Mitä mun pitäisi tehdä? järkyttävä tilanne.

["vieras"]

Olen alkanut pohtimaan viime aikoina, onko päässä oikeasti jotain vikaa.. Aiemmin oon aina laittanu temperamenttisen luonteen ja vilkkaan mielikuvituksen piikkiin kaiken.
Yritän nyt lyhyesti selittää mitä oireita mulla siis esiintyy jatkuvasti;
aivan lamaannuttava ahdistus joka iskee hetkittäin, jatkuva itkuisuus, välillä taas samankin päivän aikana tunnen itseni todella onnelliseksi. Kova stressaaminen kaikesta, ihan pienistäkin asioista, täydellisyyden sairaalloinen tavoittelu oikeastaan joka asiassa, ylitarkkuus kodin siivouksen suhteen, aivan järkyttävät raivopuuskat jotka voi puhjeta ihan mitättömästä asiasta, niiden aikana pelkään itseänikin, en hallitse itseäni yhtään. Kova pelko, en oikein tiedä itsekään MITÄ pelkään, mutta jatkuva pelon tunne. Ja pahimpana kaikesta, nyt 4 krt vajaan vuoden sisällä, olen nähnyt ihan rehellisesti harhoja. Ja ne ne vasta kamalia on. Kolme kertaa ne ovat liittyneet lapseeni, harhan aikana olen ollut aivan varma että lapseni on "paholainen" tms. Tätä on tosi vaikea selittää ja tuntuu ihan älyttömän pahalta edes ajattella miten olen voinut pääni sisällä uskoa ihan tosissaan näin, joka kerta olen alkanut itkeä ja minun on ollut pakko mennä pois lapseni luota, olen ihan tosissani PELÄNNYT häntä - omaa vauvaani. Olen aina ollut hyvin kiivasluonteinen, mutta nyt tuntuu et heittää yli pahemman kerran. Odotan päivittäin millon räjähdän/pimahdan lopullisesti ja menetän hallinnan täysin. Lisäksi voisin vielä kertoa että olen ylivelkaantunut naurettavan shoppailun takia ja tämän takia joskus jopa itsetuhoiset ajatukset valtaavat mieleni. Korostan nyt kuitenkin, etten koskaan ole vahingoittanut millään lailla lastani, enkä siihen missään olosuhteissa kykenisi, rakastan häntä enemmän kuin mitään ja se onkin oikeastaan ainut syy miksi edes yritän sinnitellä elämässä kiinni.

 

["pöpi"]

mulla samanlaista mutta ei mulla kyllä mitään harhoja vielä ole ollut....

 

[vakavaa]

ei tuo nyt todellakaan kuulosta normaalille,äkkiä soittoa lääkärille taikka mielenterveystoimistoon jotain mielenterveysongelmiahan sulla on.

 

[Tsirpukka]

Hae hyvä ihminen apua itsellesi ennenkuin tulee se viimeinen naksahdus,kuullostaa nimittäin aikalailla kauhealta tuo kertomasi .
Puhu neuvolassa tai soita lääkäriin aika josta sitten jatkohoitoa saisit.
Meilläpäin pääsee psykologin juttusille ilman lääkärin lähetettä soittamalla suoraan ajan hänelle.

Mutta hae apua itsesi ja etenkin lapsesi takia,en usko jotta itse yksin tästä nyt selviät:hug:

 

[aloittaja]

tuntuu ettei kukaan ottaisi mua todesta, että ne ajattelisi ettän oon vaan kinuamassa jotan lääkkeitä tai että en vaa kestä normaalia arkea.. pelottaa hirveästi ajatella että puhuisin tästä jonkun vieraan lääkärin kanssa. ja mitä jos ne on sitä mieltä että olen niin paska äiti ja ottaa mun lapsen pois? on mulla siis mieskin mutta töissähän se käy että kahestaan melko pitkälti päivät ollaan..

 

[Koivunkäpy]

minkäikäinen vauva?
ettei olisi synnytyksenjälkeistä masennusta joka osaa oireilla omituisestikkin.
Mutta soitto lääkäriin.

 

["apua"]

ap :hug:
Apua hakemaan ja heti! Masennus ja ahdistus voi oireilla noin. Kuinka pieni vauva sinulla on? Oletko menossa psykoosiin, harhoja kun näet ja pelkäät. Taustalla voi olla vaikea synnytys tms.

 

[aloittaja]

puolivuotias on mun vauva..

 

["vieras"]

Kuulostaa kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä, sitä on suvussa enemmän ku tarpeeks... Hae äkkiä apua.

 

["vieras"]

Mitä pitäisi tehdä? Hakea apua mahdollisimman pian!
Sinulla ei välttämättä ole ahdistus-väsymys-babybluesia vakavampaa mutta ihan ehdottomasti sinun on mentävä juttelemaan lääkärille, ettet ihan joudu totaaliseen paniikkiin noiden tuntemusten ja pelkojesi kanssa. Lupaathan?

 

["apua"]

tuntuu ettei kukaan ottaisi mua todesta, että ne ajattelisi ettän oon vaan kinuamassa jotan lääkkeitä tai että en vaa kestä normaalia arkea.. pelottaa hirveästi ajatella että puhuisin tästä jonkun vieraan lääkärin kanssa. ja mitä jos ne on sitä mieltä että olen niin paska äiti ja ottaa mun lapsen pois? on mulla siis mieskin mutta töissähän se käy että kahestaan melko pitkälti päivät ollaan..

Ensisijaisesti sinä saat apua kotiin ja lääkityksen, jos lääkäri näkee siihen aihetta. Jos tilanne vaatii sairaalahoitoa, mitä tuskin tarvitset, lapsesi hoito kyllä järjestyy väliaikaisesti. Et ole hyödyksi lapsellesi, ellet anna auttaa itseäsi.

 

[bipo]

[QUOTE="vieras";22481797]Olen alkanut pohtimaan viime aikoina, onko päässä oikeasti jotain vikaa.. Aiemmin oon aina laittanu temperamenttisen luonteen ja vilkkaan mielikuvituksen piikkiin kaiken.
Yritän nyt lyhyesti selittää mitä oireita mulla siis esiintyy jatkuvasti;
aivan lamaannuttava ahdistus joka iskee hetkittäin, jatkuva itkuisuus, välillä taas samankin päivän aikana tunnen itseni todella onnelliseksi. Kova stressaaminen kaikesta, ihan pienistäkin asioista, täydellisyyden sairaalloinen tavoittelu oikeastaan joka asiassa, ylitarkkuus kodin siivouksen suhteen, aivan järkyttävät raivopuuskat jotka voi puhjeta ihan mitättömästä asiasta, niiden aikana pelkään itseänikin, en hallitse itseäni yhtään. Kova pelko, en oikein tiedä itsekään MITÄ pelkään, mutta jatkuva pelon tunne. Ja pahimpana kaikesta, nyt 4 krt vajaan vuoden sisällä, olen nähnyt ihan rehellisesti harhoja. Ja ne ne vasta kamalia on. Kolme kertaa ne ovat liittyneet lapseeni, harhan aikana olen ollut aivan varma että lapseni on "paholainen" tms. Tätä on tosi vaikea selittää ja tuntuu ihan älyttömän pahalta edes ajattella miten olen voinut pääni sisällä uskoa ihan tosissaan näin, joka kerta olen alkanut itkeä ja minun on ollut pakko mennä pois lapseni luota, olen ihan tosissani PELÄNNYT häntä - omaa vauvaani. Olen aina ollut hyvin kiivasluonteinen, mutta nyt tuntuu et heittää yli pahemman kerran. Odotan päivittäin millon räjähdän/pimahdan lopullisesti ja menetän hallinnan täysin. Lisäksi voisin vielä kertoa että olen ylivelkaantunut naurettavan shoppailun takia ja tämän takia joskus jopa itsetuhoiset ajatukset valtaavat mieleni. Korostan nyt kuitenkin, etten koskaan ole vahingoittanut millään lailla lastani, enkä siihen missään olosuhteissa kykenisi, rakastan häntä enemmän kuin mitään ja se onkin oikeastaan ainut syy miksi edes yritän sinnitellä elämässä kiinni.[/QUOTE]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tunnistan itseni noista oireista, paitsi harhoja mulla ei ole ollut, ainakaan noin selkeitä. Mutta googlaa bipolaarihäiriö. Voimia sulle, ota yhteyttä esim kuntasi mielenterveystoimistaan. Tuota voidaan hoitaa ja on olemassa hyviä lääkkeitä, kun vain itse sitoutuu hoitoon.

 

["Róhmu"]

Kunnan/kaupungin mielenterveystoimistoon varaat ajan tai lääkärille. Saat tarvittavaa apua!

 

["minä vaan"]

Mieleen tulee masennus, maanis-depressiivisyys, skitsofrenia.. Ota rohkeasti yhteyttä neuvolaan tai terveyskeskukseen että saisit apua. Noihin on kyllä hyviä lääkkeitä ja terapioita ym.
Voimia!

 

["vieras"]

tuntuu ettei kukaan ottaisi mua todesta, että ne ajattelisi ettän oon vaan kinuamassa jotan lääkkeitä tai että en vaa kestä normaalia arkea.. pelottaa hirveästi ajatella että puhuisin tästä jonkun vieraan lääkärin kanssa. ja mitä jos ne on sitä mieltä että olen niin paska äiti ja ottaa mun lapsen pois? on mulla siis mieskin mutta töissähän se käy että kahestaan melko pitkälti päivät ollaan..

Ei lasta viedä pois ihmiseltä joka hakee vastuuntuntoisesti ja rehellisesti itselleen apua ja osoittaa hyvää vanhemmuutta ja sinulla on mieskin. Älä tuollaisia pelkää.
Se voi olla että sinua ei ensin oteta ihan tosissaan mutta sano että asia on sinulle akuutti ja vaikea. (Jos lääkäri ei sinua auta, niin silloin lääkärissä on vikaa ja voit tehdä valituksen.)

 

["minni"]

Mäkin lämpimästi suosittelen yhteyden ottamista lääkäriin.

Kysehän ei välttämättä ole sen kummemmasta kuin synnytyksenjälkeinen masennus/psykoosi, kenties siihen päälle vielä yliväsymys. Mä muistan joskus lukeneeni Tanja Karpelan (tai joku vähän vastaava henkilö, jos ei ollut Tanja) juttua, kun hän oli lapsen syntymän jälkeen hirmu väsynyt ja näki harhoja, tyyliin talot saivat jalat alleen jne. Vasta sitten hän tajusi hakea apua omaan väsymykseensä.

 

[aloittaja]

kiitos kaikille vastauksistanne. kysyykö ne kun sitä aikaa varais niin niitä oireita? mun on todella vaikeaa ääneen kertoa näitä asioita, miehelleni oon murto-osan kertonut ja onhan se nyt huomannut muutenkin ettei kaikki enää oo ihan ok.. en haluais millekään ajanvaraustytölle ruveta selvittämään tätä..

 

["voi"]

En tiedä mutta kuulostaa kaksisuuntaiselta mielenalanhäiriöltä. Mene lääkäriin, toivotaan että syy löytyy! Nukutko tarpeeksi?

 

[aloittaja]

nukun ihan suht siedettävästi noin yleensä ottaen, muutamia kertoja on käynyt niin että illalla esimerkiksi naapurista kuuluva pianon soitto on saanut mut niin kamalan pelon valtaan etten oo saanut nukutuksi juurikaan koko seuraavana yönä, mutta yleensä nukun 6-8h.

 

["voi"]

ap: jos kysyvät niin sano ne pahimmat oireet eli ainakin harhaisuus. Voimia sinulle oikeasti!

 

[Kuulehan]

[QUOTE="minni";22481979]Mäkin lämpimästi suosittelen yhteyden ottamista lääkäriin.

Kysehän ei välttämättä ole sen kummemmasta kuin synnytyksenjälkeinen masennus/psykoosi, kenties siihen päälle vielä yliväsymys. Mä muistan joskus lukeneeni Tanja Karpelan (tai joku vähän vastaava henkilö, jos ei ollut Tanja) juttua, kun hän oli lapsen syntymän jälkeen hirmu väsynyt ja näki harhoja, tyyliin talot saivat jalat alleen jne. Vasta sitten hän tajusi hakea apua omaan väsymykseensä.[/QUOTE]

Miten sä minni voit kirjoittaa, että kyse ei älttämättä ole kyse kummemmasta kuin...jne. Synnytyksen jälkeinen masennus ja varsinkin psykoosi on erittäin vakavia tiloja, jotka vaativat pitkän hoidon ja toipumisen. Että kyllä se on kummempaa!!!

 

[heti apua]

Hae rohkeasti apua lapsesi tähden! Ei lasta sinulta pois oteta vaan saatte apua ja tukea - todennäköisesti lääkityksen. Kun olet taas terveempi, näet itsekin että oli todellakin aika hakea apua. Sairaana asioita ei näe niin selkeästi, mutta kun saat itsesi kuntoon näet miten oli oikein vähintäänkin lapsesi vuoksi että vaadt itsellesi apua!

Rakastat lastasi, joten olet varmasti hyvä äiti, joka hoidattaa itsensä kuntoon ja hakee apua, kun sitä todella tarvitaan.

 

[heti apua]

Tulosta yllä kirjoittamasi teksti ja anna se lääkärille, jos puhuminen tuntuu vaikealta ja alat helpoti vähättelemään tai salaamaan oireitasi!

 

[aloittaja]

Kiitos, tuo tulostaminen kuulostaa hyvältä idealta, en tosiaan usko että pystyisin noin rehellisesti puhumaan kenellekään. Ajattelin olisikohan ihan hullua jos odottaisin lapseni seuraavaan neuvolaan ja yrittäisin siellä kertoa tästä, siihen on aikaa vajaa 2vko. Meidän neuvolantäti on hirmu mukava ja tuntuu sellaiselta ihmiseltä kuka saattaisi vähän ymmärtää. Voiko neuvolasta saada lähetteen jonnekin asiaatuntevammalle ihmiselle?

 

[Koivunkäpy]

soitat sille lapsen neuvolatätille tänään tai huomenna, ja juttelet vaikka puhelimessa aluksi.
Itselläni on kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja se ei ole kivaa, mutta apua on saatavissa, ilman että lapsi otetaan pois, sitä ei kannata pelätä.