Toggle sidebar

Onko täällä vanhempia joilla yksi lapsi jo on ja lisää ei ole toiveissa edes?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "noh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

"noh"

Vieras
Miksi? Mitenkä ajattelet lapseen vaikuttavan sen että on ainokainen? jos lapsi jo isompi onko hän kaivannut sisaruksia? Kaikki muukin kiinnostaa.

Meillä itsellämme kun on 3,5-vuotias tyttö ja jäänee ainoaksi lähinnä miehen toiveesta. Itse haluaisin vielä toista yrittää, mutta miehen ehdoton ei laittaa asian tietysti minullakin toiseen suuntaan...
 
Meillä on 2v. lapsi ja taitaa jäädä taloudellisista syistä ainoaksi. Lisäksi kamala synnytyskokemus ja raskausaika painavat :( Mieskään ei ole kovin innoissaan ajatuksesta. Ikää alkaa olla jo sen verran, että muutaman seuraavan vuoden sisällä se toinen olisi tehtävä jos tekee. Mutta näyttäisi siis siltä, että ainoaksi jää tuo. En usko, että mitään haittaa siitä on lapselle, pikemminkin hyötyä eli aikaa riittää lapselle ja on varaa ostaa kaikki harrastusvälineet yms. Kavereita lapsella kuitenkin on ja tulee olemaan. Ja serkutkin ovat hänelle kovin läheisiä.
 
[QUOTE="emmaliina";22917043]Meillä on 2v. lapsi ja taitaa jäädä taloudellisista syistä ainoaksi. Lisäksi kamala synnytyskokemus ja raskausaika painavat :( Mieskään ei ole kovin innoissaan ajatuksesta. Ikää alkaa olla jo sen verran, että muutaman seuraavan vuoden sisällä se toinen olisi tehtävä jos tekee. Mutta näyttäisi siis siltä, että ainoaksi jää tuo. En usko, että mitään haittaa siitä on lapselle, pikemminkin hyötyä eli aikaa riittää lapselle ja on varaa ostaa kaikki harrastusvälineet yms. Kavereita lapsella kuitenkin on ja tulee olemaan. Ja serkutkin ovat hänelle kovin läheisiä.[/QUOTE]

Meillä on kanssa tytöllämme yksi vuoden vanhempi serkkutyttö jota nähdään vähintään kahden viikon välein, lomilla ja kesällä useamminkin, ja yksi serkkupoika joka vuoden nuorempi. Hän on samassa hoitopaikassakin tyttömme kanssa. Että onneksi on näitä serkkuja kuitenkin!
 
Meidän lapsi on vasta 8 kk ja nyt sekä mies ja minä ajatellaan että ei haluta toista... on ollut niin rankkaa jo tämän yhden kanssa. Mutta ei kai sitä voi täysin varma olla etteikö mieli muutu joskus....
 
[QUOTE="vieras";22917132]Itse säälin kaveriani lapsena, kun hänellä ei ollu sisaruksia. Se oli myös aika erikoista silloin.[/QUOTE]

MIkä siinä säälitti`? Erikoista? kyllä kai nyt jokainen tietää useammankin ainoan lapsen....?!
 
meilläkin taitaa jäädä ainoaksi. Tyttö 2vee nyt. Synnytys ja ensimäisenvuoden parisuhde kriisi pn niin hyvin muistissa että ei enää kiitos kumpaakaan. Olen myös kovin mukavuudenhaluinen ja pelkään että menetän lopunkin helpota elämästäni jos toinen lapsi syntyy.
 
Täällä vain yksi. Tämän olemassa olevan tekeminen oli niin pitkä ja rankka taival, että ehdottomasti en halua siihen lähteä enää. Olen onnellinen näin. Ja toisaalta, en kaipaa enkä halua kokea vauva ja pikkulapsi aikaa uudelleen. Ihanaa aikaa sekin oli, ei siinä mitään. Lapsi oli helppo vauva ja muistot on etupäässä kultaiset. Mutta nyt kun on vähän isompi niin elämä on helppoa ja pystyn ja jaksan antaa "kaikkeni" tuolle silmäterälle. Ja nyt kun huolestutte, että pilaan lapseni niin huoli pois. Ei häntä piloille hemmotella kuitenkaan. Rajoja ja rakkautta riittävässä määrin kumpaakin!
 
Meillä yksi lapsi kohta 9v. Tyttö itse on sanonut ettei halua sisaruksia, mutta olemme ennen tota sanomaa päättäneet ettemme tee enempää. Syy: taloudellinen ja tyttö on hieman "hankala".
 
Hauska sattuma, että meinasin itse aloittaa ketjun tänään samasta aiheesta.

Meillä lapsi nyt 1v3kk. Toinen lapsi saa tulla, jos on tullakseen, mutta toistaiseksi olen itse asiassa oikein tyytyväinen, etten ole vielä raskaana. Välillä nimittäin ajatus vain yhdestä lapsesta houkuttaa. Olisi elämä aika helppoa. Voisi panostaa rahallisestikin tähän yhteen ihan eri tavalla kuin kahteen. Matkustus jne. helpompaa yhden kanssa. Nykyinen asunto olisi jatkossakin tosi tilava vaan meille kolmelle. Tämä yksi on niin mielettömän rakas ja ihana, että välillä tuntuu, että tähänkin rakkauteen oikein pakahtuu :-) En nyt osaa oikein selittää, mitä ajan takaa, mutta monelta kantilta ajateltuna yksi lapsi olisi ihan ok. Sisaruksen myös usein nahistelevat keskenään kaiken päivää eikä heistä välttämättä ylimpiä ystäviä tule aikuisena.
 
Meillä käynyt sama mielessä välillä esikko ei tosin vielä edes 1v. Ja tuntuu välillä et riittäiskö musta sit sille toiselle. Mutta luulempa että vauvakuume tulee ja vie voiton kuitenkin jossain vaiheessa. Ja itselle on kyllä oma veli ollut tärkeä niin haluaisin ehkä että omakin lapsi saa sen kokea. Mutta tosiaan mitään pahaa en näe siinä että vain 1 lapsi. Sitä en ymmärrä että ei rahallisesti varaa ei näitä asioita mun mielestä rahassa mitata toki jos ei nyt yhden kanssakin jo eletä sossun rahoilla.
 
Meilläkin yksi ja taitaa ainokaiseksi jäädä, myös miehen toiveesta. Meillä on ollut ihan helppo vauva, mutta silti ollaan kumpikin koettu vauva-aika raskaaksi. Ja minäkin (kuten joku muukin sanoi olevansa?) olen mukavuuden haluinen, joten siksi ajatus toisesta lapsesta mietityttäisi itseänikin.. Välillä tuntuu että jaksan juuri ja juuri yhden kanssa, niin miten ihmeessä jaksaisin taas vauva-ajan uudestaan ja lisänä vielä esikoinen?

Taloudellisesti olisimme myös aika tiukilla kahden lapsen kanssa, hoitomaksut on aika paljon kahdesta.

Silti itse mielessäni haaveilen myös siitä toisesta.. Mutta mies on ehdoton ettei toista, joten asia lienee selvä. Kyllä se kuitenkin harmittaa ettei lapsella tule olemaan sisarusta.. Kavereita tulee ja menee, mutta yleensä ne sisarukset kuitenkin säilyy koko elämän. Ja entä sitten kun me miehen kanssa kuolemme? Entä jos lapsella ei olekaan sitten ketään? Tai joutuu yksin järjestämään meidän hoidon ja hautajaiset. Pitkälle siis asiaa jo mietin ;) Mutta jonain päivänä nuokin tapahtuu ja ainakin itse olen saanut niin paljon sisaruksista niin lapsena kuin aikuisenakin ja on helpottavaa että kun vanhempani kuolevat niin en joudu hoitamaan asioita yksin ja minulla on kuitenkin vielä perhettä (siis sisarukset) jäljellä.
 
Meillä on yksi kohta 9 täyttävä poika ja jääkin ainoaksi. Poika tehtiin hedelmöityshoidoilla aikoinaan ja nyt minulla ei ole enää kohtuakaan. Siis ainakaan minulle ei tule enää ikinä lisää lapsia.
 
Minulla ei ole koskaan ollut haaveena lauma kakaroita, joita pitää passata :D Yksikin on ihan riittävästi.

* minua säälittää kuopukset, jotka tehdään jotta eka ei jäisi ilman kaveria * Noin kärjistäin. Eikös lapsia tehdä sen takia, että pidetään lapsista, eikä sen takia että niillä olisi toisistaan seuraa?
 
Meillä oltiin alkuun molemmat sitä mieltä, ettei enempää tule. Minä ehkä kuitenkin "salaa" toivoin, että jos vielä kuitenkin. Mies pysyi kannassaan ja sai minunkin ajatukseni vahvistumaan siitä, ettei toista tule. Työstin asiaa ja tein omaa surutyötäni antamalla/myymällä turvakaukalon ja vauvanvaatteita pois. Yövalvomisia kesti 3,5 vuotta ja korvakierteet, astmat yms verottivat voimia. Tänä syksynä mies alkoi kuitenkin puhumaan,että jos vielä toista meinataan, niin nyt olisi korkea aika (minä 38v ja mies 39v). Olin aluksi tosi hämmentynyt asiasta, mutta tajusin, että tämä on nyt se tilaisuus, jota odotin aiemmin, joten en miettinyt kauaa. Nyt meille odotetaan kesällä syntyväksi toista ja isosisko täyttää silloin 5v. Hänkin odottaa aivan innoissaan, kuten me muutkin. Eli antakaa ajan kulua, jos ei ikä tule heti vastaan. Sopiva aika tulee sitten kun olette valmiita ja jaksatte taas.
 
Noh, jos ei olisi vahinkoa sattunut, ei olisi tätä ensimäistäkään. Koko raskausajan olin vain kauhuissani. Samaten enimäkseen koko vauva-ajan. Rakastan lastani tietysti, niinkuin kuka tahansa normaali ihminen, ja nautin hänen seurastaan, mutta lapsen tekeminen ei ole silti herättänyt minussa mitään hinkua lisääntyä sen enempää kuin aikaisemminkaan.

Huvittavaa koko jutussa on, että ainakin 3-4 ystävää ovat kertoneet äitiyteni olevan heille inspiraation lähde, ja jopa kiittävät esimerkkiäni siitä, että ovat itsekin uskaltaneet hankkia lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Huvittavaa koko jutussa on, että ainakin 3-4 ystävää ovat kertoneet äitiyteni olevan heille inspiraation lähde, ja jopa kiittävät esimerkkiäni siitä, että ovat itsekin uskaltaneet hankkia lapsia.
Click to expand...

Ei ole totta!! Meillä nyt 2-vuotias poika ja ensimmäiset 1,5 vuotta olivat ihan hirveitä - kaduin melkein joka päivä että tuli tehtyä edes tämä ensimmäinen ja heti lapsen syntymän jälkeen karisivat myös haaveet isommasta perheestä - oli se niin hirmuisen rankkaa. Nyt jo onneksi helpompaa. Mutta munkin kohdalla koomisinta oli, että sain useammaltakin kaveriltani kuulla, kuinka olen "ihailtavan rento" ja leikkisä, lapsia innostava äiti, "tuollainen minäkin sitten haluaisin olla". (!!!) Siis mitä, minäkö, joka vain unelmissaan on äidillinen ja tykkää leikkiä lapsensa kanssa?! Mä nyt vain olen kokenut velvollisuudekseni (kun hänet nyt kerran tein) kasvattaa lapseni kunnialla ja rakkaudella, vaikka se välillä hermoja kiristeleekin. Mutta jännä miten ihmiset joko osaavat tarvittaessa "näytellä" roolinsa hyvin tai sitten näkevät asiat hyvin erilailla kuin toiset.
 
Yksi on, eikä enempää tule. Hyvin tuo pärjää, on sosiaalinen eikä mikään päällepäsmäri.
Mä en halua synnyttää tai kokea vauva-ajan väsymystä uudelleen. Enkä halua lisää lapsia, miehelle ehkä olisi käynyt enemmänkin, vaan ei ole valittanut päätöksestäni. En ole koskaan haaveillut isosta lapsiperheestä.
Yhden kanssa on helppoa tulla ja mennä ja taloudellisestikkin kai helpompaa. Olen katsonut lapsiperheiden painimista arjen kanssa ja usein ihmetellyt, miksi niitä lapsia pitää tehdä niin paljon, että ei jaksa? Meiilä on kivaa ja helppoa tää arki, se on kaikkien etu.
 
[QUOTE="ilona";23132816]Yksi on, eikä enempää tule. Hyvin tuo pärjää, on sosiaalinen eikä mikään päällepäsmäri.
Mä en halua synnyttää tai kokea vauva-ajan väsymystä uudelleen. Enkä halua lisää lapsia, miehelle ehkä olisi käynyt enemmänkin, vaan ei ole valittanut päätöksestäni. En ole koskaan haaveillut isosta lapsiperheestä.
Yhden kanssa on helppoa tulla ja mennä ja taloudellisestikkin kai helpompaa. Olen katsonut lapsiperheiden painimista arjen kanssa ja usein ihmetellyt, miksi niitä lapsia pitää tehdä niin paljon, että ei jaksa? Meiilä on kivaa ja helppoa tää arki, se on kaikkien etu.[/QUOTE]

Saako kysyä, jotta minkä ikäinen teidän lapsi nyt on?
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

N
Kokemuksianne kuulisin mieluusti teiltä, joilla 1 lapsi ja enempää ei suunnitteilla
Viestiä
6
Luettu
485
Aihe vapaa
up
U

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa