Yritättekö edes opettaa lastanne olemaan kaikkien kaveri?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kotilehmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kiraki:
Ja jos lapsi jää kaiken ulkopuolelle niin kyllä silloin on vanhempien vastuu ottaa opeen yhteyttä ja yhdessä miettiä miksiköhän koulussa näin menee..Eihän sitä vastuuta voi toisen lapsen niskaan heittää? :/

Tässä tapauksessa ei ole siitä kyse ettei niitä kavereita olisi, harvinaisen sosiaalinen tapaus kyseessä joka löytää jokaisella hesburger-käynnilläkin uuden parhaan ystävän :laugh: Mutta mietityttää vaan että mistä tuo syrjintä opitaan ja eikö vanhemmat yritä siihen edes vaikuttaa? Onko todellakin niin että vanhemmilta lapsilta opitaan joku tietty malli käyttäytyä eikä siihen millään pysty vaikuttaa?
 
Ei kun päinvastoin, yritän opettaa likalle ettei ihan kaikkiin ihmisiin tartte kokoajan tutustua eikä kaikkien kanssa hengailla. On vähän liian sosiaalinen tapaus.
 
Mä luulen, että jossain vaiheessa se kavereiden vaikutus kasvaa niin suureksi, että vaikka vanhemmat oliskin opettaneet olemaan kaikkien kaveri, lapsi käyttäytyy kuten muutkin lapset - kunnes taas kasvaa vähän ja huomaa, että voikin tehdä eri tavalla kuin muut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vaniljatäti:
Ketään ei saa jättää ulkopuolelle leikin, ja kaikille on oltava kiva. En mitenkään korosta sitä näkölulmaa, että ei tarvi olla kaikkien kaveri.
No mää taas olen joskus jopa joutunut sanomaan, että kaikkien kaveri ei tosiaankaan pidä olla. Esim lapset, jotka tekee ilkivaltaa, kiroilee ja polttaa tupakkaa jo 10 veenä ei todellakaan ole lapsia, joiden kaveri toivoisin omien lasteni olevan. Eikä mun mielestä niille lapsille tarvitse olla erityisen kivakaan. Koulussa on tultava toimeen, tappelua ei saa aloittaa jne, mutta se riittää.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Ei kun päinvastoin, yritän opettaa likalle ettei ihan kaikkiin ihmisiin tartte kokoajan tutustua eikä kaikkien kanssa hengailla. On vähän liian sosiaalinen tapaus.

:laugh: No meillä tämä eskarityttö on kyllä vähän samanlainen, pitää yrittää opettaa että liikennevaloissa ei tarvitse jutella kaikille tai naapurin ukoille ei tarvitse käydä aina juttelemassa kun yrittävät saada ruohon leikatuksi :whistle:
Siksi se varmaan niin säälittääkin että on saanut huonoa palautetta kahdelta pojalta kun on aina niin innokas tutustumaan ja leikkimään kaikkien kanssa. Pelottaa että lapsesta katoaa joku luontainen halu ja ilo tutustua uusiin ihmisiin, mutta kai sekin on osa sitä kasvamista.
 
Kyllä pitää tulla toimeen kaikkien kanssa ja pitää aina olla ystävällinen. Minäkään en hyväksyisi lapseltani sitä, että hän jättäisi jonkun leikkien ulkopuolelle ilkeillen. Meillä opetellaan olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Myös minä ja mieheni pärjäämme hyvin erilaisten ihmisten kanssa emmekä ole koskaan kelleen tylyjä tai epäystävällisiä. TÄhän samaan kasvatan omani. Toki lapseni joutuvat kohtaamaan ilkeilyä toisilta ja varmaan on heitä, jotka saattavat sulkea heidät leikkiensä ulkopuolelle, mutta siltikään se ei oikeuta heitä olemaan yhtä ikäviä muille. Suvaitsevaisuus maksaa vielä itsensä jonain päivänä takaisin.
 
Sanon että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja ketään ei saa jättää yksin ja porukoista pois. Kyllä koulussa pitää kaikki ottaa mukaan leikkeihin ja peleihin . Ei ole reilua jos samat lapset jätetään aina ilman kaveria. Yksi kiusaamisen muoto on just porukoista pois sulkeminen .
Koulun jälkeen ei tarvitse leikkiä kaikkien kanssa mutta sitä ei tarvitse mainostaa eikä "suunnitella" koulussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Teistäkö on ihan oikein että ne pojat jotka ovat aina halunneet olla tyttäreni seurassa, eivät sitä yhtäkkiä uskallakaan olla kun on muita poikia näkemässä? Millaisiakohan vellihousuja sillä periaatteella kasvatetaan. Kyllä minunkin ekaluokkalaiselle lällätellään jos hän jonkun pojan kanssa leikkii että oletko rakastunut, mutta onneksi tyttö sen kestää eikä siksi jätä hyviä kavereitaan.
Eihän kaikkien kaveri voi olla kun kemiat eivät kohtaa, mutta sitä lausetta en ikinä halua oman lapseni suusta kuulla että hän jollekin päin naamaa sanoisi että en leiki sinun kanssa. Mutta ehkäpä elämä opettaa minuakin ja täytyy joskus muuttua kyynisemmäksi ja opettaa lapsille että olkaa vaan niin itsekkäitä kun huvittaa :whistle:

Joo, mä ainakin ihan tahallaan opetan lapseni olemaan itsekkäitä.


 
Mä olen ottanut sen linjan, että kaikkien kaveri ei tarvi olla. Kunhan edes kykenee kommunikoimaan muiden kanssa, se riittää. Ei tarvitse bestis olla jokaisen kanssa. Ja sitä hoen ettei saa syrjiä ketään, olen laittanut pyytämään anteeksi kun sellaista kerran näin.

Tämä seuraava menee tavallaan off topic mutta menköön.
Päiväkodissa yritettiin tarjoilla mulle sellaista kantaa, että se lapsi joka mennen tullen ja palatessa pieksi mun lasta, haluskin kuulemma leikkiä ja ottaa sosiaalista kontaktia. Se oli kuulemma sen tyyli kutsua lapseni leikkiin. Siinä saa muutaman kerran miettiä, kun silmälasit on väännelty, tukasta revitty, jalat mustelmilla ja pahoilla mielin, että haluanko tosiaan olla kaveri. Minä kielsin leikkimästä kyseisen lapsen kanssa. Tuommoinen ei ole kaveri eikä mikään.
 
En. Olin minäkin joskus idealisti tuon kaveruuden suhteen, mutta sen jälkeen kun olen kuunnellut vuoden verran lapseni itkuja "hyvästä" ystävästä, jonka kaveri hän haluaisi olla niin olen vaan sanonut että anna olla, lakkaa yrittämästä ja leiki sellaisen kamun kanssa joka ei hylkää tilaisuuden tullen...
Noh, ehkä se on luovuttamista, mut hälläväliä. :|
 

Yhteistyössä