Ystävät kortilla.

[Vikakoodi]

Miettiny tässä useamman vuoden jo sellasta asiaa, että mikä on vikana minussa kun jotenki tuntuu etten riitä. Muutama hyvä kaveri on ja jokunen hyvänpäivä tuttu löytyy. Mies on ja lapsiakin. Töissä käyn ja normi arkea eletään. On silti jotenki riittämätön olo.

Tää on todennäkösesti täysin väärä paikka pohtia tätä asiaa. Miehen kanssa asiasta monesti puhuttu, mutta haluan välillä saada hieman erilaisia mielipiteitä.

Omasta mielestä olen ystävällinen ja avoin ihminen. Sosiaalinen ja puhelias olen. Silti en uusia ystäviä saa. Välillä tuntuu että nykyisistäkin ystävistä on hankala pitää kiinni. Ne vaan "lipsuu" mun käsistä pois.

Eräskin jota pidin todella sydän ystävänä, tuli yhtäkkiä etäinen. Hän vaan lopetti yhteydenpidon. Minä yritin soittamalla, viesteillä, fb:ssä ja jopa joulukortinkin lähetin. Lopulta lopetin yrittämisen. Kului vuosi, kunnes nyt joulun alla hän lähetti viestin. Olin ihan puulla päähän lyöty. Hällä oli tapahtumassa suuri elämän muutos ja nyt yhtäkkiä taas kelpasin hälle. Oli hieman tyhjä olo. Vastasin viestiin, toivotin hyvät joulut ja uudet vuodet.

Tähän voisin eri esimerkkejä kirjotella, mutta eiköhän tuosta saanut jonkun kuvan tilanteesta. Olen siis "laastari" ystävä. Kelpaan tarvittaessa. Sopivasti siinä käden ulottuvilla, kelpaan paremman puutteessa. Joku vikahan minussa täytyy olla, kun en muulloin riitä.

 

[Samoissa fiiliksissä..]

Tuli tänään aika surullinen olo, kun olin työporukan kanssa viettämässä iltaa ja tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Osallistuin kyllä keskusteluun, mutta kun muut rupesivat puhumaan kavereistaan, niin hiljenin täysin. Minulla ei vain ollut mitään sanottavaa, koska minulla ei ole yhtään kaveria. Toisaalta en halunnut muiden tätä edes saavan tietää, koska häpeän sitä. Olen miettinyt paljon sitä, mikä minussa on vikana, kun en kelpaa kaveriksi kellekään. Minua ei koskaan pyydetä mihinkään mukaan, kahville, shoppailemaan tms. Olisi kiva pyytää joku joskus kylään kahville ja juttelemaan, käydä vaikka leffassa, ulkoilemassa tai muuta. Ei vain ole ketään. Säälittävää, tiedän.. Ehkä tämä alakulo ja uskomukseni siitä, että olen inhottava ihminen, näkyy ulospäin, eikä kukaan ole sen vuoksi seurastani kiinnostunut. Toisaalta en tiedä, olisiko minulla edes mitään annettavaa kaverina.