V
"Vain" kotiäiti
Vieras
Ymmärtääkö teillä muilla miehet sitä äitien vastuuta kotona? Meillä ei. Tai ainakin minusta tuntuu siltä.
Meillä on kaks lasta, toinen 5 ja toinen alle vuoden. Mies käy töissä, minä olen lasten kanssa kotona. Nukutaan eri huoneissa, jotta mies saa täydet yöunet, tekee 8 h päivässä töitä. Aluksi teki pitkää päivää, kun nuorempi oli ihan vastasyntynyt, väliin mahtui jopa reissutyötä. Nyt siis normaalit työpäivät, normaalit ja täydet yöunet eri makkarissa. Ei herää kertaakaan vauvan kanssa.
Pyysin, että viikonloppuisin herää lasten kanssa. On tehnytkin niin ja ymmärtänyt. Aina välillä...
No, nyt mies on sitten löytänyt itselleen harrastuksen, ja haluaa harrastaa 3 kertaa viikossa. Ymmärrän tämän. Mutta harrastaminen on aina silloin, kun hän haluaa eikä koskaan esim. ymmärrä sitä, että mulla on saattanut olla katkonainen yö ja pinna uhkaa palaa jo kotona. Suuttuu mulle, kun en jaksa.
Olenko ihan persiistä, kun olen yrittänyt laatia meille rutiinit ja toivon, että mies noudattais niitä kun yhdessä sovittiin ja ne kuulosti hänestä myös ok:lta? Esikoinen on alkanut käydä niin hermoille johtuen vauvan syntymästä ja elämänmuutoksista, että rutiinit on siihen, että kaikkien elämä helpottuis ja että sais sitä aikaa sekä perheelle, että itselle, että parisuhteelle.
No, ongelma on nyt se, että mies on ymmärtänyt nämä rutiinit niin, että aikaa on ainoastaan hänelle. Kuulemma pääsen lenkille milloin haluan. En ymmärrä miten se onnistuu, kun töiden jälkeen mies lepää n. 2 tuntia, jonka jälkeen syö, jonka jälkeen lähtee harrastamaan, jonka jälkeen lähtee kauppaan ja kello onkin jo 8 illalla. Ei siis pysy yhdessä sovituissa rutiineissa kiinni.
Olen pyytänyt mieheltäni, että hoitaa pääasiassa kauppareissut 3 kertaa viikossa. Joskus tekee mullekin hyvää mennä kauppaan tosin... toinen asia olisi, että hoitaisi isomman nukkumaan, koska imetän. Kolmas homma hänelle olisi, että jos haluaa ja viitsii, voisi auttaa viikkosiivouksessa joka toinen viikko niin, että heiluu pölyrätin kanssa ja pesee mattojen reunalta lattiat vähintään. Onko liikaa? Mitä teidän miehet tekee? Vai tehdäänkö teillä tätäkään?
Suurin ongelma on mielestäni se, että mieheni on haluton olemaan lasten kanssa. Olen yrittänyt ymmärtää häntä niin, että saisi töiden jälkeen levätä n. tunnin, jonka aikana käy suihkussa, syö välipalaa ja vaikka seisoo päällään, niin pyrin siihen, että emme häntä häiritsisi. No, tämä tuppaa hänellä venymään aina vähintään siihen, kun ruoka on valmis viideltä tai viim. puol kuudelta. Missään vaiheessa ei ehdi olla perheen kanssa. En edes ymmärrä, miten täysin yöunien ja normaali työpäivän jälkeen on niin väsynyt, että vain nukkuu ruokaan asti.
Itse käyn kävelyllä silloin, kun vien esikoisen kerhoon. Ja yritän päästä käymään yhden kerran viikossa lisäksi jossakin kylässä ja/tai kävelyllä. Haluaisin kuitenkin normaaliaikaan nukkumaan, mutta kun miehen hommat venyy, niin venyy munkin iltalenkit ja suihkussakäynti niin, että pahimmassa tapauksessa en pääse ulos illalla ollenkaan ja suihkuun vasta, kun lapset nukkuu. Ja sitten jo mieskin nukkuu, joten se siitä parisuhdejasta.
Olenko epärealistinen, kun odotan, että mieheni ymmärtäisi sen vastuun, joka mulla täällä kotona on? Vai pitääkö kylmästi lopettaa imetys ja pistää ukko hoitaan yösyötöt viikonloppuisin ja niin, että pääsen ite tuulettuun aina välillä. Kylään tai johonkin ilman lapsia.
Elämänkokemuksia viisammilta samassa tilanteessa olevilta kaivataan kipeästi. Vain ehkä oman näkemyksen tueksi ja ymmärtämään mahdollisesti myös miestäni.
Meillä on kaks lasta, toinen 5 ja toinen alle vuoden. Mies käy töissä, minä olen lasten kanssa kotona. Nukutaan eri huoneissa, jotta mies saa täydet yöunet, tekee 8 h päivässä töitä. Aluksi teki pitkää päivää, kun nuorempi oli ihan vastasyntynyt, väliin mahtui jopa reissutyötä. Nyt siis normaalit työpäivät, normaalit ja täydet yöunet eri makkarissa. Ei herää kertaakaan vauvan kanssa.
Pyysin, että viikonloppuisin herää lasten kanssa. On tehnytkin niin ja ymmärtänyt. Aina välillä...
No, nyt mies on sitten löytänyt itselleen harrastuksen, ja haluaa harrastaa 3 kertaa viikossa. Ymmärrän tämän. Mutta harrastaminen on aina silloin, kun hän haluaa eikä koskaan esim. ymmärrä sitä, että mulla on saattanut olla katkonainen yö ja pinna uhkaa palaa jo kotona. Suuttuu mulle, kun en jaksa.
Olenko ihan persiistä, kun olen yrittänyt laatia meille rutiinit ja toivon, että mies noudattais niitä kun yhdessä sovittiin ja ne kuulosti hänestä myös ok:lta? Esikoinen on alkanut käydä niin hermoille johtuen vauvan syntymästä ja elämänmuutoksista, että rutiinit on siihen, että kaikkien elämä helpottuis ja että sais sitä aikaa sekä perheelle, että itselle, että parisuhteelle.
No, ongelma on nyt se, että mies on ymmärtänyt nämä rutiinit niin, että aikaa on ainoastaan hänelle. Kuulemma pääsen lenkille milloin haluan. En ymmärrä miten se onnistuu, kun töiden jälkeen mies lepää n. 2 tuntia, jonka jälkeen syö, jonka jälkeen lähtee harrastamaan, jonka jälkeen lähtee kauppaan ja kello onkin jo 8 illalla. Ei siis pysy yhdessä sovituissa rutiineissa kiinni.
Olen pyytänyt mieheltäni, että hoitaa pääasiassa kauppareissut 3 kertaa viikossa. Joskus tekee mullekin hyvää mennä kauppaan tosin... toinen asia olisi, että hoitaisi isomman nukkumaan, koska imetän. Kolmas homma hänelle olisi, että jos haluaa ja viitsii, voisi auttaa viikkosiivouksessa joka toinen viikko niin, että heiluu pölyrätin kanssa ja pesee mattojen reunalta lattiat vähintään. Onko liikaa? Mitä teidän miehet tekee? Vai tehdäänkö teillä tätäkään?
Suurin ongelma on mielestäni se, että mieheni on haluton olemaan lasten kanssa. Olen yrittänyt ymmärtää häntä niin, että saisi töiden jälkeen levätä n. tunnin, jonka aikana käy suihkussa, syö välipalaa ja vaikka seisoo päällään, niin pyrin siihen, että emme häntä häiritsisi. No, tämä tuppaa hänellä venymään aina vähintään siihen, kun ruoka on valmis viideltä tai viim. puol kuudelta. Missään vaiheessa ei ehdi olla perheen kanssa. En edes ymmärrä, miten täysin yöunien ja normaali työpäivän jälkeen on niin väsynyt, että vain nukkuu ruokaan asti.
Itse käyn kävelyllä silloin, kun vien esikoisen kerhoon. Ja yritän päästä käymään yhden kerran viikossa lisäksi jossakin kylässä ja/tai kävelyllä. Haluaisin kuitenkin normaaliaikaan nukkumaan, mutta kun miehen hommat venyy, niin venyy munkin iltalenkit ja suihkussakäynti niin, että pahimmassa tapauksessa en pääse ulos illalla ollenkaan ja suihkuun vasta, kun lapset nukkuu. Ja sitten jo mieskin nukkuu, joten se siitä parisuhdejasta.
Olenko epärealistinen, kun odotan, että mieheni ymmärtäisi sen vastuun, joka mulla täällä kotona on? Vai pitääkö kylmästi lopettaa imetys ja pistää ukko hoitaan yösyötöt viikonloppuisin ja niin, että pääsen ite tuulettuun aina välillä. Kylään tai johonkin ilman lapsia.
Elämänkokemuksia viisammilta samassa tilanteessa olevilta kaivataan kipeästi. Vain ehkä oman näkemyksen tueksi ja ymmärtämään mahdollisesti myös miestäni.
