synnytysasennoista kai se taas se puoli-istuva on.. vaikee suunnitella etukäteen, kun ei yhtään tiedä mitä on edessä ja kuinka kaikki sujuu.. mitää jakkaraa en varmaa ainakaan halua kokeilla, jotenkin on enemmän voimaa kun selän saa tuettua kunnolla, enkä halua roikkua miehen tai hoitajien pitelemänä

katotaan sitte mitä eteen tulee ...
seksistä no meillä se ei alun perinkään ole ollu suhteen kulmakivi. eksä oli niin kuvottava kaikessa että oon vaan nauttinu kun tämä mies ei ohi mennessään läiski mua takapuolelle tai kouri tissejä tai änkee kättään joka paikkaan, jos esim oon vaikka ruokaa laittamassa...
meillä on alusta saakka ollut se muu läheisyys pääasiana, seksi on toki kaiken kruunaava timantti

tää odotus on kääntyny siihen ettei oikeen tee ite ees mieli. enkä koe syyllisyyttä. jollain tapaa se entinen elämä on vielä hyvässä muistissa, inhosin seksiä eksän kanssa, vieläkin kun ajattelen mitä se pisti mut tekemään niin oksettaa....

siksi tää vaihe on nautinnon paikka, kun itteä ei haluta, eikä toinen vaadi. Eikä myöskään hauku mua frigidiksi tai kiukuttele kun en halua... tai syytä mua et mulla on joku toinen... että eksä oliki ällöttävä, miks mä en jättäny sitä aiemmin!!!!!
se oli ennen sellasta et se on joko seksiä tai ei mitään läheisyyttä. Piste.
Nykyään lähellä oleminen, silitykset, pusut ja halit on niin arvokkaita kun toinen tekee sen ihan halukkaasti, ILMAN että se JOKA KERTA ois johdettava irstaisiin suihinottoihin väkipakolla tms paneskeluihin.
Mun mielestä ketään ei sais ees patistaa tekemään omalle puolisolleen jotain mitä toinen ei pysty... mua etoo joku suihinotto, ja arvatkaa vaan kuinka kuulin aina, että kun "kaverien vaimot kyllä tekee, ni häntä vallan hävettää et hänen vaimo ei tee" ... mä olin ku mikäkin ilotyttö joka koitti kaikkensa toteuttaakseen miehen toiveet.... ja silti sai haukut niskaan... :'(
Siksi nyt kun tässä suhteessa molemmat ottaa toisen huomioon niin kaikesta,pienistäkin jutuista saa vain nauttia :heart:
tupunen kiva kun tulit takaisin

ja kiitokset onnitteluista

enää vähän yli kuukausi ja sit rouvistun

onhan tää aika ihanaa ........... :flower:
jalallinen amme just tuon selän takia mäkin siitä oon hiukan haaveillu, eikä sit tarttis keittiön pöydälle sellasta tavan ammetta nostaa. mies kun vielä on varsin pitkä, niin vois olla hyvä se jalallinen. ja jos vielä kokoontaitettava, niin vois aina pistää pois tilaa viemästä... saapa nähdä, saapa nähdä...
iskias ja liitoskivut no hämmästelen kylllä ettei vieläkään vaivaa ??? ihme juttu, kyl aiemmista on jo tässä vaiheessa ollu... mä luulen et mulla on kroppa oikeesti niin väljä et siks ne ei kramppaa.. ja tietysti osasyy varmaan tää liikunta, kun sitä tulee sit saatua aika tavalla vaikka en luaa pääsekään.
kumartelut on aika tukalia

ja aiheuttaa eniten supistuksia, samaten kun nousen autosta pois, niin ei pääse montaa askelta kun jo supistaa

mies sit venailee et jokohan mentäis

ja siks tää imurointikin on jääny vähälle kun sekin saa supistuksia aikaan ja aika napakoitakin....
on miehen kans eilen illal keskustelin et mitä tarviis vauvalle hankkia tässä ennen laskettua aikaa valmiiks. hän totes et jos yks paketti vaippoja ostetaa kotiin, ja mä näytän millasii ja mistä, samaten korvike, ni kyl hän niitä osaa käydä ostamassa, "et enhä mä mikkää tyhmä ole"

no ei tod... naurahdin vaan että kun kaikki kato EI ole sellasia et pärjäis noissa ostoissa jos äiti on vauvan kans kotona, kuten eksä oli tämmönen, tai ehkä sitä ei ees kiinnostanu....
psykologi onneks on taas perjantaina käynti edessä... mä niin haluaisin päästä noista vanhoista muistoista eroon...

tosin psykologi sanoi viimeks et näinkin vaikean liiton ja riitaisan eron kokeneena, mulla voi kestää neljäkin vuotta yhteensä, että ne lakkaa pyörimästä mun päässä.... ja kuulema tää raskaus on yks mikä vaikuttaa suuresti alitajuntaan.. no, ehkä sit joskus huomaan et entisen kamalat kokemukset ei palaa mieleen...
Mut siks haluanki jatkaa tuolla käymistä, kun en halua mun parisuhteen menevän siihen et aina puhuttais millanen eksä oli tässä tai tuossa tilanteessa.... plaahhhh....
vauvalla hikka sitä muuten sit on jo joka päivä

tänä aamunakin heräsin kuuden aikaan siihen et pikkuinen hikottelee

voi pientä.....
eppari ja repeämät ekasta tuli tikkejä jotai 10-13...repesin aika hyvin, kun ponnistin vaikka mulle sanottiin että ei vielä. ei vaan VOINU muuta, vauva vaan tuli... paranivat kyllä nopeasti ahkeran suihkuttelun ansiosta... toisen synnytyksessä oisin periaatteessa tarvinnut yhden tikin, mutta lääkäri jätti laittamatta, tästä syystä väliliha kipeytyy jokaisen yhdynnän aikana ja jälkeenpäin siitä voi tulla hiukan vertakin mut siis ihan tippanen. ja oonkin aatellu et tuo sama kohta varmaan vaatii tulevan synnytyksen jälkeen vaikka edes sen yhdenkin tikin... enkä halua et jatkossa vaivais samallai ku tähän asti..
noniin tämäkin päivä saatiin sitten alkuun, tosi kiva kun jaksatte kirjottaa paljon, näitä on niin mukava lukea....
tsemppiä kaikille vaivoihin, kauaa aikaa ei jälel olekaan

muistakaas tuota alkuaikaa et oltiin vasta alkuviikoilla 8-10.... pelkkää väsymystä, oksennusta,oksennusta ja väsymystä, hellettä ja ärsytystä

silloin tuntui niin kaukaiselta olla tammikuulla

ja NYT me sit jo ollaan!!!! ollaan päästy tosi pitkälle ja se loppukiri on enää edessä :heart: