Mikä siinä on että ne lemmikit heivataan heti kun lapsia tulee taloon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Ennen vauvaa se koira on äitin kulta, ja vauvan jälkeen sitten heivataan se noin vaan kun muutto tulee (niinkuin vanha tavara). Onko ne teille jotain lapsen korvikkeita vai?
 
No monelle ehkä on. Jotkut taas ei jaksa elämää pienen lapsen ja lemmikin (varsinkin koiran) kanssa varsinkin jos se koira ei ole parhaalla mahdollisella tavalla peruskoulutettu.
 
Niissä kahdessa tapauksessa missä tiedän että koirasta on luovuttu vauvan jälkeen, syy on ollut se että koira on alkanut käyttäytyä uhkaavasti lasta kohtaan.
 
meilä taas koira määrä on lisääntyny lasten myötä. nomi tuttu ja sukulainen sano että koska viettä sisäkoiran piikille? kattoin hieman hittksi että anteeksi mitä? vastasin piruuttaniki että meile on tulossa toinen sisäkoira heti ku lapsi syntyy. yks jopa tarjoutu viemään koiran piikille :O sen jälkeen tehtiin varsin selväksi että koira pysyy talossa ja uusia koiria tulee, lapset ei ole este sille mitenkään. meinasivat että lapsi saa pöpöjä koirasta ta ikoira puree,litistää, satuttaa vauvaa... hevon paskat sanon mie
 
[QUOTE="vieras";22108410]Koiran agressiivisuus asia erikseen. Kyse on usein ihan tavallisista koirista ja kissoista joissa ei mitään vikaa ole.[/QUOTE]

Sinänsä ikävää että elukat heivataan mäelle, MUTTA toisaalta kyllä mä luulen ett ne elukat on onnellisempia uudessa kodissa kuin mitä olisivat siinä vanhassa kodissa jossa niistä ei enää samalla tapaa välitetä/niille ei ole aikaa.
 
Ihmettelen samaa. Pari vuotta sitten tuli pelastettua vauvaperheestä kaksi kissaa, jotka olisivat muuten joutuneet piikille. Ja kissoista luopumisen syy oli tosiaan vaan se, ettei ollut enää aikaa kissoille...
 
meilä taas koira määrä on lisääntyny lasten myötä. nomi tuttu ja sukulainen sano että koska viettä sisäkoiran piikille? kattoin hieman hittksi että anteeksi mitä? vastasin piruuttaniki että meile on tulossa toinen sisäkoira heti ku lapsi syntyy. yks jopa tarjoutu viemään koiran piikille :O sen jälkeen tehtiin varsin selväksi että koira pysyy talossa ja uusia koiria tulee, lapset ei ole este sille mitenkään. meinasivat että lapsi saa pöpöjä koirasta ta ikoira puree,litistää, satuttaa vauvaa... hevon paskat sanon mie

Koira litistää vauvaa?!? Jep, jep...mahtaa olla mein muksut aika littania, kun niitä on sitten jo 6 koiran voimalla litistetty ja seitsemäs koira on tulossa taloon ensi vuonna.
 
Mieheni sukulaiset olettavat, että koiramme menee piikille kun perheen lisäystä saadaan, ei onneksi ole kummallakaan meistä sellainen käynyt edes mielessä. Aina ei ymmärrä ihmisten ajatus maailmaa...
 
Sinänsä ikävää että elukat heivataan mäelle, MUTTA toisaalta kyllä mä luulen ett ne elukat on onnellisempia uudessa kodissa kuin mitä olisivat siinä vanhassa kodissa jossa niistä ei enää samalla tapaa välitetä/niille ei ole aikaa.

Joo jos kaikille vaan löytyisi se uusi HUOLEHTIVA koti... siinähän se ongelman ydin. Eikä tee koirallekkaan hyvää jos se joutuu monta kertaa vaihtamaan laumaansa.
 
muistan kun meidän esikoinen syntyi 15v sitten. sukulaiset kysyi että mitä me nyt enää tehdään kissalla ja koiralla kun meille lapsi syntyi.. no ne kisu ja koira on jo kuollu (ihan vanhuuttaan) ja uusia on tullu tilalle.
 
[QUOTE="vieras";22108443]Joo jos kaikille vaan löytyisi se uusi HUOLEHTIVA koti... siinähän se ongelman ydin. Eikä tee koirallekkaan hyvää jos se joutuu monta kertaa vaihtamaan laumaansa.[/QUOTE]

Ei ole ollenkaan huono vaihtoehto viedä koiraa piikille, jos näyttää siltä ettei hyvää kotia löydy.

Ei se koira siitä piikistä kärsi, koska ei se sitä ymmärrä.

Mä olen ottanut meille monta elämän runnomaa koiraa ja tämä toisiksiviimeisin yksilö on koira, jolle me ollaan sen 7. perhe. Ei tulis mieleenkään enää laittaa sitä eteenpäin, jos jouduttais pitovaikeuksien vuoksi (mikä tosin ei ole mahdollista) siitä luopumaan. Kyllä se ois piikin paikka.
 
Ei kaikki lemmikkiä ottaessa tiedä, millaista elämä on lemmikin ja vauvan kanssa. Elämä yllättää silläkin saralla joskus. Parempi on yrittää etsiä parempi koti kuin pitää sitten lemmikkiä kotona jossa kukaan ei oikein välitä.

Olisin myös huolissani niistä vanhemmista jotka ottavat lemmikkejä lapsille eivätkä valvo mitenkään niiden hoitoa. Iso koira talutushihnassa ja taluttajana pieni tyttö, ei hyvä. Tai kissa perheessa joka on täynnä raisuja lapsia joille kukaan ei ole opettanut että eläintä pitää kunnioittaa.
 
Eräs yh äiti vei 2 vuotiaan sakemannin piikille (ei siis etsinyt edes toista kotia), koska aika ei kuulema riittänyt koiran hoitoon/koulutukseen. Parin vuoden päästä oli onnellinen chihuahuan omista, juu tää pienempi koira ei sitten varmaan aikaa tarvitse.
 
Kun odotin esikoistani, neuvolan täti kehoitti luopumaan kissastani. Kun kuulemma ovat arvaamattomia ja voivat tukehduttaa vauvan...Katinkontit! Kisu ei koskaan tehnyt vauvalle mitään, nätisti nukkuin vieressä :) Ei ollut mustasukkainen koska sai säilyttää asemansa. Huolehdin siitä, että se sai yhtä hyvää hoitoa ja rakkautta kuin ennenkin.

Tätä ongelmaa ei olisi, jos vain AIDOSTI eläinrakkaat ihmiset ottaisivat lemmikkejä. Mutta monet ottavat lemmikin vain lapsen korvikkeeksi ja kun perheenlisäystä sitten tulee, on lemmikki yhtäkkiä tarpeeton. Ja kyllä koirat pitäisi kouluttaa kestämään muutoksia laumaassaan, ettei sitten tule ongelmakäyttäytymistä kun tulee uusi perheenjäsen.
 
No kato, ennen omia lapsia niihin elukoihin on voinut purkaa sitä itsekästä hoivaviettiään ja kun kakarat tehdään, ei tarvita enää niitä elukoita siihen tielle pyörimään kun hoivavietin saa tyydytettya niillä omillakin kakaroilla ja onhan se samperit sit edessäkin siinä koko ajan kun omiinkin kakaroihin menee hermot niin ei siinä viitti jaloissa mitään karvasia kattella. Ja saahan niistä kaikenmaailman listeriat, ja chihuahuatkin raatelee vauvoja, ja kun naapuritkin sanoo ettei elukoita saa sit enää pitää kun vauva tulee taloon ja silleen.
 
Ei ole ollenkaan huono vaihtoehto viedä koiraa piikille, jos näyttää siltä ettei hyvää kotia löydy.

Ei se koira siitä piikistä kärsi, koska ei se sitä ymmärrä.

Mä olen ottanut meille monta elämän runnomaa koiraa ja tämä toisiksiviimeisin yksilö on koira, jolle me ollaan sen 7. perhe. Ei tulis mieleenkään enää laittaa sitä eteenpäin, jos jouduttais pitovaikeuksien vuoksi (mikä tosin ei ole mahdollista) siitä luopumaan. Kyllä se ois piikin paikka.

Olen jokseenkin eri mieltä. Vaikka se koira ei piikistä mitään ymmärrä, on mielestäni väärin viedä terve eläin piikille, vain koska ei itse VIITSI siitä enään huolehtia. Saa olla aika kolossa elänyt olla jos ei ole kuullutkaan eläintä hankkiessaan esim. koiran vievän paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, ja vievän myös silloin vaikka lapsia tulee. Ja jokainen varmasti on myös kuullut siitä että saattaa olla kykenevä saamaan niitä lapsia jonain päivänä. Se on vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä, ihmisen itsekkyyttä.
 
[QUOTE="vieras";22108485]Olen jokseenkin eri mieltä. Vaikka se koira ei piikistä mitään ymmärrä, on mielestäni väärin viedä terve eläin piikille, vain koska ei itse VIITSI siitä enään huolehtia. Saa olla aika kolossa elänyt olla jos ei ole kuullutkaan eläintä hankkiessaan esim. koiran vievän paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, ja vievän myös silloin vaikka lapsia tulee. Ja jokainen varmasti on myös kuullut siitä että saattaa olla kykenevä saamaan niitä lapsia jonain päivänä. Se on vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä, ihmisen itsekkyyttä.[/QUOTE]

Tietenkin on väärin lopettaa nuori, terve eläin oman viitsimättömyytensä vuoksi. Mutta parempi se silti on, kuin että koira laitettaisiin kiertoon.

Pakko kuitenkin senverran tuohon muuhun osioon kommentoida, että mä en tiennyt että kun saan lapsen, niin jään yh:ksi, sairastun masennukseen ja olen joinakin aamuina niin loppu että itken koko päivän enkä tahdo jaksaa nousta edes sängystä ylös. Mä jotenkin vaan pötkin tuolloin eteenpäin ja sain koiran pidettyä puoliväkisin. Jäkikäteen pitää kyllä myöntää että sen koiran olisi ollut parempi olla tuolloin uudessa, paremmassa kodissa.

Ei se aina ole viitsimisestä kiinni. Mä pystyn erittäin hyvin ymmärtämään jos joku ei kykene koiraa pitämään siinä tilanteessa jossa itse olin.
 
Tietenkin on väärin lopettaa nuori, terve eläin oman viitsimättömyytensä vuoksi. Mutta parempi se silti on, kuin että koira laitettaisiin kiertoon.

Pakko kuitenkin senverran tuohon muuhun osioon kommentoida, että mä en tiennyt että kun saan lapsen, niin jään yh:ksi, sairastun masennukseen ja olen joinakin aamuina niin loppu että itken koko päivän enkä tahdo jaksaa nousta edes sängystä ylös. Mä jotenkin vaan pötkin tuolloin eteenpäin ja sain koiran pidettyä puoliväkisin. Jäkikäteen pitää kyllä myöntää että sen koiran olisi ollut parempi olla tuolloin uudessa, paremmassa kodissa.

Ei se aina ole viitsimisestä kiinni. Mä pystyn erittäin hyvin ymmärtämään jos joku ei kykene koiraa pitämään siinä tilanteessa jossa itse olin.

Tapaus taas erikseen. Nyt on tosiaan kyse ihan ihmisistä jotka elää ns. normielämää, ovat terveitä, on tukiverkkoa jne. On vaan kivempi maatta illalla soffalla kuin viedä koira kuselle. Tosin 2 vuoden jälkeen saatetaan taas ottaa uus koira kun onhan ne niiin söpöjä, ainakin pennut
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näinkin;22108466:
Eräs yh äiti vei 2 vuotiaan sakemannin piikille (ei siis etsinyt edes toista kotia), koska aika ei kuulema riittänyt koiran hoitoon/koulutukseen. Parin vuoden päästä oli onnellinen chihuahuan omista, juu tää pienempi koira ei sitten varmaan aikaa tarvitse.

No kahdessa vuodessa ihmisen tilanne ehtii muuttua moneen kertaan. Muuttuvista elämäntilanteista, mihin ei itsekään voi vaikuttaa,"chef" esimerkin jo tuossa kirjoittikin... Ja hyvä, että tämän eräs yh-äiti oli onnellinen. Koira on kuitenkin vain koira. Sä itse tuolla ymmärtämättömyydelläsi laitat mielummin eläimen hyvinvoinnin ja onnellisuuden ihmisen edelle. Ei sekään ihan tervettä ole!
 
[QUOTE="vieras";22108529]Tapaus taas erikseen. Nyt on tosiaan kyse ihan ihmisistä jotka elää ns. normielämää, ovat terveitä, on tukiverkkoa jne. On vaan kivempi maatta illalla soffalla kuin viedä koira kuselle. Tosin 2 vuoden jälkeen saatetaan taas ottaa uus koira kun onhan ne niiin söpöjä, ainakin pennut[/QUOTE]

No sä nyt et ihan kuulosta ihmiseltä jolle tekisi mieli ekana kertoa omasta masennuksestaan. Just tuollaisille mä ainakin olisin vaan, että "Ihan hyvin menee." ;)
 
Kun esikoista odotin niin miehen sukulaiset odotti että koira lähtee kun vauva tulee. No mulla oli rv 37 niin taloon tuli alaskanmalamuutin pentu, ihana pikku riiviö :D Olihan se näky kun minä ison mahani kanssa kontin lattialla pennun kanssa ja "opetin" leikkimään "oikein" eli ei käytetä hampaita ihmiseen vaan ainoastaan leluihin. Meillä ei koskaan ole ollut ongelmia koirien ja lasten yhteiselämässä, säännöt on selvät kaikille joten ei ole ongelmia. Jokaisella on oma paikka perheessä. Nyt meillä on kolme koiraa eli malamuutin jälkeen tuli vielä saksanpaimenkoira ja edelleen hyvin on porskuttanut, meidän vanhin koira (kiinanpalatsikoira/villakoira) täytti juuri 12v ja aina vaan se on mamman oma kulta :heart:
 

Yhteistyössä