Koiraihmiset hoi! Koira ärähti - mielipiteitä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Never00
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuttavalla oli suomenlapinkoiralla aivoverenkiertohäiriö tai epilepsia. Sekosi hetkittäin ja lopulta vanhemmiten sitten lopullisesti. Ei purrut mutta haukkui vain taivaalle ja murisi eikä nukkunut.
 
Ottakaa yhteyttä eläinlääkäriin ja kuvailkaa tuo tilanne niin tarkasti kuin voitte. Seuratkaa koiraa, voi olla jotenkin sairaanakin, ei missään nimessä heti lopettamaan!
 
Jokainen mun perheenjäsen saa mennä ottamaan koiralta luun pois koska tahansa.

Mun vanhus, 12v., löysi kerran nuoruudessaan hillomunkin lenkillä. Se oli sille "iso aarre" ja rupes ahmimaan sitä. Mä olin pitemmällä ja sieltä koitin karjasta koiralle että IRTI, en saanut tarpeeksi käskyvaltaa kun olin tosiaan niin kaukana. Mun siskonpoika sitten kaivoi sen munkin koiran suusta väkisin. Hyvä niin, munkki oli täynnä rotanmyrkkyä. Koira ehti syödä siitä n. kolmasosan jonka takia vietti tiputuksessa viikon ja meinasi kuolla. Varma kuolema olisi tullut samantien jos ei olisi antanut nuoren pojan kaivaa sitä munkkia pois suustaan.

Että joo. Koira ei saa ärähtää kun ihminen ottaa siltä jotain pois!


Koira kyllä antaa ottaa sen luun pois sellaisen ihmisen, jota se kunnioittaa. Mutta ihminen voi olla aivan varma siitä, että jos ei itse kunnioita koiraa, ei kyllä saa sitä koirankaan puolelta itse.
 
[QUOTE="miksi";22810287]miksi kyselet täällä, jos miehesi on kerran päätöksensä jo tehnyt?[/QUOTE]

Mieheni on päätöksensä tehnyt, mutta varmasti päätöksensä pyörtäisi jos koiralla on syy käytökseensä, sellainen syy joka "oikeuttaisi" ottamaan kiinni ja ärisemään, juuri jokin sairaus tai vastaava. Mieheni ei (enkä luonnollisesti minäkään) halua joutua siihen tilanteeseen, että koira nappaa lujemmin kiinni - pahimmassa tapauksessa lapsiamme - ja joudumme jälkiviisaina toteamaan että lopettaminen olisi ollut parempi vaihtoehto.
Ymmärrän toki koiran rähinän silloin jos sen luu tai vastaava viedään, jos sitä tahallaan ärsytetään tai jos se vaikka herätetään yllättäen, mutta kun tässä tilanteessa ei mitään edellä mainittua tapahtunut. Koiramme oli hereillä, juuri ennen tuota korisevaa ääntä ja tapahtumien alkua nuoleskeli tassujaan.
 
En usko. Luulen, että mieheni vanhemmilla koira on arvoasteikolla vaan ihan siellä lähellä huippua. Esimerkiksi, koira viedään erikseen päiväunille, muiden pitää olla hiljaa (aivan ylikorostetusti siis), koira saa ihmisten herkkuja esim. täytekakkua, kun ihmisillä juhlia, koiralle jätetään aina joku "vahti" eivätkä voi olla paria tuntia kauempaa pois koiran luota kaikki yhdessä jne. Onnea vaan pennusta, hyvä siitä tulee!!

Ok, kiitos lisäinfosta, aloin vaan miettimään, että mihin kaikkeen tässä vielä pitää varautua. Meillä kyllä on tarkoitus kouluttaa koira kunnolla ja hoitaa asiat niin, että koira tietää oman paikkansa laumassa. Ja toisaalta, olemme ottamassa koiraa erittäin pitkän linjan kasvattajalta, josta en ikinä ole kuullut mitään negatiivista. On sanonut, että hälle saa soittaa 24/7, jos tarve vaatii. :D
 
Koira kyllä antaa ottaa sen luun pois sellaisen ihmisen, jota se kunnioittaa. Mutta ihminen voi olla aivan varma siitä, että jos ei itse kunnioita koiraa, ei kyllä saa sitä koirankaan puolelta itse.

Niin tietenkin, vai mitä tarkoitat..? Siksihän mä sanoin että jokainen mun perheenjäsen, lapsia myöten, saa ottaa koiralta tavaran pois ilman yhtäkään murahdusta. Vaikka mulla on myös ns. "vaarallinen" koira.
 
Mieheni on päätöksensä tehnyt, mutta varmasti päätöksensä pyörtäisi jos koiralla on syy käytökseensä, sellainen syy joka "oikeuttaisi" ottamaan kiinni ja ärisemään, juuri jokin sairaus tai vastaava. Mieheni ei (enkä luonnollisesti minäkään) halua joutua siihen tilanteeseen, että koira nappaa lujemmin kiinni - pahimmassa tapauksessa lapsiamme - ja joudumme jälkiviisaina toteamaan että lopettaminen olisi ollut parempi vaihtoehto.
Ymmärrän toki koiran rähinän silloin jos sen luu tai vastaava viedään, jos sitä tahallaan ärsytetään tai jos se vaikka herätetään yllättäen, mutta kun tässä tilanteessa ei mitään edellä mainittua tapahtunut. Koiramme oli hereillä, juuri ennen tuota korisevaa ääntä ja tapahtumien alkua nuoleskeli tassujaan.

No mitäpä jos sitten yhdessä istuisitte alas ja YRITTÄISITTE ymmärtää koiraanne. Muutto, uusi pentu, mustasukkaisuus, stressi. Onko ihme, jos vähän hermostuu??!
 
Ihan hullua tämä keskustelu taas täällä. :O

Miten kukaan voi olla sitä mieltä että on ok, että koira ärähtää jos lapset menee sen lähelle kun se syö luuta tai että mitä sitten jos vähän näykkäsee lapsia kun menevät lähelle.

Sitten kummastellaan mistä niitä koiria tulee jotka hyökkäävät ihmisten kimppuun yms. juttuja.
 
Mieheni on päätöksensä tehnyt, mutta varmasti päätöksensä pyörtäisi jos koiralla on syy käytökseensä, sellainen syy joka "oikeuttaisi" ottamaan kiinni ja ärisemään, juuri jokin sairaus tai vastaava. Mieheni ei (enkä luonnollisesti minäkään) halua joutua siihen tilanteeseen, että koira nappaa lujemmin kiinni - pahimmassa tapauksessa lapsiamme - ja joudumme jälkiviisaina toteamaan että lopettaminen olisi ollut parempi vaihtoehto.
Ymmärrän toki koiran rähinän silloin jos sen luu tai vastaava viedään, jos sitä tahallaan ärsytetään tai jos se vaikka herätetään yllättäen, mutta kun tässä tilanteessa ei mitään edellä mainittua tapahtunut. Koiramme oli hereillä, juuri ennen tuota korisevaa ääntä ja tapahtumien alkua nuoleskeli tassujaan.

:attn:

Luitko tuon kun sanoin että ennenkuin teette mitään muuta niin tarkistuttakaa koira lääkärillä!!!
 
Mieheni on päätöksensä tehnyt, mutta varmasti päätöksensä pyörtäisi jos koiralla on syy käytökseensä, sellainen syy joka "oikeuttaisi" ottamaan kiinni ja ärisemään, juuri jokin sairaus tai vastaava. Mieheni ei (enkä luonnollisesti minäkään) halua joutua siihen tilanteeseen, että koira nappaa lujemmin kiinni - pahimmassa tapauksessa lapsiamme - ja joudumme jälkiviisaina toteamaan että lopettaminen olisi ollut parempi vaihtoehto.
Ymmärrän toki koiran rähinän silloin jos sen luu tai vastaava viedään, jos sitä tahallaan ärsytetään tai jos se vaikka herätetään yllättäen, mutta kun tässä tilanteessa ei mitään edellä mainittua tapahtunut. Koiramme oli hereillä, juuri ennen tuota korisevaa ääntä ja tapahtumien alkua nuoleskeli tassujaan.

No perkeleen perkele, mä vastaan sitten kuitenkin sulle jotain.

Kerroit että on ollut kaikenlaista muutosta koiran elämässä, muuttoa ym. muistaakseni.

Lisäksi olette "älykkäästi" hankkineet ilmeisesti uroskoiran kaveriksi nartun!?

Ei tullut mieleen, että uroskoiran käytös voi muuttua dominoivammaksi kun sille tuodaan oma NARTTU jota puolustaa!? Uroksen maskuliinisuus nousee!!! Hormonit hyrräävät enemmän kuin jos sillä olis kaverina pelkkä vinkulelu!

Nyt tosiaan tarvittaisiin niitä synnynnäisiä tai edes opittuja koirankoulutustaitoja, mutta täältä sinä et ehkä niitä saa.

Minä sinuna luopuisin miehestä! Saatana jaksais tuollaista äijää katsoa joka ei koirista ymmärrä muuta kuin silittelyn ja lopetuspiikin!!!! Siinä välissä ammottaa pelkkä suuri tyhjyys!
 
Ihan hullua tämä keskustelu taas täällä. :O

Miten kukaan voi olla sitä mieltä että on ok, että koira ärähtää jos lapset menee sen lähelle kun se syö luuta tai että mitä sitten jos vähän näykkäsee lapsia kun menevät lähelle.

Sitten kummastellaan mistä niitä koiria tulee jotka hyökkäävät ihmisten kimppuun yms. juttuja.

:flower:
Poissulkien toki sairaudet yms. häiriöt, kuten epilepsiakohtaus. Ap:n tapauksessa selvittelisin ensin koiran terveyttä.
Mutta mutta, oon huomannut ettei täällä kannata omista eläimen koulutusmetodeista puhua mitään, saa vaan ilmiriidan aikaiseksi :D
 
Ihan hullua tämä keskustelu taas täällä. :O

Miten kukaan voi olla sitä mieltä että on ok, että koira ärähtää jos lapset menee sen lähelle kun se syö luuta tai että mitä sitten jos vähän näykkäsee lapsia kun menevät lähelle.

Sitten kummastellaan mistä niitä koiria tulee jotka hyökkäävät ihmisten kimppuun yms. juttuja.

Olen samaa mieltä. OT, meillä koirilla ei ole ns. omaa tilaa, vaan lauman alimpina niiden täytyy sietää ylempiään joka paikassa ja tilanteessa. Aivan kuten susilaumassakin on.

Tottakai kiellämme lapsia häiritsemästä koiria, mutta mikäli niin tapahtuu, on koiran tehtävä joko alistua tai sitten lähteä pois. Meillä laumajärjestys on selkeä kuten susilaumassa. Mies ja minä ollaan johtava pariskunta ja meidän "pennut" on alempiarvoisia lauman jäseniä (koiria) ylempänä.

BTW, yksi koirankouluttaja joskus sanoi, että lauman johtavan nartun (eli äidin ;)) tulisi aina tarvittaessa murahtaa (=ärjäistä) koirille, mikäli ne ovat liian tuttavallisia pennuille (=lapsille). Sen että emo varjelee pentujaan on koirille kuulemma paljon ymmärrettävämpi asia, kun että johtajauros (=isä) niin tekisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22810299:
Määritellään siten että minulla on ollut koiria lähelläni kohta 45vuotta.

Ja ennenkaikkea siten että:

Joku vain ymmärtää koiria luonnostaan, vaikka ei olisi ikäänsä niiden kanssa elänytkään. Esimerkkinä minun mieheni jolla on koiria ollut vasta reilu 22vuotta ja ikää on 46 vuotta. Hän on syntynyt koiraihmiseksi.

Joku toinen ei taas koirista käsitä riittävästi, vaikka olisi viettänyt 34-vuotisen elämänsä koirien ympäröimänä.

Näitä asioita ei viime kädessä voi oppia. Jos voisi, 34 vuotta on kyllä riittävän pitkä aika.

Menee nyt vähän jankuttamiseksi kanssasi, mutta voisit toki määritellä vielä koiraihmisen ja mitä tarkoitat "koiraihmiseksi syntymisellä" ja "näillä asioilla"?
Minulla on elämäni aikana ollut monenrotuisia ja -luonteisia koiria, mutta yksikään niistä ei ikinä ole ottanut ihmisestä kiinni millään muotoa (poislukien toki pentuvaihe, jolloin on kokeiltu jos jonkinlaista näykkimistä). Olen kuullut ärinää ja murinaa jokaisen koirani suusta, mutta koskaan en ole tuntenut oloani mitenkään uhatuksi, vaan aina koiralla on ollut järkeenkäypä syy murinaan.
Olen tosiaan tähän saakka kuvitellut ymmärtäväni koiria ja tietävänikin niistä jonkin verran, mutta hyvin tämä Kaksplussa jaksaa aina yllättää kokeneenkin ihmisen: en tiedä sittenkään "näistä asioista" juurikaan ja olen liian vanha oppimaan. ;)
Ja painotan tässä nyt vielä että seuraavana meillä on edessä kattava tutkimus eläinlääkärillä, en siis toiveestasi huolimatta vie koiraa piikille. Jatkan tätä huonoa koiranomistajan elämää ;)
 
Ottamatta kantaa mihinkään muihin kirjoituksiin, mulla tuli heti ekaks sun kirjoituksesta sellainen kuva, että koira on saanut jonkinlaisen kohtauksen ja sen seuraksena käyttäytynyt arvaamattomasti. Itse tutkituttaisin koiran ja sen jälkeen vasta miettisin mitä sitten, jos kyse ei ole mistään sairaudesta, kivuista tms.
 
Menee nyt vähän jankuttamiseksi kanssasi, mutta voisit toki määritellä vielä koiraihmisen ja mitä tarkoitat "koiraihmiseksi syntymisellä" ja "näillä asioilla"?
Minulla on elämäni aikana ollut monenrotuisia ja -luonteisia koiria, mutta yksikään niistä ei ikinä ole ottanut ihmisestä kiinni millään muotoa (poislukien toki pentuvaihe, jolloin on kokeiltu jos jonkinlaista näykkimistä). Olen kuullut ärinää ja murinaa jokaisen koirani suusta, mutta koskaan en ole tuntenut oloani mitenkään uhatuksi, vaan aina koiralla on ollut järkeenkäypä syy murinaan.
Olen tosiaan tähän saakka kuvitellut ymmärtäväni koiria ja tietävänikin niistä jonkin verran, mutta hyvin tämä Kaksplussa jaksaa aina yllättää kokeneenkin ihmisen: en tiedä sittenkään "näistä asioista" juurikaan ja olen liian vanha oppimaan. ;)
Ja painotan tässä nyt vielä että seuraavana meillä on edessä kattava tutkimus eläinlääkärillä, en siis toiveestasi huolimatta vie koiraa piikille. Jatkan tätä huonoa koiranomistajan elämää ;)

No hyvä! Niin minäkin sinuna jatkaisin:) Sano äijä (sun tai mun) mitä hyvänsä.

Lisäksi lukisin jotain vaikka Vilanderin Koirankorjauskirjaa (vai mikä sen nimi oli).

Et sä näköjään ihan toivoton olekaan kuten ekasta postauksestasi luulin :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22810544:
Kyllä noihin paskoihinkin on haudattuna järjellisen neuvon siemen. Tonkikaa!

Mitä helvetin hyötyä siitä on, että ap todistelee jollekin mammalle olevansa kelvollinen koiranomistaja? Samalla hän mm. sivuutti täysin Bluen ja muiden ohjeet viedä koira lääkäriin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22810463:
No perkeleen perkele, mä vastaan sitten kuitenkin sulle jotain.

Kerroit että on ollut kaikenlaista muutosta koiran elämässä, muuttoa ym. muistaakseni.

Lisäksi olette "älykkäästi" hankkineet ilmeisesti uroskoiran kaveriksi nartun!?

Ei tullut mieleen, että uroskoiran käytös voi muuttua dominoivammaksi kun sille tuodaan oma NARTTU jota puolustaa!? Uroksen maskuliinisuus nousee!!! Hormonit hyrräävät enemmän kuin jos sillä olis kaverina pelkkä vinkulelu!

Nyt tosiaan tarvittaisiin niitä synnynnäisiä tai edes opittuja koirankoulutustaitoja, mutta täältä sinä et ehkä niitä saa.

Minä sinuna luopuisin miehestä! Saatana jaksais tuollaista äijää katsoa joka ei koirista ymmärrä muuta kuin silittelyn ja lopetuspiikin!!!! Siinä välissä ammottaa pelkkä suuri tyhjyys!

No tässä ei nyt perkeleet ainakaan auta.
Kyllä, olemme älykkäästi hankkineet narttukoiran, koska tämä vanhempi koiramme ei ole tullut uroskoirien kanssa toimeen, ei ennen eikä jälkeen leikkauksen. En ehkä ole aiemmin maininnut että uroksemme on siis kastroitu keväällä -09, lieneekö sillä jotain merkitystä. Narttujen kanssa on sen sijaan tullut suhteellisen hyvin juttuun ja on oppinut tätä pentuakin nyt sietämään, ei toki ole mikään ylin ystävä vielä mutta tulevat toimeen. Olenko elänyt jossain kuplassa, kun olen kuvitellut että kaksi uroskoiraa ei ehkä ole se kaikkein paras vaihtoehto kahden koiran taloudessa? Kerro sinä se minulle koiraihmisenä.
Ja nytkö vika onkin miehessäni? Tunnetko mieheni henkilökohtaisesti, kun uskallat väittää ettei hän ymmärrä muuta kuin silittelyn ja lopetuspiikin?
 
Miks teidän on ylipäätänsä ollut pakko mennä ottamaan toinen koira, jos kerta se ei todellakaan ole paras ratkaisu vanhemmalle koiralle vaan se lähinnä kärsii siitä?
 
Meillä koiria ja lapsi, kokemusta useiden vuosien ajan eri rotuisista koirista. Nykyiset koiramme ovat pieniä ja lapsiperheeseen näin paremmin sopivia. Toinen koirista luonteeltaan äkkipikainen eli ei isona koirana olisi todellakaan mielestäni lapsiperheen koira, mutta pienessä koossa menee kun mitään pahaa jälkeä ei tule saamaan aikaiseksi. Koulutettu on omaamme äkkipikaista koiraa koko lapsen kanssa toimeen tulemaan ja tämä myös tuottanut tulosta. Nyt jouluna olimme anoppilassa ja siellä iso sekarotuinen koira, joka on melko huonosti koulutettu, vahtii emäntäänsä eikä kovin hyvin ole lapsiin tietenkään tottunut (vaikka useamman vuoden näitä lapsenlapsia on siinä pyörinyt, mutta vain satunnaisesti). Nyt oma lapsemme on tähänkin koiraan vähän enemmän tottunut ja voivat olla mielestäni tarkkaan valvottuna samassa tilassa, mutta kerran koira pääsi silti pelästyttämään lapsen ilmeisesti nuolaisulla kasvoista tms. Meitä oli useampi aikuinen huoneessa, mutta silti lapsen itkuun parahtaminen pelästytti todella ja tästä tuli sitten riita anopin kanssa. Hänestä ja appiukosta kun koira on valvottuna ihan ok, eikä tee lapselle mitään. Minusta tuo koira on ihana, mutta siihen ei voi yhtään lapsen läsnäollessa kyllä luottaa. Koiran käytös on minusta sen verran arvaamatonta suhteessa anoppiin (vahtivaa ja omistavaa) ja on myös käynyt näykkimään vauvaikäistä, joka ei pelkää koiria. Itse olisin valmis pitämään lapseni ja tuon koiran erilllään toisistaan eikä se minusta olisi liikaa vaadittu, kun siellä kuitenkin käymme ehkä kerran kuukaudessa ja vain loma-aikoina olemme 1-3 päivää siten että myös yövytään.
 

Yhteistyössä