Toggle sidebar

ei hävetä tippaakaan..tehdä tätä avausta omalla nikllä! SAIRAUS kai se on tämäkin!

Vastaa
[QUOTE="vieras";23001196]Millä sinä perustelet sen, että kotona jaksaa touhuta mutta aina töissä iskee uupumus?[/QUOTE]

On harvinaista että uupumus olisi niin täydellistä ja kokonaisvaltaista että ei jaksaisi mitään. Sama koskee masennusta.

TERVEYSNETTI - Ty

Lue tuolta erityisesti kohta kuka voi sairastua ja pohdiskele asiaa tässä ap:n tapauksessa.
 
[QUOTE="vieras";23001268]On harvinaista että uupumus olisi niin täydellistä ja kokonaisvaltaista että ei jaksaisi mitään. Sama koskee masennusta.

TERVEYSNETTI - Ty

Lue tuolta erityisesti kohta kuka voi sairastua ja pohdiskele asiaa tässä ap:n tapauksessa.[/QUOTE]

TOTTA! Uupumusta on monen asteista.
 
Epäilen kyllä että voiko sillä perusteella saada sairaseläkkeen ettei jaksa tehdä töitä. Tiedän monta ihmistä jotka ovat sairaseläkettä hakeneet ja vaikka työtä tehdessä on jatkuvia kipuja niin eläkettä ei heru ja pitää vaan jaksaa. Kerrohan ap jos pääset sairaseläkkeelle niin mäkin haen kun en minäkään oikein jaksais töitä tehdä ja kotona jaksaisin olla paljon paremmin.

Ja työ lasten kans on rankkaa että jos ala ei ole riittävän kevyttä niin vaihda johonkin sellaiseen jota jaksat. Mäkin tykkäisin juosta maratonin mutta kunto ei kestä niin kierrän vaan korttelin kävellen.
 
En jaksa lukea kaikkea kun on niin pitkä ketju! Mutta olen aloittajan kanssa vähän samaa maata, 'oikeat työt' ei kiinnosta, jaksaisin olla ehkä jotain kolme päivää viikossa töissä niin ettei pää hajoaisi, jos ei tietäisi milloin se loppuu. Ja mielellään vielä niin ettei tarvi olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Itsekseni olen ajatellut että työuupumusherkkyys ja jonkinlainen kammo vakitöitä kohtaan, on tullut siitä kun olen lapsena seurannut oman isäni lopulta hyvin aikaiseen hautaan vienyttä burnout-uupumuskierrettä vierestä. Myös raju koulukiusaaminen on saanut minut kammoamaan ihmisiä ja yhteisöjä. Siihenaikaan ei vielä oikein edes puhuttu mistään burnouteista, kiusaamisesta, tms, piti vaan kärsiä. Itse kuitenkin olen senverran onnellisessa asemassa että olen saanut melko suuren perinnön sukulaiselta ja mieheni on varakas (elättää siis itsensä, ei minua), joten voin huoletta tehdä pikku pätkätöitä tms. ja 'olla vaan' ihan omilla varoillani, rasittamatta yhteiskuntaa ja en näe tässä mitään pahaa. Ihmiset jotka huutelee jotain 'ota itseäsi niskasta kiinni' ei ymmärrä todellakaan mistä asiassa on kysymys. Kun kaikki asiat ei vaan ole kaikille niin helppoja. Tämänhetkiseen tilanteeseeni olen kuitenkin erittäin tyytyväinen.
 
[QUOTE="vieras";23001388]Totta kai on! Mutta sellainen uupumus että työ ei kiinnosta vaan haluaisi olla vaan kotona ja siellä touhuta, ei ole uupumusta. Se on työnvieroksumista. On se kun nykypäivänä kaikelle pitää olla lääketieteellinen diagnoosi :D[/QUOTE]

Hmmm.. luitko ketjun? Aloittajahan on monessa kohtaa sanonut, että nimenomaan HALUAISI olla töissä, mutta ei kykene. Ja joka kerta, kun olo kohenee, hakee taas töitä siinä toivossa, että jos nyt tämä kerta menisi paremmin. Minusta se on kaikkea muuta kuin työnvieroksumista. Eikö työnvieroksuja ihan reilusti jäisi kotiin eikä yrittäisi edes?

Mutta kyllä minustakin kuulostaa sille, että kyse on ihan fyysisestä sairaudesta, kun tuo voimattomuuden tunne iskee niin yhtäkkisesti. Tulle mieleen jopa jokin paniikkihäiriön kaltainen.. Tai sitten tuo kilpirauhasjuttu. Mulla on sellainen käsitys, että se lääkitys pitäisi saada jo silloin, kun ollaan siinä "kiikunkaakun-arvojen" kohdalla. En nyt muista niitä lukuja, mutta jos arvot on siinä rajoilla, niin lääkitys pitäisi aloittaa. Näin esim isälleni sanottiin.
 
[QUOTE="vieras";23000218]No samaa minäkin ihmettelin, että uupuminen tulee niinä päivinä kun pitäis töihin mennä. Jos oikeasti on uupunut, niin eipä jaksa kotonakaan mitään tai harrastuksissa käydä...[/QUOTE]

Koti on turvasatama. Siellä on turvassa suorittamiselta ja muiden katseilta ja kommenteilta. Siellä kukaan ei valvo, eikä siellä tarvitse olla mitään, mitä ei ole. Kotityö voi olla lohduttava rutiini, josta saa tunteen että tämän minä osaan, tämän tein oikein. Harrastus voi tuoda saman olon, tai viedä ajatukset pois kaikesta muusta.

Työelämä voi tuoda paineita joita normaali ihminen ei voi edes kuvitellakaan. Kun valloilla on käsitys siitä, että vain työtätekevä ja menestynyt ei ole laiska eikä saamaton, on sellaisella ihmisellä kuin ap (ja muilla kaltaisillaan) aika tukalat paikat.

Uupumus tulee, eikä sille löydy syytä. Sitten tulee joku tietämätön sanomaan mikä on oikea masennus, mikä oikea uupumus. Ei sitä kukaan maallikko varmasti toisen, tuntemattoman kohdalla voi tietää.

En tiedä mikä ap:lla on mutta toivon että hän saa hetken aikaa miettiä, saa keskusteluapua ja kaikki verikokeet ym. joilla voitaisiin selvittää mistä tuulee. Tukea hän tarvitsee eikä mitään "ei aina voi olla kivaa"-mantraa. Kyllä hän sen ihan varmasti tietää jo ennestään.
 
hei ap!
Mä en nyt jaksa ihan koko ketjua lukea, joten varmaan sanon sellaista, mitä moni muu on jo sanonut, mutta sanonpa kuitenkin... :)
Vakavaan ongelmaan 7kk lääkitys ja psykiatrikäynnit eivät riitä. Eivät mitenkään! Eli uudestaan hoitoon. Itselläni parantuminen vaati ensin vuoden lääkitystä, sitten löytyi hyvä terapeuttikin (on erittäin tärkeää, että löydät sellaisen, jonka kanssa synkkaa, se ei riitä, että on vaan joku heppu joka sulle on terveyskeskuksesta osoitettu. Tai ainakin on helkutin hyvä tuuri jos just se on se sulle sopiva henkilö!) Vuosi sekä terapiaa että lääkitystä, sitten lääkityksen lopetus, mutta terapia jatkui vielä vuoden. Eli KAKSI VUOTTA lääkitystä ja terapiaa. Se on tietty yksilöllistä, mitä tarvitsee.. mutta 7kk kuulostaa kamalan vähältä. Totta kai olo kohenee tuossa ajassa jo jonkin verran (kuten itsekin sanoit, piristyit), mutta ei siinä varsinaisestiterveeksi ehdi tulla.
Ja toiseksi - kannattaa ehdottomasti tutkia myös fyysinen puoli. Kilpirauhanen, veriarvot, sokeriarvot jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja entinen masentunut/uupunut:
siis tarkoitan, että lääkitystä ja terapiaa molempia 2v, yhteensä KOLMEN VUODEN mittainen prosessi :)
Vaatii kärsivällisyyttä, mutta palkitsee :)
Click to expand...

Pikkasen helpommin sanottu kuin tehty. Psykologi todennut itsekin että tarvitsisin pitkää terapiaa,mutta kunnallisella ei resursseja eikä mulla 700 euron kuukausituloilla ole mitään mahdollisuutta yksityiseen terapiaan.
 
voi teitä tietämättömät kun ette tiedä mistä puhutte!Mä ymmärrän ap;tä ihan täysin..noi kirjotukset oli ihan kun mä olisin ne kirjottanut.Mulla on ollu vakavaa masennusta yms. ja siitä on jääny edelleen päälle toi yhtäkkinen TÄYDELLINEN väsähtäminen.Mä saatan jaksaa kuukauden tehdä kaikkee mahdollista aivan normaalisti,kukaa ulkopuolinen ei voi huomata mussa mitää ihmeellistä,,mutta se on ku salama kirkkaalta taivaalta kun toi uupumus iskee,mikään ei välttämättä varota tästä väsähtämisestä.Tämpä takia mä teen kaikkia pikku työjuttuja vaan ja "lusmuilen" kunnon työelämästä..Voi ihmiset,te ette tiedä miten mielelläni mäkin kävisin töissä..mut musta ei ole tän yhteiskunnan pyöritykseen
 
mulla työkaveri joka ei ole juuri töissä ollut moneen vuoteen. en tiedä miten hän elää välillä käy 4 päivää töis sit taas pois kuukauden. outoa ehkä hänen pitäisi sairaseläkkeelle jäädä, työuupumus hänellä
 
[QUOTE="mä";23003296]voi teitä tietämättömät kun ette tiedä mistä puhutte!Mä ymmärrän ap;tä ihan täysin..noi kirjotukset oli ihan kun mä olisin ne kirjottanut.Mulla on ollu vakavaa masennusta yms. ja siitä on jääny edelleen päälle toi yhtäkkinen TÄYDELLINEN väsähtäminen.Mä saatan jaksaa kuukauden tehdä kaikkee mahdollista aivan normaalisti,kukaa ulkopuolinen ei voi huomata mussa mitää ihmeellistä,,mutta se on ku salama kirkkaalta taivaalta kun toi uupumus iskee,mikään ei välttämättä varota tästä väsähtämisestä.Tämpä takia mä teen kaikkia pikku työjuttuja vaan ja "lusmuilen" kunnon työelämästä..Voi ihmiset,te ette tiedä miten mielelläni mäkin kävisin töissä..mut musta ei ole tän yhteiskunnan pyöritykseen[/QUOTE]


Tervetuloa joukkoon. Meitä on varmasti paljon
 
Anteeksi vaan, mutta tulee olo, et ap on vaan laiska... Kaikkihan kotona haluais olla, ja joskus tulee jaksoja, ettei yhtään jaksaisi/kiinnostaisi työnteko, mutta ei sillon anneta hyvänen aika periksi, työt on tehtävä ja vastuut kannettava! Naurettavaa ettei muka "jaksa" tehdä töitänsä, mitkä on luvannut tehdä, tosi reilua työnantajallekin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa