Ystävän kateus harmittaa..

[tuntematon]

Elän hyvässä parisuhteessa, minulla on suht kiva koti, vaikkakin vuokrattu vain. Saan lapset hoitoon aika usein ja opintoni sujuvat hyvin. Meillä ei ole rahaa ylimääräisiä, mutta sen verran on että toimeen tulen. Lapseni ovat terveitä ja iloisia. Ostan heille paljon kaikenlaista. Tutustuin kesän alussa erääseen naiseen, jonka kanssa ystävystyin. Heillä on tilanne paljon huonompi kuin meillä. On sairastelua, eivät saa lapsia hoitoon, rahaongelmia. Kaikki meni hyvin kunnes kuulin että nainen on puhunut minusta pahaa kaikille. Hän selvästi kadehtii kun ostan vaikka vaatteita lapsilleni kun ei itse voi ostaa. Olen auttanut häntä paljon, lainannut rahaa ja antanut lasten vanhoja vaatteita. Hänkin on auttanut minua tietyissä asioissa. Mutta nyt on alkanut paljastua selkään puukottamista. Hän on muunmuassa arvellut minulla olevan päihdeongelmia(juon silloin tällöin viiniä hieman), arvostellut parisuhdettamme ja lastenkasvatustapojani. Pitäisikö lopettaa ystävyys? Kerran olen jo anteeksi antanut, muta sama touhu jatkuu vain.

 

[HyppyKeppi]

ööö... Kyllä mun tarvii sanoa, että en varmaan kaveeraisi enää moisen immeisen kanssa... :|

 

[lohikäärme]

ei kuuluisi minun ystäviini tuollainen ihminen

 

[LepikonHeta]

En tiedä voiko tilannetta verrata, mutta... naapuriimme muutti perhe: kaksi lasta ja vanhemmat. Hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin me: molemmissa perheissä lapset suht samanikäisiä, me vaimot opiskeltiin ja miehet palkkatyössä. Kaikki hyvin kunnes "erehdyin" valmistumaan ennen kuin hän (ihan omassa aikataulusani kuitenkin). Sen jälkeen takaa päin puheita riittänyt, kun erehdymme (olosuhteiden pakosta) kahdella (halvalla, mutta mielestäni hyvällä) autolla ajamaan ja kas, töideni vuoksi en enää jouda heidän nuorempaa lastani vahtimaan äidin tehdessä päättötyötään.

Itse ainakin vedin rajani siihen, että tuntematon nainen tuli minulle "totuuksia" kertomaan, kiitos riitti, jos ei aikuiset ihmiset osaa kateuttaan ja pahansuopaisuuttaan hallita niin terve menoa seuraan, jossa se on ok. Itse en ainakaan arkeani pilaa ja mieltäni pahoita toistamiseen saman ihmisen vuoksi. :kieh:

 

[Soraya]

Sellaiset ystävät vievät voimavaroja, joten ehkä pikkuhiljaa kannattaisi yrittää etääntyä?
Itselläni oli työkaverina ihminen, jonka kanssa aloin viettää jonkin verran vapaa-aikaakin. Hänen luonteensa oli erittäin negatiivinen, kaikki asiat oli aina huonosti. Yritin tsempata ja olla kaveri. Kateus on kamala sairaus ja hänkin kadehti kaikkea minussa. Se, että olin aina hyväntuulinen, tympäisi häntä, se että tulin hyvin toimeen työkavereiden, työnantajan ja asiakkaiden kanssa. Hän itse oli aina riidoissa jonkun kanssa. Kun aloimme mieheni kanssa suunnitella häitä, hänelle tuli kiire mennä naimisiin ennen sitä, äkkiä maistraatissa. Kun aloin puhumaan mökkisuunnitelmistamme, hän sai miehensä ylipuhuttua ostamaan siltä istumalta mökkitontin. Mitään ei toisilla saanut olla, jos ei hänelläkään. Pidin häntä aikas tasapainottomana ihmisenä. Sitten kun selkäänpuukottaminen tuli ilmi, niin aloin tietoisesti pikkuhiljaa harventaa yhteydenottoja. Samalla työpaikallakaan hän ei enää ole, koska riitautui niin pahasti työnantajan kanssa, että irtisanoi itsensä. Vaikka meillä oli hyviäkin hetkiä, niin enemmän se ystävyyssuhde vei kuin antoi. Ei sellaista loputtomiin jaksa.

 

[tossuliini]

joo, en mäkään enää kattelis tollasta touhua, olen siitä itekin kärsinyt sen verran paljon että en enää jaksaisi, kun asuttiin rivarissa niin meidän talossa oli eräs pariskunta joka oli varmaan kaikille kateellinen jotka vaan pääsivät muuttamaan omakotitaloihin ennen heitä ja sitten tämä nainen varsinkin haukkui kaikki naapurit vuorotellen, mä yritin olla hälle ystävällinen mutta kyllä mullakin jossakin raja kulkee etten tuollaista viitti sietää, kun me muutettiin pois siitä rivarista ja tämä pariskunta jäi siihen vielä asumaan (nyt ovat jo itekin ostaneet talon) niin kuulin mieheltäni mitä oli musta puhunut mun selän takana, harmi vaan etten pystynyt enää oikaisemaan kun oli silkkaa paskaa ne puheet, pyysin heitä kylään kun muutettiin niin ei voinut sanoa sitä suoraan ettei halua vaan piti keksiä jotain ihme juttuja ettei tartte tulla, siitä päättelin että kateellinen on kun sain tytön kanssa tosi hyvän asunnon keskustan läheltä

 

[Adea]

Itselläkin oli ystävä, jolla oli aina asiat huonommin kuin muilla. Ja mitä ihmeellisimpiä käsityksiä toisista ihmisistä, ja aina joku kärhämä työpaikalla, parisuuhteessa, kaverisuhteissa aina hän puhui asiat kuin itse olisi se urhi ja väärin ymmärretty. Joskus uskoin näitä, ja jopa puolustin ystävääni samalla omalla sinisilmäisyydellä karkotin monta ihmistä pois. Luulin hänen olevan hyvä ystävä minulle, pystyimme puhumaan asioista suoraan. Sain kuulla kuitenkin että ystäväni oli valehdellut todella monesta asiasta, ja käyttänyt luottamukseni väärin. Lopulta pistin välit poikki, kaikkea ei ystävyydenkään nimissä voi katsoa läpi sormien . Nykyään sitä on ihmisten kanssa todella varovainen.