Ä
"äiti"
Vieras
Ollaan siis n.7v sitten oltu tosi hyviä kavereita, ystäviä, kun tutustuttiin. 3,5v sitten tuo ihminen sai lapsen, ja odotusaikana mies valmistui ja sai (mukahyvän)työpaikan. Tuo nainen (28v) itse on ravintola-alalla. Siinä vaiheessa, kun miehensä sai tuon työpaikan, nousi kaverilla miehen työ hattuun, ja meidän näkemiset ja yhteydenpidot harveni. Kaveri on tuosta miehensä työstä niin paskantärkeä, ja muutenkin luulee olevansa jotain paremmanluokan ihmisiä, kuin esim. minun perheeni, tai moni muu yhteinen tuttumme. En vain yhtään jaksasis olla tuon kanssa, siksi näemmekin enää ihan muutaman kerran vuodessa.
Meillä ei ole enää yhteistä puhuttavaa, me emme tee enää mitään yhdessä, mutta silti pitää silloin tällöin nähdä. Ja mulla on aina tosi vaivaantunut olo! Mä en halua!!!
Ja sen lapsi on kamala. Se on niin hemmetin villi, eikä sitä komenneta. Se sinkoilee pitkin meidän kotia, viimeksi hajotti meidän lapselta ison lelun, ja levitti KAIKKI meidän lapsen lelut pitkin kotia, eikä äiti käske siivoamaan. Minähän ne sitten siivosin. Jos ja kun minä tuota lasta komennan, saan niin kovin pahoja ilmeitä ja puolusteluita, että "ei tuo normaalisti", "kyllä se siitä rauhoittuu", jne. MÄ EN JAKSA!!!
Meillä ei ole enää yhteistä puhuttavaa, me emme tee enää mitään yhdessä, mutta silti pitää silloin tällöin nähdä. Ja mulla on aina tosi vaivaantunut olo! Mä en halua!!!
Ja sen lapsi on kamala. Se on niin hemmetin villi, eikä sitä komenneta. Se sinkoilee pitkin meidän kotia, viimeksi hajotti meidän lapselta ison lelun, ja levitti KAIKKI meidän lapsen lelut pitkin kotia, eikä äiti käske siivoamaan. Minähän ne sitten siivosin. Jos ja kun minä tuota lasta komennan, saan niin kovin pahoja ilmeitä ja puolusteluita, että "ei tuo normaalisti", "kyllä se siitä rauhoittuu", jne. MÄ EN JAKSA!!!
