T
toivoton toivoa täynnä
Vieras
nyt on pakko purkaa vähän sydäntä... ja täällä mä nyt parisen asioitani...
Olemme olleet samankaton alla noin nelisen vuotta. Suhteemme on todella ristiriitainen: toisaalta rakastamme toisiamme aivan hillittömästi ja toisaalta osaamme käyttäytyä kuin vihaisimme toisiamme enemmän kuin ruttoa. Välillä menee tosi hyvin ja toisaalta äkkiä voi tilanne muuttua todella katastrofaaliseksi. Viimeaikoina olen ollut todella väsynyt tähän oravanpyörään ja vuoristorataan: ongelmat tulevat ja menevät, tappelemme ja sovimme.
Tänää, eilen, varmaan toissapäivänä, sitä edellisenä ja sitä edellisenä... päivänä rukoilin miestäni eroamaan minusta ja päästämään vapaaksi. Tänää heitin sormuksenkin pois ja sanoin suhteemme olevan tässä! Rukoilin miestäni, jotta tämä helvetti loppuisi.
Mieheni sai minut puhuttua ympäri ja tässä taas olemme...
Mutta jotenkin tämä sovinto on ainakin näin alkuun erilainen... Tätä ei noin vain hetkessä tehty. Riidasta ei noin vain hetkessä päästy. Juttelemme mitä teemme tulevaisuudessa. Jotain on tehtävä. Ollaan puhuttu pitkään mitä pitäsi tehdä, mutta teot on jääneet puheen tasolle. Nyt puhumme mitä teemme.
Vaikeaa tämä on ja tulee olemaan. Vaikea on myös nähdä se, missä ite on tehnyt päin persettä. En usko siihenkään, etteikö suhteemme voisi muuttua, vaikka se nyt on yhtä helvettiä. Aika useinhan aivan kaoottinen suhde ei ainakaan hyvään suuntaan muutu, mutta me todella yritämme. Molemmat rakastamme toisiamme ja haluamme selvitä tästä ja pysyä yhdessä. Aika näyttää...
Olemme olleet samankaton alla noin nelisen vuotta. Suhteemme on todella ristiriitainen: toisaalta rakastamme toisiamme aivan hillittömästi ja toisaalta osaamme käyttäytyä kuin vihaisimme toisiamme enemmän kuin ruttoa. Välillä menee tosi hyvin ja toisaalta äkkiä voi tilanne muuttua todella katastrofaaliseksi. Viimeaikoina olen ollut todella väsynyt tähän oravanpyörään ja vuoristorataan: ongelmat tulevat ja menevät, tappelemme ja sovimme.
Tänää, eilen, varmaan toissapäivänä, sitä edellisenä ja sitä edellisenä... päivänä rukoilin miestäni eroamaan minusta ja päästämään vapaaksi. Tänää heitin sormuksenkin pois ja sanoin suhteemme olevan tässä! Rukoilin miestäni, jotta tämä helvetti loppuisi.
Mieheni sai minut puhuttua ympäri ja tässä taas olemme...
Mutta jotenkin tämä sovinto on ainakin näin alkuun erilainen... Tätä ei noin vain hetkessä tehty. Riidasta ei noin vain hetkessä päästy. Juttelemme mitä teemme tulevaisuudessa. Jotain on tehtävä. Ollaan puhuttu pitkään mitä pitäsi tehdä, mutta teot on jääneet puheen tasolle. Nyt puhumme mitä teemme.
Vaikeaa tämä on ja tulee olemaan. Vaikea on myös nähdä se, missä ite on tehnyt päin persettä. En usko siihenkään, etteikö suhteemme voisi muuttua, vaikka se nyt on yhtä helvettiä. Aika useinhan aivan kaoottinen suhde ei ainakaan hyvään suuntaan muutu, mutta me todella yritämme. Molemmat rakastamme toisiamme ja haluamme selvitä tästä ja pysyä yhdessä. Aika näyttää...