On mulla helmi miehenä. Vai mitäpä olette mieltä tästä:

[tällaista meillä tänä iltana]

Mies oli lähdössä nukkumaan, minä katsoin vielä telkkaria. Sanoin sille, että laitatko nuo pyykit kuivumaan mennessäsi (eikä niitä ollut paljon). Laitan ne aina itse 90 % ajasta kun miestä ei saa niitä ikinä laittamaan. No ei hän jaksa, väsyttää. Kysyin, että väsyttää minuakin monesti, mutta silti ne on laitettava. Siitähän se sota syntyi. Kuulema hän tekee niin paljon muuta, että ei tarvi enää pyykkejä laittaa. Kysyin, että enkö minä sitten tee muuta. Mutta siitä ei ole kysymys. Se nyt vaan ei halua laittaa pyykkejä. Ei sanonut näin, mutta niinhän se on. Minua ottaa aivoon tämä, mutta tavallisesti en sano mitään, teen pyykkihuollon vain itse. Nyt pitkästä aikaa pyysin laittamaan ne pyykit. Niin ei. Monen monta kertaa olen itse kaiken muun päälle väsyneenä laittanut pyykit kuivumaan ja laittanut tietty kuivat paikoilleen.

Lopulta se meni siihen, että mies suuttui, löi vessan oven täysiä kiinni (asutaan rivarissa), otti pyykkikorin ja marssi yläkertaan ja paiskasi makkarin oven kiinni (makkarissa pyykinkuivaustelineet). Lapsihan siitä kovasta äänestä tietysti heräsi. Kävin sanomassa miehelle, että nyt herätit lapsen, mene sitten sen luo. Mies huusi, että en varmasti mene, mene itse. Sanoin, että en mene kun kerta itse herätit tuollaisella paiskomisella. Mies sanoi, että ok, menen lapsen luo, mutta sinä kyllä laitat sitten pyykit. Sanoin, että ei onnistu, saat mennä lapsen luo ja laittaa pyykit. Tulin takaisin alakertaan ja lapsi itki jotain minuutin kunnes mies meni sinne. Tultuaan lasten huoneesta mies tuli alakertaan huutamaan, että "minkälainen äiti sinä oikein olet!? On niin iso ego, ettei voi mennä lapsen luo kun tämä itkee!" Sanoin, että oleppa hiljempaa, jos herätät lapsen taas niin saat mennä sinne uudestaan. Siitä mies suuttui niin, että löi telkkarin kiinni ja veti digiboxin johdon seinästä. Lähdin laittamaan johtoa uudelleen seinään niin mies yritti ottaa digiboxin kokonaan pois paikoiltaan. Työnsin miehen kauemmaksi, jolloin hän läimäisi kädessään olleen lapsen märän paidan naamalleni ja paineli yläkertaan karjuen jotain.

Että tässä ollaan, on tosi voittajaolo. Kivoja uusia puolia löytyy miehestä vuosien jälkeen. Nyt se mököttää tuolla makkarissa ja minä olen lamaantuneena alakerrassa Tai tuskin se edes ajattelee tehneensä mitään väärin ja nukkuu onnellisena. Munhan syytä tämä kaikki oli kun pakotin laittamaan ne pyykit kuivumaan ja olen niin paska äiti, etten mene lapsen luo kun hän herää itkemään kun isä paiskoo ovia. Olen kyllä aika lamaantunut.

 

[Snoopy]

No johan riita repes

Mikä mahtoi mieheen mennä, aika tökeröä käytöstä!?

Mä en kyllä pyytäisi miestä tekemään kotitöitä kun on menossa nukkumaan. Ei kyllä sittenkään oikeuta tuollaisen älämölöön. Jospa älyäisi pyytää anteeksi....?

 

["jaako"]

No se nyt vaan oli varmaankin miehen mielestä kaukea katastrofi, että joutui laittamaan pyykit. Takaraivoon hiipi samalla pelko siitä, että hän joutuu usein laittamaan pyykit tästä lähtien jos siihen kerran suostuu. Lisäksi teillä taisi olla hieman patoutuneita negatiivisia tunteita.

Ei mieskään silti mitenkään onnellisena nuku, vaan on tyytyvinen vasta kun asia on sovittu. Mutta miehelle ei ole niin väliä vaikka sopiminen tapahtuisi joskus myöhemmin. Nainen haluaisi sopia ennen uutta aamua.

 

[aloittaja]

No johan riita repes

Mikä mahtoi mieheen mennä, aika tökeröä käytöstä!?

Mä en kyllä pyytäisi miestä tekemään kotitöitä kun on menossa nukkumaan. Ei kyllä sittenkään oikeuta tuollaisen älämölöön. Jospa älyäisi pyytää anteeksi....?

Saa nähdä kuin käy.. epäilenpä, että yrittää painaa villasella koko jutun niin kuin aiemminkin riidoissa. Ja niitä pyykkejä ei todellakaan ollut paljon ja en ole sitä pyytänyt laittamaan pyykkejä aikoihin. Aina latelee miljoona vastalausetta niin olen antanut olla. Viimeksi pyysin joskus kuukausi sitten kun itselläni oli hirveästi kouluhommia. Niin hän sitten laittoi paidat kuivumaan, mutta ei suostunut pikkupyykkejä laittamaan. Itse ne oli laitettava puoliunessa myöhään yöllä kaikkien tehtävien jälkeen. Joten en kyllä kohtuuttomasti sitä pyydä pyykkejä laittamaan. En tiiä olisko laittanut tänään suosiolla jos olisin tehnyt kouluhommia telkkarin katselun sijaan... veikkaan, että ei olisi.

 

["vieras"]

Ikävää. Stressiä ja väsyä on varmasti teillä molemmilla. Miehesi käytös ei todellakaan ollut aikuismaista, eikä ole puolusteltavissa. Älä sinä kuitenkaan jatka provosoitumalla tai provosoimalla. Unohda tilanna ja katso eteenpäin. Luultavasti miestäsi kaduttaa ja harmittaa tilanne, vaikka hän ei sitä sinulle näyttäisikään.

Teidän täytyy keskustella kotitöiden jakamisesta ja muista perusasioista, joskus kun ette ole niin väsyneitä, esim. silloin jos lapsenne nukkuu päiväunia. Älkää antako tilanteiden kärjistyä. Ne kotityöt kannattaa tehdä loppuun ennen tv:n katselun aloittamista, teki sen kulloinkin kumpi hyvänsä.

Vastaavan tyyppisiä tilanteita tapahtuu luultavimmin monissa väsyneissä ja stressaantuneissa lapsiperheissä. Teidän tarvitsee nyt organisoida aikaanne uudelleen ja luoda yhteisiä pelisääntöjä. Olisi tärkeää löytää yhteistä aikaa koko perheen kesken ja yhteisiä hetkiä kahdestaan parisuhteellenne.

nimimerkki: "se hyvä puoli mun kannalta, että muistutit mulla olevan lapsen haalarit edelleen pyykkikoneessa märkänä, mieheni ollut nukkumassa jo kauan aikaa"

 

[aloittaja]

[QUOTE="jaako";22260371]No se nyt vaan oli varmaankin miehen mielestä kaukea katastrofi, että joutui laittamaan pyykit. Takaraivoon hiipi samalla pelko siitä, että hän joutuu usein laittamaan pyykit tästä lähtien jos siihen kerran suostuu. Lisäksi teillä taisi olla hieman patoutuneita negatiivisia tunteita.

Ei mieskään silti mitenkään onnellisena nuku, vaan on tyytyvinen vasta kun asia on sovittu. Mutta miehelle ei ole niin väliä vaikka sopiminen tapahtuisi joskus myöhemmin. Nainen haluaisi sopia ennen uutta aamua.[/QUOTE]

Joskus hän muuten onkin sanonut tuollaista! Että kun hän kerran teki tämän asian niin joutui sitten tekemään joskus muulloinkin. Että on se kauheaa kun joutuu tekemään tuollaisia kotihommia! Kyllä se joskus niitä pyykkejä laittaa, mutta tosiaan mulla ne on 90% ajasta.

Kyllä tuo on ihan onnellinen vaikkei tätä sovita mitenkään. Monesti kun riidellään niin se menee niin, että selvittämättä jää. Eikä se vaivaa miestä ollenkaan. Seuraavana päivänä ollaan kuin normaalisti, ei tietoakaan mistään riidasta. Jos siitä muistutan niin uusi riita alkaa. Mutta katselen miten käyttäytyy huomenna, olen kyllä kylmän kohtelias niin kauan, että pyytää anteeksi. Tuskin se kuitenkaan edes tajuaa miksi olen sellainen, kyselee vain, että mikäs nyt on (jos edes välittää) ja kun sanon syyn niin varmasti kääntää sen taas minun syykseni. Vi-tut-taa.

 

[Snoopy]

Mun pinna kiristyy jos kotitöitä jää illaksi tai aamuksi rästiin. En nyt ihan tuolla tavalla tuo ärsytystä ilmi sentään...

Pyrin organisoimaan kaikki hommat niin että pyhitän illat vain oleiluun. Esim.pyykkikone ei laula enää illalla eikä tiskikone jää tyhjentämättä. Mikään ei v*ta minua yhtä lailla kuin tyhjentämätöm tiskikone aamulla -> melkein koko päivä pilalla. Ajankäytön ja kotitöiden järjestelyistä huolimatta tulee väsyneenä tai stressaantuneena lauottua kaikkea älytöntä puolin toisin. Ylilyöntejäkin sattuu.

Ota vakavasti puheeksi miehen kanssa kotitöiden jakaminen ja asiat jotka sinua nyt harmittavat kun mies on rauhoittunut tästä episodista.

 

[V.U.ry]

Mun miehellä on parta. En tiedä meneekö se meriittinä, mutta se kutittaa kivasti.

 

[aloittaja]

[QUOTE="vieras";22260383]Ikävää. Stressiä ja väsyä on varmasti teillä molemmilla. Miehesi käytös ei todellakaan ollut aikuismaista, eikä ole puolusteltavissa. Älä sinä kuitenkaan jatka provosoitumalla tai provosoimalla. Unohda tilanna ja katso eteenpäin. Luultavasti miestäsi kaduttaa ja harmittaa tilanne, vaikka hän ei sitä sinulle näyttäisikään.

Teidän täytyy keskustella kotitöiden jakamisesta ja muista perusasioista, joskus kun ette ole niin väsyneitä, esim. silloin jos lapsenne nukkuu päiväunia. Älkää antako tilanteiden kärjistyä. Ne kotityöt kannattaa tehdä loppuun ennen tv:n katselun aloittamista, teki sen kulloinkin kumpi hyvänsä.

Vastaavan tyyppisiä tilanteita tapahtuu luultavimmin monissa väsyneissä ja stressaantuneissa lapsiperheissä. Teidän tarvitsee nyt organisoida aikaanne uudelleen ja luoda yhteisiä pelisääntöjä. Olisi tärkeää löytää yhteistä aikaa koko perheen kesken ja yhteisiä hetkiä kahdestaan parisuhteellenne.

nimimerkki: "se hyvä puoli mun kannalta, että muistutit mulla olevan lapsen haalarit edelleen pyykkikoneessa märkänä, mieheni ollut nukkumassa jo kauan aikaa"[/QUOTE]

Nuo pyykit tuli vasta valmiiksi niin ei voinut laittaa aiemmin. Minä muuten laitoin aiemman koneellisen kuivumaan... Meillä ei ole minkäänlaisia sopimuksia kotitöistä kun yleensä menee ihan ok. Mieskin laittaa joskus jopa ihan oma-aloitteisestikin astioita koneeseen ja joskus harvoin imuroikin ihan oma-al. Mutta nämä pyykit. Ja ihan oikeasti en edes ajattele, että miehen pitäis niitä laittaa 50/50, mutta olis nyt kiva, että joskus. Kysyin siltä, että miksi mun pitää rukoilla, ennen kuin pyykkejä laitat? Miksi siitä pitää tulla tappelu? Siitä se sitten muistaakseni hermostui.

Ja syy miksi minä yleensä illalla teen kotitöitä, on että miehellä on paljon töitä, myös iltaisinkin. Tänään ja eilen ei ole ollut, joten ajattelin, että vois laittaa ne vähäiset mennessään. Kahdenkeskeistä aikaa ei kyllä tahdo olla kun meillä on huonosti tukijoukkoja. Lapsi vielä vierastaa vieraita kovasti niin hankala hankkia ulkopuolisiakaan katsomaan. Äitini katsoo lasta ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, silloin käydään jossain kahdestaan.

 

[aloittaja]

Mun pinna kiristyy jos kotitöitä jää illaksi tai aamuksi rästiin. En nyt ihan tuolla tavalla tuo ärsytystä ilmi sentään...

Pyrin organisoimaan kaikki hommat niin että pyhitän illat vain oleiluun. Esim.pyykkikone ei laula enää illalla eikä tiskikone jää tyhjentämättä. Mikään ei v*ta minua yhtä lailla kuin tyhjentämätöm tiskikone aamulla -> melkein koko päivä pilalla. Ajankäytön ja kotitöiden järjestelyistä huolimatta tulee väsyneenä tai stressaantuneena lauottua kaikkea älytöntä puolin toisin. Ylilyöntejäkin sattuu.

Ota vakavasti puheeksi miehen kanssa kotitöiden jakaminen ja asiat jotka sinua nyt harmittavat kun mies on rauhoittunut tästä episodista.

Pyytäisin muuten jotain vinkkejä tähän... Kun meillä menee aina nämä asioista keskustelut riitelyksi ja molemminpuoliseksi syyttelyksi Ensinnäkään, en meinaa saada miestä keskustelemaan mistään. Sillä on kiire, ei ehdi nyt, nyt on huono aika, myöhemmin jne. Sitten kun yritän ottaa asiaa esille niin se hermostuu ja minä hermostun ja sitten on yhtää riitelyä asiat. Ja se mua riepoo niin saamaristi, että se ottaa esiin jotain ihan vanhoja asiaan kuulumattomia juttuja. Ja minä koitan sanoa, että pysytään nyt tässä asiassa, keskustellaan vaikka tuosta sitten sen jälkeen. Mutta ei. Tuntuu kuin yrittäis hämätä minua niillä, ettei puhuttais siitä mistä pitää. Ja sitten riidellään. Ihan naurettavaa, mutta meillä ei osata keskustella asioista Mitä meidän pitäisi tehdä?

 

["Vieras"]

Me naiset ollaan tollasi, että kaikki pitää toimia oikein. Miehet ei oo sellasia. (Paitsi ne, jotka luulee niin )
Ja sitä ku ikäänkuin odottaa mieheltä samaa käytöstä, niin tulee riitoja.

Ei ne vaan osaa, niitä klokskloks -aivoja pitää vähän avittaa.

Me ollaan niin erilaisia suhteissa miehiin. Siks ihmettelenkin, että miksi se joku hitsin luoja loi meidät muka yhteen.

Mä olen aina ollut apinateoriaa vastaan, mutta pakko jo yhtyä siihen, koska eihän miehen ja naisen tehtävä ole muuta ku lisääntyä. Tai että se apina saa panna.....

 

["vieras"]

Nuo pyykit tuli vasta valmiiksi niin ei voinut laittaa aiemmin. Minä muuten laitoin aiemman koneellisen kuivumaan... Meillä ei ole minkäänlaisia sopimuksia kotitöistä kun yleensä menee ihan ok. Mieskin laittaa joskus jopa ihan oma-aloitteisestikin astioita koneeseen ja joskus harvoin imuroikin ihan oma-al. Mutta nämä pyykit. Ja ihan oikeasti en edes ajattele, että miehen pitäis niitä laittaa 50/50, mutta olis nyt kiva, että joskus. Kysyin siltä, että miksi mun pitää rukoilla, ennen kuin pyykkejä laitat? Miksi siitä pitää tulla tappelu? Siitä se sitten muistaakseni hermostui.

Ja syy miksi minä yleensä illalla teen kotitöitä, on että miehellä on paljon töitä, myös iltaisinkin. Tänään ja eilen ei ole ollut, joten ajattelin, että vois laittaa ne vähäiset mennessään. Kahdenkeskeistä aikaa ei kyllä tahdo olla kun meillä on huonosti tukijoukkoja. Lapsi vielä vierastaa vieraita kovasti niin hankala hankkia ulkopuolisiakaan katsomaan. Äitini katsoo lasta ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, silloin käydään jossain kahdestaan.

Tsemiä ja jaksamista, sellaista tämä aika nyt vaan on, kun lapset on pieniä. Ei meilläkään ole varsinaisia kotitöiden jakosopimuksia. Olemme jutelleet siitä, että molemmille riittää hommia ihan tarpeeksi, yksi ei niitä kaikkia saa tehtyä. Kannattaa sopia vaikka jotkut tietyt kotityöt, mistä kumpikin vastaa useimmin, meillä tyyliin, minä laitan yleensä ruuan, mies korjaa jäljet ja täyttää ja tyhjentää tiskikoneen. Tietysti iltatyöt ja muut menot välillä sekoittaa rytmejä, mutta jos kumpikin tekee joka päivä jotain, niin kyllä ne jotenkuten tulee hoidettua. Tai sitten ei, kyllä meillä välillä on tosi sotkuista leluja jokapaikka täynnä yms. Silloin pitää muistaa rennompi ote ja asioiden tärkeysjärjestys. Meillä on kaksi pientä lasta, joten molemmille vanhemmille riittää iltaisin nukutuspuuhaa ja välillä muut kotityöt odottaa parempaa aikaa.

Meilläkään ei ole tukijoukkoja. Joskus iltaisin emme katso ollenkaan telkkua, vaan jutellaan kaikesta, miehen työhuolista tai mun muista jutuista, olen itse vielä kotona lasten kanssa tai ihan vaan maailman menosta. Se on kahdenkeskistä aikaa parhaimmilllaan, lähentää meitä ja lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tosi harvoin mekään saadaan oikeeta kahdenkeskistä aikaa, ja päästään ravintolaan syömään. Tänä vuonna käyty ehkä 3 kertaa.

Jaksamista kuitenkin sulle ja Hyvää yötä!

 

["vieras"]

Pyytäisin muuten jotain vinkkejä tähän... Kun meillä menee aina nämä asioista keskustelut riitelyksi ja molemminpuoliseksi syyttelyksi Ensinnäkään, en meinaa saada miestä keskustelemaan mistään. Sillä on kiire, ei ehdi nyt, nyt on huono aika, myöhemmin jne. Sitten kun yritän ottaa asiaa esille niin se hermostuu ja minä hermostun ja sitten on yhtää riitelyä asiat. Ja se mua riepoo niin saamaristi, että se ottaa esiin jotain ihan vanhoja asiaan kuulumattomia juttuja. Ja minä koitan sanoa, että pysytään nyt tässä asiassa, keskustellaan vaikka tuosta sitten sen jälkeen. Mutta ei. Tuntuu kuin yrittäis hämätä minua niillä, ettei puhuttais siitä mistä pitää. Ja sitten riidellään. Ihan naurettavaa, mutta meillä ei osata keskustella asioista Mitä meidän pitäisi tehdä?

Kokeile ainakin ihan perusjuttuja, kuten kerro miltä susta tuntuu ja käytä positiivisia ilmaisuja. Älä missään vaiheessa ala syytellä. Sano mieluummin; "minusta tuntuis tosi kivalta, kun säkin välillä pesisit pyykkiä". Älä sano; "Mua ärsyttää, kun sä et koskaan pese pyykkiä."

Kokeile aloittaa keskustelu sanomalla ensin jotain huonoja puolia itseesi liittyen, esim. "sinä itse olet ollut niin väsynyt, että et ole jaksanut laittaa pyykkiä, sitten voit todeta, että mieskin on varmaankin ollut tosi väsynyt, koska hänkään ei ole jaksanut laittaa pyykkiä." Yhteisymmärryksen löydyttyä voit jatkaa, että silloin kun sinulla itselläsi on paljon muita hommia tuntuis tosi kivalta, jos hän voisi tehdä jotain. Sano jotain konkreettista, ettei mies tulkitse, ettei hän sinun mielestäsi tee ikinä mitään. Lopuksi toteatte yhdessä, että tämä nyt vaan on rankkaa aikaa, mutta kunhan tästä nyt selvitään eteenpäin, niin kyllä elämä helpottuu jossain vaiheessa.

 

["Anne"]

Mä ottaisin tuollaisen miehen mielelläni käsittelyyn... Munat tai henki! Munat tai henki!

 

[nöjsaqwr]

Minä pesisin tästä lähtien vain omat ja lapsen pyykit.
Alkaa miestäkin kiinnostaa vaatehuolto kun löytyy vaan ralliraitasia kalsareita.

Pitäkää nössät naiset puolenne!

 

["vieras"]

Voiko oikeasti pyykeistä saada tuollaisen sodan aikaiseksi!!!!! Käsitin että yksi lapsi joten ei voi paljon olla pyykkiäkään ja olisikohan mennyt minuutti, ehkäpä vajaakin, noiden ripustamisessa. Voi olla että jonain päivänä tulee isompiakin vastoinkäymisiä.

 

["Majuri"]

Eli tässäkin tapauksessa naisen laiskuus tai velttoilunhalu johti riitaan

 

["mies"]

[QUOTE="Majuri";22260490]Eli tässäkin tapauksessa naisen laiskuus tai velttoilunhalu johti riitaan[/QUOTE]

Peesi

 

[Grool]

Painetta palleissa?

 

[Aamuäree]

[QUOTE="vieras";22260485]Voiko oikeasti pyykeistä saada tuollaisen sodan aikaiseksi!!!!! Käsitin että yksi lapsi joten ei voi paljon olla pyykkiäkään ja olisikohan mennyt minuutti, ehkäpä vajaakin, noiden ripustamisessa. Voi olla että jonain päivänä tulee isompiakin vastoinkäymisiä.[/QUOTE]

Kyllä voi.

Yksi lapsi=ei paljon pyykkiä........



No, sen kummemmin asiaa ronkkimatta....



Minä olisin tasan yhtä lapsellinen tuon riidan päätteeksi kuin mieskin ja pesisin kaiken muun paitsi miehen pyykit ja mököttäisin mykkäkoulua pitäen hyvin pitkään. Ja makaisin sohvalla.

 

[putkiaivon siippa]

Meidän perheen aamuepisodi tänään: Miehen kello herätti kuudelta, hän nousi unisena sängystä ja kompuroi ulos makuuhuoneesta. Pian hän palasi makkariin kiroillen kuin merimies ja herätti vauvan. Minä onneton olin vahingossa vienyt kaappiin hänen valmiiksi laittamansa sukat (olen juuri saanut miehen suostumaan siihen, että vie illalla vaatteensa valmiiksi olkkariin, ettei pukemisellaan herätä vauvaa makuuhuoneessamme)

Koska käärin illalla VALTAVAN pyykkivuoren oikeisiin osoitteisiin, olin vahingossa napannut ne miehen pyhät sukat ja vienyt nekin kaappiin. Ukkelin päivä meni sitten totaalisen pilalle tästä mun käsittämättömän törkeästä tempusta. Onneksi kuin kostona jouduin sitten vauvan kanssa valvomani yön jälkeen nousemaan kuudelta ylös, kun neitsykkä ei enää nukahtanut uudestaan.

 

["Minttu"]

Olisit antanut miehen mennä nukkumaan jos väsynyt oli ja olisit itse ilmeisesti virkeämpänä laittanut ne tosi vähät pyykit kuivumaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Minttu";22260637]Olisit antanut miehen mennä nukkumaan jos väsynyt oli ja olisit itse ilmeisesti virkeämpänä laittanut ne tosi vähät pyykit kuivumaan.[/QUOTE]

Pakko peesailla, vaikka kannatankin tasa- arvoa. Jos toinen on menossa nukkumaan, ilmeisen väsyneenä vielä, oli se sitten mies tai nainen, ja toinen aikoo jäädä valvomaan, voisi tämä virkeämpi osapuoli tehdä sen _pienen_ kotityön mikä tekemättä on.

 

["Pyykkäri"]

Meidän perheen aamuepisodi tänään: Miehen kello herätti kuudelta, hän nousi unisena sängystä ja kompuroi ulos makuuhuoneesta. Pian hän palasi makkariin kiroillen kuin merimies ja herätti vauvan. Minä onneton olin vahingossa vienyt kaappiin hänen valmiiksi laittamansa sukat (olen juuri saanut miehen suostumaan siihen, että vie illalla vaatteensa valmiiksi olkkariin, ettei pukemisellaan herätä vauvaa makuuhuoneessamme)

Koska käärin illalla VALTAVAN pyykkivuoren oikeisiin osoitteisiin, olin vahingossa napannut ne miehen pyhät sukat ja vienyt nekin kaappiin. Ukkelin päivä meni sitten totaalisen pilalle tästä mun käsittämättömän törkeästä tempusta. Onneksi kuin kostona jouduin sitten vauvan kanssa valvomani yön jälkeen nousemaan kuudelta ylös, kun neitsykkä ei enää nukahtanut uudestaan.

No pitipäs sattua... ei varmaan sillä hetkellä naurata ku sukat on varastettu Mut toivottavasti vielä joskus voitte nauraa yhdessä tällekin episodille j
Minuu ainakin nauratti, vaikka olikin tavallaan "surullinen juttu".

 

[coatrack]

Ostakaa kuivausrumpu!

Käytettynä niitä saa halvalla, me ostettiin koko pesutorni käytettynä muistaakseni 120 eurolla. Yleensä ripustetaan pyykit normaalisti, mutta jos on kiire tai väsyttää niin pyykkien heittäminen rumpuun ja yksi napin painallus pelastaa illan