Ystävyyden syvempi olemus

[Miuski]

Lapseni harrastaa tavoitteellisesti korkealla tasolla joukkuelajia. Laji on sellainen, että kaikki eivät samalla kertaa mahdu kilpailuihin mukaan ja valmentajat koittavat parhaansa mukaan tehdä järjestelmää, joka olisi tasapuolinen ja pitäisi harrastajien motivaatiota yllä. Tietyt kilpailut ovat kuitenkin sellaisia, joihin valitut joukkuelaiset tietävät olevansa ns. ykköskokoonpanossa.

No. Olen (omasta mielestäni) ollut hyvä ystävä erään joukkuelaisen äidin kanssa. Ollaan soiteltu paljon, kilpailureissuilla olemme yöpyneet samoissa huoneissa jne. Kunnes sitten viime kaudella hänen lapsensa ei mahtunut ns. ykköskisakokoonpanoon ja minun lapseni mahtui. Soittelut loppuivat hänen osaltaan, hyvä että tervehti enää. Koin asiasta jopa murhetta, kun en osannut ajatella kokoonpanoasian olevan yhtään minun lapseni tai minun "syytä". Mietin, ettei ystävyytemme sitten ollutkaan niin syvää kuin luulin. Nyt on ilmoitettu tämän kauden kokoonpanot ja hänen lapsensa on kovasti kehittynyt ja ykkössakissa (samoin kuin omani edelleen on). Niin johan alkoi taas puhelin soimaan. Olen aika ihmeessäni tästä enkä oikein tiedä, miten suhtautuisin. Toisaalta tekis mieleni "näpäyttää", olla etäinen jne. Toisaalta taas mietin, onko se nyt aikuismaista jne. Hän ei takuulla itse tiedosta käytöstään, sen verran läpinäkyvää touhu nyt on.

Joo, pienet on murheet ja oman miehen kanssa tästä juttelin, mut muuten en voi kenellekään tästä mainita. Ihmettelen vaan...

 

[Echo]

Jotkut kaveruudet tarvitsee ympärilleen oheistoimintaa, ja kun se toiminta loppuu niin lopahtaa yhteydenpitokin. Ystävyys tai syvempi kaveruus jatkuu varsinaisen toiminnan loputtuakin, mutta aina ei tämmöistä ystävyyttä synny.

On myös olemassa ihmisiä jotka eivät arvosta vanhoja tuttavuuksia vaan vain niitä joiden kanssa ovat sillä hetkellä tekemisissä sen oheistoiminnan puitteissa.

Ehkä teistä ei koskaan tule varsinaisia ystäviä.
Tai jos tulee, niin siinä tarvitaan pitkän ajan verran sitä oheistoimintaa.

 

[iu]

Noin kuin Echo sanoi. Tai sitten tuo kaveri on niitä, jotka hakevat aina hyötysuhdetta: kun lapset pelasivat eri joukkueissa, ei sinusta ollut iloa kyytien, majoituksen, odotteluseura yms. muodossa, joten joudit romukoppaan. Nyt kun lapset ovat taas samassa joukkueessa, sinusta on jälleen hyötyä. Meniskö jotenkin näin?

 

[Miuski]

Samassa joukkueessa ovat olleet koko ajan, tosiaan vaan tää kaverin lapsi on joutunut missamaan ne pari kaikista tärkeintä kilpailua. Luulen, että kyseessä on ihan vanhanaikainen kateus "sun lapsen ei pitäis olla parempi kuin mun". En vaan alkuun tajunnut, et aikuinen, fiksu ja koulutettu nainen voi olla näin pinnallinen. Mut näköjään voi. Alentuisinko hänen tasolleen vai en, sitä nyt pohdin. Vaikka en kyllä varmasti voi häneen samalla tavalla suhtautua enää kuitenkaan..