huoh, miten eroon tupakasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neith
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Neith

Aktiivinen jäsen
02.06.2008
7 016
0
36
siis nyt olisi se hetki kun lopettaa täytyy, ja olenkin koittanut.. aluksi vähensin, lopetin työautossa polttamisen enkä enää sytyttänyt tupakkaa aina kun oli mahdollista.. sain vähennettyä 1/3:saan siitä mitä se oli, mutta sitten oli stressiä ja vitutusta, se läks uudelleen lapasista.. no, sovittiin miehen kanssa päivä jolloin tupakointi loppuu kokonaan molemmilta, päivä tuli ja puolet siitä menikin ihan hyvin ilman tupakkaa, kunnes tuli kränää miehen kanssa ja vitutus käyrä nousi.. kävin ostamassa uuden askin.. siitä se on sitten taas livennyt, ei nyt ihan siihen mitä se on ollut mutta melkein.

jotenkin se että lääkäri sanoi ettei keuhko kuvissa näkynyt mitään helpotti paniikkia keuhkosyövästä ja ahtaumasta niin että se pelko lopettaminen epäonnistui.

joka päivä kun tupakka-aski loppuu ja päätän että se oli nyt tässä, tulee joku typerä kränä miehen kanssa jolloin sorrun taas polttamiseen

niinkauan kun mulla ei ole tupakkaa niin se sujuu, mutta kun tulee sopiva vitutus ja olen kauapssa, tai kauppa on matkan varrella niin sorrun :/
mikä avuksi, kun kyseessä on tapa, eli se nikotiini ei mua hetkauta suuntaan taikka toiseen
 
Paljon helpompi kun jatkat samaan tahtiin ja päädyt kohta hautaan tai saat sen syövän itsellesi.:( Todellisuudessa se on vain niin helppoa että päätät että se loppu NYT eikä HUOMENNA, tämä tehoaa niin kaikkiin muihinkin asioihin.
 
No, vaikkei keuhkoista mitään löytynytkään, voi COPD vaania ihan nurkan takana. Lisäksi tupakoivat haisevat ihan HELVETIN pahalle.

Mun mielestä tupakka on hyvää, toisaalta tekisi mieli polttaa. Mieluummin mä kuitenkin suukottelen miestäni raikkaana ja olen vähemmän kiukkuinen äiti, kun ei tarvii aina seuraavaa tupakalle lähtöä miettiä.
Tupakoimatta olen nyt ollut 2vko 4pvä.
 
Sulla ei siis ole selkärankaa, jätä vain ne tupakat ostamatta

no sehän on selvää että selkäranka on hukassa aina noina hetkinä

mä olen 2 kertaa heittänyt askin ja sytkärin roskikseen.. ja sitten tulee taas jotain joka saa hermot paukkumaan ja hakeudun sen pariin mitä olen aina ennenkin tehnyt.. eli tupakalle

olen polttanut 15v keskimäärin 25 tupakkaa päivässä.. alussa vähemmän ja nyt viimevuosina reilusti enemmän
töissä on tietyt tilanteet, ajat ja paikat jolloin olen tottunut polttamaan, sitä kaavaa on vaikea rikkoa.. käsillä on orpo olo
koitan huijata itseni noista tilanteista syömällä mm tikkaria, mutta vitutukseen sekään ei auta

aiemmin olen tupakasta päässyt eroon kun tulin raskaaksi, silloinkin se tuotti hitusen vaikeuksia alussa, vaikak selkärankaa kyllä löytyi.. tapojaan on vaikea muuttaa, mm töissä kun käyn huoltoasemalla ostamassa juotavaa, ruokaa jne. niin huomaamattani tilaan sen tupakka askin, koska olen tehnyt niin viimeset 9v töissä..
 
olen luopunut kahvista koska se laukaisee tarpeen mennä tupakalle, aamut ovat siis vaikeita kun en enää juo sitä 2 kuppia kahvia ja mene terassille tupakalle jne

en pidä tupakan hajusta, mausta ja pidän muutenkin tupakointia typeränä ja järjettömänä tapana johon menee turhaan rahaa ja terveys... mutta edes nämä tosiasiat ei estä mua ostamasta sitä tupakkaa silloin kun vitutuskäyrä nousee tarpeeksi korkealle..
siksipä kysyinkin, mikä avuksi?
 
se ottaa ilkeästi kurkusta.. sitä sähkötupakkaa olen miettinyt mutta se ei katkaise sitä tapaa..
olen kyllä harkinnut halvemaakin keinoa, katkaisen tupakanmittaiasen pillin ja menen sitä imeskelemään tuohon pihalle :D

Toi pilli on oikeesti ihan hyvä keino. Saa käsille tekemistä ja voi imeä samalla tavalla kun tupakkaa. Mutta silti mä luotan tällä kertaa tohon Champixiin. Tänään poltin (yritin) viimeisen tupakan, tuli niin paha olo, etten aio enää polttaa.
 
Kun siihen ei oikeasti ole mitään muuta ratkaisua kuin se, että päätät lopettaa ja sitten lopetat. Mikään lääke tai hilavitkutin ei tee sitä hommaa sun puolesta. Eikä se oo kenenkään muun "syy" että sä poltat, eli näitä vitutuskäyriä on ihan turha vetää tähän mukaan. Nimimerkillä kokemusta on :)
 
[QUOTE="Jenis";22335571]Kun siihen ei oikeasti ole mitään muuta ratkaisua kuin se, että päätät lopettaa ja sitten lopetat. Mikään lääke tai hilavitkutin ei tee sitä hommaa sun puolesta. Eikä se oo kenenkään muun "syy" että sä poltat, eli näitä vitutuskäyriä on ihan turha vetää tähän mukaan. Nimimerkillä kokemusta on :)[/QUOTE]

siis eihän se ole kenenkään muun syy, en mä sitä meinannut, vaan siis se tupakalle meno on totuttu toiminta niissä tilanteissa.. eli hetkinä jolloin ei ole stressiä taikka vitututsa niin se ilman tupakkaa olo on helppoa, mutta sitten tulee jotain mikä laukaisee sen "tarpeen" polttaa ja vaikka taistelen vastaan niin järki häviää silti
jos olisin ilman autoa ja ilman tupakkaa mökillä viikon niin pääsisin eroon tupakasta.. eli kun en pääse sitä tupakkaa ostamaan niin ei tapahdu repsahdustakaan.. ainoa vaan että en mie pääse lähtemään pojan kanssa mökille viikoksi kun töissä pitää käydä.. ja jos mennään koko perhe niin sitten siellä on auto jolla sitä tupakkaa pääsee tarpeen tullessa ostamaan.. vaikkakin se kynnys lähteä ostamaan tupakkaa 30km päästä vois olla aika iso :D
 
Itse olen lopettanut kaksi kertaa onnistuneesti:). Kummallakin kerralla samalla tavalla. Jätin vaan röökin pois, en sopinut kenenkään kanssa mitään, en laittanut lopetuspvmääriä ylös, en luvannut kenellekään mitään, kaapissa oli koko ajan röökiä, en tehnyt ns. numeroa siitä, aloin vaan elämään niin, ettei rööki kuulunut mun elämään, ja kahden kamalan ekan viikon jälkeen arki sujui ihan yhtä hyvin ilman röökiäkin. Ekan kerran jälkeen olin kaheksan vuotta polttamatta, kunnes mut TODELLAKIN ja MONEN YRITYKSEN JÄLKEEN saatiin houkuteltua baari-illan aikana vetään parit hatsit. Siitä sitten taas tuli baari-iltojen tapa, joka lopulta jatkui taas kokoaikasena. Vuoden pössyttelin, kunnes taas lopetin kun seinään, ja samat jutut kun ekalla kerralla. Tässä tokalla lopetuksessa kerran ostin vitutukseen askin (kun siihen mennessä olin heittänyt paniikkiröökit kaapista roskiin), mutta aikaa oli lopettamisesta kulunt jo yli kuukausi, joten en pystynyt vetämään kun parit savut, ja tumppasin. Sen jälkeen en taaskaan oo röökiin koskenut, ja puol vuotta on nyt mennyt savuttomana. Itselläni toimii se, kun ei tee kauheeta numeroa asiasta, ja tavallaan opettelee elämään niin, että selviää kaikista hetkistä ilman suru, vitutus, ilo ym tupakkaa. Mulla kun noi mielialan vaihtelut oli aina sen suurimman polttamishalun laukaisioita. Kun on tosi kivaa-röökille, kun on tosi kurjaa-röökille...jne. Mun mielipide on, että mitä enemmän käyttää jotain "korvikkeita" tai lupauksia muille, sitä enemmän sitä kiinnittää huomiota siihen polttaako vai eikö, ja sillon se olkapääpiru saa vallan. Ja jos lupailee muille jotain, tulee se lupaus jossain kohtaa ylivoimaseks. Mun kohdalla siis näin. Sitten mulla on ollut se hyvä puoli, ettei kukaan muukaan talossa polta. Muuten olis tosi paljon vaikeempaa. Ai niin, ja eka röökinpolttojakso kesti 17 vuotta, sit 8 v ilman, toka n. vuoden ja nyt puol vuotta ilman. Tsemppiä paljon lopettamiseen!
 
Huomaatko ap, että saat kränää miehesi kanssa tahallasi aikaiseksi ja tekosyyn tupakalle? Tai vitutuskäyrä muka nousee ihan pikkuasioista. Tuota minä harrastin.

Vieläkin mietin tupakan ostoa, 9 kk ilman. Imetys kuitenkin pitää tuon mieliteon aisoissa, haluan pikkuiseni parasta.
Poltin 26 v.
 
Itse olen lopettanut kaksi kertaa onnistuneesti:). Kummallakin kerralla samalla tavalla. Jätin vaan röökin pois, en sopinut kenenkään kanssa mitään, en laittanut lopetuspvmääriä ylös, en luvannut kenellekään mitään, kaapissa oli koko ajan röökiä, en tehnyt ns. numeroa siitä, aloin vaan elämään niin, ettei rööki kuulunut mun elämään, ja kahden kamalan ekan viikon jälkeen arki sujui ihan yhtä hyvin ilman röökiäkin. Ekan kerran jälkeen olin kaheksan vuotta polttamatta, kunnes mut TODELLAKIN ja MONEN YRITYKSEN JÄLKEEN saatiin houkuteltua baari-illan aikana vetään parit hatsit. Siitä sitten taas tuli baari-iltojen tapa, joka lopulta jatkui taas kokoaikasena. Vuoden pössyttelin, kunnes taas lopetin kun seinään, ja samat jutut kun ekalla kerralla. Tässä tokalla lopetuksessa kerran ostin vitutukseen askin (kun siihen mennessä olin heittänyt paniikkiröökit kaapista roskiin), mutta aikaa oli lopettamisesta kulunt jo yli kuukausi, joten en pystynyt vetämään kun parit savut, ja tumppasin. Sen jälkeen en taaskaan oo röökiin koskenut, ja puol vuotta on nyt mennyt savuttomana. Itselläni toimii se, kun ei tee kauheeta numeroa asiasta, ja tavallaan opettelee elämään niin, että selviää kaikista hetkistä ilman suru, vitutus, ilo ym tupakkaa. Mulla kun noi mielialan vaihtelut oli aina sen suurimman polttamishalun laukaisioita. Kun on tosi kivaa-röökille, kun on tosi kurjaa-röökille...jne. Mun mielipide on, että mitä enemmän käyttää jotain "korvikkeita" tai lupauksia muille, sitä enemmän sitä kiinnittää huomiota siihen polttaako vai eikö, ja sillon se olkapääpiru saa vallan. Ja jos lupailee muille jotain, tulee se lupaus jossain kohtaa ylivoimaseks. Mun kohdalla siis näin. Sitten mulla on ollut se hyvä puoli, ettei kukaan muukaan talossa polta. Muuten olis tosi paljon vaikeempaa. Ai niin, ja eka röökinpolttojakso kesti 17 vuotta, sit 8 v ilman, toka n. vuoden ja nyt puol vuotta ilman. Tsemppiä paljon lopettamiseen!

miehen kanssa sovittiin siksi että molemmat lopettaa samaan aikaan, eli ei ole sitä kiusausta tossa vierellä jos toinen jatkaa polttamista :)
mutta hienosti olet irti päässyt, täytyy toivoa että mäkin pikkuhiljaa onnistuisin.
ärsyttää ja hävettää se etten onnistu pitämään kerran tehtyä päätöstä
 
siis eihän se ole kenenkään muun syy, en mä sitä meinannut, vaan siis se tupakalle meno on totuttu toiminta niissä tilanteissa.. eli hetkinä jolloin ei ole stressiä taikka vitututsa niin se ilman tupakkaa olo on helppoa, mutta sitten tulee jotain mikä laukaisee sen "tarpeen" polttaa ja vaikka taistelen vastaan niin järki häviää silti
jos olisin ilman autoa ja ilman tupakkaa mökillä viikon niin pääsisin eroon tupakasta.. eli kun en pääse sitä tupakkaa ostamaan niin ei tapahdu repsahdustakaan.. ainoa vaan että en mie pääse lähtemään pojan kanssa mökille viikoksi kun töissä pitää käydä.. ja jos mennään koko perhe niin sitten siellä on auto jolla sitä tupakkaa pääsee tarpeen tullessa ostamaan.. vaikkakin se kynnys lähteä ostamaan tupakkaa 30km päästä vois olla aika iso :D

Muotoilin nyt ton vähän väärin, mutta tarkoitin just sitä että niitä tiettyjä tilanteita, ihmisiä, perinteisiä tupakkahetkiä ei vaan voi ikuisesti välttää. Mulla helpotti tosi paljon se, että vaihdoin just työpaikkaa noihin aikoihin - entisessä kaikki poltti, uudessa ei kukaan - ja mies ei polttanut, eli kotona ei ollut tupakkaa. Mutta oli tilanne mikä hyvänsä, niin sen päätöksen on vaan pidettävä, ja siihen ei auta mikään muu kuin rautainen tahto :) Tsemppiä, äkkiä se pahin vaihe helpottaa!
 
[QUOTE="Yksvaan";22335731]Huomaatko ap, että saat kränää miehesi kanssa tahallasi aikaiseksi ja tekosyyn tupakalle? Tai vitutuskäyrä muka nousee ihan pikkuasioista. Tuota minä harrastin.

Vieläkin mietin tupakan ostoa, 9 kk ilman. Imetys kuitenkin pitää tuon mieliteon aisoissa, haluan pikkuiseni parasta.
Poltin 26 v.[/QUOTE]

itseasiassa noi kränät on täysin miehen aikaansaannoksia.. mä siis menen tupakalle jotta en osallistuisi siihen riitelyyn, jotten sanoisi pahasti, etten saisi kunnon sotaa aikaiseksi :D
eli se tupakalle meno on "hyvä" syy päästä tilanteesta pois..
samoin sitten kun mies on käyttäytynyt kuin pässi idiootti niin se sellainen vitutustila sitten ajaa mut sitä tupakkaa hakemaan, terveellisempi tapa olisi nyrkkeilysäkin takominen, mutta kun en sellaista omista niin sitä tulee sitten sorruttua tuohon huonoon vaihtariin.
mutta het huomenna tsemppaan taas, vaikkakin on työviikonloppu edessä.. mutta jos en vaikka puhu miehen kanssa koko viikonloppuna niin ei ala ärsyttämään :D
 
olen luopunut kahvista koska se laukaisee tarpeen mennä tupakalle, aamut ovat siis vaikeita kun en enää juo sitä 2 kuppia kahvia ja mene terassille tupakalle jne

en pidä tupakan hajusta, mausta ja pidän muutenkin tupakointia typeränä ja järjettömänä tapana johon menee turhaan rahaa ja terveys... mutta edes nämä tosiasiat ei estä mua ostamasta sitä tupakkaa silloin kun vitutuskäyrä nousee tarpeeksi korkealle..
siksipä kysyinkin, mikä avuksi?


Sitten kun keksit tähän ratkaisun niin KERRO heti myös mulle!!!!! ;)
 
miehen kanssa sovittiin siksi että molemmat lopettaa samaan aikaan, eli ei ole sitä kiusausta tossa vierellä jos toinen jatkaa polttamista :)
mutta hienosti olet irti päässyt, täytyy toivoa että mäkin pikkuhiljaa onnistuisin.
ärsyttää ja hävettää se etten onnistu pitämään kerran tehtyä päätöstä

Niin. Se onkin kamalan vaikeaa juuri ne ekat kaks viikkoa, kuten itsekin sanoit (tai taisit sanoa viikon, mut mulle toi 2vk on se irtiottoaika minkä vaatii ennen kun voi sanoa olevansa ees menossa voiton puolelle). Ja mulle se ainakin on ollut se pahin aika. Myöhemmin tulee kyllä niitä -olis kiva vetää rööki-hetkiä, mutta ne menee melko nopeasti ohi. Ekan viikon niitä on tuhkatiheästi. Mulla on molemmilla kerroilla ollut sellanen motivaattori, että vähän tulee niitä syöpä ym sairastumis pelkoja. Alotin muuten säännöllisen polttamisen 14 vuotiaana.
Mutta kyllä se vaatii kamalasti päättäväisyyttä, ja ekan viikon aikana se lopettamispäätös pitää tavallaan tehdä joka päivä kymmeniä kertoja. Tosi rankkaa, mutta KYLLÄ PYSTYT SIIHEN! Olen ihan varma! Jos et ihan just tällä sekunnilla, niin uskon että sullekin tulee se päivä kun oot valmis laittamaan pisteen röökinpoltolle. Työstät sitä kuitenkin koko ajan, ja enemmän haluat lopettaa kun polttaa:)
 
Suosittelen Champix-lääkitystä. Sillä onnistuu helposti!=)

Samoin. Mies ja sen kaveri lopettivat molemmat tuolla. Miehellä nyt 1½ v aikaa. Ja sanoo et ei oo tosissaan tehny mieli kertaakaan. Polttaminen kuitenkin niin pinttyny tapa et joutu keksimään korvike toimintoja tupakan polton tilalle.
Tuo miehen kaveri poltti sätkiä ja paljon. Olin ajatellu ettei ikinä ees yritä mut innostu sit kun mieski lopetti. Miehelläkin meni pahimmillaan 3 askia päivässä.
 

Yhteistyössä