Vanha sanonta sanoo, että tyhjän saa pyytämättäkin. Ja näinhän sinulle työelämässä näyttää käyneen. Niinkuin edellä on sanottu, niin kyse ei ole mistään sikäli reilusta pelistä, että olisi olemassa jotain objektiivisia mittareita, kuten ÄO, koulutus, työtunnit tms. joiden perusteella automaagisesti saisi ylennyksiä niitä halutessaan. Kyseessä on nimenomaan peli, jossa lopputulos riippuu paitsi pätevyyksistä, niin myös siitä millaisen lopputuloksen onnistuu neuvottelemaan, millaisen kuvan onnistuu antamaan itsestään, miten kemiat toimivat muiden ihmisten kanssa. Katso itseäsi sivullisen silmin; sinä olet se ressukka, joka nielee kiltisti paskan palkkansa, palkattomat ylityöt, muiden nimiin menneet saavutuksensa.
Jos maailma olisi reilu, joku jumalolento ryntäisi palaveriinne ja ristiinnaulitsisi varsinkin ne kelvottomat projektipäälliköt sekä kohottaisi sinut firmanne pääjohtajaksi. Mutta kun näin ei vain ole. Ei työelämä ole reilu, eikä päätöksenteko, henkilövalinnat yms. ole rationaalisia. Sinä sanot että muut manipuloivat ja ovat röyhkeitä ynnä tyhmiä, minä taas sanon, että sinä olet ""anteeksi kun olen olemassa""-tyyppi, omituinen sosiaalisesti rajoittunut katkerikko. Sinun on itse oltava se jumalolento, joka kohottaa sinut sinne minne haluat. Mitäpä jos vaikka lopettaisit ylitöiden teon, tai ainakin vaatisit niistä korvauksen, joka sinulle kuuluu? Jos olet ammattilainen, kuten sanot, niin luulisi että poikkiteloin asettuminen ja ryppyily kannattaa, koska työpaikan menettäessäsi saat töitä jostain muualta.
Mitä tulee mainitsemiisi johtajauros-piirteisiin, niin kaikki muut asiat paitsi pituus ovat sellaisia, joihin voit itse vaikuttaa. Sosiaalisia taitoja voi harjoitella, älykäshän mielestäsi jo oletkin, urheilu on terveellistä ja mukavaa (ja lajeja on tuhansittain - myös älykölle sopivia), itsevarmuus rakentuu ennen muuta sosiaalisten taitojen harjaantuessa. Jos syytät geenejäsi, olet jo luovuttanut ja osoittanut, ettei sinusta löydy rahkeita muiden ihmisten johtamiseen, kun et saa itseäsikään kehitettyä mihinkään suuntaan. Tämä kuulostaa niin tutulta marinalta: vika on aina kaikkien muiden, geenien, yhteiskuntajärjestelmän... Ja tämän takia kannattaa maata tulessa ja katkeroitua? Olisikohan kuitenkin niin, että olet itse ainut henkilö tai asia, joka omaan kurjuuteesi pystyt vaikuttamaan?
Ja mistä sinä tiedät, mitä projektipäälliköt tykönään murehtivat ja stressaavat? On ihan totta, että he eivät tee niin paljon itse projektin tavoitteen kannalta konkreettista hommaa kuten tuotteen suunnittelua, testausta, valmistusta; ei heidän sellaista pidäkään tehdä. Sinä ja muut alaiset ovat sitä varten. Heidän tehtävänsä on NIMENOMAAN delegoida, jakaa töitä ja valvoa sitä, ynnä pitää yhteyksiä asiakkaisiin, oman yrityksen johtoon... Ei se ole yhtään sen helpompaa - vie ehkä vähemmän aikaa työpaikalla, mutta vastaavasti päivät saattavat venyä asiakastapaamisissa työpaikan ulkopuolella. On myös ihan eri asia askarrella paskarrella projektisuunnitelmadrafti paperille kuin toteuttaa homma käytännössä.