Ä
"äippä"
Vieras
Hain lapsen päiväkodista ja heillä oli värittäminen kesken. Yleensä olen odotellut muutaman minuutin, että saa työn valmiiksi. Tänään lastentarhanopettaja kiskaisi piirustuksen lapsen kädestä heti ja varoittamatta pois. Lapsi pyysi sitä kotiin mukaan, jotta voi jatkaa siellä. Opettaja kielsi tämän tiukasti. Ja kyse oli tosiaan vaan värityskuvasta. Lapselle tuli itku, johon opettaja sanoi tiukasti "Ei saa oikutella!" Olin melko pöyristynyt tilanteesta ja harmittaa että en saanut sanaa suusta. Energiaa meni lapsen lohduttamiseen ja selittämiseen, miksi opettaja sai repiä kädestä ja miksei kuvaa saanut ottaa kotiin mukaan.
Huoh! Olenko mä nyt vaan ylireagoinut tilanteeseen ihan överisti? Jotenkin tuo koko tilanne vaan oli niin turha, ja vähemmällä olisi päästy, kun olisi antanut lapsen värittää vielä pari minuuttia. Pettymyksiä pitää toki lapsen oppia sietämään, mutta en ymmärrä miksi niitä pitää näin tahallisesti tuottaa ja vielä toimimalla päinvastoin kuin itse yritän opettaa (kädestä ei oteta).
Tuon opettajan toiminta on ennenkin kiinnittänyt huomioni, ja en suoraansanottuna pidä hänestä lainkaan. Saattanee vaikuttaa kiukkuuni...
Huoh! Olenko mä nyt vaan ylireagoinut tilanteeseen ihan överisti? Jotenkin tuo koko tilanne vaan oli niin turha, ja vähemmällä olisi päästy, kun olisi antanut lapsen värittää vielä pari minuuttia. Pettymyksiä pitää toki lapsen oppia sietämään, mutta en ymmärrä miksi niitä pitää näin tahallisesti tuottaa ja vielä toimimalla päinvastoin kuin itse yritän opettaa (kädestä ei oteta).
Tuon opettajan toiminta on ennenkin kiinnittänyt huomioni, ja en suoraansanottuna pidä hänestä lainkaan. Saattanee vaikuttaa kiukkuuni...