Kattelisitko tällasta miestä?!

[Pesky Pixie]

Mun kokemus taas on, että mä nimenomaan vein miehen hoitoon. oikeastaan niistä kymmenistä, ehkä jopa sadoista raitistuneista, joita olen tavannut, aika harva on itse hoitoon ihan varsinaisesti halunnut, mutta kun ei ollu vaihtoehtoja. Toisinsanoen ulkoinen motivaatio muuttuu hoidossa sisäiseksi motivaatioksi ja juuri sitäkautta, kun hoito auttaa näkemään juomisen vaikutuksen muihion ihmisiin.
Niin kauan, kun alkoholistia yritetään auttaa tekemällä puolesta, homma ei toimi, koska alkoholisti ei tajua, että se tuntu muista pahalta, kun ne kuitenkin aina valituyksen jälkeen tulee ja pelastaa. Tposaalta jos se vaan lempataan kertomatta sille miksi, ei taaskaan tule motivaatiota raitistua, koska yllätys; se ei vaan tajua, että juomisella oli osuutta asiaan! Mutta kun se saa selkeät rajat, on helppo tarttua vaihtoehtoon "Hoito" vaihtoehdon "yksin juomien" sijasta.

Ok. Voi olla näinkin, oman miehen kanssa kokemus oli vaan se, että niissä hoidoissa rampattiin ja lupauksia tehtiin, jotka sitten unohtui kun hoidosta tultiin kotiin. Pullo aukesi ihan samana päivänä. Se on kuluttavaa elämää se kun uudestaan ja uudestaan vie sinne hoitoon ja hoitopaikassa tivataan, että oletko nyt valmis tukemaan kumppaniasi jne.. Toki ei varmaan aina toimi niin. Olen sun kanssa puhunutkin joskus tästä, ja silloin sanoinkin, että kerran oli Inhimillisessä tekijässä mies, joka sanoi, että olivat puolisonsa kanssa sopineet, että jos ajan x kuluttua olemme molemmat (olivat molemmat alkoholisteja) selvin päin, niin sitten jatketaan yhteiselämää. Mielestäni tämän voi toteuttaa sellaisessakin parisuhteessa, jossa vain toinen on se juova osapuoli. Etenkin lapsien kanssa on tärkeää, että se ei-alkoholisti ei kuluta kaikkia omia voimavarojaan siihen, että auttaa ja tukee sitä toista, jonka pitäisi oikeasti selvittää se juomisensa ihan itsensä vuoksi, eikä siksi ettei halua tai osaa olla yksin. Usein tuntuu, että päihderiippuvaisilla on aikamoinen läheisriippuvuuskin. Siksi varmasti seurustelun aloittaminen päihdehoidon aikana ei ole suotavaa. Mun ex-mieheni ei ole koskaan ollut 13 vuotta täytettyään ollut ilman parisuhdetta muutoin kuin laitoskuntoutuksessa.

Näissä parisuhteissa, joissa toinen juo ja toinen ei, tuntuu usein homma mutttuvan sellaiseksi valtataisteluksi, johon syyllistyvät mielestäni molemmat. Toinen juo ja selittelee juomistaan. Toinen mahdollistaa sen eikä aseta rajoja. Kun juova masentuu ja katuu juomistaan, toinen lohduttaa ja antaa anteeksi, ja saa siitä itselleen jotain tyydytystä. Juova juo, ja selvä nalkuttaa. Juova jatkaa juomistaan ja selvä vaatii ja tivaa. Juova jatkaa edelleen ja selvänä oleva ei huolehdi siitä, että juomisella olisi seurauksia, tai että vaatimuksien täyttämistä oikeasti edellytetään. Ja niin se jatkuu.

 

["aapee"]

Mä olen taistellut juovan miehen kanssa aikanani muutaman vuoden. Kunnes ymmärsin päästää irti. Itse olen sitä mieltä, että halun lopettaa juominen pitää lähteä miehestä itsestään. Minäkin yritin miettiä kaikki mahdolliset paikat, mihin miehen voin "viedä" ja "hankkiä hänelle apua". Mutta eihän se yleensä niin mene. Ihmisen pitää itse myöntää ongelmansa ja sen vaikutus toisiin ihmisiin. Kokea se, mitä on itse ottaa vastuuta. Itse etsiä ne paikat, joista saa apua. Itse hakeutua sinne hoitoon. Itse tunnustaa, että nyt menee elämä päin helvettiä. Sain sen kuvan ainakin, ettei oma miehesi ole ihan tässä vaiheessa. Toivon toki, että hän apua löytää, mutta ennen kaikkea toivon, että sinä ymmärrät pelastaa itsesi ja lapsesi tästä sopasta.

Mies on tunnustanut ongelmansa, useaan kertaan. Tietää ja tunnustaa, että elämänsä menee päin helvettiä. Näkee minut pelastavana tekijänä osan aikaa, viinan himoissaan ei. Silloin olen pelkkä valittaja akka.

 

[LisaMarie]

Näissä parisuhteissa, joissa toinen juo ja toinen ei, tuntuu usein homma mutttuvan sellaiseksi valtataisteluksi, johon syyllistyvät mielestäni molemmat. Toinen juo ja selittelee juomistaan. Toinen mahdollistaa sen eikä aseta rajoja. Kun juova masentuu ja katuu juomistaan, toinen lohduttaa ja antaa anteeksi, ja saa siitä itselleen jotain tyydytystä. Juova juo, ja selvä nalkuttaa. Juova jatkaa juomistaan ja selvä vaatii ja tivaa. Juova jatkaa edelleen ja selvänä oleva ei huolehdi siitä, että juomisella olisi seurauksia, tai että vaatimuksien täyttämistä oikeasti edellytetään. Ja niin se jatkuu.

Tuossapa se asian ydin .
Ja hoitoakin on toki monenlaista...on kuntoutusta, jossa lähinnä saadaan puhtaat fvaatteet ja ruokaa, jotta taas jaksaa painaa ja sitten on päihdehoitoa ja turhan usein Suomessa tarjotaan tuota kuntoutusta. Moni luulee jopa katkoa päihdehoidoksi, vaikka sen tarkoitus on tosiaan vaan olla paikka, jossa kierre katkaistaan, jotta voi mennä hoitoon.

 

["pöö"]

Mutta kun et sä ole mikään pelastaja miehelle!!!!

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="aapee";23288472]Mies on tunnustanut ongelmansa, useaan kertaan. Tietää ja tunnustaa, että elämänsä menee päin helvettiä. Näkee minut pelastavana tekijänä osan aikaa, viinan himoissaan ei. Silloin olen pelkkä valittaja akka.[/QUOTE]

Sepäs se. Kun se ei riitä, että sitä vaan selvinpäin sanoo, että joo on tää ongelma. Se ei auta mitään, ellei se ydinajatus siitä siirry arkielämään. Niin että lupauksien sijaan oikeasti tekee jotain sille juomiselle. Itse en pidä ajatuksesta, että kumppani on ainoa pelastava tekijä juovalle, ainoa syy olla juomatta. Se on aika manipuloivaa käytöstä sanoa niin.

 

[niimpä]

jos sulla on ap juoppo vanhempi, niin siinähän on heti selvä motiivi, miksi edelleen haaveilet voivasi toisen pelastaa, suhteessa tai exänä. Ensinnäkin, syvällä sielussas sä oletat, että sun paha olo menee pois, jos juoppo lopettaa juomisen. Ei se mene niin, koska se vamma on tullut lapsena - vaikka nykyinen mieskandidaatti lopettaisi juomisen, ennen pitkää sulla on paha olo jälleen, koska sun pahaa oloa ei ole hoidettu vaikka sen tämänhetkinen aihe olisi poistettu. Et ole ehjä ja kokonainen ihminen.

Toiseksi, sua ihan oikeastikin surettaa toisen kohtalo (koska olet surrut niin paljon omaasi, ja osaat asettua toisen asemaan). Ja koska olet kokenu että vanhemman rakkaus on puutteellista koska hän juo, olet myös päätelly, että jos se rakastaisi oikeesti niin juominen loppuisi. Silloin myös päättelet, että
1. koska rakkaudella on tämä maaginen kyky lopettaa se juominen kunhan se on riittävää, ja
2. koska sulla on niiiiin valtavasti rakkautta varastossa (=lämmöksi naamioitunutta epätoivoa ja epätoivoista toiveikkuutta) ja hirmuinen halu auttaa, niin
3. sun elämää suuremman rakastamiskyvyn täytyy myös kyetä korjaamaan toisen vauriot. Tämä illuusio on jokaiselle auttamiseen hullaantuneelle todella rakas.

Mutta tosiasiahan on niinkuin täällä moni viisas sielu jo sanoikin, että sinun toiveikas kykysi asettautua käytettäväksi vain ruokkii miehen sairasta ylpeyttä ja tukee hänen juomistaan. Molemmat te etsitte pelastusta unohtaen, että ainoa ihminen kenet voitte pelastaa asuu oman nahan sisällä. Ja niin, omat lapset riittävän pieninä on toinen käypä kohde, mutta silloinkin vain niin, että pidättäytyy järjestämästä heille kasvua haittaavat olot. Kasvu lähtee aina itsestä.

No, joko se mies tuli taksilla vinkumaan tai onnistui kerjäämään jonkun muun kuskiksi?

 

["aapee"]

jos sulla on ap juoppo vanhempi, niin siinähän on heti selvä motiivi, miksi edelleen haaveilet voivasi toisen pelastaa, suhteessa tai exänä. Ensinnäkin, syvällä sielussas sä oletat, että sun paha olo menee pois, jos juoppo lopettaa juomisen. Ei se mene niin, koska se vamma on tullut lapsena - vaikka nykyinen mieskandidaatti lopettaisi juomisen, ennen pitkää sulla on paha olo jälleen, koska sun pahaa oloa ei ole hoidettu vaikka sen tämänhetkinen aihe olisi poistettu. Et ole ehjä ja kokonainen ihminen.

Toiseksi, sua ihan oikeastikin surettaa toisen kohtalo (koska olet surrut niin paljon omaasi, ja osaat asettua toisen asemaan). Ja koska olet kokenu että vanhemman rakkaus on puutteellista koska hän juo, olet myös päätelly, että jos se rakastaisi oikeesti niin juominen loppuisi. Silloin myös päättelet, että
1. koska rakkaudella on tämä maaginen kyky lopettaa se juominen kunhan se on riittävää, ja
2. koska sulla on niiiiin valtavasti rakkautta varastossa (=lämmöksi naamioitunutta epätoivoa ja epätoivoista toiveikkuutta) ja hirmuinen halu auttaa, niin
3. sun elämää suuremman rakastamiskyvyn täytyy myös kyetä korjaamaan toisen vauriot. Tämä illuusio on jokaiselle auttamiseen hullaantuneelle todella rakas.

Mutta tosiasiahan on niinkuin täällä moni viisas sielu jo sanoikin, että sinun toiveikas kykysi asettautua käytettäväksi vain ruokkii miehen sairasta ylpeyttä ja tukee hänen juomistaan. Molemmat te etsitte pelastusta unohtaen, että ainoa ihminen kenet voitte pelastaa asuu oman nahan sisällä. Ja niin, omat lapset riittävän pieninä on toinen käypä kohde, mutta silloinkin vain niin, että pidättäytyy järjestämästä heille kasvua haittaavat olot. Kasvu lähtee aina itsestä.

No, joko se mies tuli taksilla vinkumaan tai onnistui kerjäämään jonkun muun kuskiksi?

Kiitos näkökulmista. Mies ei ole tullut, kun en suostunut hakemaan vaipui itsesääliin ja viimeiseksi olen kuullut itseään uhkaavat sanat viitisen tuntia sitten. En tiedä missä on, onko elossakaan enää. En soittele perään, eiköhän huomenna taas ala tykittää ikävä viesteillään...

 

[HelgaP]

En.
Suhde vasta noin alussa ja perustavanlaatuisia ongelmia jo.

 

["Vieras"]

Pysy kovana, hyvä kun et soittele perään. Me voidaan tukea sua!

 

[Suzyanne]

[QUOTE="aapee";23286672]Ei mullakaan taida olla terve itsetunto. Viime vuosi kaikkineen tosi rankka. Omakin ero pitkästä liitosta takana. Siinä sitten muutama lyhyt suhde, jossa mua petettiin. Ja heti perään tuli tämä. Täysin yksin en ole ollut ollenkaan.

Tämä olisi ihana mies, ilman tuota ongelmaa. Siksi tämä on niin vaikeaa. Jos olisi kuspää aina, ei tarttis miettiä hetkeekään. Mutta onhan noita miehiä, ja hyvä olisi olla yksinkin. Ja yksin olenkin, kunhan tämä päättyy.

Nyt se olisi tuomassa mulle jo kukkia, jos hakisin sen.. Huh.. Idiootti.[/QUOTE]

Toi kuulostaa kyllä NIIIIIIIN tutulta, että ihana mies ilman tuota ongelmaa, nimittäin mun eksäni oli juuri sellainen. Selvinpäin todella kiltti, empaattinen, fiksu, hellä, lempeä, ystävällinen, positiivinen, siis ihan pelkkiä superlatiiveja. Mutta joi pari kertaa viikossa, ja aina perseet totaalisen olalle, ei välimuotoja. Kännissä oli oikein känniääliön prototyyppi, sönkötti, haukkui, tappeli baareissa, joutui putkaan, hukkaili tavaroitaan, loukkasi itseään jne. Kerran löi nyrkin läpi seinän, kerran heitteli parvekkeelta huonekaluja keskellä yötä, ja muakin välillä vähän tuupiskeli.

Kolme vuotta sitä jaksoin, kun tosiaan oli selvinpäin IHAN täydellinen unelmamieheni.Lisäksi meillä oli yhteinen musiikkiharrastus, joka yhdisti, oli ihanaa tehdä musiikkia yhdessä. Mutta henkisesti menin suhteen aikana rikki, ihan totaalisesti.

Siitä oli se hyöty siitä suhteesta, että itsetuntoni parani roimasti. Opin arvostamaan itseäni sen verran, että kieltäydyn katselemasta känniääliöitä, ei minun todellakaan tarvitse. Eikä tarvitse sinunkaan! Tsemppiä! :hug:

 

["aapee"]

Tästä viikonlopusta on ollut hyötyäkin. Olen ollut ihan rauhassa yksikseni ja tutkiskellut itseäni. Tiedän mitä haluan ja osaan nyt vaatia sitä. Mulla on itsellänikin tekemistä oman itseni kanssa, itsetunto vaatii kohotusta. Mies laitteli koko yön viestiä ja soitteli, ei ole kuulemma nukkunut kun niin ikävöinyt mua ja katunut tekojaan. Taas vaihteeksi. Äsken se käväisi täällä, ihan itse ajoi autolla ja toi mulle oman sänkynsä, sitten lähti menemään mun tahdosta. Aikoi antaa sängyn mulle. En ole antamassa tekoja anteeksi, ja mieskin ymmärsi että ei todellakaan tarvitse. Puhuttiin myös sen hoitoon menemisestä. Haluaisi apua. Sanoi, että on se vaikeaa myöntää ongelma ja häntä hävettää se. Mutta on sellainen ihminen, että apua kuitenkin kehtaa ottaa vastaan. Onhan aiemminkin hakeutunut itse hoitoon masennuksensa kanssa. En tiedä onko tahto kuitenkaan tarpeeksi kova muuttaa tilannetta.

 

[kiva kuulla]

tsemppiä sinne!

 

[Vieras mies]

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? Kohtalotovereitasi löytyy paljon, itse heivasin väkivaltaisen alkoholistin mäkeen, vaikka hyviä hetkiä oli ollut niin paljon, että lapsi täytti 2v eroviikolla. Löydät varmasti paremman miehen sitten kun olet siihen valmis, muistat vain sen, ettet enää sorru alkoholistiin.
Ero on varmasti vaikea, sure rauhassa, selviät siitä!

Nalkuttavan miehen vaimo alkoi juoda hillitäkseen pahan olonsa mahdollisia seuraamuksia perheessään, mutta juovuspäissään oli toisinaan "mahdoton".

Vaihda rooleja ymmärtääksesi puolisoasi VS. Vaihda puolisoa ymmärtääksesi itseäsi.

Voihan sitä vaikka molemmat ostaa esimerkiksi vanhan maasturin ja jäädä jumiin naapurin pellonojapientareille ym. miehekästä toimintaa?

Tai mitä nyt hyvänsä yhteistä teemaa, joka poikkeaa työ, tarha, koulu, lempisarjat ja muusta yleisnaisellisesta puuhastelusta arkena, niin kyllä se viina osoittautuu "vääräksi arvaksi" kelle tahansa normi-ihmiselle.

Seurakunnassa käynti sunnuntaisin oli isoisän raittusrutiineja joskus kauan sitten, mitenkä nykyisin?

 

[twinkletwinkle]

Suhde henkilöön jolla on jonkinlainen addiktio on aina haasteellinen. En jäisi katselemaan tuota touhua. Ensiksi miehen pitää itse hankkiutua eroon ongelmastaan - ei siinä yleensä toinen paljon voi jeesata. Mulla yks läheinen tuttu jota autoin AA-kerhoon ja olin tukena kun hän ilmoitti, että haluaa eroon alkoholiongelmasta. Valitettavasti tuttavani repsahti aina uudelleen ja uudelleen juomaan.. ja juotuaan hän nimitteli taas vaikka miksikä ja kun vähän selvisi pyyteli anteeksi jne. Sai kolmannen rumban jälkeen tarpeekseni ja sanoin tuttavuuden irti. Sen koomin en häneen ole ollut yhteydessä ja kännykässä että myös facebookissa olen laittanut hänet esto-listalle ettei vaan saa mitenkään muhun enää yhteyttä. Yhteisten tuttujen kautta olen kuullut, että hän yhä edelleen tekee ihan samaa, nyt vaan siis toisille läheisilleen.

Jos mies oikeasti sua rakastaa kyllä hän itse hankkiutuu eroon addiktiostaan ja hakee apua. Eipä ole ilmeisesti vielä käynyt riittävän pohjalla kun yhä uudelleen ratkeaa ryyppäämään. Ei kannata jäädä katselemaan tuota menoa. Hanki itsellesi uusi sänky ja puhelinnumero.

 

["vieras"]

Nyt tein miehelle selväksi että ei enää tuu luokseni asumaan kun työt taas alkaa koska asuu toista puolta suomea. Työpaikkansa on täällä lähellä asuinpaikkaani. Lupasi ettei enää juo luonani, mutta voinko häneen luottaa kun on monesti nähty juopottelevan. Hän ei vieläkään ymmärrä koska ei hän koko aikaa juo kun käy töissäkin. Teen kuulemma kärpäsestä härkäsen:-\.

 

["Vieras"]

No enpä kattelis. Melkoiselta ressukalta kuulostaa, alkoholistilta sellaiselta.

 

["marja"]

[QUOTE="aapee";23285878]Se on niin vaikeaa, kun muut ajat on niin ihana ja rakastava. Sitä aina odottaa ihmettä, että se ongelma katoais.[/QUOTE]

näin sanoo jokainen alkoholistin kanssa asuva ihminen joka ei tajua että ei kannata jäädä alkkiksen luokse vain niiden ihanien ja hyvien päivien takia!Se tulee aina sut ja monta kertaa pettämään vaikka kuinka olisi ihana seuraavana päivänä ja osaisi hyvitellä ja puhua kauniisti.Se tulee haukkumaan sut pataluhaksi vaikka kuinka olis rakastava sua kohtaan toisena päivänä.

Jos jäät saa tottua sellaiseen elämään että mikään päivä ei ole samanlainen ja aina saat jännittää että alkaako se juomaan ja riekkumaan.Älä pilaa elämääsi alkoholistin kanssa!Rakkaus ei sitä paranna vaan a-klinikka/katko.Se on sairaus!

 

[-]

[QUOTE="surullinen";23285835]Ollaan seurusteltu kohta vuosi. Nyt ollaan muutettu yhteen, melkein kokonaan. Tavaroita on vielä miehen vanhassa kämpässä.. Tänä vkl:na oli puhe tuoda lisää tavaraa. Esimerkiksi sänky, vanhan sänkyni ehdin lahjoittaa jo pois. Ja nyt olen ilman sänkyä, koska mies on ryyppäämässä. Aloitti jo eilen, eikä tullut kotiin yöksi. Suuttui kun en mennyt sen kanssa juomaan, baariin, hänen kavereilleen. Olen kuulemma kusipää ja vaikka mitä, haluan aina vain olla kotona (en todellakaan, mutta kun en halua ryypätä). Tänään olisi pitänyt mennä hakemaan se, mutta kun en suostunut alkoi juomaan taas. Heti herättyä. En tiedä missä on. Mitä teen, mulla ei ole nyt sänkyä sen takia. Tiedän, että sillä on alkoholi ongelma, välillä myöntää ja välillä ei. Joku tunti sitten ilmoitti, että en saisi jättää häntä heitteille, hän on vain ongelma läjä ja pitää pitää huolta siitä. Eli pitäskö mun mennä hakemaan se? Sitten taas vähän myöhemmin vain haukkui mua, syytän häntä kaikesta, haluan hänen tekevän kuten tahdon, olen valittaja ja roikkuja.. Ota sitten selvää?! Oon ihan lopussa, tää on miljoonas kerta kun tapellaan juomisen takia. Ilmoitinki jo, että me erotaan ei tämä onnistu. Ei vastausta. Luulen, että ryyppää siellä aivot pellolle ja kohta taas itkee mua hakemaan ja pelastamaan itsensä.... [/QUOTE]

Ja siis sä olet muuttamassa yhteen vittumaisen alkoholistin kanssa tietentahtoen ja ihmettelet, että mitä sun pitäis tehdä?
Mikä ihme näitä suomen naisia vaivaa????
Mun mielestä sun kaltaset ihmiset ei tule ikinä saamaan ketään parempaakaan. Jos sä tästä miehestä eroat, niin otat kuitenkin samanlaisen tilalle kuukauden sisällä. Älä siis vaivaudu eroamaan. Pidä tämä ja niele kaikki pahamieli ja paska mitä sen sun kurkusta alas tunkee.