Toggle sidebar

Yli 40-vuotiaat, kuinka hyvin puhutte/kirjoitatte englantia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja newbie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

newbie

Aktiivinen jäsen
25.08.2012
1 101
0
36
Se ei ole mielestäni mikään meriitti tai pakko, ollaanhan suomessa.Ällistyin kuitenkin kun lähetin yksityisviestin 50-vuotiaalle palstalaisselle ja sain täysin englanninkielisen pitkän vastauksen, se ei täysin virheetön ollut mutta erittäin hyvää englantia ja sen viestin olisivat kaikki englantilaiset ymmärtäneet. Minun anoppini on muuteman vuoden tätä palstailijaa vanhempi eikä osaa sanaakaan, ei kyllä enää tarvitsekaan.

Miten kielitaito voi näin vaihdella? Olisihan englannista anopille hyötyä, miehen veljen vaimo on Ukrainasta ja vaikka hän jo suomea puhuukin ei hän aina jaksa keskittyä ja silloin hän alkaa puhumaan minulle englantia ja venäjää sekaisin.....kertokaa rehellisesti kuinka hyvin osaatte, vastatkaa vaikka englanniksi jos osaatte/haluatte
 
No työkieleni on englanti, joten sekä suullinen että kirjallinen englanti sujuu erinomaisesti. Sama pätee toki ruotsiin & saksaankin. Ranskaa tulee käytettyä vähemmän, joten se ei enää mene ihan niin jouhevasti selkäytimestä, mutta on sitäkin tullut joskus tulkattua.

Mutta ei kai iästä mitään erityistä johtopäätöstä voi tehdä kielitaidon osalta? Toiset osaavat opiskeltuaan tai käytettyään kieltä (mitä tahansa kieltä) enemmän, toiset eivät välttämättä ollenkaan.
 
  • Tykkää
Reactions: newbie
Olen 48-vuotias, lukion, kauppiksen ja alemman yliopistotutkinnon suorittanut, Englannissa 20 vuotta sitten puoli vuotta viettänyt ja jnkv matkaillut. Työskentelen kansainvälisessä ympäristössä, ja sähköpostien ja puhutun kielen lisäksi käännän sisäistä viestintää suomi-englanti-suomi - ei vimpan päälle Oxford-englannilla vaan hyvällä käyttöenglannilla.
Jos mietin entistä yläastekaveriani, jolla ei kielipäätä juuri ollut, meni amikseen johonkin metallilinjalle ja nyt työskentelee samassa firmassa asentajana - niin hän ei käsittääkseni paljon englantia osaa.
Eli monet osaavat englantia varsin hyvin, toiset eivät.
 
  • Tykkää
Reactions: newbie
Sinulla on varmasti mielenkiintoinen työ ja kielet joita käytät ovat samoja mitä itse puhun hyvin. En tiedä onko englanti äidinkieleni,palstalaisten mukaan ainakin on. Mutta siis vähän päälle 50v anoppini sanoo ettei hänen aikanaan koulussa opetettu englantia ollenkaan. Olet siis itse opiskellut nämä kielet?:D hienoa
 
Huonosti.

Asun sisäsuomessa ja ERITTÄIN harvoin joudun työssäni tai vapaa-ajalla englantia saati ruotsia puhumaan/käyttämään. Ja sitten kun harvoin joutuu käyttämään, niin paniikissa tahtoo kaikki sanat unohtua. Jossain vaiheessa luin englanninkielisiä pokkareita, jotta kielitaitoa olisi jotenkin ylläpitänyt. Kirjoittaminen on varmaan jo ihan onnetonta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja newbie:
ja kermakakulle, uskomatonta mutta näin se kai sitten menee... kukaan ei ole vielä tullut vastaamaan että suomella on pärjättävä haha.
Click to expand...

Kyllä vähintään kohtuullinen englanti kuuluu yleissivistykseen, ja toimihenkilöltä ainakin teollisuudessa odotetaan parempaa kuin kohtuullista englantia - eikä siitä edes makseta.

Olen aloittanut englannin kolmannella (pakollinen , ruotsin viidennellä (pakollinen) , saksan seiskalla ja venäjän lukion ekalla - en mitenkään ymmärrä, miten jossakin ei olisi kieliä opetettu 70-luvulla.

Mutta tosi on, että jos vitosen-kutosen numeroilla menee yläasteen läpi ja amiksessa rimaa hipoen eikä sen jälkeen yhtään harrasta ja käy vain suomeksi opastetuilla seuramatkoilla, niin kielitaidoton on kuka tahansa - parikymppinenkin.
 
Kyllä 70-luvulla oppivelvollisuuteen on kuulunut englannin sekä ruotsin opiskelu. Sitä en ihan osaa sanoa milloin nuo tarkalleen ovat tulleet pakollisiksi.

Taitaa kysyjä olla aika nuori, kun kyselee 40-vuotiaiden kielitaitoa:-) Mieluummin kysyisin 50+ kielitaitoa. Minun vanhemmilleni ei ole kuulunut oppivelvollisuuteen mitään kieliä ja eivät kieliä osaa. Itse nyt 40-vuotiaana ja siskoni minua vanhempina ovat kieliä opiskelleet peruskoulussa. Minä työssäni olen joutunut englantia käyttämään, mutta siskoni eivät ja aika perustasolla heillä englannin osaaminen on. Asia siis riippuu paljonkin siitä joutuuko kieltä käyttämään tai ylläpitääkö taitoa jollakin muulla keinolla.
 
Omat vähän yli 60v vanhempani puhuvat hyvää ja sujuvaa englantia. Monet muut heidän ikäisensä tutut/sukulaiset yleensä kohtalaisesti tai välttävästi pystyvät vähintäänkin peruskommunikointiin. Ehkä 40-luvulla syntyneet ja vanhemmat puhuvat hyvin heikosti.
 
En ole yli 40 (32), mutta kiinnosti aihe, joten avasin ketjun. Tuo englannin ja ruotsin oppivelvollisuus on tullut juuri joskus vanhempieni välissä. Isäni on 56 ja hän ei ole opiskellut mitään kieliä, peruskoulussa se ei ollut mahdollista ja jatko-opintoja hänellä ei ole, koska on oppipoikana ollut sen jälkeen perheyrityksessä. Äiti taas on 51 ja hän on opiskellut molempia kieliä peruskoulussa. Eli se on tullut ohjelmaan juuri heidän välissä. Ja molemmat puhuvat huonoa englantia - isä on käynyt työväenopiston kurssilla aikuisena ja äiti on ollut muuten vaan laiska opiskelemaan koulussa. ;)
 
Englantia kannattaa yrittää käyttää niin että se pysyy tuttuna. Esim. elokuvissa voi valita tekstitys-kieleksi englannin, tietokone ja kännykkä kannattaa pitää englannin kielellä, nettiä surffatessa etenkin kannattaa etsiä tietoa lähinnä englanniksi. Pian se ei enää tunnu "vieraalta" kieleltä.
 
Mulla ikää 44 vuotta. Englantini on erittäin hyvää, työelämässä olen sitä joutunut tai saanut käyttää ja työnantajani on myös maksanut keskustelutunteja ryhmässä. Arvio tuolta enkunopettajalta on
Approaching native speaker level. Kirjoittamiseni ei ole yhtä vahvaa, hyvää kuitenkin.

Mulla on ns. kielipäätä ja myös ruotsi on vahva, tietyn opiskelujakson jälkeen, rupean itse kuulemaan korvalla, miten joku asia pitää sanoa. En siis mieti mitään kielioppeja tms.

Mun mies on mua 10 vuotta vanhempi, myös hänellä on erinomainen englanti, hän on ollut Lontoossa töissäkin, ja myös hänen työnsä aiemmin oli sellainen, jossa kieltä tarvitsi koko ajan.

Ja riippuu kyllä täysin kouluista mitä siellä on opetettu, yli 50-kymppinen mieheni on opiskellut koulussa pitkän saksan lisäksi englannin ja myös suomen (ruotsi kun on hänen äidinkielensä). Saksa hänellä on ruosteessa, kun sitä ei ole missään tarvinnut. Itse olen opiskellut pitkän englannin, eli sitä on takana 10 vuotta perusopintoja (peruskoulu + lukio), sekä ammatillisen kielen opintoja 4 vuotta. Eli yhteensä 14 vuotta. Ammattikirjallisuuden lisäksi luen myös romaaneja englanniksi.
 
[QUOTE="Quu";27039786]En ole yli 40 (32), mutta kiinnosti aihe, joten avasin ketjun. Tuo englannin ja ruotsin oppivelvollisuus on tullut juuri joskus vanhempieni välissä. Isäni on 56 ja hän ei ole opiskellut mitään kieliä, peruskoulussa se ei ollut mahdollista ja jatko-opintoja hänellä ei ole, koska on oppipoikana ollut sen jälkeen perheyrityksessä. Äiti taas on 51 ja hän on opiskellut molempia kieliä peruskoulussa. Eli se on tullut ohjelmaan juuri heidän välissä. Ja molemmat puhuvat huonoa englantia - isä on käynyt työväenopiston kurssilla aikuisena ja äiti on ollut muuten vaan laiska opiskelemaan koulussa. ;)[/QUOTE]

Kumpikaan vanhemmistasi ei ole voinut käydä peruskoulua, koska peruskoulu on suomessa voinut käydä vuodesta 1972 alkaen ja silloinkin vasta osassa kouluja. Vanhempanisi ovat käyneet kansakoulua. Ja kansakoulusta on jatkettu oppikouluun, johon joutui hakemaan, sinne eivät kaikki päässeet.

Itsekään en tuota systeeemiä tarkemmin tiedä, mieheltäni voisin kysyä, mutta potee flunssaa yläkerrassa, enkä viitsi lähteä häntä herättelemään.
 
Omituista, että oletetaan vanhojen ihmisten olevan kielitaidottomia. Ennen vanhaanhan osa meni oppikouluun ja siellähän oli kielten opetusta. Minä menin kansakoulun neljännen jälkeen tyttölyseoon, jossa heti 1. luokalta alkoi ruotsin opetus, sen jälkeen toiselta vaihtoehtoisena saksa tai englanti, neljännellä luokalla tuli mukaan se kieli, jota toisella ei valittu, siis saksa tai englanti. seuraava vaihe oli valinta ranskan tai latinan välillä.
 
Mainitsen nyt vielä, että 7-kymppiset vanhempani eivät osaa englantia lainkaan, se ei kuulunut heidän oppimääräänsä. Yli 8-kymppinen anoppin (nyt edesmennyt)i sen sijaan osasi englantia yllättävänkin paljon. Hänellä asui sukulainen Kanadassa, jolle hän lähetti kortteja. Tarkistutti itse kirjoittamansa tekstin ennen korttiin siirtämistä aina sukulaisilla ja siinä ei juurikaan ollut virheitä. Edesmennyt appeni osasi taas hyvin saksaa.

Eli ovat nuo vanhemmatkin sukupolvet saattaneet opiskella kieliä koulussa.
 
I have bad tonguehead. But for heaven's sake there is translate.google.fi

it will translate everything. And I go to Canarias island to holiday. I can speak my home language and eat kaalilaatikko and drink Lapin kulta.
 
Mä olen 52-v. ja osaan englantia huonosti, vaikka sen opiskelu alkoi mulla kansakoulun 3. luokalla, jatkui koko keskikoulun (olin oppikoulussa ja mennessäni oppikoulun 3. luokalle tuli peruskoulu, eli meninkin oppikoulun toiselta peruskoulun 7. luokalle) ja lukion ja vielä yliopistossakin oli kieliopintoja. Mulla on ylempi kk-tutkinto, FK, ja todella paljon oli englanninkielistä tenttikirjallisuutta. Silti, hyvä jos osaan jollekin turistille tien neuvoa enganniksi. Mun kaikki lapset puolestaan ovat ihan loistavia englannin kielessä. Joap 10-vuotias tyttöni osaa englantia paremmin kuin minä. Opetus keskittyy nykyään kieliopin sijaan käytännön kielitaitoon. Mun pari vuotta vanhempi kaveri ei puhu englantia ollenkaan. Se hävettää häntä hrvittävästi, mutta hänelle ei todellakaan koulussa opetettu englantia, koska meni kansakoulusta kansalaiskouluun. Hän luki koulussa saksaa. Samoin mun isoveli on lukenut pitkän saksan, mutta puhuu erittäin hyvin myös englantia.
 
[QUOTE="Quu";27039786]En ole yli 40 (32), mutta kiinnosti aihe, joten avasin ketjun. Tuo englannin ja ruotsin oppivelvollisuus on tullut juuri joskus vanhempieni välissä. Isäni on 56 ja hän ei ole opiskellut mitään kieliä, peruskoulussa se ei ollut mahdollista ja jatko-opintoja hänellä ei ole, koska on oppipoikana ollut sen jälkeen perheyrityksessä. Äiti taas on 51 ja hän on opiskellut molempia kieliä peruskoulussa. Eli se on tullut ohjelmaan juuri heidän välissä. Ja molemmat puhuvat huonoa englantia - isä on käynyt työväenopiston kurssilla aikuisena ja äiti on ollut muuten vaan laiska opiskelemaan koulussa. ;)[/QUOTE]

Vanhempasi eivät ole tainneet peruskoulua käydä, isäsi ainakaan. Äitisi ehkä muutaman vuoden sieltä loppupäästä. Peruskoulu alkoi vasta noin vuonna 1973, pohjoisessa ensin ja sittemmin eteläisessä osassa maata. He ovat käyneet kansakoulua ja sitten kenties oppikoulua tai kansalaiskoulua.
 
[QUOTE="vieras";27039741]Kyllä 70-luvulla oppivelvollisuuteen on kuulunut englannin sekä ruotsin opiskelu. Sitä en ihan osaa sanoa milloin nuo tarkalleen ovat tulleet pakollisiksi.

Taitaa kysyjä olla aika nuori, kun kyselee 40-vuotiaiden kielitaitoa:-) Mieluummin kysyisin 50+ kielitaitoa. Minun vanhemmilleni ei ole kuulunut oppivelvollisuuteen mitään kieliä ja eivät kieliä osaa. Itse nyt 40-vuotiaana ja siskoni minua vanhempina ovat kieliä opiskelleet peruskoulussa. Minä työssäni olen joutunut englantia käyttämään, mutta siskoni eivät ja aika perustasolla heillä englannin osaaminen on. Asia siis riippuu paljonkin siitä joutuuko kieltä käyttämään tai ylläpitääkö taitoa jollakin muulla keinolla.[/QUOTE]

Totta joka sana. Itse olen 40, työt tehdään englanniksi ja kielitaitoni on erinomainen. Vanhempieni ikäpolvessa oli yleisempää lukea pitkä saksa koulussa, joten he taas puhuvat usein varsin sujuvasti sitä (meikäläisen saksantaito taas on puolestaan "tankerosaksaa").
 
Olen 41v ja asun Itä-Suomessa. Olen opiskellut englantia ja ruotsia peruskoulussa, lukiossa sekä ammtiin liittyneissä opinnoissa ( amk). Englanti on ilmeiseti selkärangassa, sillä en tarvitse kieltä missään tilanteessa ( paitsi matkustaessa), mutta se tulee "sieltä jostain" tarvittaessa sujuvasti. Varmaankin englantia tulee tuutin täydeltä kaikkialta, joten se ei pääse unohtumaan. Ruotsia ei kuule tai pääse harjoittelemaan täällä ollenkaan ja sen kielen osaaminen on rapistunut passiiviselle tasolle ( ymmärtää puhetta jonkinverran, mutta sanat ovat unholassa).
 
Jos 40-60-vuotias ei ole koulujen jälkeen tarvinnut koskaan englantia, niin on täysin ymmärrettävää, että opit ovat unohtuneet. Jos kieltä on käyttänyt ja tarvinnut koulun jälkeen, niin on selvää, että englanninkielen taito on hyvä. Molemmat tapaukseet ovat minusta täysin normaaleja. Minä osaan englantia, koska käytän sitä päivittäin työssäni, mutta veljeni eivät osaa, koska heillä ole ollut minkäänlaista tarvetta englannin osaamiselle.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa