Yrityksen syksyllä tai talvella aloittavia:)

[R86]

Hei :wave:

Olen lueskellut tuota yrityksen keväällä tai kesällä aloittavien palstaa ja ajattelin, että olisi mukava perustaa oma ryhmä myös niille, jotka aloittavat yrityksen joskus noin syys-helmikuussa. Toki ei ole kuukauden tarkkaa, mutta jos olet aikeissa aloitella vauvanyrityspuuhia ensi syksyn tai talven aikana niin ota ja pinoudu tähän :xmas:

Olis kiva kuulla teidän elämäntilanteista, monesko vauva olisi kiikarissa, millasta ehkäsyä käytätte nyt yms

Itestäni aluksi. Oon -86 syntynyt ja mun mies -83. Ollaan oltu yhdessä 5v, josta 4v asuttu yhdessä ja melkeen 2v ollaan oltu naimisissa. Lapsia ei ole, mutta kuume on ollut itelläni kova jo kaks vuotta. Sit kun vielä lähipiiristäni 4 paria saa vauvan touko-heinäkuussa.. huoh =) Mäkin haluun

Meillä elämäntilanne on seuraavanlainen. Olemme molemmat opiskelijoita. Miehellä on jäljellä vuosi AMK-opintoja ja mulla vielä 3v yliopisto-opintoja. Saan kuitenkin kandin tutkinnon samalla kun mies insinöörin paperit

Miehen tuleva ala on vähän epävarma, mutta kyllä tuo varmaan ainakin kaupan alan töihin pääsee. Tänäkin kesänä on jälleen kerran kassahommissa. Oma alani työllistää erittäin hyvin. Kesätöinä olen alani hommia tehnyt alusta asti. Työssäni ei kuitenkaan tule olemaan varsinaista työaikaa, joten olisi helpompi yhdistää vauva-arki ja opiskelu. Varsinkin kun maisterivaiheen opinnot omalla kohdallani ovat tenttiinlukua, gradua ja soveltava harjoittelu 3kk sit just ennen valmistumista. Toisinsanoin mulla ei ole läsnäoloa yliopistolla juuri yhtään ja voin lukea tentteihin ja tehdä gradua juuri silloin kun itelle parhaiten sopii.

Toinen syy vauvayrityksen aloittamiseen on mahdolliset ongelmat raskaaksi tulossa. Mulla on ollut hormonaalisia ongelmia teinitytöstä asti ja gyne on sanonut, että raskaaksi tulo voi olla haasteellista epäsäännöllisten kuukautisten ja siten epäsäännöllisen ovulaation takia. Ennen e-pillereiden aloitusta 16-vuotiaana saatoin olla 3kk vuotamatta ja toisaalta vuotaa pientä tiputteluvuotoa kuukauden putkeen. Kärsin tuolloin myös liiasta karvankasvusta eli hirutismista. Nyt siis kuitenkin olen syönyt pillereitä 6v ja kierto on siten melko tarkka. Pelottaa kuitenkin, et menkat häviää jonnekin huitsin nevadaan sitten kun pillerit lopetetaan :'( No menen kuitenkin YTHS:lle jutteleen tosta pillereiden lopetuksesta, jos siellä ois antaa jotain vinkkiä, mitä ottaa huomioon jne ja jos en hedelmöity niin kuinka pian hoitoja on mahdollista alotella. Mullahan tuo vuosi yritystä ensin ei päde, koska mulla on jo valmiiks olemassa diagnoosi mahdollisista ongelmista.

Meillä on tällä hetkellä ajatuksena jättää pillerit pois syksyllä ja katsella yks tai kaks luomukiertoa kortsujen kanssa ja sitten aloittaa yrittely joskus marras-joulukuussa. Yritän ennen sitä tiputella ylimäärästä painoa pois. 11kg on lähtenyt, mutta normipainoon on matkaa vielä vajaat 20kg. Tällä hetkellä laihdutus on jäissä stressin ja tenttiputken takia, mutta ensi kuussa jatkan kun muutan kesäksi töiden perässä pois kotoa 2,5 kuukaudeksi.

Tulipa pökerryttävän pitkä viesti, mutta toivottavasti et lamaantunut

Tervetuloa siis kaikki ja kaikenikäiset vauvakuumeiset, joilla suunnitelmissa alottaa syksyllä yrittely :wave: Liity, vaikka asiaa ei olis lyöty vielää lukkoon vaan on vasta mietinnässä. Ois kiva saada jutteluseuraa toisista naisista ja miehistä, joilla sama tilanne

 

[Metsätähtönen]

Heipä hei!

Minäkin kuulun lähestulkoot tuohon kastiin =) Tosin meillä jätetään pillerit vasta huhtikuussa 2010, mutta voinpas tällekin puolelle kirjoitella. Meitä on myös tuossa 2011-2012 haaveilevissa, jostain syystä unohtu ketjun nimi.

Oon sua vuoden vanhempi, mies taas on mua muutaman vuoden vanhempi (on muuten DI). Ite oon opiskelija, sairaanhoitajaksi pitäis siis valmistua joskus. Ja tosiaan on aikomus lapsi tehdä opintojen keskelle, jos hyvin käy. Mutta mistäs sitä koskaan tietää..Mies on tosiaan siis omalla yrityksellä varustettu ja ok menee, vaikka taantumassa mennään. Ja minä kans saan kyllä varmaan 99% varmuudella työpaikan sitten valmistuttuani.

Onkos teillä mitään omia asuntohaaveita ym? Meillä nimettäin on ihan varmasti muutto edessä, omaan asuntoon kait, kun lasta aletaan yrittämään..ei mitenkään mahduta tähän suht pieneen kaksioon koirien kera :heart: Autoki pitäs vaihtoon laittaa, on liian pieni

Hirveä kuumekausi mulla menossa. Mutta ihan ite halusin siirtää tota vauvanyritysaloitusta parilla kuukaudella, aattelin että ois yks lukukausi enemmän ja jäljellä enää vaan kaikkee mukavempaa opinnoissa. Lisäksi naimisiin ollaan menossa tämän vuoden lopussa..et periaattees jo silloin voitais ehkäisy jättää, mutta haluan vielä ton yhden lukukauden. Mulla on kans opinnot suht alussa, niin yritän niota pakkopullia eka tehdä pois alta.

Mulla ei lähipiirissä ole ku yks vauva, kohta tulee yks ja sit on lisäks syksyläl tulossa yks. Mut asutaan eri kaupungissa, niin ei onneks pääse kamalasti näkee..liekö sitä sit pimahtais :saint:

Mutta joo, meitä kuumeisia löytyy. Taidanki mennä tässä kuumeilemaan tonne kullan kainaloon sohvalle :heart:

 

[R86]

Kiva kun tulit "pinoutumaan" tännekin Kyllähän sitä omaa asuntoakin tulee kuumeiltua, mutta sen hankinta tietenkin onnistuu vasta kun mies valmistuu ja saa jotain töitä. Muutenkaan ei oikeen oo kannatusta ostaa, ennen kun tietää, mihin sitä asettuu. Täällä Itä-Suomessa ei ole oikeen noita tietotekniikka-alan töitä. Ollaan kyllä puhuttu, että voidaan muuttaa ensi vuonna jonnekin täältä, jos mies vaan saa oman alan töitä. Mun tuleva työtilanne on sellanen, että oikeestaan Lahdesta pohjoiseen päin on hyvät mahdollisuudet työllistyä ja pääkaupunkiseudulla kaikista huonoimmat. Musta tulee siis aikanaan teologian maisteri ja haaveilen pappisvirasta.

Asustellaan 59m2 vuokrakaksiossa kahdestaan. Lemmikkejä ei ole, koska mieheni on kissalle allerginen ja mie en taas muuta eläintä haluais omaksi asti vaikka siis eläimistä tykkäänkin. Mielestäni tonne makkariin ihan hyvin mahtuis pinnis ja hoitopöytä ja ehkäpä aikanaan pinniksen tilalle vielä sitten jatkettava sänkykin. Olen ite syntynyt 46m2 kaksioon ja siitä siirryttiin kolmioon vasta kun olin 3v. Olen siis ainoo lapsi. Mieskin on syntynyt kaksioon ja muuttivat kolmioon sillon kun mun mies on ollut 3v. Mun miehellä on myls yks isoveli.

Minkäs alan DI sun mies on ja missä päin asustatte ?

 

[R86]

Kokeilen alkaa tehä meille nyt pinoa. En kyllä osaa tähän mitään herkkuja laittaa, enkä muutenkaan kovin tyylikästä pinoa lupaa. Katsotaan nyt kuitenkin mitä tästä tulee Pinossa siis nimi, yrityksen aloituksen ajankohta ja monesko lapsi olis toiveissa.

R86.......................marras-joulukuussa 2009.............1.
Metsätähtis...............huhtikuussa 2010....................1.
adama...............lokakuussa 2009 tai myöhemmin.....3.
Hopeasydän.........syys-lokakuussa 2009...................2.
Dorppa............................syksyllä..............................1.

 

[adama]

Löytyipäs tämmöinen aloitus. Kuulun tähän joukkoon ehdottomasti. Meillä yritys alkaa aikaisintaan lokakuussa mutta voipi mennä myöhempäänkin.

Taustaa: Minä täytän kesällä 30 ja mies 32. Emme ole naimisissa. Minulla aiemmasta suhteesta 9 v poika ja 7 v tyttö. Miehellä ei ole omia lapsia. Viime joulukuussa sain keskenmenon viikolla 7. Raskaus oli yllätys joten kovin en ehtinyt surra kun melkein samantien keskeytyikin. Aborttia en kyllä miettinyt sekunttiakaan sen kolmen viikon aikana plussasta keskenmenoon. Vauva olisi syntynyt elokuussa jos kaikki olisi mennyt hyvin. Heti perään ei yritetty uudestaan kun tuntui että ei ole vielä oikea aika. Minulle on nyt luvattu melko varmasti mukava työrupeama elokuusta 09 toukokuuhun 2010 joten ajateltiin että jos ihmeen kaupalla tärppää heti ja kaikki menee hyvin niin vauva syntyisi loppukesästä tai alkusyksystä 2010.

Raskaaksi olen aina tullut tosi helposti. Poika tärppäsi yk kakkosella ja tyttö yk ykkösellä. Heidän välissäänkin oli tosin keskenmeno mutta kuitenkin helposti olen tähän asti jäänyt raskaaksi. Suurin huolenaiheeni on tämä kauhea ylipaino (yli 30 kg) Ei vaan onnistu laihdutukset tai elämäntapamuutokset millään :headwall: Onpahan syksyyn vielä matkaa onneksi. Pelkään, että jos jään odottamaan sitä vakituista työpaikka tai sitä kun saavutan taas normaalipainon niin lasta ei tule ainakaan. Mitään harhakuvitelmia ei kuitenkaan ole että vauva syntyisi juuri sopivasti kun työsopimus umpeutuu, mutta jokin aikahan tuon yrittämisen aloitukseen on mietittävä. Nuo keskenmenot painaa mielessä kovasti. Toki tiedän olleeni todella todella onnekas raskautumisen suhteen ja en voi edes kuvitella kuinka hirveää olisi yrittää vuositolkulla tulla raskaaksi ja sitten kuitenkin kokea keskenmeno.

Kauhea vuodatus tämä tarinani :ashamed: Tuntui, että kuitenkin "kuuluu" kertoa tuosta keskenmenosta ja olen kyllä tosi avoin ihminen muutenkin. Syksyyn tuntuu menevän niin pitkä aika mutta pianhan se sieltä lopulta tulee. Kiva kun voi vaihtaa vähän fiiliksiä toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Ahkerasti täällä kaksplussalla olen taustaillut pari vuotta, mutta kirjoitellut tosi vähän. Mistähän päin te muut kirjoittelette? Minä ihan Etelä-Suomesta.

adama

 

[R86]

Tervetuloa adama ja heti ensinnäkin :hug: kokemiesi keskenmenojen johdosta. Keskenmeno on taatusti rankka kokemus, oli lasta yritetty vuosikaupalla tai yllätysraskaus. Tämä palsta on nimenomaan tunteiden ja kuulumisten vaihtoon ja keskenmeno on yksi teema, mikä liittyy raskauteen. En tunne yhtäkään naista, joka ei olisi ainakaan ajatellut, että "mitä jos menee kesken" lasta odottaessaan. Siksi ehdottomasti on hyvä, että jaat kokemuksiasi täällä. Itsellä henkilökohtaisesti ei ole raskauksista eikä siten keskenmenoistakaan kokemusta vielä, mutta yritetään silti olla toinen toisemme tukena sillä elämänkokemuksella, mitä itse kullekin on kertynyt Itestäni on lisää tietoa tuossa yllä, mutta Itä-Suomesta ollaan.

 

[Metsätähtönen]

Minäpä se innostuin tänään hulluna siivoomaan ja verhotki vaihtamaan. Lisäksi osteltiin koreja ja muita lisää =) Ihana ilma ulkona, mut ei paljo auta ku melko sisällä kököttämiseksi menee tämän sitkeen vatsataudin kans

Mies on konetekniikan puolelta, tai mikähän se nyt sit tarkasti on..noita juttuja kuitenni. Asutaan siis Keski-Suomessa, mutta ollaan kyllä molemmat tuolta pohjoisemmilta mailta kotoisin alunperin.

Tervetuloa munki puolesta, Adama :flower: Mua just kiinnostaa kaikki lapsettomuus- ja keskenmenojutut, paitsi vähä ku ns. ammatin puolesta mutta sitten myös oon aika paljon miettiny, että jos itellä on sitten paljon vaikeuksia. Jos vois kristallipallolla nähdä, että kannattaako vaan jo reippaasti aloittaa se lapsen yrittäminen (huonot lisääntymismahd.), vai onko ihan ok sitten. Mutta toisaalta kun tässä nyt en niin vanha oo, niin eiköhän tässä vajaa vuosi hyvin mene. Jos kestää, niin sittenpähän pakerran opintojen parissa. Jotenki sitä vaan silti miettii kovasti näitä..ei noi vauvanhankkimisvaikeudet olekaan niin harvinaisia kuin aikaisemmin luulin! Kun ei oo lähipiirissä kovasti noita vauvoja, ja omassa tuttavapiirissä ne 2kpl kolmesta on yllätysvauveleita (silti toivottuja kyllä), niin jotenki sitä on ollu sellainen kuvitelma että lapsen saaminen käy sillä ku pillerit jättää. Oon vasta nyt vuoden sisään ymmärtänyt asian laidan |O Että ihan hyvää teettää tämä kuumeilu, kun ehtii tutustua asiaan :saint: Hyvin kyllä minusta tuntuu, että olet Adama selvinnyt vastonkäymisistä. Jos nimettäin itse olisin ylläripylläriraskaana päättyen km:n, niin varmasti samalla tavalla tuntisin! Sitten ei voi kun lohduttautua sillä, että sikiö ei ollut siinä kunnossa, että olisi tervettä vauvaa tullut..laiha lohtu..mutta kuitenki samalla niin ymmärretäväksi tekee asian.

Nyt kun kukin on listannu täällä näitä ongelmiaan, niin kyllähän niitä täältäkin löytyy =) Mulla es on tuo jatkuva sairastelu, mutta asian eteen juuri tutkitaan mun verinäytteitäkin ym, joten jospa sielä jotain ois. Tai toisaalta ei, en oikeen tiiä. Pitäisi alkuviikosta soitella ja kysellä niistä. Vähän huolettaa vaan, kun ei ois hyväksi kamalasti keholle sairastella koko ajan (mulla on vuorotellen vatsatautia tai sit vaan kuumetta)..ja voin vaan kuvitella, että ei raskausaikana ainakaan ois hyvä varsinkaan alussa kovin pahoin sairastella. Että jospa tässä tervehdyn kunnolla..tosiaan tämmöstä kummallista sairastelua on kestäny jo puoltoista vuotta, ettei iha mistään lyhyen ajan jutusta ole kii. Epäilen entistä homekämppää, mutta voi olla muutakin ihan..tai varmaan monien tekijöiden summa. No, onneksi en enää asu sielä ja muutinkin heti pois (en ehtinyt myöskään kauan asua siellä, jotain 4-5kk). Mukavahan se ois vaan olla kunnolla terveenä :heart:

Kylläpä joka paikassa pyörii onnellisia vanhempia ja lapsia! Joka nurkalla pukataan lastenvaunuja..jotenkin väkisinkin hymyn pukkaa..lisäksi mulla tulee ihan vahingossaki kaupassa käydessä ohimennen kurkattua noita vauvanvaatteita ja tuotteita..siis en sentääs hyllyjen väliin mee niitä hipelöimään, mutta ohimennen jotenkin vahingossa aina kurkistelen On kaikkea niin kivan näköstä, en ees tiiä varmaan kaikkia mihin niitä käytetään, mutta silti..kiva kun lasten ja vauvantarvikkeissakin otetaan huomioon esteettisyyttä ja muotoilua. Vaikke nniistä niin sen enempää ymmärräkään kuin milloin omaan silmään natsaa.

Mutta joo..jospa sitä tästä menis lukemaan lehteä =)

 

[adama]

Metsätähtis kurjalta kuulostaa tuo jatkuva sairastelu Toivottavasti saat pian selvyyden asiaan. Tuo homekämppä vois hyvin kin olla syynä siihen. Minä taas sairastelen tosi harvoin (koputtaa puuta). Viimeisen kolmen vuoden aikana olen ollut kolme päivää sairaslomalla itseni takia. Lasten takia vähän enemmän kyllä.

Minulla on muuten kuukautiset ihmeellisesti kadoksissa. Tällä hetkellä kp 40 Epäsäännöllisethän ne aina ovat olleet ja vaihdellut kierto päivien 26-34 välillä, mutta ei koskaan näin pitkää väliä. Luin jostain, että nimenomaan ovuloimaton kuukausi voi venyttää kierron pitkäksi. Tiedä sitten tuota. Luulin jo kp 26 että vuoto alkaa kun tuli paperiin vähän veristä limaa (anteeksi jos ällöttää). No eipä alkaneet joten joku häikkä nyt on. Raskaustestin tein toissapäivänä ja ihan nega oli. Ehkäisyä on kyllä käytetty, mutta silloin kp 26 kun luulin, että kuukautiset alkavat ni oltiin kyllä varomattomia. Raskaana en siis ole, mutta hölmöä silti oli tuo varomattomuus kun varmoja päiviä ei ole :headwall: Kaipa se täti sieltä hyökkää kun vähiten odotan. Kyllästynyt kulkemaan side pöksyissä jatkuvasti :kieh:

Minullakin siivouspäivä ja ei ole mun juttu ollenkaan :/ Miten voikin olla vaikeaa pitää koti edes suht siistinä. Nyt järkyttävä siivous edessä kun kaikki raivattava. Ja tämä on oikeesti kauhea ongelma meillä :ashamed: Lapset näkevät minusta todella huonon esimerkin :| Ilmoittautuisin sillä siisti ohjelmaan jos ei tarvis naamaa telkkarissa näyttää. Äsken sain yläkerran imuroitua ja lattiat pestyä. Kohta vessojen kimppuun. huomiselle taitaa jäädä alakerta...

Täällä on ihana aurinkoinen ilma, mutta todella tuulinen. Johtuu siitä kun merikaupungissa asutaan ja vieläpä meren rannalla. Kaunista on kuitenkin ja mukavampi siivotakin kun ei ole synkkää ja sateista B)

Aurinkoisia päiviä teille toivotellen adama

p.s. saataiskohan kohta jo lisää porukoita tähän pinoon? Ollaan ehkä aikaisin liikkeellä. Kivahan tässä kolmestaankin löpistä :wave: kunnes muut tänne löytävät B)

 

[adama]

...jostain silmäniskuhymiö Ei siis ollut tarkoitus

 

[R86]

Tervehdys täältä jälleen
Ensinnäkin, todella kannattaa, metsätähtis, tutkituttaa tommoset toistuvat mystiset oireet. Ootko muuttanu vasta hiljattais pois sieltä homekämpästä? Ajattelin kun epäilit sitä yhdeksi syyksi sairasteluun. Kävin ite 7-10-vuotiaana homekoulua ja pahimmillaan olin joka toinen päivä poissa sairastelun vuoksi. Itellä kun on astmakin olemassa niin kaikki pöpöt meni tietty keuhkoputkiin asti. Muistan vieläkin ne matiikan tunnit kun luokassa oli 5 ämpäriä ja kaikkiin valu yhtenä norona semmosta vihreetä limasta vettä...Yäk :$ Ja katto oli ihan kirjava, vaikka se kai joskus oli beige..

Älä huoli adama tuosta siivouksesta. Ei se aina huvita. Ja mun kohdallani voi sanoa ainakin sen, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Omat vanhempani ovat siivous- ja kiinteistönhuoltoalan ammattilaisia ja mulle tuli siis inho koko hommaan. Kotona aina sanottiin: "Näetkö [mun nimi] tuon nukan tuossa matossa? Käy nyppäsemässä se roskiin, HETI!". Eli voitte kuvitella miten hommasta meni maku. Sitten viikonloppusin herätettiin aina viimestään yheksältä meiningillä "ei tämä mikään lepokoti ole, nyt siivotaan". Eli ei se liika hysteerisyyskään siivouksessa ole hyvä. Kultainen keskitie lie paras. Eli jos lattian värin vielä muistaa eikä tartte kulkea kapeita kinttupolkuja pitkin huoneesta toiseen niin kaaos on vielä hallinnassa Ja totuushan on, että asiat tuppaavat kulkemaan väistämättä kohti kaaosta ilman sääntöjä ja järjestystä. Kaaosteoria, mihin vetoisinkaan ilman sinua

Omaan napaan, ite olen lueskellut tenttiin tänään, käyny hesessä kana-aterialla :ashamed: ja teellä ystävän luona :heart: Äsken palasin saunasta ja kunhan saan kuivateltua niin tenttikirjat odottavat. Pitäisi saarnan saloihin perehtyä :flower:

Mulla on kuumeilukausi päällänsä aika hyvin, minkä huomaa eilisestä rekisteröitymisestä kaksplussalle Toisaalta ajatuksia vaihdellen syksy lähestyy nopeammin, enkä ylikuormita miestä vauvajutuilla :saint: Pelkään vaan, et tuun ottaa asiasta jonkun stressin, kun olen vähän sen sorttinen tyyppi. Nytkin maha ihan hellänä tästä tenttistressistä... Ei oo ruoka hirmu hyvin pysyny sisällä kun stressaan vatsalla sitä sivumäärää (n.700), mikä pitää ehtiä lukea 3 päivässä. Siis ripuloin, ja en ole varpisti raskaana kun pillereitä syön ja menkat juuri lopuillaan.

 

[R86]

Niin ja toivottavasti, adama, menkkasi ja ovulaatiot löytyvät jälleen

 

[Hopeasydän]

Liittyisin seuraanne!
Meillä suunnitelmissa aloittaa yritys mahdollisesti syys-lokakuussa. Riippuen tulevan syksyn työtilanteesta ja tämän hetkisen tilanteen tasaantumisesta. Itse olen 31v. ja aviomies 35v. Asutaan Etelä-Suomessa, ollaan molemmat työelämässä. Miehellä tyo pysyvämpää, itselläni pätkiä.
Olisi mukava yhdessä kuumeilla ja pohtia tulevaa. Meille mahdollinen tuleva vauva olisi toinen. Ensimmäistä pientä miestä vain emme saaneet pitää luonamme. Hän syntyi etuajassa eikä selvinnyt. Suru on suunnaton ja pelko, että sama toistuu on valtava. Silti haluamme yrittää uudestaan.

Ennen ensimmäistä raskautta itselläni oli huolena kuinka vaikeaa raskaaksi tuleminen on. Minulla on epäsäännöllinen kierto, jonka vuoksi olen käynyt paljon gynellä. Gyne kehotti yrittämään vuoden verran ja tulemaan sitten takaisin jos ei tärppää. Meillä kuitenkin tärppäsi viime syksynä lähes välittömästi. Tosin laskettua aikaa ei voitu laskea viimeisistä kuukautisista, koska kierto oli venynyt niin paljon. Ultraan kun sitten mentiin oli viikkoja jo paljon enemmän kuin neuvolassa oli arveltu.

Tällä hetkellä yritän saada itseäni parempaan kuntoon niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olen tämän kevään ja alkukesän ns. äitiysvapaalla, koska raskaus oli edennyt jo niin pitkälle. Fyysisesti kyllä pärjäisin töissä, mutta henkistä jaksamista ei taida löytyä niin paljoa. Kotonakin on paljon tekemistä ja samalla saan itseäni takaisin tasapainoon. Kai tämä kuumeilukin on tietyllä tavalla eteen päin menemistä ja surun työstämistä.

 

[Metsätähtönen]

Sunnuntaita!

Täällä ollaan vastentahtoisesti pakerrettu kouluhommia. Oikeen perinjuurin typerä tehtävä, jossa ei hyötyä ollu -paite tulipahan taas tapeltua Wordin kans :saint:

Mulla on normaalisti tosi säännöllinen kierto ollut, pillereiden kans ja ilman. Nykyään noilla minipillereillä sit ei mitään kp:tä ookkaa Eli viimeks oli tyhjennysvuoto sillo enne ku näihin vaihdoin, joskus helmikuun alussa, sit oli ihanainen tiputtelujakso..mut siihen loppu. Oonki miettiny, et mistä hitosta tiiän, et millo ne alkaa..et kiva jos on jossain koulussa tai missä tahansa ja alkais joku hillitön niagaran putous sitten eikä tietäis

Mulla tosta homekämpästä on aikaa päälle vuosi, mutta sillon ja sen jälkeen oon siis ollut paljon sairaana. Mutta voivat olla jotain muutaki..pitää maanantaina soitella sinne terkkarii, et sais soittoajan ja muuta. Aika kauan kestää tuloksissa, en tiiä lähettävätkö vissii johki kauemmas ne, vai miten..

Minä taasen oon opintojen ohessa tehny siivousalan töitä. Muutamia vuosia on tullu tehtyä. Nyt vasta tuossa lopetin, kun mulla ei käsi oikeen tykkää siitä moppailusta. Eli meni ihan saikuks koko touhu. Ja äiti on kans siivoushimo ollu sillon ku olin pieni ja nuori, että kokemusta täälläki (tosin ei ihan R86:sen tyylisiä). Mut tykkään siivota :heart: Ainoa vaan, että ku jätin noi siivoushommat, niin alkaa pikkuhiljaa lähteen se pakkoalottamisen taito. Eli sillon ku noita tkeee, niin jotenki sitä vaan saa tosi nopeesti ja huomaamattaan tehtyä kaikki viikkosiivoukset ym. Nykysin pitää ittee suostutella 2 pv, alotan jo pyykkipäivänä sen suostuttelun Lidsäksi ku on noita koiria, niin ei täällä siis mikään siistinä pysy näin keväällä..karvaa on. Eilen just siivosin ja tänään on lattialla jo karvaa. Kiitos :heart: Oikeestaan kaipaisin vaan kovasti tiskikonetta, mut meille ei nyt mahu tänne keittiöön yksinkertaisesti. Meillä on vähä kaappitilaa siis. Eikä muutenkaa oikee mihkää mee. Mut sit ku lapsia on toivottavasit joskus tulossa, niin hankitaan tiskikone+kuivausrumpu. Sitten meikä saa rauhassa täällä tiskikonetta käyttää

R86, sulla sentään tulee tenttistressiä. Mulla jotenki noiden sairasteluiden myötä on tullu sellanen, etten oikeen stressaa ja mitään ja en kyllä saa hirveesti aikaseksikaan. Oon ennen ollu ihan erilainen, liekö sit ettei oikeen jaksa. Noh, tenttiä täälläki pukkaa ja pitäs kyllä lukeminen jo hyvissä ajoin alottaa. Noita tehtäviäki pitäs theä, mut niitä nyt ryhdistäydyin tekemäänki.

Adama, sitä se varmaan on..ollaan aikasessa liikkeessä. Minä kans, ku vasta vajaan vuoden päästä aloitan..mut johonkihan se pitää purkaa. Tässä oon vuoden kuumeillut ilman palstoja, niin tuossa vasta rekisteröidyin ja ajattelin et seuraan vuoden sit kuumeilen palstaillen =) Hyötyä tästäki hommasta, koska jotenki musta tuntuu, et oon niin tietämätön asioista. Oon kaksplussia ja vauvojaki lueskellu, et sais jotain tietoa tankattua Sit joskus jos ja kun olen raskaana, niin käyn kyllä kirjastosta lainaamassa kunnon lehtipaketit B)

Että tämmösiä suunnitelmia täällä. Pitänee tässä ruveta taas hommien pariin, niin saa aikaseks. Huomenna ois maanantai..

 

[Metsätähtönen]

Tervetuloa, Hopeasydän :flower:

Oltiinki yhtä aikaa tuossa liikenteessä. Olen pahoillani menetyksestä! Minusta kuitenkin sanoit hyvin, että kuumeilu ehkä omalta osaltaan osoittaa eteenpäin menemistä..ja niin minustakin tuntuisi. Voi ajatella jo tulevaisuutta, vaikka vielä asiat toki painaakin.

Oon kans samaa mieltä, että kyllä vapaata töistä kannattaa ottaa, jos tuntee itsensä työkyvyttömäksi. Suomessa aika herkästi vaan pusketaan eteenpäin ja otetaan lisää hommia, vaikka pitäisi hetkeksi pysähtyä miettimään asioita. Kuitenkin se asioiden käsitteleminen olisi tärkeää, jotta sitten uskaltaa taas yrittää uudelleen :flower:

 

[R86]

Tervetuloa myös Hopeasydämelle Olen todella pahoillani kokemastasi menetyksestä :hug: Elätte nyt raskaita aikoja. Toivottavasti olette voineet keskustella yhteisestä menetyksestänne. Suru olisi syytä käsitellä niin pian, kuin se vain on mahdollista. Vaikka kipeää se tekee, niin se on ainoa tapa päästä elämässä eteenpäin. Taatusti ette unohda pientä poikaanne, mutta aikanaan kipu sydämessä alkaa hellittää otettaan. Itse uskon, että pienet lapset ovat erityisen lähellä Jumalaa ja poikasi tullaan vielä aikojen lopussa herättämään. Jeesus tuli ja voitti kuoleman, jotta me saadaan olla vapaita kuolemasta. Jos koet, että haluat jutella tulevan kirkon työntekijän kanssa, niin voit kirjoitella :flower:

 

[R86]

Huh, rankka luku-urakka on nyt tältä illalta ohi. Takana on 250s Saarnan käsikirjasta ja pitihän sen kunniaksi syödä karkkia ja suklaatia... :ashamed: Ei pitäs mun herkutella, mutta korjaan pahat tapani ensi perjantain jälkeen kun tentti on ohi! Tai no viimestään vapun jälkeen :saint: Potkikaan mua takapuoleen jos yritän selitellä täällä mun herkutteluja maagisen kuun vaihteen jälkeen :attn:

Mä mietiskelen jo täällä kaikkia ihan tyhmiäkin juttuja. Aloin oikeesti miettii, et jos tulisinkin raskaaksi heti yrityksen alettua, niin miten voin olla appivanhemmilla jouluna ilman alkoholia silleen, ettei ne hoksais raskautta Siis en oman elämänkatsomuksen takia muutenkaan juo paljon, mut kyl mä jouluna aina oon appivanhemmilla ottanu lasin viiniä ruuan kanssa ja sitten illalla glögiä ja likööriä muutaman. En haluis kertoo raskaudesta ennen kun ne kriittisimmät viikot ois ohi.

Pelottaa, että mut tuomitaan meidän vanhempien taholta... Ainakin mun vanhemmat on sitä mieltä et ensin työelämässä pitäs olla jne. Mä oisin varmaa 30v ennen kun voisin sit tuolla meiningillä yrittää ja tuossa aikaisemmin mainitsemieni ongelmien takia pelottaa, etten tulisikaan raskaaksi. Siis normistihan 30 tai 35v ei oo vielä mitään, mut omalla kohdalla pelottaa. Mun äiti oli 36 kun mut sai ja olen siis ainoa. Se raskaus oli täynnä semmosta draamaa että... Keskenmeno (mun kaksonen tuli pois), viimeset kuukaudet sairaalassa, mä synnyin myeemakasvaimeen kuristuneena yms...) Eipä vanhempani enää sisaruksia yrittäneetkään. Eihän niitten pitäny saada muakaan lääkärin mukaan.. Mutta siis kuitenkin, vaikka mulla on diagnoosi mikä on niin äiti on ihan salettiin varma, että saan lapsen jos haluun ja et mun pitäs olla vanhempi. Pelkään et se lyttää mun valinnan jos/kun raskaudesta ilmottasin, kun teki selväks et olin ihan liian nuori naimisiinkin mennessä... Ois pitäny ihan periaatteen vuoksi yksi vuosi vielä oottaa. Oltiinhan me toki nuoria (20 ja 24), mutta toisaalta srk-ympyröissä moni menee tässä iässä naimisiin. Kaikki miun naimisissa olevat kaverit on olleet 18-25v naimisiin mennessään. Ja nyt toisen hääpäivän lähestyessä tekisin edelleen saman valinnan kuin sillon hääpäivänä, joten se yksi vuosi lisää ei olis muuttanu mitään. Ja vaikka oltiin nuoria niin mikään pikaliitto ei ollut kyseessä. Kolme vuotta oltiin yhessä, joista kaksi avoliitossa.

Mut siis tämmöstä hyväksymisen pelkoo on. Olen jo suunnitellu, että ilmottasin raskaudesta varmaan kirjeellä. Tai jos olis vaikka 2010 äitienpäivänä sopivilla viikoilla menossa niin voisin lähettää mummo-kortin omalle ja mieheni äidille ja kopio ultrakuvasta mukaan Siinä sitä ois niille miettimistä.. Luulen kyllä, että molempien vanhemmat lopulta hyväksyisivät asian, mutta alkuun voi olla vähän järkytys, vaikka vuonna 2010 (jolloin vauva mahdollisesti syntyis) me oltais jo 24 ja 27v eli ihan sopivanikäisiä.

Pakko kysyy adamalta, kun olet lapsesi päälle 20-vuotiaana saanut, että miten omat vanhempasi ottivat silloin raskausuutiset?

Sitten olen jo kanssa kaikki nimiä miettiny. Mitä mieltä olisitte nimiyhdistelmistä
Vappu Vadelma?
Aliisa Anna?
Kristian Miro Eino?

Mistäs nimistä te tykkäätte ?

 

[Hopeasydän]

R86, pitää heti laittaa kommenttia tuohon joulu ja alkoholi asiaan. Itse olin viime jouluna tuossa tilanteessa sekä omien vanhempien että appivanhempien luona. Meillä oli miehen kanssa sovittuna, että mitään ei vielä sanota ja keplotellaan jotenkin eri tilanteissa. Muutamaan kertaan tehtiin niin, että mieheni joi oman glögilasinsa lisäksi minunkin juomani. Lasien vaihto vain jotenkin puolisalassa . Luulen kyllä, että ainakin muutamalla kerralla muutkin huomasivat asian, mutta olivat kohteliaita eivätkä kysyneet mitään. Lisäksi ihmetystä aiheutti joulupöydässä se, että en syönyt graavilohta, joka on herkkuani.

Vielä tuosta raskauden kertomisesta vanhemmille. Oma raskauteni oli varsin pitkällä (rv 13) ennen kuin kerroimme asiasta kenellekään. Tosin siinä vaiheessa tiesin äitini jo tietävän asiasta. Vanhemmilla naisilla kun on jonkinlainen tutka, jolla ne huomaa tällaiset asiat. Eli jos R86 näet äitiäsi usein, ei välttämättä tarvitse edes itse kertoa asiasta ja äidilläsi on jo ollut mahdollisuus sulatella asiaa etukäteen.

Nyt täytyy siirtyä muihin hommiin. Tänään soitan synnytyssairaalaan ja varaan ajan loppukeskusteluun meidän vauvaa hoitaneen lastenlääkärin kanssa. Jos olisivat saaneet selville syyn siihen, miksi näin kävi.

 

[Metsätähtönen]

Huomentapäivää!

R86, oon sitä mieltä, että vanhemmille ei kuulu mitä teet Oon aika äkänen tapaus, että jos mulle alettais ilkeäksi ja muuta, niin en näe mitään syytä pitää yhteyttä. Tämä koskee myös ystäviä ja muita, ei mitään pieniä kenkkuiluja ym..vaan jos joku jotenkin oikeasti osoittaa huonoa käytöstä (suuren luokan) tai jollain tapaa epäluotettavaksi osoittautuu, niin en jaksa enää olla ystävä. En vaan pidä siitä, että ihmiset herkästi kuvittelee, että voi miten sattuu käyttäytyä. Ja sama koskee ihan anoppeja, ystäviä ku omia vanhempiaki. Toki saa puhua normaalisti ja ihan kritisoida, mutta mun mielestä haukkuminen ja muu menee sille linjalle, että jättäisin kyllä sellaisen tapauksen jäähylle hetkeksi. Sitten kun on pari viikkoa miettiny käytöstään, niin asiasta voidaan taas keskustella =) Mun mielestä vanhempien ei kuulu järjestää lastensa elämää itselleen sopivaksi, vaan heidän pitää itse sopeutua tilanteeseen.

Meillä nuo avioliitot ja muut ovat vähän toisinpäin =) Eli oon mun kaveripiiristä ensimmäinen avioliittoon menijä ja vähä luulen, että jonkin verran ovat selän takan supisseet jotkut, mutta ei kyllä minua haittaa. Ainahan saa keskustella Meillä on tosiaan pari vuotta yhteiseloa takana ja loppuvuodesta mennään naimisiin. Kaveripiiriin kuuluu tosiaan niitäkin, joilla sitä yhteiseloa on takana jo yli 5 vuotta eivätkä edes kihloihin ole menneet. Meillä se menee niin, että sitten kun on lapsi valmis tulemaan, niin on ihan sama jo noin juridisestikin mennä naimisiin. Lisäksi yleisestikin ottaen ihmiset eivät oikein ymmärrä kihlauksen merkitystä. Monet menevät vuosikausiks ns. kihloihin, vaikkeivat ole sopineet mitään naimisiinmenosta. Ja itse en pidä tätä edes kihlauksena :saint: Ehkä eniten meillä tässä ns. ongelmia tulee siinä, kun mummi on tyyliin ainoa uskovainen suvusta ja hän heti ensimmäisenä kysyikin missä kirkossa se vihkiminen on. Minua vähä nauratti ja nätisti siinä kerroin, että vihkijä tulee juhlapaikalle. Tosiaan meistä ei kumpikaan kirkkoon kuulu, niin oishan se vähän hassua kirkkohäät pitääkin. Mutta mummiki on hyvin suvaitsevainen, meillä on suvussa kyllä paljon jännempiäkin parisuhteita, että eipä sillä..kyseli pikemminkin tottumuksesta.

Raskauden kertomisesta..tätä oon itekki miettiny. Minä en nimettäin varmaan face-to-face pysty kertomaan enkä edes ehkä puhelimessa. Jotenkin mulle sopivammalta tuntuis joku haikara-postikortti (tms) ja sinne voisin itsekin sen ultrakuvan sujauttaa. Mulla ystävä kertoi mulle raskaudesta lähettämällä ultrakuvasta kopion, en muista lukiko siinä oikeestaan juuri mitään muuta. Mutta oli kyllä kiva tyyli. Sitten taas veljeni esimerkiksi soitti minulle, ja jotenkin tuntui, etten heti jotenki tajunnu siinä..tai eka jotenki aattelin, että niin tietenki ja onneks tajusin onnitellakki..sit vasta jälkikäteen tajusin, että mustahan tulee täti ja kaikkee :heart: Tosiaan meidän äiti oli menny ihan lukkoon, kun veljeni oli kertonut kasvokkain perheenlisäyksestä. Ei ollut vissiin edes hoksannut onnitella, vaikka on vuosikausia odotellut ja vihjaillut että vois niitä lapsenlapsia tulla Ilmeisesti meni niin häkellyksiin, kun vihdoinkin se on tapahtumassa. Että ehkä lähetän sen postikortin äidilleni, koska luulen että hän ajattelee, että käyn koulun ensin kokonaan loppuun =)

Nimistä oon ajatellu sen verran, etten halua mitään omituista mutten mitään suosituimpiakaan. Kun sitten on niitä pikkuantteja, isoantteja, keskiantteja ja muita =) Oon jopa miettiny, et keksisin nimen vähä ite..siis semmosen, mik ätuntuu siltä niinku ois aina ollut..tai on jopa saattanut ollakin. Mulla on vähä monenlainen maku, että toisaalta vanhahtavat nimet ok ja toisaalta sit tuoreemmatki ok. Hyvä ku tuossa yksi päivä keksin kivan nimen ja katoin nimipalvelusta, niin sitä onki rekisteröity viime vuonna jotain 1000kpl ja muutenki into nousussa Että muutama muuki keksinyt. Kantsii sieltä vähän katsella noita. Sellasta en haluais etunimeksi, joka on top10ssä etunimien joukossa. Mulla ja miehellä ei nimimaku ihan sama ole, mutta yhteisiä hyviä nimiä ollaan onneks löydetty. Ite esim. tykkään sikana Heta-nimestä, mun mielestä se on tosi freshi ja kaunis..miehen mielestä ihan järkky Ja sit toisaalta monet kivat nimet, mutta tietysti tavalliset, esmes Milla, Aleksi ja Helmi..niin niitä on tosi paljon. Mua ittee vähän harmitti, kun oisin noista tykänny. Mut en millään haluais sitä, että kovin monella luokkalaisella on sama nimi. Mun mielestä nuo nimet on hyvin yhdisteltyjä, R86. Ainoa vaan, että Vappu Pimiän urakehityksen vuoksi tuota Vappua rekisteröidään varmaan aika paljon lähivuosina. Tuli just mieleen, et mulla ois useampi kiva nimi mielessä, mut ne on monesti jollain julkisuuden henkilöllä..ei siinä mitään, mut ku ne on aina jotain tyyliin salarakkaita ja jotain tämmösiä oikeen ns. tyhmäpäitä..etten viittis semmosta nimeä lapselle sit antaa, vaikka kylläki tämmöset oikeen turhisjulkkikset varmaan siihen lapsen teini-ikään ehtiessä onki jo unohdettu ajat sitten. Mut tuleehan noita mietittyä. Pitää sit tarkemmin katsoa seki, että miltä se lapsi näytttää..

Pitääpä tästä jatkaa tenttiin lukua ja yritän noita labratuloksia soitella..mutta hirvee ruuhka näyttäis olevan.

 

[R86]

Heipparallaa taas =)

Tulin kirjottamaan ihan pikaseen kun oon lähössä hiippakuntavierailulle tänään.

Hopeasydän, näen meidän molempien vanhempia noin 2kk välein kun meillä on välimatkaa 200km. En siis usko, että huomaavat mitään, ennen kuin ilmoittaisimme. Tosin isä kyllä miettii, että kohta mekin ilmoitamme raskaudesta, koska niin monet naimisiin menneistä ystävistämme odottaa nyt ekaa tai toista lasta. Eihän me nyt sen takia lapsia haluta, kun toisilla on! Tsemppiä siihen lääkärille soittoon :flower:

Metsätähtis, emme mekään elä elämäämme niin kuin vanhemmat haluis. Muutenhan me ei edes oltas naimisissa tai mitään. Kyllähän jokainen varmasti silti toivoisi, että vanhemmat olis tukena elämän isoissa ratkasuissa. Jokainen ihminen tarttee elämäänsä tukiverkoston. Mulla ei edes ole sisaruksia ja muutenkin suku on pieni. Mun suku asui toisaalla Suomessa, missä ite oon kasvanut, niin eipä ole sellasta kovin tiivistä yhteydenpitoa ollut. Toki käyn tätejä ja mummoa muutaman kerran vuodessa katsomassa nyt aikuisiällä ihan yksinkin tai miehen kanssa. Itellä oikeestaan mies ja ystävät on ne mun perhe. Ne näkee mut sellasena, kun oon eikä sellasena kun ne haluis nähdä. Lisäks ystävillä on samantyyppinen arvomaailma. Kaiken huipuks mun oma lapsuus ja äitisuhde on olleet kompleksiset. Mut on kasvatettu ns. kurilla ja tunteita ei oo näytetty. Siis ei mua oo pieksetty tai mitään, mutta saatoin saada ikkunan auki jättämisestä talvella 5 viikkoa kotiarestia ja 4 tunnin huutoraivarit päälle. Sain myös kauheet haukut kaikista virheistä, mitä tein ja kaikki oli aina mun syytä. Esim. en tehnyt pannukakkuan ennen kun muutin kotoa pois kun 10-vuotiaana unohdin laittaa rasvan pannariin ja se epäonnistui... Siitä tuli 4 tunnin itku-huuto-raivarit mulle jne. Oltiin kyllä tosi tiukoilla rahallisesti ja ärsytti tietty ne hukkaan menneet ruoka-aineet kun ei siitä pannarista oikeen syötävää tullu... Lisäks mulla ei ollut koskaan oikeutta näyttää, jos olin eri mieltä äitini kanssa jostakin. En kuitenkaan ole katkaissut välejäni äitiin, koska välit parani huomattavasti kun muutin kotoa pois. Niin ja haluan olla isän kanssa väleissä, mikä ei onnistu, jos en ole äitini kans väleissä...

Joo, tulipa avautumista taas. Nyt pitää mennä, moi

 

[adama]

R86 Olin tosiaan 20 kun esikoinen syntyi. Olin jo ehtinyt lukea itselleni ammatin, mutta työhistoriaa ei paljon ehtinyt kertyä kun poika syntyi. Isään meillä kaikilla lapsilla (minulla siis veli ja sisko) viileät välit lapsuudesta lähtien joten hänelle taisi tieto mennä raskaudestani ohimennen sivulauseessa kun jutteli siskoni kanssa puhelimessa. Äidille kerroin heti rv 6 kun säikähdin tiputteluvuotoa. Äitini on sairaanhoitaja ja työskennellyt aikanaan naistentautien polilla ja sen jälkeen ensiavussa joten itkuiset alkuraskauden vuodoista ja keskenmenoistakin kärsivät naiset on ihan tuttu juttu. Kumpikaan vanhemmistani ei ollut kauhuissaan, mutta ei nyt ihan onnesta sekaisinkaan. Asiaa varmasti pehmitti se, että isosiskoni joka on minua kolme vuotta vanhempi sai esikoisensa 21-vuotiaana... Huh minkä urakan olet saanut kahlattua läpi tuon lukemisen kanssa. Minusta ei siihen olisi. Onnea tenttiin :wave:

Noita nimiä täälläkin pähkäilty. Sen tiedän, että kolme etunimeä tullaan mahdolliselle vauvalle sitten joskus antamaan. Niin on minulla ja tulevalla isälläkin kolme etunimeä ja onpa minun lapsillakin =) Pojalle kaksi nimivaihtoehtoyhdistelmää (onks toi edes yhdyssana :ashamed: ) jo valmiina, mutta tytölle ei millään keksi sopivaa. Ihan oikeasti tuntuu, että ei löydy just sitä ihanaa ja kaunista nimeä, mut eipähän ole vielä ajankohtaistakaan. Nimi pohdintaa ei myöskään auta tämä työnikään. Monissa eri päiväkodeissa kun näin sijaisena on useampi vuosi tullut pyörittyä ni väkisin tulee yhdistettyä nimiä aina hoitolapsiin. Vähän asian vierestä, mutta ette kyllä usko mitä kummallisuuksia lapsilleen nimeksi jotkut vanhemmat antaa

Te taisitte kaikki olla ihan rouvia. Minä pysyn varmaan neitinä lopun elämäni. Emme vaan usko avioliitton. Nyt en halua loukata ketään joka toisin ajattelee :attn: Tuntuu vain, että nykypäivänä mennään niin kovin helposti naimisiin. En nyt tarkoita ketään teistä!! Ja eihän tuota tiedä jos kuitenkin jonain päivänä minäkin...

Meillä on muuten vasta kesällä edessä muutto yhteiseen kotiin tai siis muutan lasten kanssa T:n luokse. Lasten takia tuota muuttoa vähän venytetty ja pähkäilty liiankin pitkään. Poika kun ehti aloittaa koulun niin ajattelin että ei sitten vaihtaisi. Hänellä on sosiaalisia ongelmia eikä ole niin yksinkertaisia nämä muutot muutenkaan lasten kanssa. Tässä muutenkin ollut kaiken maailman pähkäilyä asuntojen ja talojen kanssa...Poika menee nyt syksyllä sitten kolmannelle luokalle uuteen kouluun ja tyttö ensimmäiselle. Jännittää kovasti tuo syksy pojan kannalta. Kouluaineissa pärjää kyllä mainiosti ja toivotaan, että samanhenkisiä kavereitakin löytyy. Tyttö vain on innoissaan muutosta ja koulusta. Poikakin kyllä innoissan kun itse asiassa emme kovin kauas muuta. Alle neljän kilometrin päähän

Hopeasydän tervetuloa joukkomme. :hug: sinulle , en osaa muuta sanoa. Kovin huono olen näissä asioissa ja ei kai niitä oikeita sanoja olekaan...mukavaa kun porukka kasvaa =)

Nyt kyllä jo |O Hups kuinka kauan aikaa viestiä kirjoittaessa. No taitaa ollakin aika romaani

 

[Metsätähtönen]

Minen vielä ole rouva, loppuvuodesta kyllä :heart: Oma mielipide on se, että jos lapsia meinaa, niin sit on sama ihan juridisesti ajateltunakin mennä naimisiin. Siis jos ei muuten siihen ole mitään juttua. Sitten on se tukikin vähän eri, jos sattuu vaikka toinen kuolemaan tai jotain ikävää tapahtuu..aina ei välttämättä ne lähiomaiset muut ole ihan ymmärtäväisiä ja voipi jäädä ilman asuntoa ja muuta. Vaikka noitakin voi nykyään jonkun verran sumplia, niin ei välttämättä siihen malliin miten se olisi ollut ehkäpä paras ratkaisu. Eli näitäkin kannattaa ajatella. Mutta siis jotenkin kun se lapsi on loppuelämän sitoumus, niin eiköhän se mieskin siinä samalla

R86, tietysti tukiverkot on niitä tärkeimpiä. Mutta jos se tukiverkko nimenomaan hajottaa, niin sitten mun mielestä on turha kaikissa roikkua. JOtkuhan ihan sallii ties mitä kohtelua nyt vaikkapa kliseisesti siltä anopilta..ihan sellaista, että anoppi saattaa myös lapsiakin kohtaan huonosti käyttäytyä ym. En oikeen ite ymmärrä, miks silloin olla väleissä. Jos taas olisi lapsia kohtaan ok, niin sit ite vaan jättäytyisin pois noilta reissulta ja lapset sais käydä. Onneks on kuitenki kiva anoppiehdokas mulla :flower: Mutta näin esimerkkinä. Mulla on ollu kiva lapsuus, tietysti on ollut meidänkin perheessä omat vaikeutemme, mutta silti oon sitä mieltä että mun asiat on mun asioita Äitille varmaan aika varhaisin kerron raskaudesta, mutta en tiedä vielä missä vaiheessa..ehkä sitten kun siltä tuntuu? Mullakin äiti on nimettäin erik.sairaanhoitaja, tosin ei lapsien kans työskentele kuin satunnaisesti (eikä nimenomaan raskausjuttujen kans oikeastaan ollenkaan)...joten tulee aika monesti tukeuduttua äitiin, vaikka itsekin ko. alaa opiskelen :heart:

Jahas, se pitää koirat viedä pihalle. Täällä vielä sairastellaan. Ajattelin käydä nipsaututtamassa nielurisat hemmettiin, jos vaan saan yksityiseltä lähetteen (julkisella puolela kuitenki leikkaus). Oon vähä jo sitä mieltä, että niosta ei mulla taida olla ku haittaa..(Pieni päivän purkaus taas )

 

[Metsätähtönen]

Voi itku. Näin eilen kaupassa raskaana olevan nuoren naisen. Kyllä jotenki olin kade. Sillä oli se maha vielä niin söpö jotenki B)

 

[Hopeasydän]

Heissan!
Mulla on adaman kanssa samanlaisia kokemuksia tuosta nimiasiasta. Työskentelen nuorten parissa ja joistakin nimistä todellakin tulee mieleen tietyt tyypit. Eikä aina positiivisessa mielessä!
Me on miehen kanssa oltu vähän saamattomia tuon nimiasian kanssa. Ollaan pohdittu nimiä, mutta molemmilla on omat suosikit. Itse pitäisin tytölle nimestä Vilja, mutta miehen mielestä vilja on viljaa ja sillä hyvä. Miehen mielestä taas Arja olisi vahva nimi, mutta itse yhdistän sen yhteen hoitotätiin. Myös poikien nimissä on samanlaista valinnan vaikeutta. Nyt kun sairaalassa piti hätäkastetta varten sanoa pojalle nimi, oltiin hieman hukassa. Lääkäri vain totesi, että teillä on varmaan nimi valmiina.

Meillä muuten meni tuohon naimisiin menoon kymmenisen vuotta. Saamattomuutta kai sekin. Alusta asti oli jotenkin selvää, että naimisiin mennään, mutta niin vaan vuodet meni eteenpäin. Metsätähtiksen kanssa olen samaa mieltä siitä, että juridisesti on järkevää olla naimisissa varsinkin jos on lapsia. Toisaalta taas sormus ja uusi sukunimi ei itselleni ainakaan suurta muutosta ole tuonut. Koen, että yhtä sitoutuneita oltiin ennen naimisiin menoakin. Ja toisaalta en koe nyt olevani sen enempää sidottu kuin ennenkään. Mutta meistä jokainen ajattelee asian eri tavoin.

Metsätähtis, millaiset häät teillä suunnitelmissa?

Ja joo, kyllä niitä vauvamasuja tuntuu näkyvän joka kulmalla. Välillä ajattelen katkerasti, että mullakin pitäis olla nyt just tollanen ja toisena hetkenä ajattelen, että kyllä mullakin vielä on.

 

[Dorppa]

Men hej.

Voisin tunkeutua joukkoonne, tavoitteena meillä olisi lasta yrittämään tuossa syksyllä, (ehkä jopa aiemmin) kun suunnitelmat vähän selkiytyisivät. Ajankohtaan vaikuttaa avomieheni armeijan käynti, tai siis ylipäätään se, joutuuko hän käymään kyseistä simputusta ollenkaan, vai saako hän vapautuksen.
Olemme molemmat parikymppisiä ja seurustelleet vasta nelisen kuukautta, mutta yhteiselon suunnittelu on jo pitkällä, kihloihinkin tuossa viime maanantaina päädyttiin.
Lapsi olisi todella toivottu tähän väliin sillä parin vuoden sisällä tarkoitus olisi ruveta mieheni kotitilaa jatkamaan ja lypsylehmiä pitämään. Itse työskentelen nyt maatalouslomittajana ja mieheni opiskelee edelleen maatalousyrittäjäksi.
Lasta varten olen ollut iät ja ajat valmiina, aina olen halunnut hankkia lapset nuorena, kun oikea mies löytyy, ja nyt on näin käynyt. Entisen kanssa hetken aikaa lasta yritimmekin, mutta silloin ei tärpännyt. Sinänsä ihan hyvä, sillä se mies ei isäksi olisi valmis ollutkaan.

Tässä tällainen lyhyt tiivistelmä itsestäni, toivottavasti kelpuutatte minut joukkoonne.

 

[R86]

Tervetuloa vain Dorppa, tottakai voit liittyä tähän ryhmään :flower:

Niin ja onnea valitsemallesi tielle Tarkoitan siis tuota tilan pitoa. On ihailtavaa, että jotkut vielä uskaltavat tuolla alalla elantonsa tehdä nykyisessä Suomessa :heart: Aiotteko elukoita kasvattaa vai keskityttekö viljelyyn?

Muille pahoittelut, etten ole ehtinyt täällä pyörähtää hetkeen. Oli tiistaina tosi huono olo kun palasin hiippakuntavierailulta ja illalla sitten pukkas hammassäryn, joka valvotti yöllä. Eilen sit päivystysajalla menin hammaslääkäriin ja iso reikä löyty viisauden hampaasta. No hammas jäi hammaslääkärin vastaanotolle ja niin jäi särkykin Sain viime yönä pitkästä aikaa nukuttua kunnolla

Tänään olenkin lähinnä yrittäny rentoutua ja vähän silmäillä ekumeniikkaa. Joka tapauksessa ekumeniikan osalta menen vähän huonolla luvulla tenttiin, kun en tiistaina ja eilen hammassäryn takia kyennyt lukemaan :kieh: Mut jumalanpalveluselämän perusteet pitäs olla hallussa, ainakin suotavaa olis :saint: Noh, jos tuuri käy niin ekumeniikkakin menee läpi.

Huomenna pitää leipoakin, kun appivanhemmat tulee meille illalla viikonloppua viettämään. Tänään tein meille jo lauantaiksi pizzaa pakkaseen Anoppi haluaa kuitenkin shoppailemaan ja sieltä kun päästään niin on niin nälkä, että ruuan on hyvä olla valmiina anopin tuntien ainakin.... :saint:

Jep, nyt nukkumaan, että saan huomenna jotain järkevää tenttipaperiin raapusteltua. Kirjottelen varmaan seuraavan kerran sunnuntaina ja silloin varmaan jotain vauvoihinkin liittyvää. Hammassärky on kyllä nimittäin siitä ikävä vaiva, et pariin päivään ei ollu kyl vauvat mielessäkään. Nyt kuitenkin heräsin siihen, et hampaat on hyvä hoitaa kuntoon ennen vauvaprojektin alkua