Ystäväni suuttui kun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kipua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kipua

Vieras
minulla oli niin paha olla että satutin itseäni :( Kyseessä miespuolinen ystävä ja hän nyt sitten suuttui kun kerroin etten kestänyt ja tein itelleni pahaa. :(
Miksi ihmeessä suuttua tuollaisesta :( En ketään muuta kuitenkaan ole satuttanut.
 
Kia hän suuttui, koska et mennyt vaikka hänen luokseen saamaan apua pahaan oloosi, vaan mieluummin satutit itseäsi. Esim. jos vaikka yritit itsaria, etkä voinut uskoutua hänelle sitä ennen,
 
Sulla on niin paha olla että päätit kääntää veistä haavassa?
Kyllä mäkin suuttuisin, tai ehkä ennemmin pettyisin jos ystävä ei osaisi puhua asioista ja hakea apua, vaan alkaisi satuttamaan itsensä. Ihan kun ei kaikki tietäisi että ei ne asiat sillä muutu. Vai huomiotako sillä itsensä satuttamisella vaan haetaan?
 
En tiedä mitä olet itsellesi tehny, mutta on oikeasti aika naiivia ajatella että jos teen itselleni pahaa niin en satuta muita. Muut välittää susta ja kyllä todellakin satutat niitä satuttamalla itseäs.
 
hän suuttui koska välittää. luonnollinen reaktio!

sinä olet tässä se tyhmä osapuoli, hae apua pahaan oloosi.

et satuttanut ketään muuta fyysisesti, mutta luuletko todella ettet muka henkisesti satuttanut läheistäsi?
 
mä ainakin suutuin mun kaverille kun se monta kerta kertoi ja ylpeenäkin vielä. ihan kun se ois oottanu että mä pelastan sitä. näytin sitten sen omat veriset arvet sille ja huusin ja raivosin. multa ei enää heru sympatiaa tommosesta. ei voi olla mitään typerämpää ku ittensä viiltelyy ja siitä ylpeileminen.

mutta ap en nyt tarkottanu sua. kunhan vaan kerroin mun omaa näkemystä. jos sulla on noin paha olla niin hae apua. :hug:
 
Nyt en enää saa edes ystävääni ollenkaan yhteyttä. :( Ei sitäkään sitten ole enää. menneisyyden möröt kävi liian suuriksi. Yritin puhua ensin ystäväni kanssa mutta kello oli jo niin paljon etten saanut häneen yhteyttä ja jotenkin sitten erehdyin tekemään jotain tosi tyhmää.
 
Itse heivasin "ystävän" itsemurhauhkausten jälkeen (siis tuttavan, joka piti minua ystävänään syystä tai toisesta) pois elämästäni ihan vaan siksi, etten halua sotkeentua liian ongelmaisen ihmisen elämään/halua hänen sekaantuvan mun elämään. Ei siksi, että olisin mitenkään huolissani, vaan siksi etten vaan J-A-K-S-A.

Mutta me ei siis, ainakaan mun tietääkseni, oltu koskaan varsinaisesti ystäviä. Hän tosin oli asiasta eri mieltä, mutta mun mielestä suht uusi tuttavuus, jonka kanssa on nähnyt pari kertaa jossain keskustassa tms, ei ole sydänystävä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kipua:
Nyt en enää saa edes ystävääni ollenkaan yhteyttä. :( Ei sitäkään sitten ole enää. menneisyyden möröt kävi liian suuriksi. Yritin puhua ensin ystäväni kanssa mutta kello oli jo niin paljon etten saanut häneen yhteyttä ja jotenkin sitten erehdyin tekemään jotain tosi tyhmää.

jos se oli iso shokki sille. se varmaan tarvii aikaa sulatella asiaa. jos se on sun oikea ystävä niin se tukee sua tossa asiassa. saattaa sillä olla paha mieli siitäkin kun et oo aikasemmin kertonu sun ongelmista sille.
 
Me ollaan oltu ystäviä kymmenen vuotta. Enkä minä itseäni aio tappaa enkä sellaista ole edes puhunut. Hieman tuotin vain itselleni fyysistä kipua päästääkseni eroon ikävistä muistoista ja pahasta mielestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kipua:
Me ollaan oltu ystäviä kymmenen vuotta. Enkä minä itseäni aio tappaa enkä sellaista ole edes puhunut. Hieman tuotin vain itselleni fyysistä kipua päästääkseni eroon ikävistä muistoista ja pahasta mielestä.

Etkä huomaa että tuossa sinun käytöksessä olis jotain epänormaalia?
 
En ole väittänytkään että olisin tehnyt fiksusti. On kyllä epänormaalia mutta näin kuitenkin pääsi käymään. Eikä varmaan tapahdu toista kertaa. Ei se niin kovasti auttanut.
 
öö...voi olla että haet apua, ei varmaan tapahdu uudestaan..aika epäselväks jäi nyt että tajuutko että sulla on vakava ongelma? jos asenne on noin niin en ihmettele jos kaveri on entinen. on todella raskasta kattoa vierestä tommosta. :(
 

Yhteistyössä