Yksinäinen olo :'(

["äippä"]

Olen kahden lapsen yh-äiti..toinen lapsi koululainen, toinen taapero. Hyviä ystäviä on 2kpl, mutta enään en tiedä oikeesti ovatko nekään ystäviä, ei niistä kuulu juuri koskaan mitään.. lähes aina itse otan yhteyttä jne.
Tuttuja ns. mammakavereita yks vähän parempi, muutama hyvän päivän tuttu... Kerran viikossa nähdään muutaman mamman kanssa kahvilassa jne. mutta muuten päivät menevät ihan yksin lasten kanssa. Kaipaan niin kovasti kunnon ystävää, joka olis läsnä ja yhdessä voisi tehdä asioita.
Lisäksi mulla on aina sellanen tunne,ettei musta pidetä ja että musta puhutaan pahaa selän takana ..Töissäkin olo on yleensä aina ulkopuolinen (nyt vielä hoitovapaalla jonkin aikaa tosin)..muut työkamut käy vapaa-ajalla yhdessä syömässä jne, mutta mua ei kutsuta.. Onko syynä se kun en ole niin puhelias kuin muut? Puhun kyllä ja vastaan kun kysytään, mutte en ole ikinä ollut mitenkään ns. sanavalmis ihminen.

Tää asia aivan itkettää :'(

 

[Pippuri89]

Ihan kuin mun ajatuksista, osa ainakin..
Mulla on myös sama ongelma, ajattelen, että kaikki inhoaa minua ja kukaan ei oikeesti haluis olla mun kanssa.. Ystävät on kadonnu ympäriltä, osiks myös omasta syystä.. En vain ole jaksanut pitää yhteyttää, jos olen se ainut joka ylipäätään soittelee. Nyt minulla on yksi ihana ystävä, jonka kanssa tulee lapsille ikäeroa puolisen vuotta, että on mukava vaihdella ajatuksia lapsista ym

Tuntuu silti, että olisi ihana, jos lähellä asuisi ihminen, jonka tietäisi pitävän itsestä ja halauisi olla ja pitää yhteyttä. Voisi vaan soittaa, ilman että tarvitsee miettiä, että mitähän se nyt ajattelee jos soitan..

 

["pöh"]

Siis, käythän mammojen kanssa kahvilla ym.. minä en käy koskaan, en missään kenenkään kanssa.
Mun pitäis itkeä tuota asiaa mutta en itke. Tykkään olla ilman kavereita, kun aina vaan juoruavat sitten. Ei koskaan tule riitoja, erimielisyyttä yms, kun en tapaa ketään. Toki ohimennen tuttuja näen mutta en oleile heidän kanssaan

 

["hips"]

Missä päin asut, täällä yks mamma kaipais seuraa. Asun pohjanmaalla

 

["vieras"]

Kaverisuhteiden ylläpitäminen kyl vaatiikin vähän omaa yritystä. Niin ne kaverit helposti jää (ja jättää), jollei itse ole aktiivinen. Jos itse kokee ystävyyssuhteet tärkeiksi, niin niihin kannattaa itse panostaa. Muuten harmi vaan jää yksin itkemään. Itsekin herkästi koen tuota ulkopuolisuutta, mutta toisaalta tiedostan, että se on vaan omien korvien välissä oleva juttu. Olen siis itse aktiivinen enkä jää odotteleen muiden yhteydenottoja.

 

[öööööö]

[QUOTE="pöh";22147148]Siis, käythän mammojen kanssa kahvilla ym.. minä en käy koskaan, en missään kenenkään kanssa.
Mun pitäis itkeä tuota asiaa mutta en itke. Tykkään olla ilman kavereita, kun aina vaan juoruavat sitten. Ei koskaan tule riitoja, erimielisyyttä yms, kun en tapaa ketään. Toki ohimennen tuttuja näen mutta en oleile heidän kanssaan[/QUOTE]

Joo no se näyttää olevan sulle ok asia siis! Tyhmää tulla sanomaan tyyliin "mulla on asiat huonommin kun sulla". Sähän siis tykkäät olla ilman kavereita, aloittaja ei! Siinä on ero. Ja kyllä mäkin käyn joka viikko perhekerhossa jne ja silti on yksinäinen olo! Siellä käyvät ovat jotenkin niin erilaisia ja valmiiksi tuntevat toisensa ja itsellä on vaan ulkopuolinen olo. Mä kaipaan esim.just hyvää kaveria jonka kanssa vois ulkoilla ja näin.. Joten ymmärrän kyllä täysin aloittajaa!

 

["äippä"]

No joo, kyllä mäkin tykkään olla välillä ihan yksin omassa rauhassa, mutta liika on kuitenkin liikaa.. ei ole kivaa olla yksin 24/7. Onhan mulla tosiaan kerran viikossa nuo mammatreffit, mutta siihen se sitten jääkin, ei me muuten olla yhteyksissä. Tosin yksi tuosta kahviringistä asuu tässä aika lähellä, mutta se on sellasta harvakseltaan puistossa lasten kanssa käymistä ja oikeastaan vain lapsista puhumista.. Haluaisin ystävän joka olis muutakin kuin vain mammakaveri, jonkun jolle voi kertoa IHAN kaiken, jakaa ilot ja surut.. käydä välilllä viihteellä jne..sellasen jonka tietää aina olevan siellä jossain minua varten...

HIPS: Pohjanmaalla minäkin ..tosin, pohjanmaa on iso alue..

 

[ei aina ymmärrä]

MIKS ihmiset tuhlaa omaa energiaansa sen miettimiseen mitä muut heistä ajattelee???siis ei tajua.me eletään täällä vaan kerran!!!!olkoot jokainen oma itsensä ja jos se ei jollekki kelpaa,so what?!!!!!AINA löytyy heitä joille jokainen kelpaa.ihan varmasti.ei siis murehdita turhia vaan keskitytään elämään!!!