Yksin raskaana

[..........]

Iltaa,

Onkos täällä ketään jotka ovat lähteneet kotoa raskausaikana... siis omilleen.
Miten miehenne on suhtautuneet tähän ja miten olette selvinneet yksin raskaana ja myöhemmin vauvan?
Inhottavaa jos tulee ajankohtaiseksi...

Ei nyt sen enempää heti viitsi avautua, kun aina löytyy jotain ristiriitaista ap:lle...

 

[Elämä on valintoja..]

Voimia sinulle!
Valintaasi en voi kommentoida mitenkään koska en tiedä asian todellista syytä, siihen johtavia syitä jne..
Täytyy tottakai myöntää että asia on surullinen, mutta mikäli koet olevasi valmis äidiksi ja kantamaan vastuun lapsestasi ja valinnoistasi, uskon ja toivon sinun pärjäävän!
Toivon sinulle ja raskaudellesi onnea!

 

[adale]

Olen yksin odottava 25-vuotias nainen. Mies päätti olla ottamatta osaa tulevan vauvan elämään siksi minulla asiat näin.. Olen nyt rv 31 eli muutama kk odotusta siis vielä jäljellä. Minulle tämä aika on ollut välillä hirveän raskasta ja yksinäistäkin vaikka muita ihmisiä on tukena ollutkin. Uskon silti että kun vauva syntyy tulen olemaan onneni kukkuloilla ja tuskin silloin koko miestä enää kaipaankaan. Tämä odotus aika vaan ottaa koville kun muutenkin nuo hormoonit heittelee=) Välillä vain kaipaisi kainaloa johon käpertyä. Tosin silti parempi näin kuin mies jolle baarit yms. tärkeämpää.

 

[adale!]

Olen yksin odottava 25-vuotias nainen. Mies päätti olla ottamatta osaa tulevan vauvan elämään siksi minulla asiat näin.. Olen nyt rv 31 eli muutama kk odotusta siis vielä jäljellä. Minulle tämä aika on ollut välillä hirveän raskasta ja yksinäistäkin vaikka muita ihmisiä on tukena ollutkin. Uskon silti että kun vauva syntyy tulen olemaan onneni kukkuloilla ja tuskin silloin koko miestä enää kaipaankaan. Tämä odotus aika vaan ottaa koville kun muutenkin nuo hormoonit heittelee=) Välillä vain kaipaisi kainaloa johon käpertyä. Tosin silti parempi näin kuin mies jolle baarit yms. tärkeämpää.

 

[nannali]

Myös yksin odottava 25-vuotias. Nyt menossa rv 29. Mies oli aluksi mukana, mutta ei kestänyt mun väsymystä ja mielialanvaihteluja. Puhelinriidan jälkeen jätti tekstiviestillä, sen jälkeen ei näkynyt ei kuulunut. Edestakaisin hyppi koko alkuraskaudenkin ajan. Jätti. Tuli takaisin. Taas häipyi... yhtä itkua ollut tämä odotus. Toisina päivinä jaksan olla onnellinen siitä, että oon yksin eikä tarvi ainakaan sitä riitelyä yms. sietää. Toisina päivinä vaivun epätoivoon. Ikävöin... ja toivon, että mun rakkauden tunteet kuolisi pikkuhiljaa pois eikä raastaisi enää. Yksinäinen olo. Pienet potkut tuolta masusta tosin tuovat hymyn huulille ja auttaa jaksamaan. Raskasta tämä silti on. Liikaa ajatuksia päässä. Ei osaa nukkua... ja jotenkin haluaisin selvittää asiat. Saada päätökseen. Mutta raja tuli vastaan, enkä jaksa enää perään soitella... turhaakin se oli. Ei vastannu enää puhelimeen.

Tsemppiä kaikille hylätyille! Pienen voimalla eteenpäin...

 

[Aleksina82]

Täällä myös 25-vuotias äiti,viikoilla 34. Kun tulin raskaaksi ja ilmoitin isälle asiasta hän sanoi ettei rupea isäksi ei nyt eikä myöhemmin.Päätin kuitenkin pitää lapsen.

Onhan se tietysti hienoa jos lapsella on myös äiti että isä kuvioissa mukana mutta ei se lapsen elämästä huonompaa tee.Varmasti saa yhtä paljon rakkautta ellei enemmän kuin ns. normaali perheessä.

Itse tapasin nykyisen avomieheni kovin aikaisessa vaiheessa raskautta ja meistä kovaa vauhtia tulossa perhe. Rakkaus lasta kohtaan on niin suuri että sitä oikein ihmettelee miten rakastaa pientä ihmistä näin paljon vaikka meitä ei vielä ole tutustutettu toisillemme.

Ihmisiä on niin monenlaisia ja taustoja niin monia ettei meistä kukaan mielestäni ole tuomitsemaan toisen ihmisen päätöksiä päin vastoin antamaan täyden tukensa oli se nyt missä muodossa tahansa. Neuvoja on kiva saada mutta usko ne jossain vaiheessa ottavat TODELLA PÄÄHÄN mutta kun pitää mielessä että useimmat neuvot annetaan vaan hyvää tarkoittaen !

Oikein Onnellista Odotusta Sinulle !

 

[yksin raskaana]

Aluksi mies oli innoissaan ja vauva oli tervetullut. Nyt kuin seinään ilmoitti ettei haluakaan. PIkkasen myöhäistä rutista...

Kirjoittakaa kohtalosiskot sähköpostia, vallat80@gmail.com Olen 27 vuotias Tampereelta.

 

[sadesusi]

Minäkin jäin odottamaan yksin, olen 18-vuotias. Lapsen isä on itsekin lapsi huolimatta täysi-ikäisyydestään, ja lyhyen alkuramppauksen jälkeen ilmoitti ettei pysty olemaan isä. Minulla vielä lukiokin kesken, mutta odotukset tulevaisuudesta korkealla. Vihdoin löysin oikean syyn elää.