa oloasi niin hyvä niin..
uskon että voin auttaa :)

Tuntuuhan se, että joku outo netin kautti kirjoittelee siellä ja täällä.. mutta hei .. mehän ollaankin ihan oikeita ihmisiä molemmat :) ja niin.. toisaalta kaukana, mutta oikeasti aika lähellä .. ajattele tätäkin kuinka kiva asia.. on tietokone jolla voi olla yhteyksissä ja puhua näin.. ei olisi ennen ystäväliseni tällä tavalla voinut illalla saada tukea :)
tämähän on aivan ihana asia :) nyt sinulla on aina tämä reitti tulla tänne..

Helpottaako sinua se asia jos sanon, että käyn täältä katsomassa kuulumisia jos olet vielä hereillä kun meidän vauva syö 3-4 aikaan ? Toivon, että olet saanut muutaman kauniin unen nähtyä.. mutta älä nyt vain herää mun takia sitten tänne kirjoittelemaan ;)
= eli käyn sua täällä katsomassa :)

en itsekään nukahda vielä helposti, eli hereillä olen varmaan taas vielä jonkin aikaa ..
 
Helpottaako sinua se asia jos sanon, että käyn täältä katsomassa kuulumisia jos olet vielä hereillä kun meidän vauva syö 3-4 aikaan ? Toivon, että olet saanut muutaman kauniin unen nähtyä.. mutta älä nyt vain herää mun takia sitten tänne kirjoittelemaan ;)
= eli käyn sua täällä katsomassa :)

en itsekään nukahda vielä helposti, eli hereillä olen varmaan taas vielä jonkin aikaa ..

Tosi ihanasti kirjoitettu tuo teksti :) Kiva että on ihmisiä jotka välittää toisistaan vaikka ei tunne!
 
kävin katselemassa oletko kirjoitellut vielä tänne yöllä, mutta ei näkynyt.. jospa olisit saanut vaikka pikkaisen nukuttua :)
Lepäile nyt ainakin päivällä ja touhuile keveästi lasten ja kotihommien kanssa niin et rasita kroppaa lisää, koita ottaa mahdollisimman rennosti päivä.

Ja jos illalla tuntuu ettei ole kiva olo niin kirjoittelemisiin, niin tukea kyllä saat täältä monelta :)
 
kävin katselemassa oletko kirjoitellut vielä tänne yöllä, mutta ei näkynyt.. jospa olisit saanut vaikka pikkaisen nukuttua :)
Lepäile nyt ainakin päivällä ja touhuile keveästi lasten ja kotihommien kanssa niin et rasita kroppaa lisää, koita ottaa mahdollisimman rennosti päivä.

Ja jos illalla tuntuu ettei ole kiva olo niin kirjoittelemisiin, niin tukea kyllä saat täältä monelta :)

Huomenet!

Vautsii, mä olen ihan ymmälläni täällä :D
Että tosiaan joku noin vajvasti hengessä mukana.

Menin tosiaan eilen sitten sänkyyn bb:n jälkeen. Otin ristikon ja täyttelin sitä. Ja rapsuttelin kissaa. Nautiskelin vielä mun lempparisuklaatakin.

Olo tosiaan hieman helpottui kun ajattelin vaan mukavia ja teki jotain mistä tykkää. Eli täytin ristikkoa ja söin suklaata. Jotenkin huomaamatta ne ajatukset hävisi siitä ahdistuksesta.
Ja jossain vaiheessa sitten uni vei voiton.
Heräsin kyllä useaan otteeseen yöllä tarkistamaan ja kuuntelemaan, mutta taisin saada aina hetken päästä unta.

Mä illalla ja yöllä mietin nyt paljonkin sitä kun on noussut otsikoihin nää yölliset murtovarkaat.
Ja ovet piti tarkistaa moneen otteeseen vaikka tiesin että ovat lukossa.


Tänään jo parempi olo ja mieli kun tietää että mies tulee kotiin vaikka siihen onkin vielä liian pitkä aika.

Kohta ulkoilua lasten kanssa, kävelyä. Sitten ruuan laittoa. Myöhemmin pienempi unille ja isomman kanssa sohvalle köllöttää.
Toki käyn täälläkin varmasti.
 
Huomenet!

Vautsii, mä olen ihan ymmälläni täällä :D
Että tosiaan joku noin vajvasti hengessä mukana.

Menin tosiaan eilen sitten sänkyyn bb:n jälkeen. Otin ristikon ja täyttelin sitä. Ja rapsuttelin kissaa. Nautiskelin vielä mun lempparisuklaatakin.

Olo tosiaan hieman helpottui kun ajattelin vaan mukavia ja teki jotain mistä tykkää. Eli täytin ristikkoa ja söin suklaata. Jotenkin huomaamatta ne ajatukset hävisi siitä ahdistuksesta.
Ja jossain vaiheessa sitten uni vei voiton.
Heräsin kyllä useaan otteeseen yöllä tarkistamaan ja kuuntelemaan, mutta taisin saada aina hetken päästä unta.

Mä illalla ja yöllä mietin nyt paljonkin sitä kun on noussut otsikoihin nää yölliset murtovarkaat.
Ja ovet piti tarkistaa moneen otteeseen vaikka tiesin että ovat lukossa.


Tänään jo parempi olo ja mieli kun tietää että mies tulee kotiin vaikka siihen onkin vielä liian pitkä aika.

Kohta ulkoilua lasten kanssa, kävelyä. Sitten ruuan laittoa. Myöhemmin pienempi unille ja isomman kanssa sohvalle köllöttää.
Toki käyn täälläkin varmasti.

Mahtavaa kulla, että selviydyit noin hienosti =) Varmasti antaa itsellesikin lisää luottamusta siihen yksinoloon.
 
Huomenet!

Vautsii, mä olen ihan ymmälläni täällä :D
Että tosiaan joku noin vajvasti hengessä mukana.

Menin tosiaan eilen sitten sänkyyn bb:n jälkeen. Otin ristikon ja täyttelin sitä. Ja rapsuttelin kissaa. Nautiskelin vielä mun lempparisuklaatakin.

Olo tosiaan hieman helpottui kun ajattelin vaan mukavia ja teki jotain mistä tykkää. Eli täytin ristikkoa ja söin suklaata. Jotenkin huomaamatta ne ajatukset hävisi siitä ahdistuksesta.
Ja jossain vaiheessa sitten uni vei voiton.
Heräsin kyllä useaan otteeseen yöllä tarkistamaan ja kuuntelemaan, mutta taisin saada aina hetken päästä unta.

Mä illalla ja yöllä mietin nyt paljonkin sitä kun on noussut otsikoihin nää yölliset murtovarkaat.
Ja ovet piti tarkistaa moneen otteeseen vaikka tiesin että ovat lukossa.


Tänään jo parempi olo ja mieli kun tietää että mies tulee kotiin vaikka siihen onkin vielä liian pitkä aika.

Kohta ulkoilua lasten kanssa, kävelyä. Sitten ruuan laittoa. Myöhemmin pienempi unille ja isomman kanssa sohvalle köllöttää.
Toki käyn täälläkin varmasti.

kiva kuulla, että olo helpotti ja sait nukuttuakin jonkin verran, mahtavaa :)
ja tänään sulla onkin sitten mies siellä kotosalla joten kiva kun et nyt sitten taas yksin, mutta muista että kun hän ei taas ens kerralla ole kotosalla niin tämä on yksi kiva tapa selvitä niistä öistä :)

kello on nyt 20 kun meillä jo kaikki lapset unilla, aikainen herätys 7 kouluun kahdella niin olen aikaistanut iltatoimia meille kaikille.. tuli vain nyt mieleen sellainen, että mitä aiemmin alkaa iltatouhuille niin voi tehdä ne rauhassa ja nauttiakin niistä ja ei ole kiire sänkyyn..
olen huomannut nyt sen, että jos ei mene iltatoimien tekeminen myöhäiseen ja ennemmin menee aikaisemmin kohti makkaria kun aiemmin niin sitä helpompi se on..
kokeile itsekin sitä, että tuntuuko nukkumaan meno helpommalle jos menet normaalia aiemmin..
aloin itse tekemään niin silloin kun oli ns.pahin univelka ja en edes halunnut/unille meno oli pelkoa ettei kuitenkaan saa unta.. niin aloin laittamaan lapset hyvissä ajoin unille ja menin itse myös nukkumaan ja mies jäi touhuilemaan hereille vielä mitä nyt milloinkin teki.. sitten alkoi käymään niin että oli ns. kiva kun kotoa kuului miehen pikku touhuilu ääniä tai telkku tms. suihkuääniä jne niin aloin nukahtamaan paremmin ja aloin olemaan unessa jo kun mies oli kömpinyt nukkumaan.. se unen ns. pakkopulla alkoi helpottumaan :)

Aina ei edelleenkän ole helppoa ja joskus herää yöllä huonoon oloon ja uni ei tule, mutta pikkuhiljaa ne panikoinnit on jääneet paljon vähemmälle.. tiedän, että niitä voi ja tuleekin aina joskus vielä ennenkuin univelat on kokonaan poissa.. mutta kyllä sen olon kanssa selviytyy kunhan tutustuu itseensä miten saa hyvän olon takasin :)

voimia.. kyllä se siitä helpottuu.. ja nautihan nyt siellä kotosalla tästä illasta.. päivä kerrallaan kohti parempaa huomista .. eletään tätä päivää ja ollaan hyviä tällaisina kuin ollaan.. me äidit :)
 

Yhteistyössä