Mikä siinä äidin töissäkäymisessä niin ihmeellistä ja kamalaa on? Minun äitini kävi aina töissä, samoin molemmat isoäitini. Omien lasteni äiti käy tietääkseni töissä. Jokainen kynnelle kykenevä vastuuntuntoinen aikuinen työikäinen ihminen käy töissä, ansaitsee itse omat rahansa ja maksaa veronsa. Ei siinä mitään itkemisen aihetta ole paitsi tietysti niille jotka eivät jaksa vetää omaa painoaan yhteiskunnan pulkassa vaan mieluummin nukkuvat pidempään aamulla ja nillittävät nettipalstoilla päivät.
No joo, työtä teen minäkin, onneksi ei tarvii kukonlaulun aikaan nousta, puoli seiskalta vasta! Näillä yöunilla (viimeiset kuusi vuotta olleet aika heikkoja) en todellakaan jaksais 40 tuntia viikossa tehdä töitä. Ukko reissuhommissa, eli minä se olen, joka öisin herää.
Onnellisia ne, joiden lapset nukkuvat rauhallisesti läpi yön, mikäs siinä on aamulla herätessä, kun on saanut nukkua katkeamatonta unta, tarpeeksi.
Helppo se on täällä huudella, että töihin vain jok'ikinen äiti, tuutko sä sitten valvomaan meille yöt, että mä saan nukkua, edes joskus, täyden yön.
Äh, väsyttää, muutama yö mennyt taas kovin surkeilla unilla, ehkä hieman liian kärkkäästi nyt ajattelen, mutta univaje on myös vaarallinen juttu, autolla ajaminen, tarkkuutta ja/tai vastuullisuutta sisältävä työ....no, virheitä sattuu varmasti huomattavasti enemmän univajeiselle kuin hyvin nukkuneelle.
Eli ehkä se aamulla pidempään nukkuminen edes vähän korvaa niitä yöllisiä herätyksiä, joillakin, kannattaa kokeilla univajetta, niin tietää, mitä se on. Laittaa vaan herätyksen monta kertaa yössä muutaman kuukauden ajan, ja arvioi sitten uudelleen, onko se sitten niin helppoa! Toki kaikkien kotona lastaan kasvattavien äitien lapset ei herätä, mä puhunkin vain niiden puolesta, joiden lapset herättävät!