Yksin

["mie"]

Oon vaan loppu. Välillä tuntuu että oon niiin yksin. Puhelin ei soi, kukaan ei pyydä kylään tai kukaan ei ole tulossa meille. Enkä mä jaksa aina soitella muille. Ollaan tytön kanssa kahdestaan. Kaipaisin vaan keskusteluja aikuisten kanssa, vaikka en mä tiedä osaisinko edes enää keskustella.

Multa hävisi suurin osa ystävistä onnettomuuteni takia. Onneksi muutama hyvä ystävä on jäänyt vierelle kulkemaan. Niistä ystävistä olen kiitollinen.

On vaan yksinäinen olo.

 

[Oldman]

Aha

 

[ootko]

käyny missään tapahtumissa tyttösi kanssa? tai vienyt kerhoihin? miten olisi joku vapaaehtoistyö, jossa tutustuisi uusiin ihmisiin?

 

[harmaa tyyppi]

Miten se onnettomuus vaikuttaa asioihin? Onko sinulla nyt esim. rajoituksia liikkumisen suhteen etkä siksi tule paljoa kotoolta lähteneeksi? Oletko kokeillut ihan perinteistä hiekkalaatikolla tai leikkipuistossa oleilua lapsesi kanssa, siellä tulisi ainakin vaihdettua kuulumisia päälisin puolin muiden äitien ja isien kanssa?

Tiedätkö yhtään mikseivät ystävät tule luoksesi, onko heillä liikaa menoa vai onko välimatka liikaa? Vai olitko esim. sairaalassa/sairaslomalla onnettomuutesi jälkeen niin pitkään että välit pääsivät etääntymään?
Oletko myös kysynyt heiltä itseltään voisitko tulla heille käymään ihan muuten vaan, vai odotatko heidän kutsuvan? Keksi vaikka joku aihe josta haluaisit jutella mutta sano että pistäytyisit mielellään käväisemään, turha kasvattaa puhelinlaskua jne... ja tehdä selväksi että olisi ihan rento käynti, ei tarvitsisi sinua varten siivota tai leipoa tai muuten nähdä vaivaa, että ihan vaan seuraa kaipaisit ja olisi mukava keskustella.

 

[Oletko]

Aha

ex herra majuri?

 

[Oldman]

ex herra majuri?

Kuka se on

 

[Oletko]

Kuka se on

ajattelin et se on sinun vanha nikkisi tais olla profiili poistettu

 

["mie"]

Miten se onnettomuus vaikuttaa asioihin? Onko sinulla nyt esim. rajoituksia liikkumisen suhteen etkä siksi tule paljoa kotoolta lähteneeksi? Oletko kokeillut ihan perinteistä hiekkalaatikolla tai leikkipuistossa oleilua lapsesi kanssa, siellä tulisi ainakin vaihdettua kuulumisia päälisin puolin muiden äitien ja isien kanssa?

Tiedätkö yhtään mikseivät ystävät tule luoksesi, onko heillä liikaa menoa vai onko välimatka liikaa? Vai olitko esim. sairaalassa/sairaslomalla onnettomuutesi jälkeen niin pitkään että välit pääsivät etääntymään?
Oletko myös kysynyt heiltä itseltään voisitko tulla heille käymään ihan muuten vaan, vai odotatko heidän kutsuvan? Keksi vaikka joku aihe josta haluaisit jutella mutta sano että pistäytyisit mielellään käväisemään, turha kasvattaa puhelinlaskua jne... ja tehdä selväksi että olisi ihan rento käynti, ei tarvitsisi sinua varten siivota tai leipoa tai muuten nähdä vaivaa, että ihan vaan seuraa kaipaisit ja olisi mukava keskustella.

Mulla on liikuntarajotuksia, eli en joka paikkaan pääse. Käyn mahdollisuuksien mukaan kaupungilla ja millon missäkin, eli kotona en homehdu. Olin sairaalassa yli puoli vuotta ja sinä aikana ei käynyt kun nämä muutamat ystävät katsomassa ja kaikki mun ystävät asuu samassa kaupungissa. Onhan tietysti sekin että ystävät käy töissä tai koulussa ja mä olen kotona. Tyttö on eskarissa, eli on osan päivästä siellä.

Kyllähän sitä mielellään kyläilis kaikkien luona mutta tosiaan tuon liikuntarajoitteen takia en edes kaikkien luokse pääse.

Tänään on taas vissiin huono päivä.

 

["ella"]

Mulla ihan samaa, tosin nyt ollaa eri paikkakunnalla. Kukaan ei soita, paitsi veljeni, kukaan ei käy ja
aniharvoin kutsuu kylään.