Mä en jaksa tuota kakaraa!! En vaan enää oikeesti jaksa.

[vauvasta johtuvaa?]

Ahaa, siellä on vastasyntynyt pikkuvauva perheessä! Se selittääkin paljon. Mutta jos kauan jatkuu, niin viisivuotiaanne on oikeasti avun tarpeessa.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="vieras";22495541]okei, eli teil on vauva
se avartaa tätä aika paljon.

Mä uskon että on varmasti vain mustasukkainen ja hänellä tosi vahva tapa osoittaa se. Ja vaikka olis ennen vauvaakin ollut "märisijä" niin nyt tulee vaan vahvemmin.
Se on kuitenkin lapselle isompi paikka tuo sisaruksen syntymä kuin vanhemmat osaavat aavistaakkaan. Hän on kuitenkin ollut teidän ainokainen 5vuotta, koko elämänsä. Niin onhan se nyt iso juttu kun sitten tuleekin äidin sylissä paljon olevan pieni vauva

tsemppiä! Kyllä se siitä varmasti Ja voithan sä neuvolassa vaikka kysyä asiasta? Voi olla että heillä vielä paljon hyviä neuvoja ja apua [/QUOTE]

Mä kallistun myös tälle kannalle. Etenkin jos poika raivoo lähinnä sinulle! 'Tuhmuuden' kierre syntyy helposti ja ruokkii itseään ja lopulta siitä on vaikea päästä irti...

 

["iiii"]

Katso peiliin, syy ja ratkaisu löytyy usein sieltä.

 

["vieras"]

Mä kallistun myös tälle kannalle. Etenkin jos poika raivoo lähinnä sinulle! 'Tuhmuuden' kierre syntyy helposti ja ruokkii itseään ja lopulta siitä on vaikea päästä irti...

Näinhän se menee.
Ja tässä tapauksessa äiti ja poika ruokkii toinen toisensa ärtymystä, vihaa ja kiukkua.
Siitä pitäis nyt päästää irti. Pitäisi antaa sen lapsen mahdollisimaan paljon tehdä kaikkea.. esim vaikka antaa painaa sitä leivänpaahtimen nappia, kaikkia pieniä juttuja. Niistä ne kaikki lapset tykkää, niin pienemmät kuin isommatkin. Ja kun huomaa et poika alkaa kiukuta niin ei lähtee siihen mukaan, vaan olla itse positiivisella asentaa ja tavallaan sivuutta se kiukku. Kiinnittää pojan huomio johonkin kivaan juttuun mistä poika itsekkin tykkää. Jos vaikka huomaamatta sit pojalla unohtus se kiukku. Tai niinkun tässä oli se esimerkkin siitä napin painamisesta, jos meillä olisi tullut siitä niin iso kiukku niin olisin sit laittanut vaikka ihan uudet leivät, söi ne joku tai ei
Pienistä jutuista liikkeelle. PALJON positiivista asennetta, kehua, iloa, leikkiä. Kyllä se varmasti helpottaa vaikka nyt ei siltä yhtään tuntuisi. Ja ap varmasti vielä herkemmillä nyt kun vauva noin pieni ja univelat painaa. Olisiko joku kiva harrastus pojan kanssa jomman kumman vanhemman kaa kaksi vaikka esim. uiminen? Meillä mies kävi ja käy vieläkin esikoisen kaa kaksi uimassa, eikä pienempää sinne mukaan oteta me voidaan sit perheen kesken mennä kaikki yhdessä sinne joskus muulloin.

 

[:/]

Onko lapsesi ollut joskus päiväkodissa? Onko viety tosi aikaisin päiväkotiin pienenä? Miten siellä on mennyt, jos on ollut? Onko nyt vaan kotona sen vuoksi, kun vauva on syntynyt?

Älä itseesi syyllistä, ei kukaan äiti jaksaisi tuollaista.

 

[vielä sama vieras]

[QUOTE="iiii";22495635]Katso peiliin, syy ja ratkaisu löytyy usein sieltä.[/QUOTE]

tämmöinen on minusta ihan turhaa. Alkaa syyttää ja syyllistää vanhempaa jolla varmasti ihan todella paha mieli muutenkin.
Sisaruksen mustasukkaisuus todellakin on iso juttu. Kaikki eivät edes ymmärrä kuinka suuri paikka se on toiselle lapselle. Varsinkin tässä tilanteessa isompi on jo 5vuotias, se on pitkä aika olla se ainoakainen.

 

["Hanna"]

Suosittelen lukemaan Väestöliiton Kiukkukirjan. Löytyy varmaan kirjastostakin, mutta tässä linkki nettisivuille:

http://www.vaestoliitto.fi/nettikauppa/vanhemmuus/?num=249811&upotusURI=/nettikauppa/vanhemmuus/&x198862=Select/Card

 

[No,]

Kokeile parin viikon ajan täysin toisenlaista suhtautumistapaa. Yritä sammuttaa negatiivinen kierre, kaivamalla vaikka väkisin positiivista jostain. Käytännössä siis palkitse, kehu, ihastele, anna kaikin tavoin positiivista palautetta kaikista hyvistä jutuista mitä lapsi tekee. Vaikka tuntuisi vähäpätöisiltäkin jutuilta, niin näytä lapselle että välität, tykkäät, hyväksyt. Voi olla tuollaisen vaikean kauden jälkeen tosi vaikeaa nähdä niitä hyviä puolia lapsessa (etenkin jos niitä ei kamalasti ole näkyvillä...), mutta yritä tietoisesti muuttaa vuorovaikutuksen suuntaa!

Olen ollut samassa tilanteessa, tosin esikoinen oli silloin 3v. ja pienempi 1,5v. kamala huutomaakari. Muistan elävästi miten oli hermo kireellä silloin. Siirryin positiivisempaan suhtautumiseen, ja sain negatiivisen kierteen katki. Tein lapselle rajat samaan tapaan kuin ennenkin, mutta palkitsin ylenmäärin hyvästä käytöksestä, en siis alkanut "curlaamaan" tai mitään. Välillä tulee edelleen näitä tappelukausia, mutta silloin osaan jo itse vaihtaa suunnan positiivisemmaksi, ja lapsi saa huomiota muutenkin kuin kiukuttelemalla. Nyt tosin mennään toisella kierroksella, ja pienempi koittaa julistaa äidin kanssa sotaa harvase päivä. Yritän ottaa rennosti ja muistaa, että positiivinen voima on voimakkaampi kuin negatiivinen

Tuon ikäisen kanssa voisit jo jutellakin asiasta naamatusten. Että miten saataisiin elämä kivemmaksi, ettei tulis riitoja niin paljon, ja millä keinoin riitoja ratkottaisiin yhdessä. Kerro lapselle että välität ja rakastat, ja haluat että kaikilla on hvyä olla. Anna lapsellekin mahdollisuus tehdä omia ehdotuksia miten arkea voisi helpottaa.

Tsemppiä ja hermoja!

Tälle peesi...tosin sitä välillä vaikea toteuttaa,kun itsekkin on ihminen vaan ja välillä väsynyt ja kiukkuinenkin.

 

[joopa joo]

Mulla on samalla lailla käyttäytyvä 4 vuotias poika. Sillä erolla että meidän lapsella on sensorisen integraation häiriö, hän on ylivilkas ja kehitysvammainen. Terveen näköinen poika, siksi olenkin saanut kommentteja kaupassa ja uimahallissa, kun ei lapsi osaa käyttäytyä. Ja kyllä sillon vituttaa, kun vituttaa muutenkin! Aistitoiminnan häiriö aiheuttaa sen että lapsi karjuu ja kiljuu jatkuvasti, kaiken muun mukava lisäksi.

Eipä tämä liittyny alkuperäisen ongelmaan, tulipa nyt vaan avauduttua tähän kun aloin lukemaan

 

["vieras"]

Onko lapsesi ollut joskus päiväkodissa? Onko viety tosi aikaisin päiväkotiin pienenä? Miten siellä on mennyt, jos on ollut? Onko nyt vaan kotona sen vuoksi, kun vauva on syntynyt?

Älä itseesi syyllistä, ei kukaan äiti jaksaisi tuollaista.

Ei oo ollut päiväkodissa. Perhepäivähoitajalla oli vuoden ennen kuin vauva syntyi.

 

[Sanansyöjä]

Syitä käytökseen sen enempää ruotimatta, lapsella on nyt paha olla, eikä hänellä pienellä tällä hetkellä ole psyykkisiä valmiuksia itsensä hillitsemiseen.

Tärkein asia mielestäni on nyt, että sinä pysyt, vaikka hammasta purren rauhallisena. Lapsi kirkuu vaikka pää punaisena, niin sinä toistat "mantraa" "Kaikki hyvin, ei mitään hätää, kyllä me tästä selvitään. Nyt ollaan ihan hermona, mutta ei se mitään" tai jotain sen tapaista, mikä sinulle itsellesi sopii. Tämä siis sen lisäksi, että yrität selvittää tilannetta jne. Tuollaisen tavan voi ihan tietoisesti opetella ja parhaimmillaan se alkaa jossain vaiheessa tulla luonnostaan. Lapselle jää tilanteesta alitajuntaan rauhallinen olo, vaikka tapahtumat itsessään olisivatkin täyttä sekasortoa. Tämä pikkuhiljaa auttaa häntä löytämään myös itsestään rauhoittumistapoja.

Tämä voi joillekin olla todella vaikeaa, siis rauhallisena pysyminen, itselleni myös. Kun vanhempi kohtaa raivoavan lapsen, hänen omassa sisimmässään aktivoituu oma itse uhmaikäisenä. Jos aikanaan omat vanhemmat eivät ole osanneet (kaikella kunnioituksella heitä kohtaan) pysyä rauhallisina, on itse tyynnyteltävä nyt myös tätä sisäistä lasta.

Kaikkein tärkein: Vaikka kuinka tekisi mielesi ja mitä tahansa teetkin, älä missään nimessä lyö tai riepota lasta. Käänny kannoillasi ja mene vaikka pihalle tai parvekkeelle.

Tämä siis vain yksi asia muiden joukossa. MLL:n sivuilla mm. on hyviä neuvoja uhmaikäisen ja mustasukkaisen lapsen auttamiseen.

Rauhallisempia aikoja perheeseenne, kyllä se siitä

 

["puu"]

Tulee hyvä mieli lukea näin paljon näin hienoja vastauksia täältä!

 

[paapo ja kärsi]

Kokeile vähän napauttaa risulla paljaalle perseelle, kyl se kakaras lopettaa turhan kiukkuamisen.

 

["kohtalotoveri"]

meillä sama juttu. Poika 6v. ja joskus 3vuoden kieppeillä alkoi ilmestyä tollasia kohtauksia. Meillä todettiin pojalla aistiyliherkkyys, josta johtuu että hermostuu helposti jne.
Meillä on kans yhtä tuskaa välillä, mutta tosin kun olen ollut jo työelämässä muutamia vuosia niin poika on tosi paljon päiväkodissa rauhoittunut ja oppinut hillitseen hermonsa. Meillä poika sellasessa erikoiseryhmässä eskarissa, missä vähemmän lapsia ja hoitajat on kyllä tehneet kovasti töitä hänen eteen. Vielä vuosi sitten tilanne oli niin paha ( kiusasi koko ajan muita ja oli arvaamaton) että ajattelimme laittaa hänet kouluun missä vain erikoislapsia, mutta tilanne on nyt nin hyvä että poika voiin mennä normaalille ala-asteelle.
Sanon tämän vain siksi, että mitä nopeammin puutut asiaan ja alat työstämään tätä ongelmaa niin sen paremmat tulevaisuuden näkymät. Nyt kannattaa ehdottomasti hoitaa tätä ongelmaa koska koulussa ne vasta pahenee ja tulee paljon pahempia ongelmia
Meillä poika on juuri tuollainen että saa raivarit esim. siitä että sukat on liian karheet, kovat,tms. Tai että housut ei oo kivat päällä, hanskat kutittaa, pipo ärsyttää, ja saa aivan hirveitä raivareita kun häviää tai joku homma ei vaan toimi niinku hän haluaa..Voimia..

 

[Yainaba]

Jos lapsen käytös on alkanut vauvan tulon myötä niin kannattaa muistaa että lapsi kokee sen samana kuin jos miehesi yhtäkkiä toisi kotiin toisen vaimon ...ihan tosta vaan, kertos vaan ennakkoon että meille tulee nyt sit toinen nainen tänne kans ja sitten se vaan tulis ja mies sitä "hoitelis" siinä sun nenän edessä.
Ei ois ehkä helppoa aikuisellakaan silloin. Lapsi kun vasta opettelee näitä tunnejuttuja

 

[Sanansyöjä]

Jos lapsen käytös on alkanut vauvan tulon myötä niin kannattaa muistaa että lapsi kokee sen samana kuin jos miehesi yhtäkkiä toisi kotiin toisen vaimon ...ihan tosta vaan, kertos vaan ennakkoon että meille tulee nyt sit toinen nainen tänne kans ja sitten se vaan tulis ja mies sitä "hoitelis" siinä sun nenän edessä.
Ei ois ehkä helppoa aikuisellakaan silloin. Lapsi kun vasta opettelee näitä tunnejuttuja

Hyi mikä vertauskuva Ei ois helppoo ei. Isäntä vaan selittäis, että katsoppas kultaseni, eikö se olekin kaunis... sinäkin voit halata häntä. Kyllä mä sua rakastan ihan yhtä paljon (vain YHTÄ paljon?!?)
(menispäpoisjakuolis...menispäpoisjakuolis...menispäpoisjakuolis...) :kieh:

 

[Yainaba]

Hyi mikä vertauskuva Ei ois helppoo ei. Isäntä vaan selittäis, että katsoppas kultaseni, eikö se olekin kaunis... sinäkin voit halata häntä. Kyllä mä sua rakastan ihan yhtä paljon (vain YHTÄ paljon?!?)
(menispäpoisjakuolis...menispäpoisjakuolis...menispäpoisjakuolis...) :kieh:

Niinpä, ja eikö tuntuski ihan loogiselta vähän kiukutella ja viskoa muutama lautanen ja kyllä sukkien saumatkin ahdistais kun ei vois ääneen sanoa että vie nyt jo hittoon toi toinen täältä.

 

[mieti kuinka toimit]

Voimia sinulle ap.
Lapsesi tarvitsee todella tiukat rajat ja niissä ei pitäisi joustaa yhtään. Jos toisena päivänä reagoi tiettyyn asiaan toisella tavalla kuin eilen niin silloin lapsi kokee turvattomuutta. Ja alkaa hakea rajoja entistä tiuhempaan vain hakeakseen turvaa sinusta.
Ota lapsi syliin ja kerro kuinka lapsesi on sinulle tärkeä. Vielä ei ole liian myöhäistä, sillä isokokoista lasta et enää voi "väkisin" sylissä pitää ja rauhoittaa lasta.
Olette selvästi kierteessä, jossa te kumpikin ruokitte toinen toistenne vihaa ja pahaa mieltä.
Sinun tehtäväsi aikuisena on olla lähtemättä leikkiin mukaan ja sinun tehtäväsi on katkaista tuo syntynyt vihan kierre.

Seuraavan tilanteen tullessa tarkkailepa itseäsi ja mieti kuinka voisit reagoida asiaan toisella tavalla. Jätä huomioimatta huono käytös ja huomaa HETI hyvä käytös ja kehu siitä.
Lapsesi hakee sinun hyväksyntää ollakseen hyvä lapsi ja ollakseen lapsi ylipäänsä sinulle.

 

["vieras"]

”Kultaseni, olen ajatellut ottaa itselleni toisenkin puolison. Etkö olekin iloinen! Hän tarvitsee aluksi runsaasti aikaani ja huomiotani, mutta kyllä minä rakastan sinua edelleen yhtä paljon kuin ennen. Teille tulee varmaan hauskaa yhdessä! Saat jakaa huoneesi ja tavarasi hänen kanssaan. Annan hänelle sinun vanhoja vaatteitasi, joista sinä olet jo lihonut ulos. Sinä saat muuttaa nukkumaan toiseen huoneeseen, uusi puoliso tarvitsee minua yölläkin.”

Vertaus ei ehkä ole kaikilta osin osuva, mutta auttaa ymmärtämään, mitä lapselta vaaditaan!

... jatkuu
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/mustasukkaisuutta_kun_perheeseen/

 

["VIerailija"]

Mitä mun täytyy tehdä kun 6v.poika huutaa joka päivä isän länä en syö syötä ja muula tavalla myös kiukutelee.Silloin kun olen pojan kanssa kahden ja 5v.pojan kanssa syö kiltisti.5v.poika myös kiukutelee isän läsnä en syö ja äidille huutaa,haukkuu,nimittelee ym.Mitä pitäisi tehdä.uhkaus ja kiristys ja lahjonta ei auta.

 

[Tepadj]

Jumankauta heittäisin tollasen jo päin seiniä :O

 

[...]

Okke... tosi terve olet.
Ja ap; täällä kauhistelevat ne, joilla on ihan toisenlainen temperamentti lapsella, eikä voi olla ainakaan tuoreessa muistissa mitään isoa elämänmuutosta.
Vauvan syntymä selittää tuota käytöstä paljon. Ei sinun silti tarvitse sitä sietää, eikä kannata jäädä tunteesi kanssa yksin. Perheneuvolasta varaat vaan reippaasti ajan, että voitte yhdessä käsitellä tuota lapsen käytöstä. Tekee lapsellekin hyvää, että asia otetaan vakavasti ts. hänet huomioidaan.

Jumankauta heittäisin tollasen jo päin seiniä :O

 

[...]

Kuulostaa siltä, että lapsi on saanut kasvaa liian kurittomasti. Ystävälläni on samanlaiselta kuulostava lapsi, ja hän on aivan puhkipoikki sen kakaran kanssa, enkä kyllä ihmettele. Mutta tästä ystävästi voin sanoa, että hän on kyllä ihan omalla käytöskellään aikaansaanut tuon tilanteen.

Suurin ongelma tuossa on ollut se, että hän ei ole osannut olla tarpeeksi tiukka ja vaativa lapselle. Eli lasta on kyllä komennettu, mutta se on ollut sitä "älä nyt viitsi, ja olisit nyt kiltti ja korjaisit ne sotkut"... eli ei ole kunnolla vaadittu. Samoin lapsi ei ole saanut mitään rangaistuksia mistään. Joskus on kokeillut jäähynurkkaa, mutta sitäkään eivät ole kovin johdonmukaisesti tai pitkäkestoisesti kokeilla, kun ovat jo luovuttaneet, että ei se toimi. Eihän se nyt heti ensimmäisellä kerralla täydellisesti toimikaan.
Edelleen, lapselle on annettu joka ainoassa asiassa liikaa valinnanvaraa, eli lapselta aina kysytään ennen ruokailua, mitä hän haluaisi syödä, mitään ei ole pakko syödä jne.. ei mikään ihme, että lapsi oppii siihen, että kaikki on hänen päätettävissään.

 

[...]

[QUOTE="VIerailija";22498446]Mitä mun täytyy tehdä kun 6v.poika huutaa joka päivä isän länä en syö syötä ja muula tavalla myös kiukutelee.Silloin kun olen pojan kanssa kahden ja 5v.pojan kanssa syö kiltisti.5v.poika myös kiukutelee isän läsnä en syö ja äidille huutaa,haukkuu,nimittelee ym.Mitä pitäisi tehdä.uhkaus ja kiristys ja lahjonta ei auta.[/QUOTE]

No lähinnä tulee mieleen, että sen isän pitäisi tehdä jotain... Eikö hän komenna lasta ollenkaan?

 

[justjooooo]

Onko lapsesi ollut joskus päiväkodissa? Onko viety tosi aikaisin päiväkotiin pienenä? Miten siellä on mennyt, jos on ollut? Onko nyt vaan kotona sen vuoksi, kun vauva on syntynyt?

Älä itseesi syyllistä, ei kukaan äiti jaksaisi tuollaista.

Voi hyvä ihme sentään. Taitaa kismitää, kun et päässytkään tarhaa syyttämään huonosta käytöksestä. Tässä se päinvastoin nähdään, että ne lapset kannattaisi viedä sinne tarhaan opettelemaan muiden huomioimista ja toisten kanssa kanssakäymistä, eikä kotona kasvattaa kieroon yksin äidin kanssa.