ei hävetä tippaakaan..tehdä tätä avausta omalla nikllä! SAIRAUS kai se on tämäkin!

[QUOTE="OOOO";22999997]NO HAE SITTEN APUA TILANTEESEESI!!!
Olet nyt varmasti samaa mieltä siinä, että toistuvat sairaslomat eivät ole "parantaneet" sinua. Jotain muutakin siis täytyy keksiä! Onko sinulla käytössä mielialalääke? Jos ei, vaadi sitä! Vaadi terapiaa, keskusteluapua!

Miksi tyydyt tuohon tilanteeseen? Surkuttelet vaan itseäsi kun et jaksa ja sitä ja tätä...
Ei mee läpi! Sanot että haluat jaksaa, tee silloin asialle jotain!! Hoidata se "lukko" pois mikä estää sua jaksamasta![/QUOTE]

Kyllä hakemassa olen! Tänään on lääkäri iltapäivällä!
 
Jos kerran pidempi aikaiset määräaikaisetkin (yli 6kk) alkaa noin ahdistaa, niin miksi et pyydä sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä lyhyempää työsopimusta, tämähän on mahdollista työntekijän pyynnöstä...

Mun on hirveen hankala ymmärtää sua, kun oma työmoraali ei ikinä antais moista toimintaa anteeksi.
 
[QUOTE="vieras";22999926]Vai ei muka huvita? Haluaisitko todella kituuttaa sairaseläkkeen pienillä tuloilla? Omaa työtäni tekisin harrastuksena jos en tarvitsisi rahaa, mutta en kokopäiväisesti.[/QUOTE]

En todellakaan. Jos en tarvitsisi rahaa niin teksin omaa työtäni joka tapauksessa (=väitöskirjaani). Vaikka rrrrrakastan työtäni ja minun työssäni on suuri akateeminen vapaus niin on sitä silti tehtävä noin 40h/vko. Jos voisin valita niin pitäisin välillä vapaapäiviä lapsen kanssa keskellä viikkoa ja tekisin ehkä 10h/vko töitä. Kyllä mä keksisin muutakin tekemistä kuin työnteko. Enkä todellakaan vetäisi pulkkaa pimeän aikana tarhaa/ tarhasta.

Nyt vain sattuu olemaan niin, että jos ei halua olla muiden elättinä niin meidän perheessä pitää kahden aikuisen käydä töissä, mikä tarkoittaa lapselle 40h/vko tarhatunteja ja niitä pimeitä aamuja pulkassa.
 
tuo on kyllä todella paskamaista työnantajalle :( Etkä sinä sairaseläkkeelle vielä pääse, kun vanhemmat ja sairaammatkaan eivät pääse. Miten olisi alan vaihto...jossainhan mättää jos et jaksa. Kokeile jotain muuta, ehkä se jopa piristäisi. tai menet opiskelemaan jos se olisi mielekkäämpää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja välillä harmittaa;22999984:
Voi huh huh! En jaksa edes kommentoida. itse raadan rv 26 sairaanhoitajan työssä eikä todellakaan aina ole kivaa ja joka paikkaa särkeekin. Niin me ihmiset ollaan erilaisia. :( Välillä harmittaa miksi edes yritän kun ei muutkaan yritä.

Jos et keskittyisi olemaan kateellinen muiden sairauksista tai työttömyydestä, vaan tekisit oman elämäsi onnelliseksi.

Niin me ihmiset olemme todellakin erilaisia...
 
Päiväkodissa lastenhoitajana. Koulutus myös siihen.

Ai no sitten en ihmettele hetkeäkään. Se kun ei ole ollenkaan helpoimmasta päästä, vaan voi olla todella stressaavaa! Oletko kokeillut muuta siistiä sisätyötä, jossa ei olisi meteliä tai ei olisi niin hektistä, kuin mitä päiväkodissa voi olla? Tai että ei iltaisin tarvitsisi miettiä ongelmatapausten kohtaloita? Mä myös arvostan tuota rehellisyyttä myöntää, että työnteko on ongelma. Musta paljon säälittävämpää olisi keksiä tekosyitä toisensa jälkeen ja etsiä vika aina esim työpaikasta tai työkavereista... Minustakin tuo kuulostaa jonkin sortin masennukselta. osaatko tarkemmin eritellä, mikä siitä työnteossa niin uuvuttaa?
 
[QUOTE="vieras";23000040]Jos et keskittyisi olemaan kateellinen muiden sairauksista tai työttömyydestä, vaan tekisit oman elämäsi onnelliseksi.

Niin me ihmiset olemme todellakin erilaisia...[/QUOTE]

en ole kateellinen. Työmoraalini on vaan hyvin korkea. Toisilla on, toisilla ei. Niin se vaan menee ja ne joilla se on korkea saavat myös tuntea sen nahoissaan. Tässä yhteiskunnassa sen saa todellakin tuntea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bqör;23000039:
tuo on kyllä todella paskamaista työnantajalle :( Etkä sinä sairaseläkkeelle vielä pääse, kun vanhemmat ja sairaammatkaan eivät pääse. Miten olisi alan vaihto...jossainhan mättää jos et jaksa. Kokeile jotain muuta, ehkä se jopa piristäisi. tai menet opiskelemaan jos se olisi mielekkäämpää.

Juu ei tosiaan pääse sairaseläkkeelle noilla perusteilla.Miten muuten sulla noi kelan rahat,mietin vaan että kuinka se enimmäismäärä tulee täyteen että maksavat jatkuvasti.Kuntoutustukeen olet tietty oikeutettu jos lääkärit katsoo että et ole työkykyinen mutta se vaatii jonkinmoista kuntoutusta ja päätöksen saaminen kestää.Voi tietty olla että sulla toi kelan enimmäismäärä maksupäiviä ei tule täyteen jos olet välissä töissä useamman kuukauden.
Mutta sairaseläkkeelle et kyllä pääse,en pääse minäkään vaikka käytännössä olen puoli jalkaa haudassa jo,kuntoutus toki meneillään ja kuntoutustuella olen,siitä mulle tehdään päätös aina kolme kuukautta eteenpäin.
 
Ai no sitten en ihmettele hetkeäkään. Se kun ei ole ollenkaan helpoimmasta päästä, vaan voi olla todella stressaavaa! Oletko kokeillut muuta siistiä sisätyötä, jossa ei olisi meteliä tai ei olisi niin hektistä, kuin mitä päiväkodissa voi olla? Tai että ei iltaisin tarvitsisi miettiä ongelmatapausten kohtaloita? Mä myös arvostan tuota rehellisyyttä myöntää, että työnteko on ongelma. Musta paljon säälittävämpää olisi keksiä tekosyitä toisensa jälkeen ja etsiä vika aina esim työpaikasta tai työkavereista... Minustakin tuo kuulostaa jonkin sortin masennukselta. osaatko tarkemmin eritellä, mikä siitä työnteossa niin uuvuttaa?

Onhan se raskasta välillä, mutta antaa niin paljon <3..
 
Alkuperäinen kirjoittaja välillä harmittaa;23000063:
en ole kateellinen. Työmoraalini on vaan hyvin korkea. Toisilla on, toisilla ei. Niin se vaan menee ja ne joilla se on korkea saavat myös tuntea sen nahoissaan. Tässä yhteiskunnassa sen saa todellakin tuntea.

Saa tuntea nahoissaan, mutta hyvällä tavalla... Oletko kenties väärällä alalla, itse olen yksityisellä sosiaalialalla, ylempi korkeakoulututkinto pohjalla.
 
Jotenkin tämä sun tilanteesi on mielestäni ihan kummallinen. Vakituisissa tai pitkäaikaisissa työsuhteissa tulee automaattisesti uupumus. Iskeekö se heti sinä päivänä kun nimet laitetaan paperiin? Mikset sitten ole määräaikaisissa työsuhteissa? Kai sellaisen saa, jos pyytää ja vaikka selittää tämän tilanteen? Kai se on mukavampi työnantajallekin kun se, että otat paikan vastaan ja ensimmäisenä viikkona olet uupunut ja loppuajan pois.

Tiedän, että tällaisia ihmisiä on. Alaisenakin on ollut. Kaksi viikkoa töissä ja tuli burn out. Kuulostihan se uskomattomalta, varsinkin kun työ ei ollut mitään erityisen rasittavaa. No, onneksi oli koeajalla, ei jääty sen enempää tällaista kattelemaan.
 
Älä huoli! On olemassa psykiatrisia osastoja, jotka tekevät kaltaisillesi työkyvynarviointeja.... Siellä viimeistään saadaan selville onko sinusssa psyykellistä vikaa vai oletko vain laiska, kun et töihin kykene/halua/pysty. Voit itse arvailla, kummalla pääsee helpommin eläkkeelle.
 
Jaahas, vaikea tuohon on mitään selkeää kommentoida. Minä olen kokenut ihan OIKEAN uupumuksen 2 kertaa eikä se todellakaan ollut mitään sellaista, että kyllä kotona jaksaa mutta töissä ei huvita käydä. Yhtä lailla se uupumus oli siellä kotonakin mutta kai sitä sitten sellaistakin uupumusta on että jaksaa tehdä kivoja asioita muttei jaksa käydä töissä :D
Miksi et tee osa-aikatöitä? Minä teen juuri siksi osa-aikatöitä etten jaksaisi kokopäivätöissä eikä tarvitsisi jatkuvasti olla laittamassa pomoa kuseen jos ei sattuisikaan työ huvittamaan...
 
Älä huoli! On olemassa psykiatrisia osastoja, jotka tekevät kaltaisillesi työkyvynarviointeja.... Siellä viimeistään saadaan selville onko sinusssa psyykellistä vikaa vai oletko vain laiska, kun et töihin kykene/halua/pysty. Voit itse arvailla, kummalla pääsee helpommin eläkkeelle.

Hän on laiska ja saamaton... tuota tarkkaavaisuushäiriöinen on kuullut koko lapsuutensa. Ihan sivuhuomiona...
 
hmm..lääkärit helposti dg väsymyksen masennukseksi tai uupumuksesi vaikka voisivat ensin tutkia hieman muitakin vaihtoehtoja. Mulla tuli töissä jossain vaiheessa sellainen hetki, että jaksoin juuri raahautua sinne töihin ja tehdä ne, mutta vapaa-ajalla ja kotona en sitten jaksanutkaan enää yhtään mitään...mua olis toisaalta kyllä kiinnostanut mm harrastaa mutta voimia ei vaan yksinkertaisesti ollu. No, mitäs lääkäri tähän..masennuslääkettä määräsi ja sairaslomaa. Ja pah, ei mulla ollu mikään masennus joten en niitä ottanut, vaan hain luontaistuotekaupasta joitan kalanmaksaöljy e-epa kapseleita ja karnosiinia (kun luin että joidenkin näiden puute voi aiheuttaa fyysistä väsymystä. Ja kun söin niitä jonkin aikaa suht isoilla annoksilla niin kappas olo alkoi muuttua ja jaksoinkin muutakin kuin pelkän työssäkäynnin.

eli mun pointtini on että sullahan voi olla jaksamattomuuden ja sen ns uupumisen taustalla jonkun tai useammankin vitamiinin, hivenaineen jne puute. sellaisiakin hoitotahoja löytyy jotka osaa tutkituttaa sellaiset asiat verestä ja määrätä oikeat lääkkeet. Sinuna myös alkaisin popsia esim d-vitamiinia ja jotain monivitamiinivalmistetta.
 
Ei tuossa mistään laiskuudesta ole kysymys. Ja vain ymmärtämättömät ihmiset sanoo, että ota itseäsi niskasta kiinni. Taustalla on varmasti jotain, mutta mitä, niin tuohon en osaa vastata.
 
On näitä meidänkin työpaikalla ollut. Tosin meillä ei tuota katsota kuin muutaman sairausloman verran ja sitten pois. Työntekijöitä kyllä on tulossa ja jos toinen ei pysty niin miksi vetkutella ja jatkaa työsopimuksiakaan.
 
[QUOTE="mmm";23000100]Jotenkin tämä sun tilanteesi on mielestäni ihan kummallinen. Vakituisissa tai pitkäaikaisissa työsuhteissa tulee automaattisesti uupumus. Iskeekö se heti sinä päivänä kun nimet laitetaan paperiin? Mikset sitten ole määräaikaisissa työsuhteissa? Kai sellaisen saa, jos pyytää ja vaikka selittää tämän tilanteen? Kai se on mukavampi työnantajallekin kun se, että otat paikan vastaan ja ensimmäisenä viikkona olet uupunut ja loppuajan pois.

Tiedän, että tällaisia ihmisiä on. Alaisenakin on ollut. Kaksi viikkoa töissä ja tuli burn out. Kuulostihan se uskomattomalta, varsinkin kun työ ei ollut mitään erityisen rasittavaa. No, onneksi oli koeajalla, ei jääty sen enempää tällaista kattelemaan.[/QUOTE]

3kk SAIN olla töissä ennekuin uupumusväsy iski. Yritin olla siltikin töissä, mutta se olisi ollut vaarallista muille. Sitä on kuule aika epätoivoinen kun yrittää tässä yhteiskunnassa kantaa kortensa kekoon työelämässä ja sitten ei voikkaan... laiska en ole ..en vain jaksa. Et varmaan käsitä tunnetta kun ei jalka nouse tai kätesi ei kanna, kuoleman väsy iskee ja ajatus ei kulje. Näin se mulla iskee tuo uupumusväsy..Se ei ole helppoa ..ei todellakaan.
 
itselläni vastaavablainen tilanne.
Olen sairaanhoitajana dementiaosastolla,ja tuntuu etten yksinkertaisesti vaan jaksa...Ajatus töihinmenosta ahdistaa ja tuntuu että jalat pettävät alta eikä jaksa edes nostaa mitään raskaampaa.
Kotonakin tiskarin täyttö tuntuu joskus aivan ylivoimaiselta,aloitan homman,mutta se on pakko keskeyttää koska pulssi nousee yli sadan,tulee rytmihäiriöitä ja tuntuu kuin voimat valahtaisivat kerralla pois koko kropasta.
Fyysistä sairautta ei ole,se on poissuljettu mutta henkisesti olen aivan loppu työhön, vaikka enne olen siitä nauttinut.
 

Yhteistyössä