V
"vieras"
Vieras
Heillä siis tilanne se että äiti lähti kouluun monien vuosien kotona olon jälkeen. Oli tosi arka jättämään lapsia yksinään silloin.
Lapset nyt ala-aste ikäisiä. Ja joutuvat melkein päivittäin olemaan enemmän tai vähemmän keskenään. Äidin koulunkäyntiin liittyy työharjoittelua ym. Eli käytännössä käy töissä. Ja koulussa aina sillon tällön. Ja isällä tosi epäsäännölliset työajat.
Ollaan tuon naapurin äidin kanssa kavereita. Ja ite oon edelleen kotona.
Tilanne vaan se että meidän lasten puhelin soi aamulla viimeistään kahdeksalta (ovat silloin jo ovella menossa kouluun). Käsketään meidän lapsia tulla hakemaan niitä vaikka he asuvat koulusta väärään suuntaan ja menevät tästä sitten ohi.
Ja melkein päivittäin myös sitä että joku meidän lapsista tulee koulusta ja kysyy että saako joku naapurin lapsista tulla meille kun äiti tai isä ei ole kotona. Varsinkin jos jonku lapsista pitäis olla ihan yksin kotona niin että sisarukset vielä koulussa tms. Tai puhelin soi että saako teille tulla. Ja vaikka sanoo että ei nyt kysellään et miksi ei ja millon saa.
Tänäänki tuli yks lapsista kysymään että saako tulla meille vaikka meidän isommat lapset ei ollu kotona. Leikki sit noiden alle kouluikäisten kanssa.
Tiedän että se oon minä joka laittaa stopin tuolle hyppäämiselle sitten kun hermot menee.
Tuntuu vaan että lapsia ei oo yhtään valmisteltu tuohon yksin jäämiseen. Mietin vaan että mitä sit kun tulee pimeät aamut ja illat..
Ja siis jos kaverille sanon tuosta niin varmaan saa komennettua niin etteivät tuu tänne. Mut minusta tuo on oire jostain kun tuntuu etteivät yhtään osaa ollaa keskenään kotonaan.
Lapset nyt ala-aste ikäisiä. Ja joutuvat melkein päivittäin olemaan enemmän tai vähemmän keskenään. Äidin koulunkäyntiin liittyy työharjoittelua ym. Eli käytännössä käy töissä. Ja koulussa aina sillon tällön. Ja isällä tosi epäsäännölliset työajat.
Ollaan tuon naapurin äidin kanssa kavereita. Ja ite oon edelleen kotona.
Tilanne vaan se että meidän lasten puhelin soi aamulla viimeistään kahdeksalta (ovat silloin jo ovella menossa kouluun). Käsketään meidän lapsia tulla hakemaan niitä vaikka he asuvat koulusta väärään suuntaan ja menevät tästä sitten ohi.
Ja melkein päivittäin myös sitä että joku meidän lapsista tulee koulusta ja kysyy että saako joku naapurin lapsista tulla meille kun äiti tai isä ei ole kotona. Varsinkin jos jonku lapsista pitäis olla ihan yksin kotona niin että sisarukset vielä koulussa tms. Tai puhelin soi että saako teille tulla. Ja vaikka sanoo että ei nyt kysellään et miksi ei ja millon saa.
Tänäänki tuli yks lapsista kysymään että saako tulla meille vaikka meidän isommat lapset ei ollu kotona. Leikki sit noiden alle kouluikäisten kanssa.
Tiedän että se oon minä joka laittaa stopin tuolle hyppäämiselle sitten kun hermot menee.
Tuntuu vaan että lapsia ei oo yhtään valmisteltu tuohon yksin jäämiseen. Mietin vaan että mitä sit kun tulee pimeät aamut ja illat..
Ja siis jos kaverille sanon tuosta niin varmaan saa komennettua niin etteivät tuu tänne. Mut minusta tuo on oire jostain kun tuntuu etteivät yhtään osaa ollaa keskenään kotonaan.
