Yksin synnyttämään

[MiniMyy]

Joo välittää välittää, mutta ei välitä nähdä lapsensa syntymää. Mikä tarve sulla on todistella että rakastaa? Eihän toi siitä ole kiinni, vaan prioriteeteistä. Toisia ei kiinnosta nähdä lapsensa ensihetkiä (tai olla paikalla kun joku meneekin vikaan).

Kyse ei ole siitä etteikö kiinnosta.
Yksinkertaisesti hänen ei tarvitse olla paikalla, pystyn hommaan ilman henkistä valmentajaa.

Ja jos joku sattuu menemään pieleen, hän tulee paikalle.

 

[Janoschin tarinatuokio]

MÄ synnytin esikoisen yksin ja kokemus oli ihan mahtava. Toinen oli sektio ja siellä oli mies mukana. KOlmannessa oli myös mukana, oli normaali synnytys ja täytyy sanoa, että musta oli hiukan epämiellyttävää, että oli siellä Nyt kun tulin raskaaksi, päätin, että meen yksin, mutta kun onkin kaksoset tulossa, pitää miettiä uudelleen, uskoisin, että mies haluaa olla mukana kokemassa tämän.

 

[Moraalinvartija]

Yhden olen synnyttänyt yksin, ja tykkäsin. Se on varmaan luonnekysymys aika pitkälti. Kahdessa ekassa oli seuraa, mutta en kokenut sitä tarpeellisena, välillä jopa vähän vaivalloisena.

 

["kuulilja"]

Homman nimi on se, että olemme YHDESSÄ tämän päätöksen tehneet keskustelun tuloksena. Minä EN ole kieltänyt miestä tulemasta

Ja juu, kyllä välittää ja kyllä rakastaa

Meidän pienen perheemme yhteinen tulevaisuus ei riipu siitä onko mies mukana vaiko ei

Niin teitä ei häiritse, mutta kyllä saattaa tätä teidän kakkosta josus kummastuttaa kun isä puhuu vaan esikon syntymästä jossa oli mukana... Ymmärrän jos käytännön syistä on mahdotonta (pikainen synnytys, ei ehdi hoitaja tulla tms). Mutta jos mitään OIKEAA estettä ei ole niin jotenkin..no En tiedä. Minusta tuo synnytys on sellainen "meidän kahden hetki", ihan yhtälailla kuin se alulle panokin... intiimi ja kahdenkeskinen. Meidän lapsi,joka tulee maailmaan, ne ihan ensimmäiset sekunnit haluaa jakaa sen oman rakkaimman kanssa. Mulle ainakin tärkeää. En tarvinnut kivunvuoksi kädestä pitäjää. Vaan siksi että jaamme elämän suuren hetken yhdessä. Ja jokaisen lapsen syntymä on tasan yhtäsuuri hetki. Eikä mikään "tää on jo nähty" juttu.

Mutta kukin tavallaan. Ei tee huonompaa vanhempaa. Tässä vaan huomaa miten erilainen puolison merkitys on eri ihmisillä. Kun itse on sitä kastjoka haluaa jakaa kaikki isoimmat hetket toisen kanssa

 

["tuuli"]

Kyse ei ole siitä etteikö kiinnosta.
Yksinkertaisesti hänen ei tarvitse olla paikalla, pystyn hommaan ilman henkistä valmentajaa.

Ja jos joku sattuu menemään pieleen, hän tulee paikalle.

Liukuhihna hommaahan tuo on. Vähän niin kuin leipois kakun. Eipä siinä tunteet ole mitenkään mukana, tavan arkipäiväinen juttu esikon jälkeen. Mitä väliä, mekaanista puuhaa vaan.

 

[Kuudelle äiti]

Minä oisin halunnu kaks viimeisintä synnyttää yksin mutta mies oli sitä mieltä että haluu ehdottomasti mukaan niin enpä sit voinu olla periaatteessa vastaankaan......mulle siis samantekevää onko mies paikalla vai ei ja jos se hälle tärkeetä niin tulkoon mukaan ja kyse ei tosiaankaan ole mistään välittämisestä,rakastamisesta tmv mutta en. Vaan tunne tarvitsevani miestä siellä.

 

[jassåå]

olen myös varautunut siihen, että synnytän tämän vauvan yksin. Ei se mulle niin iso juttu ole, mut miehelle se on. Näillä mennään, jos ei ehdi esikoista saamaan hoitoon siksi aikaa.

 

[trolli harmaana]

Kyse ei ole siitä etteikö kiinnosta.
Yksinkertaisesti hänen ei tarvitse olla paikalla, pystyn hommaan ilman henkistä valmentajaa.

Ja jos joku sattuu menemään pieleen, hän tulee paikalle.

No joskus kun asiat menevät pieleen se syntymän jälkeinen hetki on ainoa aika viettää elossa olevan vauvan kanssa..

Ei tietenkään TARVITSE olla paikalla, mutta yleensä isä HALUAA olla. Prioriteettikysymys. Eikä kukaan siellä valmentajaa tarvitse, ei mun mieskään pelkästään mun takia siellä ollut. Vaan ollakseen paikalla kun yhteinen muksu tulee maailmaan.

 

[yksin synnytin]

Jännä että mammat huutaa nyt kilpaa täällä kuinka ei voisi muka yksin mennä ja kuinka miehen pitää olla tukemassa, huokaus.
Itsekin olin olosuhteiden pakosta yksin synnyttämässä (mieheni kyllä kerkesi minut viemään laitokselle mutta tuli häly töihinn joten pakko oli mennä)
Minua pidettiin vallan hyvänä synnytyssalissa minua ei jätetty hetkeksikään yksin synnytyssaliin vaan aina oli joko kätilö tai kätilöopiskelija paikalla seuraa pitämässä.
Lopulta se lapsikin syntyi ja siitä tunnin verran pääsi isukkikin katsomaan tueretta nyyttiä
Hyvät muistot jäi minulle ainakin tuosta synnytyksestä.

 

[MiniMyy]

Nyt on pakko poistua toviksi kun neuvola-aika pukkaa vastaan, mut hetken päästä täällä taas lukemassa näitä mielenkiintoisia viestejä ja kokemuksia =)

 

[as if]

Kovin suuria tunteita herättää tämäkin, en jotenkin käsitä.
On aika todennäköistä että seuraavaan synnytykseen joudun menemään yksin (esikoinen lähdössä samoihin aikoihin toiselle puolen maailmaa ja tarvii miestä saattajaksi kentälle yms.) eikä oo maailmanloppu. Se nyt kuitenkin on vaan synnytys.

Ja mieluummin menen yksin kuin kenenkään kaverin tms. kanssa sit jos mies ei pääse. Fakta on kuitenkin se että esikoinen sitä enemmän tarvii kuin minä jos kaikki menee mun tuurilla päällekkäin.

 

["kuulilja"]

Jännä että mammat huutaa nyt kilpaa täällä kuinka ei voisi muka yksin mennä ja kuinka miehen pitää olla tukemassa, huokaus.
Itsekin olin olosuhteiden pakosta yksin synnyttämässä (mieheni kyllä kerkesi minut viemään laitokselle mutta tuli häly töihinn joten pakko oli mennä)
Minua pidettiin vallan hyvänä synnytyssalissa minua ei jätetty hetkeksikään yksin synnytyssaliin vaan aina oli joko kätilö tai kätilöopiskelija paikalla seuraa pitämässä.
Lopulta se lapsikin syntyi ja siitä tunnin verran pääsi isukkikin katsomaan tueretta nyyttiä
Hyvät muistot jäi minulle ainakin tuosta synnytyksestä.

Niin edelleen kyse ei ole PYSTYMISESTÄ vaan siitä tunnepuolesta. Selkeesti meitä on ainakin parin tyyppisiä pariskuntia. Toisille uuden lapen syntymä ei ole niin suuri juttu että sitä ei tarvitse jakaa sen puolison kanssa. Se on vaan yksi pakollinen juttu ketjussa ja sillä selkeä,

Sitten on nämä toiset jotka haluavat jakaa puolison kanssa ne ensimmäiset sekunnit kun lapsi tulee tähän maailmaan. Itse kuulun näihin myös. Varmasti olisin yksin selvinnyt synnytyksestä. Mutta se tunneryöppy kun näkee pienen ekakertaa on minusta paras jaettuna sen maailman tärkeimmän ihmisen kanssa, eli oman puolison. Jaettuna se tuntuu jotekin niin paljon suuremmalta. Ja noihin hetkiin aina yhdessä palataan, vallankin lasten syntymäpäivien tienoilla. Yhteisiä muistoja niistä elämän kohokohdista.

 

[trolli harmaana]

[QUOTE="kuulilja";25960334]Niin edelleen kyse ei ole PYSTYMISESTÄ vaan siitä tunnepuolesta. Selkeesti meitä on ainakin parin tyyppisiä pariskuntia. Toisille uuden lapen syntymä ei ole niin suuri juttu että sitä ei tarvitse jakaa sen puolison kanssa. Se on vaan yksi pakollinen juttu ketjussa ja sillä selkeä,

Sitten on nämä toiset jotka haluavat jakaa puolison kanssa ne ensimmäiset sekunnit kun lapsi tulee tähän maailmaan. Itse kuulun näihin myös. Varmasti olisin yksin selvinnyt synnytyksestä. Mutta se tunneryöppy kun näkee pienen ekakertaa on minusta paras jaettuna sen maailman tärkeimmän ihmisen kanssa, eli oman puolison. Jaettuna se tuntuu jotekin niin paljon suuremmalta. Ja noihin hetkiin aina yhdessä palataan, vallankin lasten syntymäpäivien tienoilla. Yhteisiä muistoja niistä elämän kohokohdista.[/QUOTE]

Erittäin hyvin sanottu. Ihme pakko näillä ap:n tapaisilla on puolustella ja todistella ukkojensa välittämistä.
Kun käytös kuitenkin osoittaa ettei vauvan syntymä merkitse kummallekkaan tarpeeksi että jaksaisi vaivautua paikalle.
Meille toisille se taas on iso hetki elämässä. Yhdessä on alulle pantu, yhdessä pistetään päätökseen. Yhdessä koetaan elämän upeat hetket.

 

[röppö]

Mä olen omasta tahdosta synnyttänyt molemmat lapseni "yksin",ei siellä yksin tarvinut olla,kun kätilö oli paikalla kuitenkin.
Tokaan synnytykseen vauvan kummi koitti viimeiseen asti päästä mukaan,mutta mä koen,että synnytys on mulle helpompi jos ympärillä on rauha.
Mä en kaipaa ketään siihen viereen hätäilee,hoputtaa saati pyörtyilemään.

 

["vieras"]

Minulla on kaksi lasta ja molemmilla kerroilla on lapsen isä ollut kotona syntymähetkellä. En ole kaipaillut tai halunnut miestä mukaan. Siskonikin oli toisen synnytyksen alettua sanonut miehelleen että sä jäät kotiin hoitamaan lasta, kun oli hoitajaa kaipaillut, sulla siellä mitään tehdä.

 

[röppö]

Erittäin hyvin sanottu. Ihme pakko näillä ap:n tapaisilla on puolustella ja todistella ukkojensa välittämistä.
Kun käytös kuitenkin osoittaa ettei vauvan syntymä merkitse kummallekkaan tarpeeksi että jaksaisi vaivautua paikalle.
Meille toisille se taas on iso hetki elämässä. Yhdessä on alulle pantu, yhdessä pistetään päätökseen. Yhdessä koetaan elämän upeat hetket.

Ihanan mustavalkoista ajattelua.
Jos mies ei ole mukana synnytyksessä=ei välitä lapsestaan?
Entäpä jos kotona on jo aiempia lapsia,joita isän pitää hoitaa?
Entäpä jos isä on sairas,eikä siitä syystä pääse mukaan? Onko hän sitten täysin kelvoton isä?

 

[trolli harmaana]

Ihanan mustavalkoista ajattelua.
Jos mies ei ole mukana synnytyksessä=ei välitä lapsestaan?
Entäpä jos kotona on jo aiempia lapsia,joita isän pitää hoitaa?
Entäpä jos isä on sairas,eikä siitä syystä pääse mukaan? Onko hän sitten täysin kelvoton isä?

EI, vaan ei välitä nähdä lapsensa syntymää. Etkö osaa lukea?

Jos lapsille ei löydy hoitajaa niin eihän se sillon isän halusta ole olla poissa synnytyksestä, vaan pakkotilanne.

Taas pakkotilanne, esitätkö nyt vaan tyhmää? Toivottavasti..

 

[Vastaaja]

kovin kärkkäästi kommentoivat äidit, joiden mielestä isän kuuluu olla synnytyksessä mukana Meillä isä oli mukana esikoisen synnytyksessä ja koin asian erittäin epämukavana. En todellakaan pidä siitä, että edes lasteni isä näkee minua siinä jamassa. En myöskään halua sinne ketään muuta tukihenkilöä enkä edes kätilöä seuraa pitämään.

Näin ollen isä ei ollut mukana kahden nuoremman synnytyksissä. Asia oli miehelle ihan ok ja minulla stressitön synnytykseen lähtö

 

[Vastaaja]

lisäyksenä vielä, en minä itsekään siellä synnytyksessä välittäisi mukana olla vaikka lasten syntymä (sen varsinaisen synnytyksen jälkeen) ihana asia on ollutkin =D

 

[isoäiti mölykylästä]

mä olen synnyttänyt kaikki kuusi yksin. ja saanut sekä kätilöiltä, hoitajilta, että lääkäreiltä
ihmettelevät kyselyt asiasta. siellä tuntuu, olevan suoranainen pakko, että se isäkin
olis mukana

 

["viekku"]

EI, vaan ei välitä nähdä lapsensa syntymää. Etkö osaa lukea?

Jos lapsille ei löydy hoitajaa niin eihän se sillon isän halusta ole olla poissa synnytyksestä, vaan pakkotilanne.

Taas pakkotilanne, esitätkö nyt vaan tyhmää? Toivottavasti..

Vaikka ymmärrän nimimerkkisi tarkoituksen niin pitääkö olla noin ihmeen agressiivinen ja tuomitseva. Riehut tällä palstalla tuomitsemassa ihmisiä. Oot varmaan tosi mukava äiti ja vaimo..huh.

 

[röppö]

EI, vaan ei välitä nähdä lapsensa syntymää. Etkö osaa lukea?

Jos lapsille ei löydy hoitajaa niin eihän se sillon isän halusta ole olla poissa synnytyksestä, vaan pakkotilanne.

Taas pakkotilanne, esitätkö nyt vaan tyhmää? Toivottavasti..

Mutta jos lapsille löytyisi hoitaja,mutta isä haluaa hoitaa kotona olevia lapsia..se tekee jotenkin hänestä "huonomman",kuin niistä isistä jotka ovat mukana synnytyksessä?

Sun kirjoituksistasi saa sen käsityksen,että yrität tuomita muita sen perusteella miten he ovat toimineet..

 

[nuusa]

Meillä mies on ollut mukana molemmissa synnytyksissä. Molemmat synnytykset olleet erittäin vaikeita. Esikoinen kiidätettiin heti synnyttyään jatkohoitoon ja jos kuopuksen syntyminen olisi enää yhtään viivästynyt oltaisiin menty hätäsektioon.

Nämä olleet miehelle todella raskaita kokemuksia, kun on joutunut avuttomana sivusta seuraamaan tapahtumia. Itse olen ollut synnytyksissä niin mömmöissäni ja uupunut että en edes osannut tapahtumiin reagoida. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu nähdä rakastamansa ihminen ja oma lapsensa siinä tilanteessa.

Jos tässä vielä joskus uskaltaa kolmatta lasta "tehdä" niin ollaan päätetty että mies jää kotiin. Toisekseen ei siitä miehestä mitään apua muutenkaan siinä synnytyksessä ole. En halua halventaa isän arvoa mutta näinhän se menee, turhaa traumatisoida ihmistä. Joten en nää mitään pahaa yksin synnyttämisessä.

 

[MiniMyy]

Johan on tullut mielenkiintoisia kommentteja!

"Maailman täydellisin perhe" - ihmisille, huomaatteko että muutkin ovat kanssani samaa mieltä. Isä ei ole yhtään sen huonompi, vaikka jääkin kotiin!

 

["Miksu"]

Voisin itse harkita ihan hyvin seuraavan lapseni synnyttämistä ilman miestä. Eipä tuosta mitään konkreettista apua koko hommassa ollut viime kerrallakaan. Mies voisi ihan hyvin jäädä hoitamaan esikoista siksi aikaa kotiin, niin ei tarvitsisi vaivata tukijoukkoja.