Ystävä ja yhteydenpito, ja sen yksipuolisuus...

["minä"]

Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut pitkään. Ollaan siinä +30v. ja molemmilla perhe, jossa pieniä lapsia. Yhteyttä ollaan pidetty hyvinkin säännöllisesti, asutaan samalla paikkakunnalla ja nähty ollaan melkeinpä edes 1kk:ssa aiemmin. Nuoruudessa tietysti enemmän, nykyisin vähemmän kun on työelämä, perhe jne.

Nyt ollaan kuitenkin molemmat kotona lasten kanssa. Silti eipä ihmeitä soitella.. Ja kesän alusta asti voisinpa sanoa, että se olen ollut vaan minä joka olen soitellut ja hoitanut sen yhteydenpidon. Nähty ollaan puolen vuoden sisällä ehkä 4 kertaa. Jos en siis soita, niin en kuule mitään hänestä.. Viimeeksi jutellessa sain se kuvan, että elämä on tosi kiireistä vaikka onkin kotona.. On se tietysti minullakin, mut oishan sitä kiva edes välillä rupatella puhelimessa kuulumisia.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Olisitteko tässä tilanteessa se ainainen yhteydenpitäjä? En minä tässä mitään vuoroja laske, kumpi soittaa tms. mut oishan sitä välillä kiva kuulla hänestäkin. Nyt on mennyt kuukausi, eikä hänestä mitään kuulu enkä itsekään ole soitellut.. Perheessämme sattui ikävä juttu muutamia viikkoja sitten, mistä tietää muuta kautta, mut silti ei mitään..

Ehkä en tosiaan ole niin hyvä ystävä enää, olen jotenkin sitä miettinyt pitemmän aikaa.. Ehkä hän on saanut muuta ystäväpiiriä muualta tms. En usko, että on masennusta hänellä tms. kun on aina ollut niin iloinen ihminen, mutta mistä sitä tietysti tietää näyttääkö kaikkea.. Mut minua ainakin alkaa tälläinen masentamaan pikku hiljaa

 

[Phoebsi]

Minä en ainakaan jaksa enkä halua aina olla se, joka ottaa yhteyttä. Niinpä jätän suosiolla soitot väliin jos alkaa tuntua siltä että se on yksipuolista. On siinä toisellakin se vastuu, oli sitten masentunut tai mitä vain, olla ystävä tai edes kertoa missä mennään. Eihän kukaan ajatustenlukija ole.

 

[--]

Kun olin vuoden ajan hoitanut yksipuolisesti yhteydenpidon soitellen aina parin kuukauden välein kuulumisia parille ystävälle, kyllästyin ja jätin yhteydenpidon kokonaan. Eipä ole heistä yli vuoteen kuulunut mitään.

 

[alkuperäinen]

Niinpä! Sen takia olen tässä odotellutkin kokeiluna, mutta eipä ole kuukauteen mitään kuulunut.. Jotenkin sitä miettii, onko itse tehnyt jotain väärin mut viimeeksi kun juteltiin ja nähtiin niin minusta oli ihan samalaista kuin ennenkin.. Tai ehkä just tuon huonon yhteydenpidon takia on multa vähän välit "viilenneet", ei tunnu enää niin hyvältä jutella tai olla vierailulla tms.

Oon miettinyt sitäkin, että onko todellakin niin että hänellä on niin kiire vai onko hän ajattelematon vaan.. Tekis mieli soittaa, mut ei silti haluais antaa periks! Ois niin kiva, että toinenkin ottais välillä yhteyttä. Oon miettinyt, että ehkä tää pitäis jollain tavalla ottaa puheeks jos nää välit tästä näin viilenee, mut miten? Mitä sanoa ja miten, ettei toinen loukkaantuis?

 

[nolo]

Mä olen sellainen, joka ei soita. Mulla on ollut sellainen "kammo" oikeestaan aina ja soittaminen on mulle tosi työlästä. Mieluummin laitan tekstarin tai sähköpostin. Rakastan ystäviäni, mutta varmaan ne kiristelee hampaitaan mun kanssa, kun en soita. Samoin kohtelen myös äitiäni ja siskoani. En vain pysty! Puhelimeen kyllä vastaan, mutta ennen kun oli vielä lankapuhelin, toivoin jonkun muun vastaavan. Olen kyllä yrittänyt ihmisille tästä sanoa, mutta ei ne taida ymmärtää. Myönnän olevani huono ystävä.

 

[tuollaiset]

"ystävät" on rasittavuuden huippu. ystäväni (3 lapsen äiti) on aina ollut jotenkin hidas ja vetelä, silti piti kolme lasta tehdä. töissä ei jaksaisi olla, mutta ei sitten kotonakaan. en ole pitänyt enää yhteyttä häneen, koska ei ole jaksanut minullekaan vuoteen soittaa...ehkä joskus vielä yrittää herätellä ystävyyttämme, mutta se on jo nyt liian myöhäistä...

 

[nolo]

En muuten tunnusta olevani vetelä. Töissä käyn ja muuta, mutta puhelin on kammotus. Työpuhelutkin on aika kammoja.

 

[----]

Mä olen sellainen, joka ei soita. Mulla on ollut sellainen "kammo" oikeestaan aina ja soittaminen on mulle tosi työlästä. Mieluummin laitan tekstarin tai sähköpostin. Rakastan ystäviäni, mutta varmaan ne kiristelee hampaitaan mun kanssa, kun en soita. Samoin kohtelen myös äitiäni ja siskoani. En vain pysty! Puhelimeen kyllä vastaan, mutta ennen kun oli vielä lankapuhelin, toivoin jonkun muun vastaavan. Olen kyllä yrittänyt ihmisille tästä sanoa, mutta ei ne taida ymmärtää. Myönnän olevani huono ystävä.

No mutta eihän tuossa mitään, jos pidät edes jollain keinoin yllä ystävyyttä, oli se sitten tekstari tai sähköposti tai mese. Ystävyys on yksipuolista silloin, jos toinen osapuoli saa aina olla ser joka tekee aloitteen, soittaa etc. Kyllä se vastavuoroisuus on mielestäni tarpeen aikuisiän ystävyyksissäkin. Mulle tuli ainakin sellainen fiilis noiden ex-kavereisden kanssa, että ei niitä kiinnostanut mun elämä tai ollut tilaa mulle, kun eivät koskaan itse soittaneet tai meilailleet. Toinen ei edes koskaan soittanut takaisin jos ei kerennyt vastaamaan sillä hetkellä kun soitin.

 

[alkuperäinen]

Tämä minun ystävä on ollut sellainen, joka on aina tykännyt soittaa ja puhelimessa puhua.. Mut näköjään ei enää Olen miettinyt aikaa taaksepäin, että olenko minäkin sitten ollut huono yhteydenpitäjä. Ehkä olen silloin ollut kun lapset oli ihan pieniä ja välillä sattui puhelin soimaan huonoon aikaan.. Silti yleensä vastasin ja sanoin soittavani uudelleen paremmalla ajalla ja välillä puhuinkin puhelimeen huutava lapsi sylissäni. Mutta yhtälailla hänelläkin on ollut samanlainen tilanne.

Ehkä meillä ei sitten ole enää mitään ystävyyttä tai yhteisiä asioita

 

[alkuper]

Vielä muita mielipiteitä? Jotenkin ärsyttää :/ Mietin vielä, että ylireagoinko vaan mut en kai.. Kyllä ystävyyden pitäis olla molemminpuolista!

 

[Best Regards]

Hän ei selkeästi halua olla enää ystävä. Kyllähän hän muuten yhteyttä pitäisi.

 

[alkuperäinen]

Hän ei selkeästi halua olla enää ystävä. Kyllähän hän muuten yhteyttä pitäisi.

En nyt vois ihan sanoa noinkaan, meillä on paljon yhteistä.. Mut se tietenkin on mahd.että ystävyys on muuttanut jollain tapaa muotoaan. Täytyy vielä odotella ja katsoa mitä tässä tekee. En nyt asiaa voi näinkään jättää. Lopulta se olen minä joka otan yhteyttä, mut sit täytyy selvittää paljon muutakin Hän mm.on lapsemme kummi.