miksi lapsella ei olisi oikeutta nukkua äidin ja isän vieressä perhepedissä. mutta aikuiset sitten saa nukkua vierekkäin

Mä koen asian niin, että vauva kuuluu lähelle äitiä öisin, varsinkin, jos äiti imettää. Äiti jaksaa paremmin, jos ei tarvitse nousta jalkeille öisin lainkaan. Jos järjestetään vielä hyvä tila molemmille, vauva esim. sivuvaunussa, niin ei mene äidiltä niskat jumiin ja uskaltaa vaihtaa asentoa ja on tilaa eikä vauvan liikkuminen häiritse.

Sit sellainen noin vuoden ikäinen voi nukkua siinä sivuvaunussa.

Vasta sit sen ikäinen lapsi, joka jää ihan hyvillä mielin omaan huoneeseen yksinään nukkumaan, niin vasta sen ikäinen on siihen kypsä. Ja tuo aika vaihtelee.

Kun lapset nukkuu samassa huoneessa kuin vanhemmat, he useimmiten menee aikasemmin ja helpolla nukkuu, kun tietävät, että vanhemmat tulee sinne "kohta". Vanhemmilla on sit käytössään olohuone kokonaan ja sitä seksiä voi aivan hyvin harrastaa olohuoneen sohvalla. Toki tämä ei toimi, jos taloudessa on jo teini-ikäisiä, mutta suurimmalla osalla on lapset suht samanikäisiä, ettei ole jotain 15 vuoden ikäeroa.
 
Meillä vauva nukkui vieressäni ja tilaa oli hyvin. 2 vuotiaana meni omaan sänkyyn, mutta vanhempien makkariin.

Mä vaan mietin sitä, että kuinka ne perheet voi, jos vanhemmat on tosi ehdottomia tuosta, että vauvasta vaan omaan huoneeseen yksin, oli se vauva siitä mitä mieltä hyvänsä. Meinaan, silloin illat on nukkumistaisteluita ja vauva itkee jo nähdessään pinnasängyn, kun sinne lähestytään ja pitäis laittaa se sinne nukkumaan. Ilta menee taistellessa, yöt ravaillessa toisessa huoneessa. Siinä uupuu vahvinkin. Kun on väsynyt, on ärtynyt eikä tee mieli seksiä. Vaikka vauva tai pieni lapsi on omassa huoneessaan, se voi olla siellä ihan vanhempien jaksamisenkin kustannuksella, JOS lapsi ei ole itse kypsä nukkumaan yksin. Ja sitten tulee se toinen vaihe näissä perheissä, kun lapsi pääsee itse liikkumaan. Sitten se lapsi tulee öisin vanhempien vuoteeseen hakemaan sitä kaipaamaansa turvaa ja sitten on ahdasta eikä kukaan nuku.

En tiedä, mä olen kokenut, että meidän perheessä, jotta kaikki jaksaa ja voi hyvin ja illat ei ole taisteluita, niin tehdään niin, että samassa huoneessa nukutaan niin että kaikilla on hyvin tilaa. Kun lapset nukkuu, aikuiset on olohuoneessa omassa valtakunnassaan ja tekee mitä lystää. Öisin meillä NUKUTAAN SITTEN HYVIN. Kukaan ei itke eikä säntäile vuoteista toisiin jne.
 
Voiskohan joku mies nyt vastata että kuinka kauhean kamala asia se aamuseisokki sitten on, siis jos lapset on samassa huoneessa?

Meillä on enemmän ja vähemmän nukuttu perhepedissä viimeiset 4vuotta ja samalla linjalla jatketaan.
Onko miehes koskaan painautunut sua vasten? Siis kun vehje jöpöttää, yöllä vaikkapa unissaa? Mieti sitten siihen paikalle joku muksuistanne....

Pysyykö miehelläsi peitto aina päällä kun hän nukkuu? Aamustakin? Silloin jos heräilette lasten kanssa samaan aikaan?

Ei tartte olla mies että noi jutut tajuaa...mut ei kai se kaikkia miehiä haitaa tai häiritse vaikka lapset tuijoittaiskin seisovaa veijaria... mua jopa äitinäkin se hieman häiritsee vaan luonnon luoma oikkuhan sekin on.
 
Minä en kyllä muista lapsena kaivanneeni kenenkään viereen. Mitä siitä tulee jos kaikki 4 lasta nukkuis meidän sängyssä. Niinpä, sanomista siitä tulisi... Vauva kyllä nukkuu ja välillä 2-vuotiaskin.
 
Mun mielestä on tärkeämpää että vauva saa nukkua äitinsä lähellä (sama sänky tai sivuvaunu) kuin että isä saa nukkua äidin vieressä. Näinpä meillä on mietitty että jos jostain syystä tulee ongelmia nukkua kaikki samassa huoneessa ni ekana kokeillaan sitä että isä muuttaa toiseen huoneeseen. Mulla ei oo mitään pakottavaa tarvetta nukkua miehen vieressä.

Mun miehen ex vaimollakaan ei ollut pakottavaa tarvetta nukkua miehensä vieressä, 7 vuoteen (3 muksua, 2 vuoden välein). Ja miehen oli se nieltävä kun "lapsien paikka on äidin vieressä". Mistä lie johtuvaa et hänestä tuli ex...

Seitsemän vuotta on pitkä aika jos toinen vanhemmista tahtoisikin nukkua sen puolison vieressä. Mikäs siinä jos molemmat tykkää nukkua toisitaan erossa, kukin tavallaan. Mä pidän kuitenkin parisuhteen toimintaa tärkeämpänä lapselle kuin sitä että äiti saa kyyhöttää sen lapsen kanssa.
 
[QUOTE="juu";22892600]Onko miehes koskaan painautunut sua vasten? Siis kun vehje jöpöttää, yöllä vaikkapa unissaa? Mieti sitten siihen paikalle joku muksuistanne....

Pysyykö miehelläsi peitto aina päällä kun hän nukkuu? Aamustakin? Silloin jos heräilette lasten kanssa samaan aikaan?

Ei tartte olla mies että noi jutut tajuaa...mut ei kai se kaikkia miehiä haitaa tai häiritse vaikka lapset tuijoittaiskin seisovaa veijaria... mua jopa äitinäkin se hieman häiritsee vaan luonnon luoma oikkuhan sekin on.[/QUOTE]

Mun mies nukkuu housut jalassa, peitosta en tiedä onko se aina päällä..mutta usein kyllä herää lasten kanssa aamuisin. Ja miksi ne lapset tuijottaisi sitä seisovaa penistä? Kun siis tosiaan on ne housut jalassakin.

Ja ei meillä ole kyllä koskaan harrastettu mitään kyljessä kyhnäämistä yöllä..jännä juttu muuten, lasten kanssa en koe ikäväksi nukkua kylki kyljessä mutta miestä en siihen ihan iholle nukkuessa huoli.. :D
Joten..mä nyt kuitenkin haluaisin että joku mieskin vastaa.
 
Meillä se menee niin, että jokaisella on oikeus nukkua hyvin. Niin lapsella, kuin meillä aikuisillakin. Niinpä nukkumisjärjestelyt tehdään sen mukaan.

Nukumme toistaiseksi samassa huoneessa, lapsi omassa sängyssään. Mutta olen huomannut että aikaisemmin nukkumaan mennyt lapsi häiriintyy kun minä ja mies tulemme nukkumaan, sillä luonnollisesti siinä tulee juteltua, laitettua herätyskelloja soimaan, availtua vaatekaappia ym. Ja lapsi selvästi vähän heräilee jos ja kun yöllä käy vessassa. Tuleva vauva siis aivan varmasti vaikeuttaa ainakin aluksi esikoisen unia, joten hän pääsee omaan huoneeseen. Katsotaan sitten, miten se sujuu.

Meidän välissä kun lapsi nukkuu, tai jomman kumman vieressä, ei aikuisten unista sitten tule kunnollisia: lapsi kääntyilee ja potkii. Mies on herkkä tähän heräämään ja hän usein siirtääkin lapsen takaisin omaan sänkyynsä. Miehelle kunnon yöuni on tärkeämpää kuin minulle, joka voin nukkua vaikka päivällä lapsen kanssa samaana aikaan. Mies ei myöskään halua nukkua vauvan vieressä, pelkää ettei herää tai että kääntyy toisen päälle. Tätäkin minusta pitää kunnioittaa.

Ja mitä muuten seksin harrastamiseen tulee, se on joskus kivaa kun ollaan hetki maattu sängyllä ja rupateltu niitä näitä. Tai aamulla. Nyt tätä rajoittaa samassa huoneessa nukkuva lapsi, mutta ajan myötä sekin muuttuu. Meillä aikuisillakin kun oikeuksia, vaikkapa sitten harrastaa spontaania seksiä kesken yön.
 
Mun miehen ex vaimollakaan ei ollut pakottavaa tarvetta nukkua miehensä vieressä, 7 vuoteen (3 muksua, 2 vuoden välein). Ja miehen oli se nieltävä kun "lapsien paikka on äidin vieressä". Mistä lie johtuvaa et hänestä tuli ex...

Seitsemän vuotta on pitkä aika jos toinen vanhemmista tahtoisikin nukkua sen puolison vieressä. Mikäs siinä jos molemmat tykkää nukkua toisitaan erossa, kukin tavallaan. Mä pidän kuitenkin parisuhteen toimintaa tärkeämpänä lapselle kuin sitä että äiti saa kyyhöttää sen lapsen kanssa.

Kyllä ne syyt eroon on jossain ihan muualla kuin se missä ihmiset NUKKUU. Edelleen sitä seksiä voi ja jaksaa harrastaa ihan eri tavalla, kun ÖISIN KAIKKI NUKKUU. Esim. olohuone ja sohva vetää täysin vertoja sängylle. Se, missä vanhemmat NUKKUVAT, ei ole merkitystä parisuhteen kannalta. Seksin ja läheisyyden voi hoitaa sohvalla, sängyssä NUKUTAAN. Sellaisissa perheissä on taatusti vähemmän seksiä, kun ilta menee vauvan kanssa tapellessa ja huutaessa omassa huoneessaan ja vanhempien lasten kanssa ilta on yhtä ravailua pois sängystä ja sit vielä yöllä ne änkeää ahtaaseen sänkyyn. Kuka siinä mitään seksiä jaksaa, kun vihdoin pääsee siihen parisänkyyn??

Kun kaikki nukkuu samassa huoneessa, niin että on hyvin tilaa, niin se vaihtoehto on parempi vanhempien seksielämän kannalta, koska öisin lapsetkin sit nukkuvat hyvin ja iltaisin menevät sovinnolla nukkumaan ja vanhemmille jää sitä OMAA AIKAA. Ja öisin vanhemmat saa NUKKUA. Ja siis tämä siinä tapauksessa, jos vauva huutaa ja taaperot juoksentelee. Mikäs siinä, jos ne nukkuu sovinnolla yksinään, mutta harvoinpa niin on.
 
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mitenhän 5 lasta nukkuisi vanhempiensa kanssa samassa sangyssä? Kaikki alle 9 vuotiaita. Ja jos joku sanoo että vanhimmat omaan sänkyyn, niin missä se raja menee kuka siirtyy omaan sämkyyn ja koska?
 
Mun miehen ex vaimollakaan ei ollut pakottavaa tarvetta nukkua miehensä vieressä, 7 vuoteen (3 muksua, 2 vuoden välein). Ja miehen oli se nieltävä kun "lapsien paikka on äidin vieressä". Mistä lie johtuvaa et hänestä tuli ex...

Seitsemän vuotta on pitkä aika jos toinen vanhemmista tahtoisikin nukkua sen puolison vieressä. Mikäs siinä jos molemmat tykkää nukkua toisitaan erossa, kukin tavallaan. Mä pidän kuitenkin parisuhteen toimintaa tärkeämpänä lapselle kuin sitä että äiti saa kyyhöttää sen lapsen kanssa.

Kirjoitat asiaa. Lasten koti on vanhempien välisessä suhteessa. Jos se kärsii siitä, että lapset nukkuu vieressä, niin silloin lapset omiin sänkyihin.
 
Hirveän vaikea selittää, mutta mun mielestä (nyt siis tämä pätee vain omalla kohdallani) mun ja miehen sänky on vain meidän käyttöön. Yksi syy on tietty se, että nukumme paljon paremmin, kun lapsi on omassa sängyssä. Mutta tuo ei ole se pääsyy, jotenkin vain sen kuuluu meillä olla niin, että vauva (nyt 4kk) on omassa sängyssä ja omassa huoneessa.

Meillä mies on nyt kotona ja nukkuu usein vauvan kanssa päikkärit meidän sängyllä ja se on tottakai ok. Mut meille sopii parhaiten se, että vauva omassa sängyssään ja omassa huoneessaan.

Mies saa nyt ensisijaisesti päättää parhaan nukkumisjärjestelyn, koska hän on se, joka herää arkiöisin ja tietää tällä hetkellä ehkä paremmin vauvan rytmin, ja hän on mun kanssa tässä samoilla linjoilla eikä koe rasittavaksi lähteä toiseen huoneeseen, jos vauva herää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tarttee tosi ison sängyn;22892708:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mitenhän 5 lasta nukkuisi vanhempiensa kanssa samassa sangyssä? Kaikki alle 9 vuotiaita. Ja jos joku sanoo että vanhimmat omaan sänkyyn, niin missä se raja menee kuka siirtyy omaan sämkyyn ja koska?

Perhepediksi luokitellaan jo samassa huoneessa nukkuminen. Kaikilla pitää olla hyvin tilaa, sit tuo systeemi toimii. Raja menee siinä, kun lapsi on niin kypsä tunne-elämältään, että menee hyvillä mielin yksinään nukkumaan eikä tule öisin vanhempien sänkyyn. Sitä ennen keksitään muita keinoja, esim. se lapsen sänky vanhempien makkarissa. Teidän tapauksessa lapset voi nukkua myös keskenään?
 
Oikeasti ihmettelen miten tämä aihe keskusteluttaa yhä uudestaan ja uudestaan. Eikö pääasia ole se että tavat ja tottumukset sopivat perheelle. Usein perheen tavat ovat kompromisseja ja välillä lapsetkin joutuvat "joustamaan" sen takia että perheessä kaikilla on riittävän hyvä olla että kaikki saavat riittävästi ja riittävän laadukasta unta... Eriasia on jos perheessä joku tai jotkut haluaa käyttää valtaa siten että ei paljon muiden tarpeista välitä. Lapset sitä eivät tee tietoisesti, mutta... vanhemmuuden vastuun ottaminen on eri asia kuin valta.
 
[QUOTE="unikko";22892723]Hirveän vaikea selittää, mutta mun mielestä (nyt siis tämä pätee vain omalla kohdallani) mun ja miehen sänky on vain meidän käyttöön. Yksi syy on tietty se, että nukumme paljon paremmin, kun lapsi on omassa sängyssä. Mutta tuo ei ole se pääsyy, jotenkin vain sen kuuluu meillä olla niin, että vauva (nyt 4kk) on omassa sängyssä ja omassa huoneessa.

Meillä mies on nyt kotona ja nukkuu usein vauvan kanssa päikkärit meidän sängyllä ja se on tottakai ok. Mut meille sopii parhaiten se, että vauva omassa sängyssään ja omassa huoneessaan.

Mies saa nyt ensisijaisesti päättää parhaan nukkumisjärjestelyn, koska hän on se, joka herää arkiöisin ja tietää tällä hetkellä ehkä paremmin vauvan rytmin, ja hän on mun kanssa tässä samoilla linjoilla eikä koe rasittavaksi lähteä toiseen huoneeseen, jos vauva herää.[/QUOTE]

Tiedätkö, että noin pienen vauvan riekaleinen uni tahdistuu, jos se saisi nukkua teidän hengitysääniä kuunnellen? Vauva muokkaa unirytmiä aikuisten kaltaiseksi ja silloin kevyen unen vaihe osuu yksiin ja silloin vauva herää, jos nälkä ja silloin vanhemmankin on helpompi herätä. Ja vauva nukahtaa helpommin takas uneen, mitä nopeemmin se tarpeet on hoidettu heräämisen jälkeen.
 
Eriasia on jos perheessä joku tai jotkut haluaa käyttää valtaa siten että ei paljon muiden tarpeista välitä. Lapset sitä eivät tee tietoisesti, mutta... vanhemmuuden vastuun ottaminen on eri asia kuin valta.

Niinpä. Täällä on paljon vanhempia, jotka pakottavat vauvansa ja pienet taaperonsa vaikka unikoulun nimissä omiin huoneisiin yksinään, koska niin se kuuluu tässä kulttuurissa mennä. Vauvan hädästä viis.
 
kukin tavallaan, meillä poika nukkui ensimmäiset 3kk meidän välissä, sitten alkoi heräilemään miehen kääntyilyihin, kuorsaamiseen ja siihen että sillä oli kuuma. nukkui hetken "sivuvaunussa", mutta heräsi siinäkin aina kun tultiin nukkumaan tai muihin ääniin.
samoin minä heräsin jokaikiseen pojan äänähdykseen ja sitten en osannut enää nukkua kun odotin että herää kunnolla.
siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan, ja nukkuu tosi hyvin. jos on joku hätä me mennään paikalle ja lapsi tietää sen. ei meillä tapella nukkumaan menosta, tykkää omasta sängystään ja nukkuu siellä mielellään.
jos lapselle perusturvallisuus kunnossa, tietää hän että vanhemmat kyllä on lähellä ja tulee "auttamaan" vaikka nukkuisikin omassa huoneessaan.
nykyisin haen pojan välillä aamuyöstä meidän sänkyyn, mutta ei siinä kyllä nukkumisesta mitään tule. poika pyörii, kiipeilee jne. ja mä pelkään koko ajan että tippuu sängystä.

nyt kun olen raskaana ja maha alkaa olemaan iso, nukkuminen muutenkin hankalaa ja kääntyminen herättää varmasti ihan kaikki :) niin ei tulisi mieleenkään että poika nukkuisi koko yön meidän sängyssä. ja mä joutuisin valvomaan, koska pelkäisin että se potkii mun mahaa, enkä uskaltaisi vaihtaa asentoa, käydä vessassa jne.
luultavasti kun vauva syntyy, nukkuu hänkin aluksi meidän välissä ( niin kauan kun viihtyy ja syö yöllä useamman kerran), ja jos toi esikko olisi siellä vielä potkimassa, niin en nukkuisi yhtään, koska pelkäisin että esikko potkii vauvaa, tönii, kääntyy päälle.
 
Ja siis, eikö ei-perhepetiläisten miehet sitten koskaan nouse aamulla lasten kanssa..sen seisokin takia? :D
Enpä tiennyt että se on niin iso ongelma..

Ensinnäkin mun miehellä kai sitten on vaan jotenkin iso ja pontava kun ei sitä vehjettä mitkään kalsarit tai yöhousut pidättele. Kokeile joskus tai katso kotona, saatat yllättyä...

Ja seisokki kyl laskee aika nopsaan jos lasten kanssa tarttee nousta. Sä et taida olla koskaan edes puhunut miespuolisten kanssa tälläisestä aiheesta. Meinaan jöpöttely on sellainen asia joka on miehillekin aika usein noloa, silloin kun vieressä ei ole se vastakaisen sukupuolen partneri jonka kanssa haluis harrastaa seksiä. Miks muuten miehet kammoaa toisen miehen vieressäkin nukkumista (siis heterot)?

Mutta mieti asiaa. Et näemmä ole koskaan asialle suonnut ajatusta, miehen kantilta katsottuna.
 
[QUOTE="vieras";22892812]kukin tavallaan, meillä poika nukkui ensimmäiset 3kk meidän välissä, sitten alkoi heräilemään miehen kääntyilyihin, kuorsaamiseen ja siihen että sillä oli kuuma. nukkui hetken "sivuvaunussa", mutta heräsi siinäkin aina kun tultiin nukkumaan tai muihin ääniin.
samoin minä heräsin jokaikiseen pojan äänähdykseen ja sitten en osannut enää nukkua kun odotin että herää kunnolla.
siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan, ja nukkuu tosi hyvin. jos on joku hätä me mennään paikalle ja lapsi tietää sen. ei meillä tapella nukkumaan menosta, tykkää omasta sängystään ja nukkuu siellä mielellään.
jos lapselle perusturvallisuus kunnossa, tietää hän että vanhemmat kyllä on lähellä ja tulee "auttamaan" vaikka nukkuisikin omassa huoneessaan.
nykyisin haen pojan välillä aamuyöstä meidän sänkyyn, mutta ei siinä kyllä nukkumisesta mitään tule. poika pyörii, kiipeilee jne. ja mä pelkään koko ajan että tippuu sängystä.

nyt kun olen raskaana ja maha alkaa olemaan iso, nukkuminen muutenkin hankalaa ja kääntyminen herättää varmasti ihan kaikki :) niin ei tulisi mieleenkään että poika nukkuisi koko yön meidän sängyssä. ja mä joutuisin valvomaan, koska pelkäisin että se potkii mun mahaa, enkä uskaltaisi vaihtaa asentoa, käydä vessassa jne.
luultavasti kun vauva syntyy, nukkuu hänkin aluksi meidän välissä ( niin kauan kun viihtyy ja syö yöllä useamman kerran), ja jos toi esikko olisi siellä vielä potkimassa, niin en nukkuisi yhtään, koska pelkäisin että esikko potkii vauvaa, tönii, kääntyy päälle.[/QUOTE]

No miten ois sellainen vaihtoehto, että sen lapsen sänky on teidän makkarissa? Sit ei sunkaan öisin tarttis mennä toiseen huoneeseen?
 
Oikeasti ihmettelen miten tämä aihe keskusteluttaa yhä uudestaan ja uudestaan. Eikö pääasia ole se että tavat ja tottumukset sopivat perheelle. Usein perheen tavat ovat kompromisseja ja välillä lapsetkin joutuvat "joustamaan" sen takia että perheessä kaikilla on riittävän hyvä olla että kaikki saavat riittävästi ja riittävän laadukasta unta... Eriasia on jos perheessä joku tai jotkut haluaa käyttää valtaa siten että ei paljon muiden tarpeista välitä. Lapset sitä eivät tee tietoisesti, mutta... vanhemmuuden vastuun ottaminen on eri asia kuin valta.

Vanhemmilla on myös vastuu siitä että kaikilla kodissa on hyvä olla. Vaan kun mamma-dominot tuppaa päättämään lapsen nimissä vaikka ja mistä...
 
No, meillä kaikki nukkuu paremmin, kun vauva on omassa sängyssään omassa huoneessaan. En tiedä mikä tässä asiassa on niin vaikeasti käsitettävää?

Pitäisikö väkisin nukkua samassa sängyssä, jos se ei toimi?
 
Ensinnäkin mun miehellä kai sitten on vaan jotenkin iso ja pontava kun ei sitä vehjettä mitkään kalsarit tai yöhousut pidättele. Kokeile joskus tai katso kotona, saatat yllättyä...

Ja seisokki kyl laskee aika nopsaan jos lasten kanssa tarttee nousta. Sä et taida olla koskaan edes puhunut miespuolisten kanssa tälläisestä aiheesta. Meinaan jöpöttely on sellainen asia joka on miehillekin aika usein noloa, silloin kun vieressä ei ole se vastakaisen sukupuolen partneri jonka kanssa haluis harrastaa seksiä. Miks muuten miehet kammoaa toisen miehen vieressäkin nukkumista (siis heterot)?

Mutta mieti asiaa. Et näemmä ole koskaan asialle suonnut ajatusta, miehen kantilta katsottuna.

Niin siis olen kyllä havainnut joinakin aamuina sitä seisomista, en useinkaan kyllä kiinnitä huomiota aamuisin miehen haaruksiin..on monesti muutakin tekemistä.

Ja siis jos se seisokki kerran laskee nopeasti ei-perhepedissä niin miksei perhepedissä?

Ja vielä, en koe että minun tarttis nyt alkaa sen kummemmin tätä miettimään, mieheni olisi asiasta sanonut jos se häiritsee.
 
juu kaikki sohvalle harrastamaan seksiä, äidit nukkukoon lapsen kanssa sängyssä, mies siellä sohvalla, vaikka sitten vuosikymmenen nukkuu vanhemmat eri sängyissä, kunhan vaan piltit pääsee nukkumaan aikuisten parivuoteessa.

eiköhän kaikki nyt aleta elämään sillä tavalla, kyllä parisuhteet kukoistaa ja lapsetkin kasvaa oikein. siitä perhepedistähän se on kiinni millainen lapsi on isona, näinhän se menee.

miksi perhepetiläiset tykkää olla niin hermona täällä tai "intopiukeena" ? näyttänyt ainakin että nämä jotka sitä ei valitse tai käyttävät vain tietyn aikaa osaavat kyllä hyväksyä toisten erilaisen valinnan asian suhteen.

Onko tämä taas niitä asioita missä pitää ihan periaatteesta saada kaikki ajattelemaan samalla tavalla, kun edelleenkään se ei tule ikinä olemaan mahdollista. Turhaa kipinöintiä sellaisen asian tiimoilta minkä jokainen kyllä osaa itse pähkäillä että mikä on paras tapa. Ajatusten vaihtaminen saa täällä aika monasti ihmiset aivan hulluiksi.
 

Yhteistyössä