Yksin?

[taustalla]

Minulle taitaa käydä niin että jäänkin yksin odottamaan lasta. Lapsen isän kanssa tuli kunnon riita ja pistin hänet pihalle. Olen kuudennella viikolla ja pelottaa miten selviäisin kaksin lapsen kanssa, taloudellisestikin. En ole edes ehtinyt ammattia hankkia itselleni, koska olen käynyt töissä...

 

[Lintu]

Mäkin jäin yksin raskausaikana, koska pistin miehen pihalle. Aluksi pelotti myös minua, onhan vastuu suuri, mutta kun ajatukseen tottui, elämä alkoi olla itse asiassa paljon helpompaa yksin kuin miehen kanssa.

Nyt lapsi 1v8kk ja hyvin ollaan pärjäty, vaikka välillä yksinäistä onkin. Mies ei ole lasta koskaan edes nähnyt, päätti häipyä kuvioista kokonaan tultuaan jätetyksi.

Ei koulutus ole välttämätöntä ennen äitiyttä. Äitiys katsotaa plussaksi esim. sos. ja terveysalan opintojen valinnoissakin.

Kyllä sä pärjäät hienosti, kunhan annat ajan kulua ja kohtaat kaikki pelottavatkin tunteet; niin nekin häviävät

 

[taustalla]

Pärjäät kyllä. Minäkin olin koko raskausajan yksin. Nyt sylissä 3 vk vanha poika. Kirjoittelen enemmän kun vauva nukkuu.

 

[taustalla]

Kyllä siitä pärjää...mutta pidä ystävät lähellä...tulet tarvitsemaan niitä....minulle ystävien tuli on ollut kultaakin kalliimpaa...sekä raskaus aikana että nyt kun poika syntynyt...poika 3vkoa ja5päivää

 

[taustalla]

Raskausaika meni todella hienosti, joskus harvoin kaipasin että olisi lähellä se toinen, jonka syliin hakeutua ym. Synnytyksen jälkeen kotona tuntui että vauva on vain kokoajan minussa kiinni enkä ehdi syömäänkään. Kaipasin alkuun takaisin sairaalan, missä kaikki oli niin helppoa. Ruoka oli valmista, kun vaan menit syömään, vauva oli tyytyväisempi (kotona alkoi jo kaivata enemmän maitoa ja sitä ei tullut tarpeeksi) hoitajat lähellä, joilta kysyä heti neuvoa. Onneksi minulla oli ystäviä paljon jotka kävivät vauvaa katsomassa ja sain näin hengähtääkin vähän kun vauva oli vieraiden sylissä. Nyt vauva on jo 1,5 kuukautta, imettäminen ei enää satu ja vauva suostuu nukkumaan päivälläkin ja jo muuallakin kuin vieressä ja sylissä. Elämä alkaa tuntua ihanalta. Eli ystäviin hyvät suhteet. Alku on rankaa, mutta kyllä se siitä helpottaa aika pian.

 

[Ellenin äiti]

Yksin myös odotan lastani. Tiedän että tulen pärjäämään hyvin. PAljon ystäviä ja perhe tukena. Lapsen isä ei halua lasta ja nyt vihoittelee ja uhkailee oikeusjutuilla kun hänen mielestään olen tahallani hankkiutunut raskaaksi. Aika vaikeaa varmasti tulee odotusaikana hänenkin takiaan olemaan mutta sitten odotus palkitaan kun saa pikkuisen syliin. Mulla nyt rv 11+1. Miten teillä, tuleeko lapsen isä kuitenkin tunnustamaan isyytensä?

 

[Myös yksin]

Hei!

Olen alusta odottanut yksin esikoistani ja hyvin on mennyt tähän asti. (pahoinvointia lukuunottamatta). Lapsen isä ei halua olla missään tekemisissä tulevan lapsensa kanssa ja isän tuntien sopii erittäin hyvin. Sellaista isää en edes lapselleni halua. Ei myöskään vapaaehtoisesti tule isyyttään tunnustamaan.

Jaksamisia kaikille yksin odottajille!!

 

[Yksinäinen]

Olen muuttanut vieraalle paikkakunnalle enkä ole tutustunut kehenkään, eli ei ole ystäviä eikä perhettä lähellä. Pelottaa ihan h.elvetisti miten pärjään AIVAN YKSIN.