Kihlauksen purkaminen ilman eroa?

[mielenmuuttaja]

Mitä mieltä olette, voiko suhde enää jatkua jos haluan purkaa meidän kihlauksen, koska se on "turha"? Alunperin kun menimme kihloihin mieheni kanssa, hän sanoi ettei tahdo koskaan mennä naimisiin. Hän ei kuulemma tarvitse suhdettamme paperille, ja kihlaus on hänelle teoriassa sama kuin olisimme naimisissa, mutta vain meidän yhteisenä sopimuksena. Silloin (reilu vuosi sitten) tää oli mulle ihan ok, ja olin samaa mieltä miehen kanssa.

Melkein heti kihlauksen jälkeen tulin vahingossa raskaaksi (kierukka irtosi), ja nyt meillä on siis vauva. Lapsia emme olleet suunnitelleet hankkivamme vuosiin, mutta näin se elämä heittelee. Olemme nyt olleet yhdessä reilu 4 vuotta. Lapsen syntymän myötä mä olen alkanut pitää oikeata naimisiin menoa tärkeämpänä, ja nyt mulla onkin sellainen olo että mitä järkeä meidän on mitään teinikihloja pitää yllä, jos siis kerran emme naimisiin ole menossa. Mutta jos puran kihlauksen, pelkään että mies ei tajua etten halua erota, tai sitten hän ottaa tämän niin, että painostan häntä menemään hänen kanssaan naimisiin. En halua näistä kumpaakaan tehdä, joten mitenköhän mun tulisi tää asia miehelleni selittää? Vai pysynkö vaan hiljaa ja olen hänen kanssaan kihloissa mummo-ikään asti?

 

["vieras"]

Voit purkaa. Et ole oikeasti kihloissa, jos se ei tähtää avioliittoon. Se on jokin leikkijuttu miehellesi.

 

["vieras"]

Miksi purkaa kihlaus? Ei se nykypäivänä ole mikään sitovaliitto, saati sellainen et kihlaus kun puretaan et siitä pitäis laittaa ilmoituslehteen niin kuin ennen vanhaan.

 

[mitäs]

jos kysyisit mieheltäsi onko hänen ajatusmaailmansa muuttunut lapsen syntymän jälkeen. koska voi olla, että myös mies kokee, että nyt kun teillä on yhteinen lapsi voisi avioliitto ollakin hyvä ajatus.

 

[äitykkeliini]

Hmm, ei kai se suhde siihen lopu, mutta miksette voisi olla vaikka loppuiän kihloissa? Mun täti ja hänen avomiehensä on olleet 40 vuotta kihloissa. Eivät vaan koskaan nähneet tarpeelliseksi mennä naimisiin.

 

["Eini"]

Tjaah, minä varmaan vaan jättäisin tuossa tilanteessa kihlasormuksen pois käytöstä (tai vaihtaisin sen johonkin muuhun kivaan koruun). Kihlauksen purkaminen on kai ihan samanlainen sopimuksenvarainen juttu kuin kihlauksen solmiminenkin. Toista osapuolta on kai kuitenkin sopivaa informoida asiasta

 

["joo"]

Pura vain ja selitä tämä sama hänelle. Minullekkin kihlat merkitsevät sitä, että joskus mennään naimisiin. Viimeistään parin vuoden sisällä kihlauksesta. En oikein ymmärrä noita, jotka on kihloissa kymmenettä vuotta ja puhuu ettei tiedä onko menossa naimisiin.. Miksi sitten pitää mennä kihloihin, joka yleisesti merkitsee juuri sitä että mennään myös naimisiin!

 

[Mep]

Ja mä en tajua näitä kihlautumisia ilman avioliitto-aikeita, alunperinkään.

Mutta mä kannatankin sitä vanhaa kaavaa ;-)

 

[Maira]

Mä en taas nää mitään järkee kihlauksen purkamisessa jos yhdessä meinataan kuitenkin olla, se on minustakin yhtä sitovaa tavallaan kuin avioliitto ja kieltämättä tulis sellanen olo et toinen suunnittelee eroa jos yhtäkkiä haluis kihlauksen purkaa..Mulla on sukulaisia jotka on ollu parikymmentä vuotta kihloissa "pelkästään"..

 

[vieras2]

Kysymys on ehkä enemmän oikeastaan se, että haluatko naimisiin vai haluatko hääjuhlat?

Jos miehelle riittää "yhteinen sopimus" voit varsin hyvin esittää asian hänelle niin, että kaikkien oikeusturvan ym puolesta kannattaisi virallistaa liitto käväisemällä maistraatissa. Ei järkevällä miehellä pitäisi olla mitään sitä vastaan.

Jos taas haluat päiväsi prinsessana ja mies nimen omaan ei halua sellaista juhlaa niin onnea vaan matkaan tiukkoihin keskusteluihin.

Ei kihlausta ehkä erikseen kannata purkaa, eihän sillä ole mitään vaikutusta.

 

[Tönt]

lopeta sen sormuksen käytön jos se on se mikä häiritsee sua. se kihlaus on just se mikä itse haluaa sen olevan. onhan se vähän sama ku vaihtais luokkasormukset jos on mennyt kihloihin muttei meinaa naimisiin.

 

["mie vaan"]

Minä jätin kihlasormuksen pois tilanteessa, jossa älysin, ettei avioliitoa ole tulossa. Huononi suhde jonkin verran ja erokaan ei ole enää pois suljettu. Mutta nyt olen vielä parisuhteessa vaan en kihloissa.

 

["aapee"]

Hmm, ei kai se suhde siihen lopu, mutta miksette voisi olla vaikka loppuiän kihloissa? Mun täti ja hänen avomiehensä on olleet 40 vuotta kihloissa. Eivät vaan koskaan nähneet tarpeelliseksi mennä naimisiin.

Koska mä olen muuttanut mieleni ja haluaisin oikeasti naimisiin.

 

["aapee"]

Kysymys on ehkä enemmän oikeastaan se, että haluatko naimisiin vai haluatko hääjuhlat?

Jos miehelle riittää "yhteinen sopimus" voit varsin hyvin esittää asian hänelle niin, että kaikkien oikeusturvan ym puolesta kannattaisi virallistaa liitto käväisemällä maistraatissa. Ei järkevällä miehellä pitäisi olla mitään sitä vastaan.

Jos taas haluat päiväsi prinsessana ja mies nimen omaan ei halua sellaista juhlaa niin onnea vaan matkaan tiukkoihin keskusteluihin.

Ei kihlausta ehkä erikseen kannata purkaa, eihän sillä ole mitään vaikutusta.

Mä haluaisin siis naimisiin, haluisin meille perheenä yhteisen sukunimen, oikeusturvan puolison kuollessa ja kaikki ne juridiset puolet. Toki hääjuhlakin olisi ihana, mutta en mä sellaista vaadi. Varmaan jos mentäisiin naimisiin, se tapahtuisi maistraatissa kun ei me kummatkaan kuuluta kirkkoon.

Mies taas ei halua ollenkaan naimisiin. Hänen mielestään avioliitto on turha instituutio, eikä takaa mitään, sillä puolet pareista päätyy kuitenkin eroon. Musta on sinänsä hassua että hän ajattelee meistä näin, sillä hänen vanhempansa olivat onnellisesti naimisissa siihen asti että mieheni äiti kuoli, kun taas minun molemmat vanhempani ovat tällä hetkellä jo kolmatta kertaa naimisissa omilla tahoillaan.

Miehellä ei ole hääjuhlaa vastaan mitään, hän olisi halunnut pitää häiden tyyppiset juhlat jo meidän kihlauksemmekin takia, sillä hänelle se tosiaan on sama asia kuin naimisissa olo. Mä kuitenkin kieltäydyin isoista kihlajaisjuhlista, koska sen jälkeen ainakin sukulaiset olisivat odottaneet tulevia häitä silmät kiiluen.

 

["aapee"]

[QUOTE="mie vaan";23093667]Minä jätin kihlasormuksen pois tilanteessa, jossa älysin, ettei avioliitoa ole tulossa. Huononi suhde jonkin verran ja erokaan ei ole enää pois suljettu. Mutta nyt olen vielä parisuhteessa vaan en kihloissa.[/QUOTE]

Mutta meillä ei mene tällä hetkellä millään tavalla huonosti, enkä haluaisi että suhde muuttuu huonommaksi. Parempi siis ehkä vaan pysyä kihloissa jos ei halua pilata kaikkea kaunista ja hyvää mitä meillä on.

 

["vieras"]

kihlat on
a) lupaus avioliitosta
b) avoliiton vahvistava tekijä, sormuksen kanssa näyttää varatummalta

 

[adfadfaeeefadfe]

Kihlaus tarkoittaa avioliittolupausta. Jos sellaista lupausta välillänne ei ole, ette ole kihloissa. En itse pitäisi kihlasormusta tuollaisessa tilanteessa ja puhuisin asian kyllä täysin selväksi. Exäni halusi kihloihin muttei ikinä naimisiin ja hänen pieneen kaaliinsa oli niin vaikea mennä perille, että kihlaus on avioliittolupaus, jota hän ei siis halunnut koskaan antaa. Olen itse sen verran perinteistä tyyppiä, että avioliitto on pyhä ja tärkeä asia ja lapset haluan avioliitossa niin kuin olen tehnytkin nykyiseni kanssa.

Ei varmaan kannata tässä alkaa kerrata, mitä hyötyä on lapsiperheelle, että ollaan avioliitossa eikä avossa... Tsemppiä aloittajalle. Älä anna huijata itseäsi. Exäni yritti huijata lupaamalla kihlat, jotta olisin hiljaa, enkä koskaan kyselisi naimisiin menosta ja kun sitten kysyin, niin totuus paljastui: ei ikinä.

 

[Tönt]

luuleeko se ettei "vaan" kihloissa olevat eroaa? noi selitykset ei oikein nyt uppaa..

 

["aapee"]

luuleeko se ettei "vaan" kihloissa olevat eroaa? noi selitykset ei oikein nyt uppaa..

En mä sanoisi noita selityksiksi, ne ovat mun miehen syyt, ja hän on omasta mielestään aivan oikeassa varmasti. On mun mies tosin kerran ehdottanut naimisiin menoa, se tapahtui meidän pojan ristiäisten jälkeen. Hän totesi, että jos poika saa noin paljon rahaa ristiäislahjaksi niin meidän kannattais varmaan mennä naimisiin niin saatais vielä enemmän. Huoh, voitte arvata että loukkaannuin.

 

["hellu"]

No ei sitä oikeastaan tarvitse varsinaisesti purkaa koska ette oikeastaan kihloissa ole. Kihlaus on merkki siitä että ollaan menossa naimisiin ja teillä ei tätä tarkoitusta ollut joten vaihdoitte vain sormuksia, ette menneet kihloihin. Jos tykkäät sormuksesta niin pidät sitä, vaikka jossain muussa sormessa jos et halua nimettömässä pitää ja käytät niin kuin muitakin koruja.
Miksi pitäisi noudattaa perinteitä "kihlauksen" purkamisessa jos niitä ei noudateta kihlausta tehdessäkään? (typerää)

 

["ajatus"]

Tuli vaan mieleen, että jos miehesi pelkää että eroatte, eikä sen vuoksi tahdo naimisiin, olisiko kyseessä taloudelliset ajatukset? Että haluaa pitää "oman omaisuutensa" omanaan? Ehdota avioehtoa. Luulisi, että miehen kannaltakin olisi helpompaa kun olisitte naimisissa, kun lapsikin on.Mutta jos ei halua niin ei halua. Et kai sinä hänen kanssaan sen takia vaan ole että naimisiin pääsisit? Jos olet, eikä mies riitä sinulle sellaisena kuin hän on niin miksi sitten enää olet hänen kanssaan?

 

[Chala]

Sinä itse päätät mitä sulle on olla kihloissa jos se tosiaan ei sen enempää tarkoita. Sitoutuneita olette toisiinne varmasti aivan muuta kautta kuin sormuksen, varsinkin jos teillä on yhteinen lapsikin.

Oletko sanonut miehellesi nuo syyt miksi haluaisit naimisiin? Jos se todellakin on täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta haluatte kuitenkin olla yhdessä, niin oikeusturvan kannalta testamentit kannattaa tehdä, muistuta miehellesi että naimisiinmeno on kuitenkin ainoa tie yhteiseen nimeen jne. Eikä avioliitto takaa eroa, kuten ei avoliittokaan yhdessä pysymistä, se on aivan muista asioista kiinni

 

["aapee"]

[QUOTE="ajatus";23093982]Tuli vaan mieleen, että jos miehesi pelkää että eroatte, eikä sen vuoksi tahdo naimisiin, olisiko kyseessä taloudelliset ajatukset? Että haluaa pitää "oman omaisuutensa" omanaan? Ehdota avioehtoa. Luulisi, että miehen kannaltakin olisi helpompaa kun olisitte naimisissa, kun lapsikin on.Mutta jos ei halua niin ei halua. Et kai sinä hänen kanssaan sen takia vaan ole että naimisiin pääsisit? Jos olet, eikä mies riitä sinulle sellaisena kuin hän on niin miksi sitten enää olet hänen kanssaan?[/QUOTE]

Mä tietenkin itse vaatisin avioehtoa jos joskus naimisiin mentäisiin, en halua että mieheni joutuu murehtimaan mahdollisuutta omaisuuttaan jos me erotaankin. Ongelma vaan on siinä että milläs otan tuon evioehdon puheeksi, kun en mä halua edes pyytää sitä menemään mun kanssa naimisiin. Mä en halua kosia, enkä myöskään peinostaa kosimiseen, jota mun mielestä taas avioehdon ehdottelu ihan puhtaasti on.

En ole mieheni kanssa vain naimisiin päästäkseni, vaan koska rakastan häntä, ja tahdon olla hänen kanssaan lopun elämääni.Mun mielestä mies ei siitä muutu mihinkään vaikka naimisiin menisikin, joten en oikein ymmärrä viimeistä kysymystäsi.

 

[isoäiti mölykylästä]

tuli jotenkin sellainen olo, että sä yrität painostaa miestäsi naimisiin. jos näin kannattaa ottaa huomioon, että se voi johtaa oikeaan eroon. miksi purkaa kihlaus. eihän se haittaa mitää.

 

["aapee"]

tuli jotenkin sellainen olo, että sä yrität painostaa miestäsi naimisiin. jos näin kannattaa ottaa huomioon, että se voi johtaa oikeaan eroon. miksi purkaa kihlaus. eihän se haittaa mitää.

En ole koskaan sanonut mitään muuttuneesta mielestäni tai naimisiinmeno haaveistani, enkä aiokaan, juuri sen takia että pelkään painostavani häntä. Olen tämän asian kirjoittanut varmaan jokaiseen viestiini, mutta ikävää jos sulle silti tulee sellainen olo. Juur se on pääsyy miksen halua ottaa näitä asioita puheeksi, vaan odotan varmaan lopun ikääni että mies muuttaisi mielensä.