Toinen lapsi päivähoidossa, toinen kotona

["vieras"]

Jos ei ole toimivia kerhopalveluita, mikä ettei.

Mutta eikö kaikilla ole jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän jaksamiseen liittyviä ongelmia ja elämässä vastoinkäymisiä? Jos on vaikeaa sairautta tms niin ymmärtää tuen tarpeenkin, mutta normaalielämään kuuluu kaikenlaista ylä- ja alamäkeä. Jollain tapaa ihmisistä on kadonnut sitkeys ja sisukkuus enkä tarkoita aloittajaa vaan ylensä. Heti on lapset päivähoidossa jos vähän masentaa tai ei jaksa useamman kanssa.

Nykyään sanotaan, että ongelmista voi puhua avoimemmin, mutta onko se johtanut siihen, ettei ihmiset jaksa enää kantaa vastuuta elämästään tai kestää arkea silloin kun se ei menekään ihan putkeen

 

[Sapfo]

Sellaisia, että jos tarvitsee muutaman päivän viikossa ihan itselle ei kannattaisi lapsia tehdä ollenkaan.

Pitäisin vahingollisempana empatiakyvyttömyyttä joka huokuu tästä kirjoituksesta.

Ap:lle: sun tunteet on juuri sellaisenaan oikeutettuja. Mulla on 5kk ikäinen kotona ja 3v ja 4v tarhassa ma-ke. Enkä tunne mitään pistoksia. Kun kaikki lapset ovat kotona, välillä meinaa pää räjähtää kun meno on sellaista hulinaa ja rääkymistä. Mutta mielestäni negat tunteetkin on ok, miksi pitäisi tuntea jotain mitä ei tunne? Ja ei sinusta tule huonoa äitiä jos et pysty sellaisiin suorituksiin kuin jotkut megaäidit tällä palstalla. Ja minä myös tarvitsen sen oman ajan kun vauva nukkuu ja lapset ovat tarhassa. On kuin akkuja lataisi. Ja kukaan ei mua saa vakuuttumaan siitä että tällä tarpeella tekisin jotain vahingollista lapsilleni. Onnellisia nuo ovat.

Se ongelma on ihan sun pään sisällä ja siksi vain sinun ratkaistavissasi. Sinuna kyllä kippaisin nuo opinnot ja nauttisin tästä vauva-ajasta joka menee tosi nopeaan.

 

[Ulkonainen]

Ala yhtaan koe huonoa omaatuntoa. Taalla Hollannissa mennaan tosiaan jo kouluun 3-v. ja huono aiti olisi se joka tuossa iassa pitaisi viela lapsensa kotona.

 

["eräs äiti"]

Onhan se kivaa joo, mut itsekästä myös. Kysyit mielipidettä ja siihen vastasin. Taidat enemmän hakea vaan niitä kehuja, kuinka olet nyt tehnyt oikean ratkaísun..

Okein, olen nyt sitten itsekäs. Terveesti itsekäs. En hae kehuja, vaan mielipiteitä. Ja kun olen nyt niitä saanut, niin kielteiset mielipiteet vaikuttavat olevan jonkinlaisia rääkäisyjä, joissa ei perustella mitään eikä oteta kokonaistilannetta huomioon. Myönteiset taas vaikuttaa olevan muutenkin myönteisten ihmisten kirjoittamia. Mutta saattaa olla vain mustavalkoista ajattelua minulta. Mutta kyllä - etsin hyväksyntää teolleni ja tunnen sitä saaneeni... Etsin myös kielteisiä kantoja, josko niistä joku hieno jyvänen löytyisi.

 

["eräs äiti"]

Pitäisin vahingollisempana empatiakyvyttömyyttä joka huokuu tästä kirjoituksesta.

Ap:lle: sun tunteet on juuri sellaisenaan oikeutettuja. Mulla on 5kk ikäinen kotona ja 3v ja 4v tarhassa ma-ke. Enkä tunne mitään pistoksia. Kun kaikki lapset ovat kotona, välillä meinaa pää räjähtää kun meno on sellaista hulinaa ja rääkymistä. Mutta mielestäni negat tunteetkin on ok, miksi pitäisi tuntea jotain mitä ei tunne? Ja ei sinusta tule huonoa äitiä jos et pysty sellaisiin suorituksiin kuin jotkut megaäidit tällä palstalla. Ja minä myös tarvitsen sen oman ajan kun vauva nukkuu ja lapset ovat tarhassa. On kuin akkuja lataisi. Ja kukaan ei mua saa vakuuttumaan siitä että tällä tarpeella tekisin jotain vahingollista lapsilleni. Onnellisia nuo ovat.

Se ongelma on ihan sun pään sisällä ja siksi vain sinun ratkaistavissasi. Sinuna kyllä kippaisin nuo opinnot ja nauttisin tästä vauva-ajasta joka menee tosi nopeaan.

Hei, oikeasti kiitos! Hienosti kirjoitettu. Ongelma on tosiaan minun päässä ja vain minun ratkaistavissa. Mutta näistä vastauksista sain hienoja aineksia Kiitos, kun sanoit, että tunteeni ovat juuri sellaisenaan oikeutettuja (alkaa itkettää). Ja joo, en ole megaäiti eikä minusta sellaista tule ja yritän nyt hyväksyä itseni sellaisenaan.

Ei nuo opinnot oikein etene muutenkaan... ne ovat ehkä sellainen henkireikä, että saa jotain muuta ajateltavaa kuin näitä kotijuttuja. Ja toisaalta veruke sille, että isompi on hoidossa. Minähän opiskelen!!! Tekstisi sai taas pään surraamaan, hyvällä tavallla.

 

["Tiinuli"]

Mulla tulee päällimmäisenä ajatuksena vihaa. Tää johtuu vaan siitä, et viet tarhapaikan, vaikka itse olet kotona ja voisit hoitaa poikaasi kotona. Itse sain lapselleni tarhapaikan TODELLA kaukaa kotoa, jonka takia pitää lapsen herätä 6 joka aamu et kerkeen 8 töihin. Tän takia mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka on itse kotona, mut vie lapsen silti tarhaan, oli kotona sit tilanne mikä tahansa.

Muuta muualle! Meidän tarhassa pienten puolella 14 paikkaa, tällä hetkellä hoitolapsia 10 joista ainoastaan 5 on kokoaikaista. Eli 5 päivää viikossa koko päivän. Revi siitä. Kannattaa miettiä missä kunnassa asuu niin ei tarvitse vihata niitä joilla elämäntilanne on raskas.

 

["eräs äiti"]

[QUOTE="vieras";21978537]Jos ei ole toimivia kerhopalveluita, mikä ettei.

Mutta eikö kaikilla ole jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän jaksamiseen liittyviä ongelmia ja elämässä vastoinkäymisiä? Jos on vaikeaa sairautta tms niin ymmärtää tuen tarpeenkin, mutta normaalielämään kuuluu kaikenlaista ylä- ja alamäkeä. Jollain tapaa ihmisistä on kadonnut sitkeys ja sisukkuus enkä tarkoita aloittajaa vaan ylensä. Heti on lapset päivähoidossa jos vähän masentaa tai ei jaksa useamman kanssa.

Nykyään sanotaan, että ongelmista voi puhua avoimemmin, mutta onko se johtanut siihen, ettei ihmiset jaksa enää kantaa vastuuta elämästään tai kestää arkea silloin kun se ei menekään ihan putkeen[/QUOTE]

Kyllä meillä varmasti on jaksamiseen liittyviä ongelmia. Olenkin itse yrittänyt toppuutella itseäni, että älä nyt liioittele. En tiedä, kuuluuko normaaliin elämään kohtukuolemaa vai ei, mutta se on kyllä aika usein mielessä ja välillä on vaikea nauttia vauvasta, kun mieli palaa siihen aikaan, jolloin vauva ei odotuksista huolimatta kotiin tullutkaan... Nyt taas tuli. Ilo ja suru menee jotenkin sekaisin ja tulee aivan kummallinen olo. En tiedä, vastaukseksi taisi olla enemmän yleistä mietintää kuin minulle suunnattu. Mutta joka tapauksessa jokaisen on se itse omalla kohdalla mietittävä, miten toimii. Yritän nyt toimia tällä valitsemallani tiellä

 

[Kismett]

Mulla on myös 2,5-vuotias päiväkodissa kahtena päivänä viikossa. Olen 8kk kanssa kotona.
Toimelias ja vilkas lapsi. Hyvä että saa puuhata ja leikkiä ja oppia toimimaan ryhmässä.

 

["eräs äiti"]

Mulla on myös 2,5-vuotias päiväkodissa kahtena päivänä viikossa. Olen 8kk kanssa kotona.
Toimelias ja vilkas lapsi. Hyvä että saa puuhata ja leikkiä ja oppia toimimaan ryhmässä.

näin. Mitäpä tehdä asiasta niin suurta ongelmaa. SE on juuri minua.

Kiitos kaikille vastanneille! On parempi mieli, enemmän ajatuksia ja kykyä hyväksyä asioita.

 

["Jenis"]

Sellaisia, että jos tarvitsee muutaman päivän viikossa ihan itselle ei kannattaisi lapsia tehdä ollenkaan.

Höpön löpön. Tolla periaatteella kukaan vanhempi ei saisi ikinä mennä päivätöihin jos pitää työstään - sehän on heti 5pv/viikko lapsilta pois, jossain sellaisessa hommassa josta itse nauttii.

 

["Jenis"]

... ja hyi minua, olen vielä ap:takin huonompi äiti - mulla ei oo takana mitään traumoja, jaksaisin vallan hyvin molempien lasteni kanssa kotona, ja SILTI mun vähän päälle 3-vuotias on 2 puolikasta päivää päikyssä per viikko. Oli tosin juuri 3kk kesälomalla ja muutenkin pitää päikystä vapaata, mutta silti. Pojalla säilyy paikka, mä saan välillä olla vain vauvan kanssa, ja kaikki on tyytyväisiä

 

["vieras"]

Aikoinaan vähän kummastelin, että miksi ihmiset jaksaa jauhaa tästä. Sitten tuli aika miettiä oman lapsen päivähoitoa. Kaikki paikat on täynnä minne lapseni voisin viedä ja paikkoja on tosi niukasti, koska tilaa pitää olla jo hoidossa olevien lasten sisaruksille. Olen leuka polvissa katsonut kuinka lähes joka toinen lapsi tuodaan hoitoon vaunujen kanssa. Äidit jatkaa päiväänsä vauvan kanssa ja muut lapset tuodaan hoitoon. Ei niistä jokainen voi olla jossain pahassa elämän tilanteessa ja miksi tehdä niitä lapsia kun ei jakseta hoitaa.

Nyt ollaan yhteiskunnassa tilanteessa, jossa jostain pitää säästää. Mä en voi ymmärtää millä oikeudella isommat sisarukset on hoidossa kun äiti on kokopäiväisesti kotona. Mielummin mä pitäisin sairaanhoidon tällä tasolla kuin lapset turhaan hoidossa.

Samoin on pistänyt silmään puistoissa ja muualla silmään se kuinka negatiivisesti isommat lapset suhtautuu pienempiin. Onko se nyt joku ihme kun vauva saa äidin huomion kokonaan kun itse joutuu hoitoon. Voin vaan kuvitella kuinka syrjäytetyltä lapsista tuntuu.

Tää subjektiivinen päivähoito oikeus on aivan humpuukia ja maksaa yhteiskunnalle aivan sairaasti. En vaan voi käsittää miksi pitää ylläpitää näin kallista systeemiä ja säätää muualta kun on pakko. Itsekästä toimintaa äideiltä, miksi tehdä lisää lapsia kun ne sysätään kuitenkin laitokseen hoitoon. Toivottavasti koko systeemi lopetetaan mahdollisimman pian.

 

[ei verrattavissa]

[QUOTE="eräs äiti";21978269]Siis tota enhän mä muutamaa päivää viikossa, vaan muutaman tunnin päivässä parina päivänä viikossa. VAuva on tässä kotona kokoajan. Joo, ihan mietin tuota samaa, mitä joku tuolla alempana kirjoitti, että muualla maailmassa 3-4 -vuotiaat menee jo ns. kouluun kuten ystävälläni Hollinnissa ja Ranskassa. Että jospa tämä olisi sitä meidän pikkumiehen koulua... [/QUOTE]

Joo ja jossain päin laitetaan 6vuotiaat avioon.

 

[No niinpäs niin]

[QUOTE="vieras";21978362]Ei pitäis lapsia sellaseen elämäntilanteeseen tehdä, ettei jaksa niitä ite hoitaa. Olkoonkin sitten väärä mielipide asiaan, mutta niin se vaan on. Toiset saattais tarvita sitä hoitopaikkaa lapselleen ja ei toi tee hyvää sille vanhemmalle lapselle.[/QUOTE]

No heh heh. Meinaatko että kaikki päivähoidot ja tarhat pitäisi lopettaa, ja vanhempien pitäisi hoitaa kaikki lapset täysin kotonaan?
Vai millä määrittelet sen, kuka sitten on oikeutettu lapsensa hoitoon viemään. Eikös se ole aika itsekästä mennä mielummin töihin, kun olla lapsensa kanssa kotona?
Tosiasiassa lapsilla on useimmissa hoitopaikoissa paljon hauskempaa ja hyödyllisempää, kun on leikkikavereita, koko ajan tekemistä, sosiaalisia kontakteja jne.... sen sijaan että kyhnöttää kaksin äidin/isän kanssa kotona eristyksissä.

 

[nedra]

Eiköhän se ole parasta kun tunnistaa oman jaksamisensa ja toimii sen mukaisesti eikä väsytä itseään kun yrittää tehdä niinkuin kuuluu.Mun poika käy kerhossa ja se pari tuntia kun hän on siellä ja jos vauva nukkuu pihalla,niin onhan se ihanaa kun saa tehtyä rauhassa jotain.=)

 

["vieras"]

Tuo esikoinen tarvitsee äitiään nyt enemmän kuin koskaan,ja jos hän tuolla tapaa saa itselleen paremman äidin,niin ongelmaa ei ole.

 

["mä"]

Musta tollaisia esim. seurakunnan kerho tyylisiä ratkaisuja vois kunnatkin harkita, vaikka pientä maksua vastaan (maksaahan päiväkotipaikkakin). Siis juuri näitä subjektiivisia hoitopaikkoja korvaamaan. Eli äiti jolla on pieni lapsi saisi isomman lapsen kerhoon vaikkapa 2-4 pvä/vkossa. Kestäisi se sitten vaikkapa 4-5h...tavallaan irrotettaisiin kokonaan tuosta päivähoitokuvioista. Jossain kunnissa kai tän tyyppisiä ratkaisuja onkin. Voi tosin olla että menis vähän villiksi tuokin kun aina löytyy ne jotka käyttää avuksi tarkoitettuja palveluja törkeästi väärin.

Joku apu vaan olis paikallaan äideille joita meinaa isompi väsy tai masis painaa. Ennen muinoin ihmisten tukiverkostot hoiti tuon avun tarjoamisen, mut nykyään eletään jo niin sulkeutuneessa yhteiskunnassa että tukiverkostot monella tosi heikot. Ja toki moni joutuu jo työn vuoksi muuttamaan etäälle tutuista/isovanhemmista jne. joista voisi olla apua.

 

[....]

On musta hieman hassua, että äiti on kotona lapsen kanssa ja lapsi hoidatetaan muualla. Tietysti kailla on omat tilanteensa ja henkiset valmiutensa jaksaa, mutta silti, jos haluaa lapsia elämäänsä ne pitäisi myös jaksaa ihan itse hoitaa. Nykyään ei jakseta/kestetä mitään, kaikkeen pitää saada tukea ja apua ja vastuuta siirretään pois kotoa ja niiltä jotka ovat ratkaisun lapsen hankinnasta tehneet.

 

["vieras"]

No heh heh. Meinaatko että kaikki päivähoidot ja tarhat pitäisi lopettaa, ja vanhempien pitäisi hoitaa kaikki lapset täysin kotonaan?
Vai millä määrittelet sen, kuka sitten on oikeutettu lapsensa hoitoon viemään. Eikös se ole aika itsekästä mennä mielummin töihin, kun olla lapsensa kanssa kotona?
Tosiasiassa lapsilla on useimmissa hoitopaikoissa paljon hauskempaa ja hyödyllisempää, kun on leikkikavereita, koko ajan tekemistä, sosiaalisia kontakteja jne.... sen sijaan että kyhnöttää kaksin äidin/isän kanssa kotona eristyksissä.

Määrittelen sen sillä, että lapselle on tarvetta saada hoitopaikka kun vanhemmat on TÖISSÄ! Jos toinen vanhempi on kotona, eikä jotain diagnoosia vanhemmalta löydy, niin silloin se on turhaa. Yhteiskunta maksaa turhaan itsensä kipeeksi siitä, että vanhemmat ei kykene enää hoitamaan lapsiaan. Vanhemmat voisi itse järjestää niille sitä virikettä ja sosiaallista toimintaa. Jotain rotia!!

 

[bud]

En jaksa ketju lukea, mutta mikset vie lasta kerhoon? Ei olis pk-paikka sitten pois joltakin, joka sitä enemmän tarvii.

 

["vieras"]

http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/n/NT00003892.html

 

[OTTAKAA SELVÄÄ]

En jaksa ketju lukea, mutta mikset vie lasta kerhoon? Ei olis pk-paikka sitten pois joltakin, joka sitä enemmän tarvii.

Ei päiväkotipaikka ole keneltäkään pois,hölmöt

 

[bud]

Ei päiväkotipaikka ole keneltäkään pois,hölmöt

No onhan, jos on kaikki paikat muutenkin kiven alla, niin kuin esim. täällä!! Joku työssäkäyvä vanhempi olis kiitollinen tuostakin paikasta, eikä tarttis enää jonottaa.

 

[viksi]

[QUOTE="vieras";21978826]Aikoinaan vähän kummastelin, että miksi ihmiset jaksaa jauhaa tästä. Sitten tuli aika miettiä oman lapsen päivähoitoa. Kaikki paikat on täynnä minne lapseni voisin viedä ja paikkoja on tosi niukasti, koska tilaa pitää olla jo hoidossa olevien lasten sisaruksille. Olen leuka polvissa katsonut kuinka lähes joka toinen lapsi tuodaan hoitoon vaunujen kanssa. Äidit jatkaa päiväänsä vauvan kanssa ja muut lapset tuodaan hoitoon. ..

...Toivottavasti koko systeemi lopetetaan mahdollisimman pian.[/QUOTE]

Minä olen juuri ehkä se sinun päiväkotisi äiti joka kärrää kohta 4vuotiaat kaksoset hoitoon "koko" päiväksi vaunujen kanssa ja jatkaa sitten vauvan ja vaunujen kanssa kotiin.

Sinä vain et tiedä, että kun haen kaksoset iltapäivällä klo 16 päiväkodista olen kolmen lapsen kanssa yksin koko illan ja laitan heidät myös yksin nukkumaan.

Puolison työpäivät ovat 6 päivää viikossa klo 8 - 22. REVI SIITÄ! Eli käytännössä olen kolmen alle 4 vuotiaan yksinhuoltaja nyt kun puolisoni paiskii projektityötään joka jatkuu vuoden. 1 vapaa päivä viikossa ja kaikki muut päivät poissa kotoa klo 8 - 22 välisen ajan.

Päiväkodin papereissa en kuitenkaan ole yksihuoltaja, vaikka todellisessa arjessa olenkin mitä lasten ja kodin ylläpitoon ja hoitoon tulee.

Asiat eivät aina ole sitä miltä sivulliselle näyttää.

 

["vieras"]

Ei päiväkotipaikka ole keneltäkään pois,hölmöt

On se mun verorahoista pois. Ota itse selvää paljoko rahaa menee siihen kun kunnat maksaa päivähoito paikoista, jotka on turhia! Systeemi kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Liian kallista maksaa siitä kun toiset "lataa akkuja".