Miksi ihmiset tekevät lapsia, jos eivät niitä halua kuitenkaan hoitaa ja lykkäävät heti päiväkotiin tms...?

[aina apinana]

Koko tämä järjestelmähän on ihan järjetön! Lapsia tehdään ja lykätään muiden hoidettavaksi heti, kun mahdollista. Elämä on valintoja ja kyllä lähes jokaisella on sekin vaihtoehto, että hoitaisi itse mukelonsa. *

Kokopäivähoidossa oleva lapsi on enemmän hoitajansa kanssa, kuin vanhempiensa (hereilläoloajastaan). Alkuun itkee ikävää, sitten kiintyy hoitajaansa niin, että ikävöi enemmän häntä kun äitiään. Sairasta!

Jos se työ on niin tärkeää ja ura niin oleellinen osa identiteettiä, miksi tehdä lapsia ollenkaan? Jos kaksi aikuista haluaa lapsen/lapsia, niin paljon että niitä on omaksi saatava, pitäisi jommankumman tai molempien olla valmiita niitä myös hoitamaan ja kasvattamaan.

Miten kukaan voi olla niin tyhmä, että väittää itselleen että olisi ok viedä pieni lapsi päivähoitoon? Siis lapsen kannalta. **

* Äkilliset ja odottamattomat kuolintapaukset tietysti asia erikseen.
** Terapiahoito nyt ei tähän liity mitenkään.

 

[km]

niinpä.

 

["jeps"]

Olen samaa mieltä. Eniten ihmetyttää nää, jotka menee hippulat vinkuen töihin lähes heti kun äloma loppuu. Lapsi ei osaa edes puhua tai liikkua kunnolla.

Ei kannata tehdä lapsia, jos ei ole taloudellista mahdollisuutta hoitaa niitä kotona.

 

[Huom harmaana]

here we go again.
Keksitkö ihan itse tämän asian (näitähän aloituksiahan on tällä ollutkin vasta parisen tuhatta jo tänäkin vuonna...). Älä jaksa. Anna ihmisten elää niinkuin he parhaaksi näkevät.

 

[Mummeliisa]

Luin joskus joltain palstalta ketjun jossa aloittaja kyseli, voiko jättää kolmikuukautisen vauvan isälleen hoitoon siksi aikaa kun äiti käy kakkalla.
Kysymys oli hilpeä mutta totaalisesti repeilin "parhaille" vastauksille tyyliin "On se nyt ihme, kun ensin pitää väen vängällä tehdä niitä kakaroita, mutta hetken päästä alkaa suolta kolottamaan ja aletaan hyppäämään vessassa ja lapsi hylätään vieraan hoitoon." Jne.

Tämän ketjun aloittaja taitaa olla vakavammalla mielellä (tai provolla?) liikenteessä, mutta jotenkin minulle silti tulee kovin tuo eka ketju mieleen.

 

[Snoopy]

Aika kärjistettyä kirjoitusta, mutta tarkoituksesi onkin ilmeisesti provosoida.

Mikä on se ikä jolloin hoitoonvienti sitten on sallittua? Onko vähän parempi vanhempi jos hoitopäiviä on vähemmän kuukaudessa tai hoitopäivät lyhyempiä? Onko työ mielestäsi vain tekosyy ettei tarvitse lapsiaan hoitaa? Kannattaako uhrata saavutettu elintaso (omistusasunto, auto, hyvä asuinpaikka, tms) hylkäämällä mahdollisesti kovalla työllä ja uhrauksillä hankittu hyvinpalkattu työpaikka?

Hieno homma, että joillain on mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona. On kovaa työtä sekin. Eipä tulisi mieleeni lähteä sinun valintaasi noin kovin sanoin arvostelemaan. Olen itse ollu hoidossa 6kk lähtien. En koskaan ole reagoinut mainitsemallasi tavalla, ja äitisuhteeni on mitä parhain. Onko sinulla siis ihan omakohtaista kokemusta?

 

[aina apinana]

here we go again.
Keksitkö ihan itse tämän asian (näitähän aloituksiahan on tällä ollutkin vasta parisen tuhatta jo tänäkin vuonna...). Älä jaksa. Anna ihmisten elää niinkuin he parhaaksi näkevät.

Niin, enhän minä voi siihen vaikuttaa miten muut elävät. On minulla silti oikeus sanoa mielipiteeni ääneen.

 

[vai?]

Se että lapsi menee päivähoitoon ei tarkoita etteikö lasta itse hoidettaisi.

 

[..]

Aloittaja kirjoittaa niin totta! Minusta vauvan päivähoitoon vienti on heitteelle jättö!

 

["elli"]

Samaa mieltä ap:n kanssa. Useat tuntemani äidit vielä ruikuttavat. että "pakko" mennä töihin, vaikka "haluaisin" olla kotona. Arvoista ja valinnoistahan näissä asioissa on kyse, ja lasten parhaasta pitäisi olla myös.

 

[Huom harmaana]

Niin, enhän minä voi siihen vaikuttaa miten muut elävät. On minulla silti oikeus sanoa mielipiteeni ääneen.

Tottakai on, mutta voisiko välillä keksiä jotain originellimpia mielipiteitä kuin tällaisen tusina-aloituksen. Tämän ketjun kulun kun osaa jo ulkoa...

 

[Snoopy]

Kehottaisin avaamaan silmät ja ottakaa selvää miten toimitaan esim. muualla Euroopassa ennenkuin rinnastetaan 10kk hoitoonvienti heitteillejättöön.

Vaikka kuinka kiillotatte sädekehiänne arvostelulla se ei nyt kolahda sitten mitenkään. Suomessa saa onneksi pitää niinkin pitkän vanhempainvapaan kuin 10kk asti.

 

["Syksy"]

Tottakai on, mutta voisiko välillä keksiä jotain originellimpia mielipiteitä kuin tällaisen tusina-aloituksen. Tämän ketjun kulun kun osaa jo ulkoa...

Voisitko itse keksi uusia, hauskoja ja trendikkäitä aloituksia? Aloittaja kirjoittaa täysin asiaa, eikä sitä diiba-daabaa mitä tämä palsta on pullollaan!

 

[ChloeEllen]

ärsyttävä aloitus - pakko sanoa..
Esikoinen meni hoitoon 1v10kk. täysipäiväkseksi. Ei ollut vaihtoehtoja kun oli asuntovelkaa suhteellisen reippaasti. Esikoinen nyt jo 5v, edelleen päivähoidossa eikä ole tästä mitenkään kärsinyt. On todella sosiaalinen. Oppi tosi pienenä kuivaksi (esimerkistä päiväkodissa). Osasi puhua ja kävellä kun aloitti hoidon. Oli pieni mutta reipas päiväkotilainen. en ole katunut. Tietenkin olisin hoitanut lapseni mielelläni kotona niinkuin varmaan 90% ihmisistä, mutta mielummin menin töihin, hoidin kunniallisesti asuntovelkaani mieheni kanssa, mahdollistin lapselle harrastuksia, pystyimme matkustamaan silloin tällöin ja vuokraamaan kesäisin mökin, mikä ei varmasti olisi ollut mahdollista kotihoidontuella..
Nyt kun pikkukakkonen on pilkkeenä jo silmäkulmassa, vielä kun ottaisi tullakseen, niin tiedän jo valmiiksi että lapsi joutuu menemään aikaisemmin päiväkotiin kuin esikoinen, mahdollisesti jo heti äitiysloman jälkeen vaikka mieheni tienaakin normaali duunaria himpun verran enemmän, enkä itsekään mikään huonotuloinen ole. Se on kuitenkin fakta että mikäli ei halua elää kaurapuurolla ja pikku kaksiossa pienten lasten kanssa vaan tämän kaiken ohella rakentaa itselleen kivitaloa, ei ole mahdollisuutta jäädä pidemmäksi aikaa kotiin, vaikka olisikin työssäkäyvä ja kohtuullisesti toimeen tuleva avomies.
Tottakai taas olisin mielellään kotona vuosikausia, mutta ei se päiväkotikaan niin paha paikka lapselle ole. Jos vaihtoehtona on eläminen pienessä kodissa kotiäitinä vuokralla hoitovapaalla puuroa syöden tai kohtuullisesti toimeentulevana työssäkäyvänä äitinä kivitalossaan niin valitsen ehdottomasti jälkimmäisen. Varmasti moni muukin.. Asiat eivät ole enää tänäpäivänä niin mustavalkoisia. Elämä on.

 

["tupuna"]

Omalta kohdaltani kommentoin sen verran, että 3 ensimmäisen lapsen kanssa olin kotona 7 vuotta yhteen putkeen. Lähdin opiskelemaan (oli nyt tai ei koskaan-tilaisuus) ja nuorin oli hoitoon mennessä 4 v. Kannatti, koska tuon opiskelun tuloksena mulla on vakituinen työ nyt ja alalla, jossa haluan olla.

Nyt olen äitiyslomalla ja hoitaisin mielelläni lapseni itse sinne ainakin 3 vuotiaaksi. Mutta mulla ei ole vahtoehtoja kuin palata töihin viimeistään ensi syksynä, raaka totuus on, että rahavarat ei anna olla kotona pitempään. Lapseni on kyllä jo silloin 1v 3 kk kuitenkin, mutta aivan liian pieni minun mielestä hoitoon. Elämäntilanteemme on aivan erilainen kuin ennen, joten en voi kotihoidontuelle jäädä vaikka haluaisin. Jos jostain voitan rahaa niin todellakin jään kotiin.

Aina ei voi valita, valitettavasti. Se ei ole niin yksinkertaista.

 

[mietipä]

No miksi niitä on hoidettava juuri itse jos on olemassa päivähoito? Lapsia on ennen hoitanut ympärillä oleva sosiaalinen verkosto kuten naapurit, suku jne tai sitten lastenhoitajat (varakkaammat). Se että lapset hoidetaan ihan kotona ilman että on muuta työtä on aika modernia.

Miksi kummassa lapsia saisi tehdä vain ne jotka on valmiit jäämään vuosiksi kotiin? Ihan ihme ajattelua teillä. Ei tuo ole edes mahdollista kaikille. Aikamoista syrjintää on se että lapset kuuluvat vain niille joilla on mahdollisuus ja halu olla kotona pitkään.

 

[km]

Kehottaisin avaamaan silmät ja ottakaa selvää miten toimitaan esim. muualla Euroopassa ennenkuin rinnastetaan 10kk hoitoonvienti heitteillejättöön.

Vaikka kuinka kiillotatte sädekehiänne arvostelulla se ei nyt kolahda sitten mitenkään. Suomessa saa onneksi pitää niinkin pitkän vanhempainvapaan kuin 10kk asti.

10kk? mun äitiysloma loppuu ainaki ku vauva on 8kk.

 

[aina apinana]

Aika kärjistettyä kirjoitusta, mutta tarkoituksesi onkin ilmeisesti provosoida.

Mikä on se ikä jolloin hoitoonvienti sitten on sallittua? Onko vähän parempi vanhempi jos hoitopäiviä on vähemmän kuukaudessa tai hoitopäivät lyhyempiä? Onko työ mielestäsi vain tekosyy ettei tarvitse lapsiaan hoitaa? Kannattaako uhrata saavutettu elintaso (omistusasunto, auto, hyvä asuinpaikka, tms) hylkäämällä mahdollisesti kovalla työllä ja uhrauksillä hankittu hyvinpalkattu työpaikka?

Hieno homma, että joillain on mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona. On kovaa työtä sekin. Eipä tulisi mieleeni lähteä sinun valintaasi noin kovin sanoin arvostelemaan. Olen itse ollu hoidossa 6kk lähtien. En koskaan ole reagoinut mainitsemallasi tavalla, ja äitisuhteeni on mitä parhain. Onko sinulla siis ihan omakohtaista kokemusta?

Väitätkö tosiaan muistavasi, miten reagoit, kun sinut 6kk iässä vietiin hoitoon? 6kk ei kylläkään tunne ikävää, koska ei vielä käsitä olevansa eri olento kuin äitinsä.

Minusta ihmisen pitäisi olla kykeneväinen valitsemaan, mikä on tärkeää. Jokasen lapsen pitäisi saada tuntea olevansa kaikista tärkein vanhemmalleen, edes toiselle niistä. Jos elintaso ja saavutettu työpaikka on tärkeämpi molemmille vanhemmille, pitäisi lapsi jättää hankkimatta. Lapsi ei kaipaa kahta autoa, uusimpia hienoimpia leluja, suurta taloa ja hienoa sisustusta. Hän tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa.

Lapsi ei ole pyytänyt päästä maailmaan, vaan vanhemmat ovat hänet tänne halunneet. Silloin vanhempi on se, jonka tulisi tehdä uhrauksia, ei lapsen.

 

[...]

suositteletko minulle sitten sossun puoleen kääntymistä vai mitä? työpaikka kun kuitenkin on, ja kotihoidontuella ei yh tule _mitenkään_ toimeen lapsen kanssa kotona.

 

[aina apinana]

Tottakai on, mutta voisiko välillä keksiä jotain originellimpia mielipiteitä kuin tällaisen tusina-aloituksen. Tämän ketjun kulun kun osaa jo ulkoa...

Ja silti sinua kiinnostaa?

 

["vieras"]

Ja se kaihertaa sun persettäs?!Koska?! Me sun kotona lusmuilus maksetaan, me työssäkäyvät joten naama kii.

 

[Huom harmaana]

suositteletko minulle sitten sossun puoleen kääntymistä vai mitä? työpaikka kun kuitenkin on, ja kotihoidontuella ei yh tule _mitenkään_ toimeen lapsen kanssa kotona.

Ei kun sinä et olisi saanut alunperinkään tehdä sitä lasta. Pitää katsos etukäteen varmistua, että on taloudellinen mahdollisuus jäädä hoitamaan lasta kotona. = )
Voi elämä tätä palstaa ja mammojen rajoittunutta maailmankatsomusta. Pienet on piirit, jos jaksaa päivästä toiseen ihmetellä muiden ihmisten valintoja.

 

[dc]

Montahan sivua tästäkin taas väännetään??

Miten ihmeessä alottaja voi olla niin kapeakatseinen ja suoraan sanottuna tyhmä, kun ei ymmärrä että aina se lapsen hoitoon vienti ja töihin meno ei ole "valinta". Ei kaikki halua kasvattaa lapsiaan kaupungin vuokrakolhoosissa betonin keskellä, kas kun toiset tykkää että on siisti koti kohtuullisen hyvällä asuinalueella (ei, tälläkään ei tarkoiteta mitään Westendia, mutta eipähän ainakaan ole narkkeja joka kulmalla myöskään), lapsilla mahdollisuus harrastaa muutakin kuin käpylehmiä ja ooh, jopa vaatteet päällä.

Suomessa kun joutuu ihan peruselintason turvatakseen käymään töissä. Ei tässä mitään etelänmatkoja tulla tekemään, ikinä. Vaikka töissä ollaankin ja lapset hoidossa. Mutta jommankumman vanhemman kotiin jäänti merkkaisi muuttoa vuokraslummiin (eikä asumismenot edes oleellisesti laskisi), lapselle muuttoa tutuista ympyröistä, kavereista, joka kuukausi varmaan kerjättäisiin kadulla ja toivottaisiin pientä ihmettä että saadaan edes ruoka pöytään. Se 300euron hoitotuki kun ei ihmeitä tee, kahden duunarin taloudessa. Kyllä, jos mieheni tienaisi 6000€ niin varmasti jäisin kotiin, mutta kas kun tuli rakastuttua köyhään duunariin. Oma valinta sekin tietysti, tarviikin lähteä katsomaan löytyisikö tuolta jotain miljonääriä

Mutta antaa olla, ap on ilmeisesti päättänyt että tietää jokaisen tulotasot ja elämäntilanteet niin hyvin että on varaa moralisoida.

 

[..]

ärsyttävä aloitus - pakko sanoa..
Esikoinen meni hoitoon 1v10kk. täysipäiväkseksi. Ei ollut vaihtoehtoja kun oli asuntovelkaa suhteellisen reippaasti. Esikoinen nyt jo 5v, edelleen päivähoidossa eikä ole tästä mitenkään kärsinyt. On todella sosiaalinen. Oppi tosi pienenä kuivaksi (esimerkistä päiväkodissa). Osasi puhua ja kävellä kun aloitti hoidon. Oli pieni mutta reipas päiväkotilainen. en ole katunut. Tietenkin olisin hoitanut lapseni mielelläni kotona niinkuin varmaan 90% ihmisistä, mutta mielummin menin töihin, hoidin kunniallisesti asuntovelkaani mieheni kanssa, mahdollistin lapselle harrastuksia, pystyimme matkustamaan silloin tällöin ja vuokraamaan kesäisin mökin, mikä ei varmasti olisi ollut mahdollista kotihoidontuella..
Nyt kun pikkukakkonen on pilkkeenä jo silmäkulmassa, vielä kun ottaisi tullakseen, niin tiedän jo valmiiksi että lapsi joutuu menemään aikaisemmin päiväkotiin kuin esikoinen, mahdollisesti jo heti äitiysloman jälkeen vaikka mieheni tienaakin normaali duunaria himpun verran enemmän, enkä itsekään mikään huonotuloinen ole. Se on kuitenkin fakta että mikäli ei halua elää kaurapuurolla ja pikku kaksiossa pienten lasten kanssa vaan tämän kaiken ohella rakentaa itselleen kivitaloa, ei ole mahdollisuutta jäädä pidemmäksi aikaa kotiin, vaikka olisikin työssäkäyvä ja kohtuullisesti toimeen tuleva avomies.
Tottakai taas olisin mielellään kotona vuosikausia, mutta ei se päiväkotikaan niin paha paikka lapselle ole. Jos vaihtoehtona on eläminen pienessä kodissa kotiäitinä vuokralla hoitovapaalla puuroa syöden tai kohtuullisesti toimeentulevana työssäkäyvänä äitinä kivitalossaan niin valitsen ehdottomasti jälkimmäisen. Varmasti moni muukin.. Asiat eivät ole enää tänäpäivänä niin mustavalkoisia. Elämä on.

MATERIAA, MATERIAA ja lisää materiaa!!!!!! Lapsista viis kunhan minulla on ja lisää saan lisää!

 

[hup]

Meillä lapset ovat olleet noin 1-vuotiaasta lähtien hoidossa. Olemme löytäneet ihanan perhepäivähoitajan, josta todella on tullut tärkeä aikuinen lastemme elämään, kiintymykseltäkään ei ole voitu välttyä. Uskallan kuitenkin väittää, että me vanhemmat olemme edellleen lapsillemme ne tärkeimmät.

Elämä on toki täynnä valintoja. Meille yksi valinta on ollut tuvata myös taloudellinen hyvinvointi eri-ikäisille lapsillemme. Emme myöskään usko täysin tämän suomalaisen kotihoitoa ihannoivan ajatusmallin olevan se ainoa oikea. Ainakin tällä hetkellä väittäisin, että perheessämme kasvaa tasapainoisia, sosiaalisa ja reippaita lapsia.