Alle kaksivuotiaan runsaat mustelmat

[...]

Tuttuni alle 2 vuotiaalla lapsella on usein mustelmia päässä ja kasvoissa ja kun niistä kysyy niin usein ei vanhemmat edes tiedä että mistä ne on tulleet. Kuvittelisi, että jos alle kaksivuotias lyö päänsä niin kovaa että siihen tulee iso mustelma niin lapsi itkisi ja kaipaisi lohdutusta..Paitsi jos on oppinut että lohdutusta ei ole tarjolla tai itku on jäänyt huomiotta.. Onkohan vanhemmilla kenties jotain masennusta joka vaikuttaa lapseen? Lapsi saa kyllä myös vapaasti kiipeillä ja leikkii esim. muovailuvahalla seisomalla tuolilla että ylettyy pöydälle ja itsekseen.

Itselläni on vähän nuorempi lapsi ja varjelen häntä kolhuilta. Toki välillä tulee kopsuja kaikkien pienten kanssa, mutta kai niitä voi edes yrittää ennaltaehkäistä? Meillä lapsi kiipeilee vain valvottuna ja syöttötuoliin esim. ei ikinä jää yksin (kun tämä tutun lapsi on myös pudonnut monta kertaa syöttötuolista), sängyllä ei hypitä, sohvan selkämyksillä ei keikuta eikä kaikkein korkeimpaan liukumäkeen saa ilman äitiä mennä. Lapsi myös kopsun tullen tulee jomman kumman vanhemman luo ja kertoo että pipi tuli, puhalletaan ja menee jatkamaan leikkejä. Jos lapsi esim. kaatuu, sanon että hups, kaaduit, sattuiko sinuun? Ja jos sattui niin lohdutetaan ja jos ei niin leikki jatkuu. Tämä tuttu sanoo vaan että nouse ylös jos sitäkään. Onko meillä vaan eri tyylit vai huolestuttaisiko teitä?

 

[hyvin]

Kaikkein eniten mustelmia tulee varmaan kävelyn opettelun vaiheessa eli 1-2 vuotiaana. Mutta syöttötuoliin ei saa jättää lasta valvomatta, tämän voit sanoa hänelle.

 

["MAMAM"]

meidän 1v8kk vanhalla lapsella on usein mustelma tai pari päässä. Ja aina ei tiedetä mistä ne on tulleet

 

["vieras"]

Meillä kaksi lasta, 3v ja 1v. Molemmat ovat suht rauhallisia tapauksia, mutta toki kolhuja tulee joka päivä. En minäkään välttämättä muista kaikkia kopsuja, vaikka aina itkevää lasta lohdutetaankin. Siis jos mustelma on, en aina muista mistä tilanteesta tuli. Ja joillekin vaan tulee herkemmin mustelmia kuin toisille.

Ei kaikista kolhuista kannata tehdä numeroa ja hyvähän se vaan on, että lasta kannustetaan jatkamaan leikkiä ja touhuja, vaikka välillä jotain pientä kolhua tuleekin. Se tietysti ei minusta ole oikein, että itkevää lasta ei mitenkään noteerata tai lohduteta. Se on jotain tunnekylmyyttä se, mutta meilläkin pikkukolhuihin annetaan nopea hali, suukko ja puhallus, sitten jatketaan menoa. Ei sekään ole ihan tervettä, että koko ajan lasta kytätään ja rajoitetaan kaikkea leikkiä siinä pelossa, että lapsi satuttaa itsensä.

 

[BitchAl]

Mulle tulee mustelmia tosi helposti. Lapsena niitä saattoi olla kerralla yli 50. Lääkärikin sanoi ettei ole terveellistä että on näin paljon mustelmia.

Mulla saattaa nykyäänkin olla tosi iso mustelma jalassa ilman että tiedän mistä se on tullut. Ei mun äitikään pysynyt perässä niissä vaikka se vielä tosissaan yritti.

 

["vieras"]

Sattuuhan noita vanhemmillekin, mulla jo kaksikertaa ollut tosi iso ja pahan näköinen mustelma kädessä, joka ei ollut kipeä eikä mitään hajuakaan mistä olisi tullut siihen

 

["äiti"]

Itse en ymmärrä sitä, että jotkut ei koe tarpeelliseksi lohduttaa lasta kun se kaatuu tai muuten loukkaa. Miten sitä empatiaa sitten opitaan? Jos aikuinen kaatuu niin kyllä häneltäkin kysytään että sattuiko ja autetaan pystyyn. Itse kaaduin juuri ulkona liukkaalla. Oma 3v tuli äkkiä luo, "auttoi" ylös ja kysyi että satunko, puhalsi ja silitti polvea, naapurin 5v nauroi.

 

[maalla on mukavaa]

Voi kuule, ei se vahtiminen sitä vahinkoa katso. Meillä mm TÄNÄÄN tyttö juossut leikkuulautaa päin ja otsassa iso kuhmu, kaatunut maton reunaan ja silmäkulma auki, ja kummallakin kerralla olin itse vajaa metrin päässä..

Toiset lapset vaan on vilkkaampia, tekevälle sattuu... harvemmin likkakaan enää pikku kolhuista jaksaa ulista, enemmän taidan minä pelästyä silloinkin kun se isompi kolhu tulee.

 

[leijona76]

Voi kuule, ei se vahtiminen sitä vahinkoa katso. Meillä mm TÄNÄÄN tyttö juossut leikkuulautaa päin ja otsassa iso kuhmu, kaatunut maton reunaan ja silmäkulma auki, ja kummallakin kerralla olin itse vajaa metrin päässä..

Toiset lapset vaan on vilkkaampia, tekevälle sattuu... harvemmin likkakaan enää pikku kolhuista jaksaa ulista, enemmän taidan minä pelästyä silloinkin kun se isompi kolhu tulee.

Sattuu todellakin. Ja tuollakin oli alle 1v jo mustelmia sielä täälä kohlaamisen seurauksena. Mut ei se koskaan oo kaikista mitää sanonu vaikkei meillä lohduttamista pantata. Se vaan on sellanen että ei valita ellei satu todella. ilmasee kyllä jos kaipaa lohtua.

 

[Näkymätön Ninni]

No meillä on kanssa 1v ja 2v pojilla paljon mustelmia, vanhempi poika kaatuilee jatkuvalla syötöllä (johtuuko huonosta näöstä + karsastuksesta vai muusta, en tiedä ) ja hänelle sanon juuri tuon "nouse ylös vaan" jos näen ettei häneen ole sattunut (ja tämä tapahtuu noin kakskymmentä kertaa yhden ulkoilun aikana ). Isompi ei siis itke kaatumisiaan, jos kovasti kolahtaa esim pää johonkin että sattuu, toki itkee ja toki saa lohdutusta. Pienempi taas kyllä itkee kolhujaan ja lohdutusta saa. Mutta siis pointtina että paljon on mustelmia muillakin lapsilla ja lohdutuksen haku lapsilla eriasteista ja yleensä vanhempi tietää koska lapsi tarvitsee lohdutusta ja koska voi vaan sanoa tuon "nouse ylös vaan" joka pahalta ilmeisesti ulkopuolisesta kuulostaa..

 

[vierasss]

No meidän lapsi ei kaipaa lohdutusta muulloin ku silloin, jos veri lentää. Se ei ole moksiskaan ja jatkaa leikkiejä, vaikka tulis mustelma. Toinen lapsemme kaipaa sen lohdutuksen pienimmästäki. Niin ne on erilaisia. jos ei tarvi lohtua eikä itse niin siitä välitä siis lapsi ei siitä välitä, niin ei vanhemmat voi tosiaan tietää, mistä mikin mustelma tuli.

 

[Minerva McGarmiwa]

Mä just laskin saunassa et mulla on molemmissa jaloissa reilu 20 mustelmaa, ei mitään tietoa mistä on tullu eli ei noista mitään päätelmiä voi tehdä.

 

[storm]

Minun tytöllä oli mustelmia jatkuvasti alle 2-vuotiaana. Käveli ja kiipeili eikä aina todellakaan ollut tietoa mistä mustelmat ovat tulleet.