A
ap
Vieras
millaisia oireita teillä on ollut? oliko raskaustesti heti positiivinen? ja miten selvisi että oli ulkopuolella?
N
Niksu
Vieras
Oli heti positiivinen. Kasi viikolla alkoi vihloa ja olla kovia alavatsakipuja toispuoleisesti. Menin neuvolaan ja sieltä lähetettiin ultraan. Oikeassa torvessa oli sikiö ja sykekkin näkyi. Lääkkeillä ei saatu asiaa hoidettua, vaan torvi houduttiin poistaan. Oli "syvällä" torvessa. Tuon operaation jälkeen onnistuttiin kuitenkin saamaan kolmannella yrityksellä tärppi aikaan ja nyt se odotettu plussaus on päikkäreillä ja ikää kolme vuotta.
M
mullaonollut
Vieras
Mulla se on ollut. Sitä ei kyllä voi olla huomaamatta, synnytys on helppoa kohdunulkoisen raskauden kipuihin verrattuna (ainaki mulla näin), siitä tulee niin kovat kouristelevat vatsakivut ja se on toispuoleista. Sit voi tulla myös verta, ainakin mulla tuli. Ja voi huipata, sekä mennä sokkiin.
Raskaustesti ei näyttäny positiivista, en itseasiassa tiennyt että olin raskaana juuri sen vuoksi,että testi näytti negaa, siitäkin huolimatta, että raskaushormonit oli tuhansia.. Ultralla se varmistetaan sitten, että on KU-raskaus.
Raskaustesti ei näyttäny positiivista, en itseasiassa tiennyt että olin raskaana juuri sen vuoksi,että testi näytti negaa, siitäkin huolimatta, että raskaushormonit oli tuhansia.. Ultralla se varmistetaan sitten, että on KU-raskaus.
A
ap
Vieras
H
heip
Vieras
mulla oli..normisti tuli plussa testiin, 6+ viikolla luultiin et tuli keskenmeno mut vuoto vaan jatku ja jatku ja hormonimäärä testien mukaan lisäänty.
Sit seurailtiin kuukauden päivät polilla muutaman pv välein, kun ei selkeesti näkyny ku 1 kerran ultrassa et jotain vois olla tukkeena munanjohtimessa..
siitä meni viikko ni kivut oli niin helvettiä ettei tullu puhettakaan et vois olla enää mitään muuta, munatorvi oli revennyt ja reilu puol litraa verta vatsaontelossa..->leikkaukseen.
Normiksi laskettavia raskausoireita kuten rintojen arkuus, pahoinvointi jne mulla tuohon 6+ viikolle saakka.. Tässä nykyisessä, oikeesti normissa raskaudessa mulla ei sit oireita oo ollutkaan
Sit seurailtiin kuukauden päivät polilla muutaman pv välein, kun ei selkeesti näkyny ku 1 kerran ultrassa et jotain vois olla tukkeena munanjohtimessa..
siitä meni viikko ni kivut oli niin helvettiä ettei tullu puhettakaan et vois olla enää mitään muuta, munatorvi oli revennyt ja reilu puol litraa verta vatsaontelossa..->leikkaukseen.
Normiksi laskettavia raskausoireita kuten rintojen arkuus, pahoinvointi jne mulla tuohon 6+ viikolle saakka.. Tässä nykyisessä, oikeesti normissa raskaudessa mulla ei sit oireita oo ollutkaan
N
Niksu
Vieras
ap, mulla ei ollut oikein sen ihmeempää, kuin aristavat rinnat ja väsytti. Sama oli, kun tuota potsua odotin, joten muihin oireisiin on vaikea sanoo mitään. Mut KU raskaudessa oli alusta asti mahanpohja kipee, ihan kuin menkat olis tulossa. Mut se kipu, sitten kun se torvi alko laajeta raskauden myötä, niin se kipu oli jotain aivan hirveetä. Mulla vihlo hartiaan asti ja ei voinu seistä, ei maata, ei olla mitenkään päin. Toivottavasti sun ei tarvi kokee samaa ikinä.
Z
z
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En tiennyt, että olin raskaana, kun menkat? tuli normaalisti. Vuotoa ja oli ensin ja sitten kipu joka välillä oli pois jopa päiviä. Lopussa nuo kivut olivat tosi voimakkaita, mutta vain välillä.
H
heip
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Niksu:
Yhdyn tähän!
Juu se kipu mikä mulle tuli kun munatorvi alkoi kans laajeta ja lopulta poksahtikin, niin se oli jotain mitä ei voi olla huomaamatta.
yleisin varma oirehan onkin hartiapistos kuulema.
Sen jälkeen sitten menikin yö liikkumattomana kun koko kroppa kramppas kivuliaasti kasaan...
toivon myös ettei sun tai kenenkään muunkaan tartte kokea
N
nipsu
Vieras
mulla oli raskausoireita ja ihmettelin, et miks en ole raskaana vaik on oireita.. luotin siis aluksi testiin.. mut sit parin päivän päästä oli mentävä päisystykseen, kun kivut oli aivan uskomattoman kauheita
A
ap
Vieras
kiitos teille vastauksista. mä todella epäilen että mulla on kohdunulkopuolinen raskaus.apteekin raskaustesti näytti haaleeta plussaa,verikoe taas negaa ja seuraavassa verikokeessa oli vähän raskaushormoneja. mulla on pahoinvointia ja paino noussut,völillä on tota hartiakipua ja väsyttää aivan sairaasti. meen maanantaina ultraan josko tämä asia sitten selveis. en todellakaan tahdo uskoa että kaikki olis hyvin just noiden raskaustestien takia ja tuon hartiakivun.
K
katariina
Vieras
Tässäpä minun tarinani: 17.9 alkoi todella kovat alavatsakivut oikealla puolella, ei ole ikina koskenut niin paljoa mitä silloin, 18pv menin lääkäriin ja raskaustesti osoitti plussaa, mitään toimenpiteitä ei tehty, 21.9 menin sitten neuvolaan, jossa todettiin kohdun olevan tyhjä, diagnoosi kohdunulkopuolinen raskaus, sovittiin että seurataan raskaushoprmonin tasoa, jos se tulisi omia aikoja pois, no tiistaina menin todella huonoon kuntoon, naama aivan kalpea ja henkeä ahdisti pienikin liikkuminen, ensiapuun ja siellä hb 70 ja kiireesti ambulanssilla sairaalaan, jossa välittömästi leikkaukseen, oli vuotanut 2.5 litraa verta vatsaonteloon ja jouduttiin tekemään iso viilto mahaan(25 hakasta). Jälkitarkastuksessa kaikki näytti olevan kunnossa ja minulta ei tarvinnut poistaa mitään leikkauksessa. Nyt vaan tuumaillaan, että milloin sitä uskaltaisi yrittää uutta raskautta, lääkäreiltä ei oikein selvää vastausta ole saanut! Tässä minun tarinani, toivottavasti tieto auttaa jotakin, ja jos kysyttävää niin vastailen mielellään(sairaslomalla kun olen)
Mulla oli kanssa ihan normaaleja raskausoireita ja raskaustestit näytti vahvaa viivaa, kunnes alkoi kramppaamaan ja vuotoa niin paljon että menin lääkäriin joka totesi että kohtu on tyhjä mutta hormoonit taivaissa. Siitä sairaalaan jossa ultrassa ne löysi oikeesta johtimesta massan ja päätti hoitaa lääkkeillä leikkauksen sijaan. Mulla onneks sikiön kehitys oli pysähtynyt ettei kramppejen lisäksi ollut mitään kipuja.
Ja vältyin leikkaukselta, sain lääkehoidon sen sijaan. Onko muilla hoidettu Methotrexatilla? mulle se annettiin puolitoista kuukautta sitten ja nyt vasta alkaa olemaan hormoonit lähellä nollaa ja tuntuu että olen elossa taas. Se vetää niin mehut pois!
Tästä nettisivusta oli mulle tosi paljon apua The EPT paljon tietoa ja tukea!
Ja vältyin leikkaukselta, sain lääkehoidon sen sijaan. Onko muilla hoidettu Methotrexatilla? mulle se annettiin puolitoista kuukautta sitten ja nyt vasta alkaa olemaan hormoonit lähellä nollaa ja tuntuu että olen elossa taas. Se vetää niin mehut pois!
Tästä nettisivusta oli mulle tosi paljon apua The EPT paljon tietoa ja tukea!
Viimeksi muokattu:
K
Kimaira
Vieras
Kirjoittelen tätä nyt sairaalassa odottaen leikkaukseen pääsyä.
Tein raskaustestin noin kk sitten, ja viikon verran kaikki meni ihan OK - mitään muita raskausoireita kuin puuttuvat kuukautiset ja raskaustestin plussa ei tosin ollut. Sitten n. viikko raskaustestin plussan (Clearbluen viikkonäytöllinen oli näyttänyt "Raskaana 2-3 vikkoa") jälkeen huomasin aamulla suht runsasta verenvuotoa. Se kuitenkin loppui saman tien. Soitin neuvolaan ja sanoivat, että voi olla normaaliakin, mutta voin toki mielenrauhan takia mennä vaikka yksityiselle varhaisultraan. Meninkin Mehiläiseen ja siellä erikoislääkäri totesi ultraäänellä rv 5+5 vastaavan kohdunsisäisen raskauden, ja oli havaitsevinaan myös sykkeen.
Tästä viikon päästä alkoi taas runsas verenvuoto emättimestä. Soitin jälleen neuvolaan ja minut passitettiin terveyskeskukseen, jossa terveyskeskuslääkäri totesi verenvuodon loppuneen ja kaiken näyttävän ihan normaalilta (kohdunsuu kiinni jne.). Myös vuotoihin liittyneiden vihlovien alavatsakipujen hän arveli liittyvän kohdun kasvuun ja olevan harmittomia.
Meni pari viikkoa ilman ihmeempiä oireita (alavatsakipuja joo, mutta eivät vaatineet edes särkylääkettä... tai sitten mulla on korkea kipukynnys), kerran taisi tulla vähän tuhruverta. Nyt sitten aika tasan kk positiivisen raskaustestin jälkeen alkoivat suht kovat vatsakivut, jotka kuitenkin muiden oireiden kanssa tulkitsin johtuvan suolistosta (oli ripuliakin). Eilen aamuyöllä alkoi tosi runsas verenvuoto ja mulle tuli niin järkyttävän huono olo, että meinasin pari kertaa pyörtyä. Vatsaan koski, otin Panadolin ja menin takaisin nukkumaan - ja soitin eilisaamuna synnytyspolin päivystykseen. Kätilö käski seurailla tilannetta ja mennä maanantaina terveyskeskukseen.
Vuoto vähän tyrehtyi ja kivutkin hieman rauhoittuivat, mutta mulla oli koko päivän ja illan aika huono olo. Söin kyllä vähän väkisin, ja tein kevyitä puutarhahommia taloyhtiön talkoissa sisulla. Viime yönä verta tuli sitten taas kuukautisten tapaan, ja kivut vaativat parikin panadolia. Päivällä soitin uudelleen sairaalapäivystykseen ja nyt vanhempi kätilö käski tulla varmuuden vuoksi tutkimuksiin. Ultraäänellä todettiin sitten kohdussa ensin terve n. rv 9+1 vastaava sikiö hyvillä sykkeillä. Tarkemmin tutkittuaan lääkäri löytyi vielä toinen, samankokoinen sikiö munatorvesta, mutta sillä ei ollut sykettä.
Nyt mä sitten makailen kirurgisella osastolla odottelemassa leikkausta, jossa munatorvi ja kohdunulkoinen raskaus poistetaan. En saa juurikaan liikkua, enkä syödä, koska on mahdollista että tässä vielä joudutaan päivystysleikkaukseen, vaikka leikkausta suunnitellaan maanantaille. (Lääkäri käytti termiä "aikapommi" kuvaillessaan tilaani...)
En olisi kyllä kipujen perusteella uskonut kohdunulkoista raskautta, mutta vuodot ihmetyttivät ja olihan toki välillä aika heikko (pyörryttävä, kuvottava) olokin - kivut kyllä kesti sen tavallisen apteekista saatavan käsikauppasärkylääkkeen avulla. Päivystyspolin lääkäri kutsui oikein erikoistuvan lääkärin paikalle katsomaan, ja painotti tälle ettei ikinä saa riittää, että löytää potilaalta kohdunsisäisen raskauden, vaikka tällainen tilanne onkin tosi harvinainen - aina pitää käydä läpi myös muut paikat ultraäänellä...
No, nyt on helpottunut olo kun tuntuu, että en olekaan ihan hullu ja kuvittele oireitani ja huolestu turhasta. Kotona on 1 v. 2 kk prinsessa jo, joten elämä kyllä jatkuu, kävi leikkauksessa miten hyvänsä (kohdunsisäinen on siis tarkoitus "säästää" ja pitäisi onnistuakin lääkärin mukaan)...
Tein raskaustestin noin kk sitten, ja viikon verran kaikki meni ihan OK - mitään muita raskausoireita kuin puuttuvat kuukautiset ja raskaustestin plussa ei tosin ollut. Sitten n. viikko raskaustestin plussan (Clearbluen viikkonäytöllinen oli näyttänyt "Raskaana 2-3 vikkoa") jälkeen huomasin aamulla suht runsasta verenvuotoa. Se kuitenkin loppui saman tien. Soitin neuvolaan ja sanoivat, että voi olla normaaliakin, mutta voin toki mielenrauhan takia mennä vaikka yksityiselle varhaisultraan. Meninkin Mehiläiseen ja siellä erikoislääkäri totesi ultraäänellä rv 5+5 vastaavan kohdunsisäisen raskauden, ja oli havaitsevinaan myös sykkeen.
Tästä viikon päästä alkoi taas runsas verenvuoto emättimestä. Soitin jälleen neuvolaan ja minut passitettiin terveyskeskukseen, jossa terveyskeskuslääkäri totesi verenvuodon loppuneen ja kaiken näyttävän ihan normaalilta (kohdunsuu kiinni jne.). Myös vuotoihin liittyneiden vihlovien alavatsakipujen hän arveli liittyvän kohdun kasvuun ja olevan harmittomia.
Meni pari viikkoa ilman ihmeempiä oireita (alavatsakipuja joo, mutta eivät vaatineet edes särkylääkettä... tai sitten mulla on korkea kipukynnys), kerran taisi tulla vähän tuhruverta. Nyt sitten aika tasan kk positiivisen raskaustestin jälkeen alkoivat suht kovat vatsakivut, jotka kuitenkin muiden oireiden kanssa tulkitsin johtuvan suolistosta (oli ripuliakin). Eilen aamuyöllä alkoi tosi runsas verenvuoto ja mulle tuli niin järkyttävän huono olo, että meinasin pari kertaa pyörtyä. Vatsaan koski, otin Panadolin ja menin takaisin nukkumaan - ja soitin eilisaamuna synnytyspolin päivystykseen. Kätilö käski seurailla tilannetta ja mennä maanantaina terveyskeskukseen.
Vuoto vähän tyrehtyi ja kivutkin hieman rauhoittuivat, mutta mulla oli koko päivän ja illan aika huono olo. Söin kyllä vähän väkisin, ja tein kevyitä puutarhahommia taloyhtiön talkoissa sisulla. Viime yönä verta tuli sitten taas kuukautisten tapaan, ja kivut vaativat parikin panadolia. Päivällä soitin uudelleen sairaalapäivystykseen ja nyt vanhempi kätilö käski tulla varmuuden vuoksi tutkimuksiin. Ultraäänellä todettiin sitten kohdussa ensin terve n. rv 9+1 vastaava sikiö hyvillä sykkeillä. Tarkemmin tutkittuaan lääkäri löytyi vielä toinen, samankokoinen sikiö munatorvesta, mutta sillä ei ollut sykettä.
Nyt mä sitten makailen kirurgisella osastolla odottelemassa leikkausta, jossa munatorvi ja kohdunulkoinen raskaus poistetaan. En saa juurikaan liikkua, enkä syödä, koska on mahdollista että tässä vielä joudutaan päivystysleikkaukseen, vaikka leikkausta suunnitellaan maanantaille. (Lääkäri käytti termiä "aikapommi" kuvaillessaan tilaani...)
En olisi kyllä kipujen perusteella uskonut kohdunulkoista raskautta, mutta vuodot ihmetyttivät ja olihan toki välillä aika heikko (pyörryttävä, kuvottava) olokin - kivut kyllä kesti sen tavallisen apteekista saatavan käsikauppasärkylääkkeen avulla. Päivystyspolin lääkäri kutsui oikein erikoistuvan lääkärin paikalle katsomaan, ja painotti tälle ettei ikinä saa riittää, että löytää potilaalta kohdunsisäisen raskauden, vaikka tällainen tilanne onkin tosi harvinainen - aina pitää käydä läpi myös muut paikat ultraäänellä...
No, nyt on helpottunut olo kun tuntuu, että en olekaan ihan hullu ja kuvittele oireitani ja huolestu turhasta. Kotona on 1 v. 2 kk prinsessa jo, joten elämä kyllä jatkuu, kävi leikkauksessa miten hyvänsä (kohdunsisäinen on siis tarkoitus "säästää" ja pitäisi onnistuakin lääkärin mukaan)...
Voi Kimaira, luin juuri koettelemuksistasi. Ihanaa, että kohdussa on elävä ihme. Toivottavasti saatte pitää hänet siellä ja leikkaus onnistuisi hyvin. Itse olen juuri plussannut eka icsi:n viidennestä passista ja pelkään tietysti, että liekko raskaus oikeassa paikassa kun vihloo välillä toispuoleisesti kohdun/munasarjan väliin. Vielähän ei voi tietysti mitään tietää, mutta lueskelin oireita, ettei odottele liian pitkään, mikäli jotain poikkeavaa tulee. Minulla on kerran puhjennut kysta, joka valutti vatsaonteloon 3,5 litraa verta ja tiedän sen tuskan, kun keho kramppaa ja lantiosta olkapäihin on keho järkyttävän kipeä ja joka liikahdus sai aikaan tajunnan sumentavan kivun. Pelkään hirvittävästi, että joutuisin kokemaan jotain samanmoista uudelleen. Mulla on ollu yksi kkm aikaisemmin tuoresiirrosta ja tämä raskaus oli ihan oikeassa paikassa. Paljon onnea matkaan leikkukseen!
V
vierassss
Vieras
Minulla oli kuparikierukka, testasin kun menkat oli viikon myöhässä. Kierukan takia pääsin heti ultraan jossa todettiin että kohdussa ei näy alkiota. Muutama päivä seurattiin hormonipitoisuutta joka ei noussut normaalisti, sitten ultrattiin, ja tilanne edelleen sama. Sain metodekst....piikin, ja aika monta kertaa kävin verikokeessa sen jälkeen.
K
Kimaira
Vieras
Onhan tämä vähän hassu viestiketju tälle mutta tulin kertomaan, että leikkaus meni OK ja nyt vaan keskitytään toipumiseen ja tsemppaamiseen. Oikea munatorvi oli hajonnut ja poistettiin kokonaan, kohtuun ei koskettu eikä munasarjaan, koska saman puolen munasarjassa näytti olevan myös elävää raskautta ylläpitävä keltarauhanen.
Mun tapaus oli erittäin harvinaislaatuinen, kun vuoto vatsaonteloon oli rauhoittunut itsekseen sen verran, ettei oireet olleet kovin merkittäviä. Leikannut lääkäri sanoi, että tässä oli onni onnettomuudessa, kun tilanne oli rauhoittunut itsekseen, mutta toisaalta juuri siksi mun tilanne oli myös niin vaikea diagnosoitava... Päivystyspolin lääkärikään ei meinannut uskoa silmiään kun löysi ultraäänessä sikiön ja vaurioituneen torven elävän kohdunsisäisen raskauden lisäksi. Kirurgi taisi muistaakseni sanoa, että jos vuodessa on noin 60 000 raskautta, niin tällaisia tapauksia on ehkä kaksi.
Ehkä oma kommenttini tähän threadin varsinaiseen aiheeseen on, että oireet voivat olla tosi "lieviäkin". Mun ehkä merkittävin oire, joka säikäytti ja vakuutti mulle ettei kaikki ole ok, oli se viime viikonlopun pahoinvointi ja huono olo. Pari kertaa tuli sellainen pahoinvointikohtaus, että iholle nousi kylmä hiki ja korvissa soi, taju meinasi mennä ja ahdisti, tunnetta voisi kuvata ehkä parhaiten sanalla kuolemanpelko. Siis todella, todella kammottava olo. Näiden lisäksi oli sellainen outo kuvottava olo koko ajan, ja vatsakipuja, jotka kuitenkin olivat ihan siedettäviä.
Mun tapaus oli erittäin harvinaislaatuinen, kun vuoto vatsaonteloon oli rauhoittunut itsekseen sen verran, ettei oireet olleet kovin merkittäviä. Leikannut lääkäri sanoi, että tässä oli onni onnettomuudessa, kun tilanne oli rauhoittunut itsekseen, mutta toisaalta juuri siksi mun tilanne oli myös niin vaikea diagnosoitava... Päivystyspolin lääkärikään ei meinannut uskoa silmiään kun löysi ultraäänessä sikiön ja vaurioituneen torven elävän kohdunsisäisen raskauden lisäksi. Kirurgi taisi muistaakseni sanoa, että jos vuodessa on noin 60 000 raskautta, niin tällaisia tapauksia on ehkä kaksi.
Ehkä oma kommenttini tähän threadin varsinaiseen aiheeseen on, että oireet voivat olla tosi "lieviäkin". Mun ehkä merkittävin oire, joka säikäytti ja vakuutti mulle ettei kaikki ole ok, oli se viime viikonlopun pahoinvointi ja huono olo. Pari kertaa tuli sellainen pahoinvointikohtaus, että iholle nousi kylmä hiki ja korvissa soi, taju meinasi mennä ja ahdisti, tunnetta voisi kuvata ehkä parhaiten sanalla kuolemanpelko. Siis todella, todella kammottava olo. Näiden lisäksi oli sellainen outo kuvottava olo koko ajan, ja vatsakipuja, jotka kuitenkin olivat ihan siedettäviä.
I
Impeli
Vieras
Oonkin miettinyt oonko ainut kellä on ollut kohdun sisäinen ja ulkopuolinen yhtäaikaa! Lääkärit tuntuivat olevan minunkin tapauksessa aivan ymmällään ja TAYSsin ylilääkärikin sanoi ettei ole koko uransa aikana tämmöistä todistanut, käski laittaa lottoa tulemaan niin harvinaisesta tapauksesta kyse. Itsellä sisäinen abortoitiin ja ulkopuolinen leikattiin. Minulle myöskin sanottiin että oon kävelevä pommi. Voin sanoa että kivut oli jotain sellaista etten halua niitä pahimmalle vihamiehellenikään, makasin letkuissa reilu 2vkoa kaikenkaikkiaan kun tuli komplikaatioita eikä mikään pysynyt sisällä.. Oikeastaan koko aika on yhtä sumua , hyvin traumaattinen kokemus. Tästä nyt on aikaa sellainen 4v ja nyt olen siinä pisteessä että yritämme mieheni kanssa lasta, pieni pelko taustalla tästä johtuen mutta toivotaan ettei salama iske tässä tapauksessa kahta kertaa
