ei hävetä tippaakaan..tehdä tätä avausta omalla nikllä! SAIRAUS kai se on tämäkin!

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22999845]Sun moraali kysymys taitaa olla paremminkin karenssi kysymys. Luuletko, että kaikista muista on niin ihanaa, joka aamu nousta ja mennä töihin, siltikään me ei haeta sairaslomaa, koska viihdytään paremmin kotona.[/QUOTE]

Tavallaan ymmärrän AP:ta että ei jaksa mutta sehän se usein on tilanne jos pitkään kotona ollut aloittaa työt, niin alkuun on helkkarin rankkaa kun ei ole tottunut siihen että joutuu tekee pitkää ja rankkaa päivää töissä. Huomattavasti helpompi olis tosiaan vain oleskella kotona.

Minusta AP:n velvollisuus on etsiä itselleen sellainen työ, vaikka osapäiväinen jonka jaksaa ja josta selviää. Jos kaikki työssäkäynti on liian rankkaa, pitää selvittää onko sulla joku sairaus mikä sen aiheuttaa. Myös vajaakuntoiset voivat käydä töissä kun työ suunnitellaan siten että siitä selviytyy.

Mutta kyllä toi minustakin vähän laiskuudelta kuulostaa ja siltä että et ole koskaan tottunut kunnolla töitä tekemään. Minuakin väsyttää kun olen yön valvonut lapsen kanssa, mutta kun on työaamu niin töihin on pakko mennä ja herätä, vaikka miten olisi rankkaa.

 

[Palstan KAUNOTAR]

[QUOTE="vieras";22999870]OT, mutta millä alalla olet töissä? En tietenkään tarkkaa työnkuvaa kysele, eikä tarvitse vastata, ellet halua. [/QUOTE]

Päiväkodissa lastenhoitajana. Koulutus myös siihen.

 

[juppsboobs]

Jos on sairas pitää mennä sairaalaan lepäämään, tai vähintäänkin hoitaa itsensä kuntoon ja sitten mennä töihin.

Aika harvaa meistä huvittaa erityisesti käydä töissä, vaikka oma ala olisi miten mielenkiintoinen tahansa.

 

[Palstan KAUNOTAR]

Millä (teko)syyllä sä sitä sairaslomaa haet? Psyykkisillä syillä?
Luulis että niitä sairauskertomuksia alkaa siinä tapauksessa olemaan jo sen verran että alkaisi hoitava lääkärisi todella miettimään, missä siinä on kyse.

Mä kerron rehellisesti lääkärille olevani loppu ja uupunut ja pyydän jotain lääkettä, joka auttas. --> sairaslomalle lepäämään laittaa.

 

["vieras"]

Helppohan se aina olisi sairauden piikkiin kaikki laittaa....

Ota ittees niskasta kiinni.

Sama koskee varmaan halvaantuneita? Ottakoon vaan niskasta itseään kiinni ja lähteköön kävelemään... sairaus on sairaus vaikka ei näkyisikään päälle päin. Ap, lääkärin kanssa kannattaisi kyllä puhua ja kysyä kannattaako hakea sairaseläkettä vai mitä tehdä.

 

["vieras"]

Millä (teko)syyllä sä sitä sairaslomaa haet? Psyykkisillä syillä?
Luulis että niitä sairauskertomuksia alkaa siinä tapauksessa olemaan jo sen verran että alkaisi hoitava lääkärisi todella miettimään, missä siinä on kyse.

Tätä mäkin mietin,että lääkäri alkas jo miettiä mistä kyse.Mutta tosiaan se että jos lääkäri saikkua ap:lle kirjoittanut on hänen kantansa se että ap ei ole työkykyinen joten kaikki paskaa niskaan heittävät voivat pitää turpansa kiinni.Se lääkäri sen päätöksen siitä sairaslomasta tekee,ei ap.Varmasti on jokin oikea syy tuon uupumuksen taustalla mutta ei tässä ihanassa suomen maassa sitä hoitoa noin vaan saada mielenterveys ongelmiin.

 

[Mummeliisa]

Jos olet määräaikaisissa työsuhteissa niin tuleeko sama uupumus vai toimiiko työssäkäynti silloin normaalisti?

Mietin itseäni, kun en kovin innokas ole sitoutumaan mihinkään vakipaikkaan itsekään. (Vanhemmiten en ole niin jyrkkä kuin nuorena. Nykyään voin tehdä jo useammankin vuoden soppareita mikä vielä 15-20 v sitten olisi ollut kamalan ahdistavaa.) En laillasi sairastu mutta ahdistun ja alan voida huonosti.
Silti en ole vielä tähän ikään mennessä koskaan ollut työttömänä eli itse työtä en pelkää vaan pikemminkin mahdollista urautumista tms...

 

[Leukistinen aksolotli]

Mä kerron rehellisesti lääkärille olevani loppu ja uupunut ja pyydän jotain lääkettä, joka auttas. --> sairaslomalle lepäämään laittaa.

Pyydä ensikerralla keskusteluapua. Se voisi olla avuksi kanssa, kun kerran tuo ongelma aina kumminkin tulee takaisin.

 

[Palstan KAUNOTAR]

En uuvu kotona... tössyttelen

 

[tiimarinvihko harmaana]

Mulla on vähän sama juttu.

Mulla se vaan kumpuaa mun epävarmuudesta. Mä olen ehkä epävarmin ihminen koko maailmassa. Mä teen pienistäkin asioista itselleni iso ja vaikeita vain miettimällä, että hitto jos en osaakaan. Mä voin kertoa maailman hulluimman esimerkin. Olin ikeassa ja laitoin vaatteita säilytykseen lokeroon, joka toimii euron pantilla. Mä en meinannut löytää sitä reikää mihin se raha tungetaan, koska mä jouduin jonkunlaiseen paniikkiin, että entä jos mä en osaakaan. Vietin siinä lokerolla varmaan vartin. Siis ihan hullua. Ja mä en edes oikeasti ole mikään tyhjäpää. En älykkö, mutta ihan keskiverto luulisin.

Työelämässä mä kestän tätä painetta ja epävarmuutta tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen romahdan. Ensin siis tsemppaan ja valan itseeni uskoa, että mä voin oppia ja mun täytyy voittaa epävarmuuteni. Sitten kuluu aikaa ja mä en saavutakaan tavotteitani ja itsetunto romahtaa. Mä en usko, että kukaan ymmärtää mua ja millainen mä olen. Kukaan joka ei ole kokenut tälläistä.

 

["vieras"]

Aika harvaa meistä huvittaa erityisesti käydä töissä, vaikka oma ala olisi miten mielenkiintoinen tahansa.

Vai ei muka huvita? Haluaisitko todella kituuttaa sairaseläkkeen pienillä tuloilla? Omaa työtäni tekisin harrastuksena jos en tarvitsisi rahaa, mutta en kokopäiväisesti.

 

[Mummeliisa]

En uuvu kotona... tössyttelen

Noh tuossa kohdin ollaan sitten ainakin erilaisia.
Minä väsyn ja kyllästyn nopeammin kotona kuin töissä.

 

[sairasta]

Ja vielä se, että jos on ollut kerran masentunut, tietää kyllä jos on masentunut uudestaan. Me muut ihmiset vihaamme yhtä paljon töihin menoa ja aina haluaisi mieluummin jäädä kotiin mutta me muut otamme vähän vastuuta!

 

[tiimarinvihko harmaana]

Mulla on vähän sama juttu.

Mulla se vaan kumpuaa mun epävarmuudesta. Mä olen ehkä epävarmin ihminen koko maailmassa. Mä teen pienistäkin asioista itselleni isoJA ja vaikeita vain miettimällä, että hitto jos en osaakaan. Mä voin kertoa maailman hulluimman esimerkin. Olin ikeassa ja laitoin vaatteita säilytykseen lokeroon, joka toimii euron pantilla. Mä en meinannut löytää sitä reikää mihin se raha tungetaan, koska mä jouduin jonkunlaiseen paniikkiin, että entä jos mä en osaakaan. Vietin siinä lokerolla varmaan vartin. Siis ihan hullua. Ja mä en edes oikeasti ole mikään tyhjäpää. En älykkö, mutta ihan keskiverto luulisin.

Työelämässä mä kestän tätä painetta ja epävarmuutta tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen romahdan. Ensin siis tsemppaan ja valan itseeni uskoa, että mä voin oppia ja mun täytyy voittaa epävarmuuteni. Sitten kuluu aikaa ja mä en saavutakaan tavotteitani ja itsetunto romahtaa. Mä en usko, että kukaan ymmärtää mua ja millainen mä olen. Kukaan joka ei ole kokenut tälläistä.

Anteeksi kaikki mahd. virheet kirjoituksessani.

 

[PinkLily]

:hug:
Mä en tiedä mitä työuupumus tai miksi sitä sitten kutsutaankin, tuntuu. Mutta voisin ajatella ettei ole kivaa.
Mä en kamalasti lukenut ketjua läpi mutta oletko käynyt juttelemassa asiata kenenkään kanssa? Jos olet vastanut jo tähän niin mä lueskelen sitten läpi.

Olisiko alan vaihto paikallaan? Pidätkö työstäsi? Mä olen aina haaveillut työskentelystä lasten kanssa, mutta en ole vielä päässyt sitä alaa opiskelemaan hakemuksista huolimatta.
Voimia sulle ihan hirmusesti ja toivottavasti tuo menis ohitte. Oletko ajatellut jos olisi jonkinlaista masennusta? Siis kun onhan niitä eri tasoisia.
Meniköhän nyt ihan ot. : / Mut edelleen tsemppiä! :hug:

 

[Palstan KAUNOTAR]

[QUOTE="vieras";22999906]Tätä mäkin mietin,että lääkäri alkas jo miettiä mistä kyse.Mutta tosiaan se että jos lääkäri saikkua ap:lle kirjoittanut on hänen kantansa se että ap ei ole työkykyinen joten kaikki paskaa niskaan heittävät voivat pitää turpansa kiinni.Se lääkäri sen päätöksen siitä sairaslomasta tekee,ei ap.Varmasti on jokin oikea syy tuon uupumuksen taustalla mutta ei tässä ihanassa suomen maassa sitä hoitoa noin vaan saada mielenterveys ongelmiin.[/QUOTE]

Viimeksi en sairaslomaa menny pyytämään vaan lääkitystä tms. apua uupumukseen ja väsymykseen, jotta jaksaisin töissä, mutta lääkäri oli sitä mieltä että EI töihin, koska uupukseni pahenee.

 

[Palstan KAUNOTAR]

Mun pitää heti korjata teidän joidenkin ajatusta. MÄ HALUAN jaksaa töissä ja HALUAISIN käydä töissä..kovasti yritän, mutta EN JAKSA valitettavasti. Rakastan työtäni lasten parissa.

 

[sairasta]

[QUOTE="vieras";22999926]Vai ei muka huvita? Haluaisitko todella kituuttaa sairaseläkkeen pienillä tuloilla? Omaa työtäni tekisin harrastuksena jos en tarvitsisi rahaa, mutta en kokopäiväisesti.[/QUOTE]

No ap:han saa melkein täyden palkan sairaslomaltaan. Ja mihin sitä rahaa tarvii jos on niin laiska ettei voi mitään tehdäkään.

 

["vieras"]

Ja vielä se, että jos on ollut kerran masentunut, tietää kyllä jos on masentunut uudestaan. Me muut ihmiset vihaamme yhtä paljon töihin menoa ja aina haluaisi mieluummin jäädä kotiin mutta me muut otamme vähän vastuuta!

En minä vihaa töihin menoa ja pidän myös kotona olosta. Ei ole tervettä vihata töihin menoa, vaikka niin tunnut luulevan. Ota rohkeasti yhteyttä lääkäriin tai vaihda alaa...

 

[Palstan KAUNOTAR]

:hug:
Mä en tiedä mitä työuupumus tai miksi sitä sitten kutsutaankin, tuntuu. Mutta voisin ajatella ettei ole kivaa.
Mä en kamalasti lukenut ketjua läpi mutta oletko käynyt juttelemassa asiata kenenkään kanssa? Jos olet vastanut jo tähän niin mä lueskelen sitten läpi.

Olisiko alan vaihto paikallaan? Pidätkö työstäsi? Mä olen aina haaveillut työskentelystä lasten kanssa, mutta en ole vielä päässyt sitä alaa opiskelemaan hakemuksista huolimatta.
Voimia sulle ihan hirmusesti ja toivottavasti tuo menis ohitte. Oletko ajatellut jos olisi jonkinlaista masennusta? Siis kun onhan niitä eri tasoisia.
Meniköhän nyt ihan ot. : / Mut edelleen tsemppiä! :hug:

Olen saanut psykiatrin ja psyk.sh apua + lääkitystä.

 

[Leukistinen aksolotli]

Mun pitää heti korjata teidän joidenkin ajatusta. MÄ HALUAN jaksaa töissä ja HALUAISIN käydä töissä..kovasti yritän, mutta EN JAKSA valitettavasti. Rakastan työtäni lasten parissa.

Mun mielestä sulla on lupa olla uupunut. Jos oot, niin oot.

 

[PinkLily]

Olen saanut psykiatrin ja psyk.sh apua + lääkitystä.

Eikö ne ole auttanut yhtään? : /

 

[välillä harmittaa]

Voi huh huh! En jaksa edes kommentoida. itse raadan rv 26 sairaanhoitajan työssä eikä todellakaan aina ole kivaa ja joka paikkaa särkeekin. Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Välillä harmittaa miksi edes yritän kun ei muutkaan yritä.

 

["OOOO"]

Mun pitää heti korjata teidän joidenkin ajatusta. MÄ HALUAN jaksaa töissä ja HALUAISIN käydä töissä..kovasti yritän, mutta EN JAKSA valitettavasti. Rakastan työtäni lasten parissa.

NO HAE SITTEN APUA TILANTEESEESI!!!
Olet nyt varmasti samaa mieltä siinä, että toistuvat sairaslomat eivät ole "parantaneet" sinua. Jotain muutakin siis täytyy keksiä! Onko sinulla käytössä mielialalääke? Jos ei, vaadi sitä! Vaadi terapiaa, keskusteluapua!

Miksi tyydyt tuohon tilanteeseen? Surkuttelet vaan itseäsi kun et jaksa ja sitä ja tätä...
Ei mee läpi! Sanot että haluat jaksaa, tee silloin asialle jotain!! Hoidata se "lukko" pois mikä estää sua jaksamasta!

 

[Palstan KAUNOTAR]

Eikö ne ole auttanut yhtään? : /

Kyllä auttoi.. kyseistä hoitoa sain 7kk sairastamisen aikana v.2009 ja piristyin kovin.. jaksoinkin pätkätöissä ihan ok.