Kihlauksen purkaminen ilman eroa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mielenmuuttaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eikö voi mennä kihloihin ja pysyä kihloissa, kunnes tulee aika että mennään naimisiin? Onko pakko tietää koska mennään naimisiin? Onko pakko tehdä lapset avioliitossa, jotta niistä ei tule äpäriä? Eletäänkö me jossain 1500 luvulla vai elääkö osa ihmisistä jossain menneisyyden katolisessa roomassa? Mielestäni kihloissa oleminen on ihan sama asia kuin naimisissa, rengas sormessa kannetaan ja lupaus naimisiinmenosta velvoittaa jo olemaan toisen omaisuutta näin perinteisessä parisuhteessa. En tiedä sitten näistä jotka vaihtaa paria ja käy kuksimassa toisten miehiä ja vaimoja. Eksyin aiheesta, pahoittelut. Mutta joka tapauksessa, en ymmärrä miksi pitäisi mennä naimisiin kauheella kiireellä. Eikö tässä elämässä ole tarpeeksi velvoitteita ja vastuuta valmiiksi, vielä että luvataan koko suvun edessä että nyt ollaan tämän yhden ja ainoan ihmisen kanssa koko elämä myötä ja vastaleessä. Tekeekö se asian julkiseksi saattaminen itse asian jollain tapaa helpommaksi. Lisääkö se intohimoa ja motivaatiota elämään, että kuulutetaan asia kaikille ja vannotaan käsi raamatulla, että yhdessä mennään kunnes hauta kutsuu. En tiedä, ehkä joillekin se tuntuu hyvältä, kun päätetään rakastaa tätä yhtä ihmistä nyt ja ikuisesti, huolimatta siitä että me yksilöinä muutumme jatkuvasti ja tarpeemme muuttuvat useaan kertaan elämässä vaikka elämä on yksi ja ainutkertainen. Joku toinen taas voi ajatella, että on ihan ok vaihtaa kumppani sopivampaan jos vaikka on ollut yhden kanssa parikymmentä vuotta ja sitten muuttunut ihmisenä toisenlaiseksi ja vaikkapa löytänyt itsestään asiat joiden vuoksi haluaa elää ja kuolla, mutta on sattunut menemään nuorena naimisiin kumppanin kanssa kun oli täydellisen eksyksissä ja aivan eri ihminen. Sitten saattaisi harmittaa kyllä jos ei voisikaan enää erota ja vaihtaa itselleen sopivampaan kumppaniin, vaan mieluummin etääntyy ja kiusaantuu, sairastuu ja menettää elämänilonsa sen oman rakkaan miehen/vaimon kanssa, jonka kanssa tuli sanottua "tahdon". Sopimus on sopimus. Sitä tulee kunnioittaa. Osa tietenkin prosentuaalisesti myös eroaa. Tämä on myös kysymys, kannattaako mennä naimiin. Laitetaanko kaikki punaselle vai mustalle, rulla pyörimään. Onko palkintona onnea vai surua, eroa vai yhdessäoloa, kumpi näistä on onni ja kumpi yksinäisyys. Elämä on mystinen kaaos.
 

Yhteistyössä